100 kiehtovaa mustavalkoista tarinaa 100-vuotiaasta seurasta

Lokakuun 24. päivä 100 vuotta sitten tehtiin eräässä turkulaisessa kahvilassa paikallista urheiluhistoriaa. Turun Palloseura perustettiin. Jalkapallolla aloitettiin. Myöhemmin mukaan tulivat käsi- ja jääpallo sekä jääkiekko. Viimeisimpänä mukaan on otettu salibandy. Myös keilailu kuuluu mustavalkoiseen perheeseen.

Sadan vuoden aikana TPS:ssä on pelannut iso joukko urheilijoita. Itse olen saanut seurata Palloseuran otteluita yli puolet sen historian ajalta, joten paljon syntynyt muistoja. Useita pelaajia, valmentajia, huoltajia sekä taustavaikuttajia on tullut tutuiksi vuosien saatossa.

TPS:n juhlavuoden kunniaksi on hyvä tilaisuus nostaa esiin mustavalkoisen sydämen omaavia persoonia, entisaikojen pelaajia, huoltajia, valmentajia ja taustavaikuttajia. Tarjolla on 100-vuotisesta seurasta 100 kiehtovaa mustavalkoista henkilötarinaa! Jokaiselle lukijalle löytyy varmasti omansa.

Jalkapallo 1-35. Jääkiekko 36-84. Salibandy 85-93. Kovimmat TPS-kannattajat 94-100.

JALKAPALLO

1. Lahjakkaan Dan-Ola Eckermanin ura ja elämä päättyi varhain

Koskettava tarina kertoo Dan Ola Eckermanin lyhyeksi jääneestä urasta. Danin silloinen puoliso Tuula Eckerman muistelee traagisia tapahtumia. Superlahjakkaan liimanäpin valmentaja Heikki Suhonen kertoo, millaisesta isosta persoonasta olikaan kyse. Legendan muisto elää vahvana.

Vielä 1980-luvun lopulla Eckermanin elämä hymyili. Turun Palloseuran lahjakkaan maalivahdin ura oli vahvassa nousussa. Turkulaiset amatöörit olivat jopa voittaneet Milanon miljonäärit ikimuistoisessa ottelussa syksyllä 1987. Suomen maajoukkueeseen oli nousemassa Aurajoen rannoilta urheilullinen lahjakkuus…

2. TPS-kapteeni Tomi Jalon muisto elää vahvana

Turun Palloseurassa pitkän uran tehnyt Tomi Jalo ei useinkaan yltänyt maalintekijänä lehtien otsikoihin – siitäkään huolimatta, että hän oli joukkueensa tärkein pelaaja. Tomi oli taidoiltaan esimerkillinen pelaaja. Joukkueen sisällä täytyy olla johtajia, jotta joukkue menestyisi. Tomi johti joukkuettaan keskikentällä omalla esimerkillään. Hän ei ollut sanallinen johtaja, mutta vahva pelillinen liideri.

Tomi Jalo kuuluu niihin valmentajiin, jotka ovat edustaneet sekä Turun Palloseuraa ja FC Interiä. Hän on toiminut ainoana päävalmentajana molemmissa turkulaisissa pääsarjaseuroissa. Vuonna 1958 syntyneet Tomin kuolemasta on kulunut jo vuosia. TPS-legenda siirtyi suuremmille pelikentille talvella 2009.

3. Lakki päästä! TPS-ikoni tervaskanto Heikki Mäki on lähes yhtä vanha kuin isänsä perustama seura

Kun Turun Palloseura täytti syksyllä 2022 komeat 100 vuotta, on eräs henkilö nostettava ensimmäisten joukossa ehdottomasti esiin. Nuoremmalle mustavalkoiselle sukupolvelle Heikki Mäki on ehkä vieras nimi. Turkulaisella tervaskannolla on ikää muutaman vuoden vähemmän kuin 100-vuotiaalla Turun Palloseuralla – seura, jota Heikin isä Uuno Mäki oli aikoinaan perustamassa. Eli kyse on perin merkittävästä asiasta TPS:n nykyiselle sukupolvelle.

Heikin ensimmäinen TPS:n jäsenkortti on jo talvisodan ajoilta. Isä Uunon kuollessa vuonna 1941 Heikki oli vasta 10-vuotias. Niistä ajoista lähtien poika-Mäki on ollut TPS:n aktiivinen jäsen.

Vaikka ikää on kertynyt, Heikin muisti toimii kuin partaveitsi. Hänellä on enemmän muistoja turkulaisesta palloilusta kuin kellään muulla. Mäen puheesta pulppuaa tauotta ulkomuistista otteluiden lopputuloksia, maalintekijöitä ja vuosilukuja. Jälkipeli haastatteli Heikkiä aikoinaan, kun TPS-ikonille tuli täyteen komeat 90 vuotta.

4. Aaltonen upotti puolijumalat – Milanon ihme

Sen piti olla täydellinen teurastus. Köyhät amatöörit vastaan Milanon miljonäärit. Daavid vastaan Goljat. Mutta kuinkas kävikään!

Lokakuussa vuonna 1987 tehtiin turkulaista palloiluhistoriaa. Uefa Cupin eli nykyisen Eurooppa Liigan toisella kierroksella TPS:n Mika Aaltosen kierteinen kaukolaukaus viuhui Inter Milanin maalin yläkulmaan. Ottelun 11. minuutilla tehty vierailijoiden unelmamaali jäi sensaatiomaisesti ottelun ainoaksi.

Tämä on ilon päivä! Turun palloseura on voittanut Internazionalen 1–0 San Siron noidankattilassa! Tämä on kerta kaikkiaan huikeaa! Enemmän kuin olisi koskaan voinut toivoa, selostaja Juha-Pekka Jalo hehkutti hurmioituneena.

Vastassa Milanon illassa oli huippuammattilaisia. Vastakkain olivat myös eräs 1980-luvun maailman tunnetuimmista valmentajista Giovanni Trapattoni sekä tuntematon Paraisilla syntynyt Tommy Lindholm.

5. Milanon ihme jäi toistamatta Turussa marraskuun tuulisessa illassa

TPS:n Kupittaalla pelattu kotiottelu, missä jatkopaikka lopullisesti ratkaistiin, on jäänyt muisteloissa vähemmälle huomiolle. Ne, jotka olivat vuonna 1987 marraskuun koleassa keskiviikkoillassa paikalla, muistavat, miten kotijoukkue ei ollut koko ottelun aikana suuremmin vaikeuksissa.

Väkeä sai ottaa sisälle 12 000, mutta määrä ylitettiin roimasti. Kukaan ei varmasti tiedä, kuinka paljon yleisöä oli paikalla. Puhutaan jopa 15 000 katsojasta. Joka tapauksessa kaikki eivät edes nähneet ottelua yleisömeren takaa. Ihmisiä roikkui puissa nähdäkseen ottelun.

Milanolaiset miljonäärit yöpyivät Hamburger Börssissä tuoden mukanaan omat ruuat, juomat ja kokin Italiasta. Juomaksi tarkoitetut 30 pulloa punaviiniä pysähtyivät tullin syyniin. Kun verot oli maksettu, pullot päätyivät varastoon. Suomen alkoholilait eivät mahdollistaneet omien viinien juomista ravintolan tiloissa.

6. Palomies Vesa Salmelan matka Hirvensalon hiekkakentiltä San Siron samettinurmelle

TPS teki mahdottomasta mahdollisen. Turkulaiset köyhät amatöörit voittivat yli kolmekymmentä vuotta sitten Milanon miljonäärit. Mika Aaltosen kierteinen kaukolaukaus viuhui Inter Milanin maalin yläkulmaan. Unelmamaali jäi sensaatiomaisesti ottelun ainoaksi.

Ottelun pelikello näyttää miltei täyttä aikaa. Turun Palloseura tekee vielä taktisen vaihdon. Turkulainen vaihtomies Vesa Salmelan suuri unelma toteutuu. Valmentaja Tommy Lindholm vaihtaa hänet kentälle aivan ottelun loppuhetkillä.

– Olen yhä kiitollinen Tommylle siitä, että pääsin kentälle. Se oli minulle valtavan iso asia. Oli hienoa huomata kulkeneensa Hirvensalon hiekalta San Siron nurmelle. Tuskin Inter Milanin ammattilaiset Alessandro Altobelli ja Aldo Serena valmistautuivat tärkeään otteluun samalla tavoin kuin turkulainen palomies Salmela.

7. Jouni Gröndahlin pitkä ura kruunattiin vuoden 1968 Suomen mestaruudella

Jouni Gröndahl oli TPS:n maalivahti kolmella eri vuosikymmenellä. Ura alkoi TPS:n Suomensarjajoukkueessa 1955 ja päättyi 1970 saman seuran Mestaruussarjajoukkueessa. Viimeisellä kaudellaan Gröndahl toimi maalivahtivalmentajana ja osin varamaalivahtina. Vuonna 1970 tilastoihin ikuistettiin vielä yksi Mestaruussarjaottelu. Jouni kuuluu vuoden 1968-kultajoukkueeseen.

Gröndahl on sitä ikäluokkaan, missä urheilevat nuorukaiset harrastivat useita eri lajeja. Monien muiden kesällä jalkapalloa pelaavien kavereiden tavoin Jouni pelasi myös jääkiekkoa. Rooli varamaalivahtina jäi kuitenkin jalkapalloa pienemmäksi – etenkin, kun joukkueella oli käytössään vain yhdet maalivahdin varusteet. Myös jääpallo ja käsipallo tulivat Jounille nuorena tutuiksi, tietysti maalivahtina.

8. Kaiken takana oli äiti – futislegenda Raimo Toivasen ura tallentui leikekirjoihin

Kuka olisi uskonut syksyllä 1975, että Turun Palloseuran voittama jalkapallon Suomen mestaruus olisi jäänyt toistaiseksi seuran viimeiseksi. Siitä on kulunut jo vuosikymmeniä vuotta.

Mestaruuden ratkaisseen Raimo ”Kili” Toivasen omassa muistissa on hyvin päivän tapahtumat. Sen todistavat myös Raimon äidin Esteri Toivasen tekemät ainutlaatuiset leikekirjat oman poikansa peliurasta 1960- ja 1970 -luvuilta. Paksuja historiallisia kirjoja kertyi peräti seitsemän kappaletta. Nyt ne ovat oman pojan hallussa muistona omasta urastaan.

– Oma äitini oli innokas jalkapalloihminen ja minun suurin fanini. Hän seurasi pelejäni aina paikan päällä Turussa, mutta matkusti myös vieraspaikkakunnille.

9. Mustavalkoisen sydämen omaava Tapio Harittu on pihapelien kasvatti – juniorijalkapallo on Haralle ykkösasia

Tapio ”Hara” Haritun tuntevat kaikki kotimaisesta jalkapallosta kiinnostuneet. Eikä ihmekään, sillä Harittu on seurannut futista ja ennen kaikkea vaikuttanut aitiopaikalta usean vuosikymmenen ajan. Kolminkertaiselle Suomen mestarille yksi asia on kuitenkin muita tärkeämpi. Se on juniorijalkapallo.

Harittu kuuluu siihen Turun Palloseuran kultaiseen sukupolveen, joka kahmi Suomen mestaruuksia 1960- ja 1970 -luvuilla. Vuonna 1968 TPS kirkasti edellisvuoden pronssin kullaksi. Samana vuonna seura voitti myös A-nuorten Suomen mestaruuden. Tästä alkoi turkulaisten 1970-luvun menestystarina. TPS juhli miesten Suomen mestaruutta 1971, 1972 ja 1975. Toistaiseksi viimeiseksi jääneen mestaruuden aikana Harittu oli jo siirtynyt juniorivalmennuksen puolelle.

10. Pauno Kymäläisen arkeen jalkapallo on kuulunut koko elämän ajan

Naantalilaisen VG-62:n maakuntasarjaan 1960-luvulla nousseen joukkueen varamies, Turun Pyrkivän Suomisarja-joukkueen lupaava puolustaja, konttoristi ja parkettien partaveitsi, neljä kertaa peräkkäin Naantalin Vuoden urheilijaksi ja kerran Unikeoksi valittu taiteilijaluonteen omaava boheemi jalkapalloilija.

Laitapuolustajana aloittanutta ja lopulta liberona pelannutta TPS-legendaa Pauno Kymäläistä voi kuvailla monin eri sanoin.

Matka Raumalta Pallo-Iirojen nappulaliigasta aina TPS:n ja maajoukkueen kapteeniksi on ollut pitkä sekä värikäs. 366 ottelullaan Kymäläinen on jalkapallossa seurahistorian toiseksi eniten TPS-paidassa esiintynyt pelaaja. Edellä on vain Heikki Suhonen, TPS:n Kunniagalleriaan ensimmäisten joukossa valittu pelaaja. Kymäläinen valittiin seuraavien joukossa.

11. Valmentaja Suhonen tietää, miltä potkujen saaminen tuntuu

Tekstiviestillä. Puhelinsoitolla. Sähköpostilla. Tai reilusti kasvotusten kertomalla. Kaikki mahdollisia tapoja on käytetty, kun on päätetty antaa valmentajalle potkut. Osa on onnistuneita, osa enemmän tai vähemmän tökeröitä.

– Tunnen monia potkut saaneita valmentajia ympäri Suomea, joista jokainen on sanonut, miten ovat katkeroituneet. Potkujen saaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, että lehdestä vain luetaan. On niitäkin potkut saaneita valmentajia, jotka ovat olleet lähellä tehdä itsemurhan. Potkut ovat tilanteita, missä mennään todella syvällisiin asioihin, tietää kokemuksesta Heikki Suhonen. Hänet seuran toimistolle hopeamitalikauden päätyttyä. Suhosen yllätykseksi ei keskusteltukaan jatkosopimuksesta, vaan peliuran päättymisestä.

12. TPS:n Jalkapallo ry meni konkurssiin

Turun raastuvanoikeus asetti Turun Palloseuran Jalkapallo ry:n konkurssiin. Syynä olivat erotetun päävalmentaja Raimo Toivasen palkkasaatavat. Näin kirjoittivat lehdet heinäkuussa 1993. Tämä oli ehkä vain osasyynä TPS:n jalkapallopuolen konkurssiin liki kolmekymmentä vuotta sitten. Jalkapallo ry:n velat olivat yli miljoona markkaa verottajan ollessa suurimpana velkojana. Tilanne kärjistyi, kun kaikki velkojat eivät olleet tyytyväisiä takaisimaksujen järjestelyihin.

Uhkaava konkurssi tuli yllätyksenä, vaikka jo vuotta aikaisemmin huomattiin jalkapallopuolen taloudelliset ongelmat. Emo-TPS ja TPS Jääkiekko ry halusivat säilyttää TPS:n maineen ja pelastaa jalkapalloilun juniorityö.

13. Fysioterapeutti Ari Alosen pitkään uraan mahtuu paljon hienoja muistoja urheilumaailmasta

Kun on ollut lukuisten urheilijoiden ja joukkueiden fysioterapeuttina jo vuosikymmenien ajan, Ari Alosen tuntevat kaikki. ”Allu” on ollut monessa mukana. Paljon hienoja muistoja on jäänyt kerrottavaksi jälkipolville.

Liki kolmenkymmenen vuoden ajalta jalkapallon maajoukkueiden pelaajat ovat lähes kaikki tulleet perin tutuiksi. Pidä pelaajat, erityisesti Jari Litmanen, pelikunnossa. Siinä lyhyesti tiivistettynä Alosen tärkein tehtävä Huuhkajien fysioterapeuttina.

Pitkän työuran aikana eri urheilulajit motocrossista uimahyppyihin ovat tulleet Aloselle tutuiksi. Yksi laji on kuitenkin kaikkein läheisin. Jalkapallo on ollut mukana Arin elämässä jo lapsesta alkaen.

14. Ilmassa oli tuhti annos nostalgiaa ja isoja tunteita, kun TPS Jalkapallo julkaisi uudet Kunniagalleriaan valitut tepsiläiset

Kaikkien aikojen maalitykki, jo ensimmäisellä kerralla TPS:n Kunniagalleriaan valittu Heikki Suhonen, piti juhlapuheen ääni väristen. Hetki Kupittaan jalkapallostadionin tiloissa oli TPS-ikonille tunteikas. Sitä samaa se oli kaikille muillekin juhlatilaisuuteen kutsutuille.

TPS Jalkapallo julkisti ensimmäisen Kunniagallerian jäsenensä syksyllä 2019. Kunniagallerian jäseniksi valittiin silloin kaksitoista seuralegendaa. Kun seuralla on ikää 100 vuotta, osa vanhemmista valituista jäi nykysukupolvelle vieraiksi. Moni kaipasi jo silloin 1960- ja 1970 -lukujen sankareita.

15. Peter Enckelmanin upea ura Brittein saarilla

Neljä jalkapallon Suomen mestaruutta. Valinta Suomen vuoden jalkapalloilijaksi. 21 A-maaottelua. Lisäksi kaikkien muiden meriittien päälle vielä liikuntaneuvoksen titteli. Siinä isä Göran Enckelmanin hienot urasaavutukset.

Sen sijaan poika Peter Enckelman haaveili nuorena vain siitä, että yltäisi Turun Palloseuran edustusjoukkueeseen. Vaikka isän saavutukset kuulostavat kovilta, jälkipolvi laittoi lopulta vieläkin kovemmaksi. Peterin urasta Brittein saarilla tuli komea.

16. Jukka Lehtovaaran uralle riitti paljon värikkäitä vaiheita

Jukka Lehtovaaran jalkapallouraa kertovassa tarinassa ei voi sivuuttaa syksyn 2014 kohusiirtoa Turun Palloseurasta FC Interiin. Osa TPS:n kannattajista suhtautui nyrpeästi joukkueen kapteenin siirtymiseen paikalliskilpailijan riveihin. Jotta katkerimpien TPS-kannattajien mielipide tulisi selväksi, teetettiin isokoinen lakana, missä alatyylisesti V-sanoilla höystettynä haistateltiin ”petturi” Lehtovaaralle.

Kun parhaassa pelimiehen iässä olevalle Lehtovaaralle tarjoutui tilaisuus pelata yhä ammatikseen Veikkausliigassa ja vieläpä kotikaupungissaan Turussa, oli FC Inter helppo valinta – huolimatta siitä, että siirto synnytti ainutlaatuisen kilpailutilanteen. Interissä pelasi jo kokenut seuraikoni Magnus Bahne.

17. FC TPS:n tiedottaja Heikki Möttönen on seurannut aitiopaikalta jo kahdenkymmenen vuoden ajan seuransa värikkäitä vaiheita

Valmentajat ja toimitusjohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan, mutta FC TPS:n tiedottaja Heikki Möttönen pysyi pitkään. On pysynyt jo parikymmentä vuotta. Siinä ajassa on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Möttönen onkin saanut seurata turkulaisen mustavalkoisen jalkapallon värikkäintä käänteitä aitiopaikalta.

Elämänsä aikana Möttönen on ollut freelancer-toimittajana monessa mukana, mutta TPS:n tiedottajan työ on pysynyt pitkään vakituisena työtehtävänä. Heikin siirtyminen mukaan TPS:n toimintaan oli osin sattumaa. Möttönen toimii yhä TPS:n otteluiden kuuluttajana, mutta on siirtynyt syrjään seuran tiedottajan tehtävistä.

18. Lukas Hradecky – neljä vuosikymmentä kului, kun varsinaissuomalainen viimeksi valittiin Vuoden urheilijaksi

Aamulla unenpöpperöisenä Runosmäestä bussilla numero 18 aamuharjoituksiin ja kouluun. Juniori-ikäinen Turun Nappulaliigan kasvatti Lukas Hradecky unelmoi kansainvälisistä pelikentistä. Ja niin vain nuoren pojan unelma toteutui. Bundesliigassa ja Suomen maajoukkueessa hyviä otteita esittänyt ”Runosmäen Akatemian” lahjakkuus valittiin Vuoden urheilijaksi.

Vaikka Hradecky on Vuoden urheilija -tittelinsä ansainnut, pitää kuitenkin muistaa, että Lukas on saanut urallaan tyytyä usein varamiehen rooliin. Paikka eturivin torjujaksi on kulkenut niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueissa vaihtopenkin kautta. Supliikkimiehen tie penkinlämmittäjästä parrasvaloihin on ollut vaiherikas.

19. John Allen – Walesin tiikerin tuntevat kaikki

Kun 19-vuotias John Allen saapui 1980-luvulla Suomeen, maa oli valkoinen, oli pimeää ja kylmää. Joukkueen harjoitukset pidettiin jäisellä hiekkakentällä. Äänekosken Huiman 1-divisioonajoukkueen pelaajat kiinnittivät kenkiensä pohjaan autojen talvirenkaiden nastoja liukastumisen estämiseksi. Allenin mielessä oli lähinnä pikainen paluu kotiin heti kesän jälkeen. Toisin kävi, kuten monen muunkin ulkomaalaisen Suomeen kesäksi saapuneen pelimiehen kohdalla.

Allen on viihtynyt Suomessa jo yli kolme vuosikymmentä. Todellisuudessa se ei ole edes ihme, sillä kyse on kaverista, joka osaa sopeutua ilmeisesti, minne vaan. Kysyy keneltä tahansa mielipidettä ”Walesin tiikeristä”, vastaus on aina sama. Pidetty kaveri. Erityistä Allenissa on se, että hän suosittu seuramies, oli sitten kyseessä piinkova FC Interin kannattaja tai ikitepsiläinen. Vaikuttaa siltä kuin kaikki tuntisivat Allenin.

20. Matti Raholla on kokemusta valmentamisesta jo yli kolmenkymmenen vuoden ajalta – joten kannattaa kuunnella

Matti Raholla on kokemusta kotimaisesta jalkapallosta viideltä eri vuosikymmeneltä. Kannattaa kuunnella, mitä vanhan liiton miehellä on sanottavanaan turkulaisesta jalkapallosta. Rahon valmennusura alkoi yli kolmekymmentä vuotta sitten. Perin tutuiksi ovat tulleet niin Turun Palloseuran kuin FC Interinkin junioritoiminta.

Rahon valmennusura alkoi TPS:ssä 1980-luvulla hänen ollessaan 27-vuotias. Tarjolla olleet valmennuskurssit tuli suoritettua nopeaan tahtiin. Kerran hän oli TPS:n junnujen kanssa pelaamassa Espanjassa nuorten olympialaisissa. Mukana oli muun muassa nuori Mika Ääritalo. Vastassa oli eräs tuleva huippupelaajaa, joka levitteli vain käsiään. Kuka, selviää tarinasta.

21. Sami Rähmönen kasvoi rämäpäisestä räkänokasta FC TPS:n seuraikoniksi

Jos Sami Rähmönen on ollut tärkeä Turun Palloseuralle, sitä on ollut myös itse seura ja jalkapallo Halisten lähiössä kasvaneelle pikkukoltiaiselle. Itä-Turun katujen kasvatti hengaili mielellään murrosikäisenä kaupungin keskustassa. Samille kaveripiiri ei ollut paras mahdollinen.

Rähmösen TPS-ura oli poikkeuksellisen pitkä. Kotimainen samaa seuraa edustanut liigajyrä alkaa olla harvinaisuus. Mestaruuksia ei tullut, mutta tilastoissa on merkintä neljästä SM-pronssista ja yhdestä Suomen Cupin voitosta.

Tämä haastattelu tehtiin ennen kuin Rähmösen ammattilaisura tuli päätökseen Turun Palloseurassa syksyllä 2020. Sen jälkeen Sami siirtyi vielä toviksi pelaamaan Kaarinan Poikiin ja TPS:n reservijoukkueeseen.

22. Huoltajaikoni Elmeranta jatkaa vuodesta toiseen

On huoltajia ja huoltajia. Ja sitten on Tapani Elmeranta. Kun osa viihtyy huoltajan hommissa vuoden tai kaksi, on hänellä tätä haastattelua tehtäessä menossa ties kuinka mones kausi Turun Palloseuran organisaatiossa. Kun siihen lasketaan mukaan vielä aikaisemmat seurat, on Elmerannan ura jalkapallon parissa kunnioitettavan pitkä.

Elmerannan tie Turun Palloseuraan ei ole ollut sattumaa.

– Olin aluksi Piikkiön Palloseuran huoltaja. Sen jälkeen olin pari vuotta Kaarinan Reippaassa. Vuonna 1997 FC Interin nykyinen tekninen johtaja Vesa Mäki siirtyi Piikkiöstä TPS:n A-junioreiden valmentajaksi. Hän pyysi minua mukaan. Ja sillä tiellä ollaan.

23. Veikkausliigan erikoisuus – isä Tommi Pikkarainen valmentaa ja poika Juhani pelaa samassa joukkueessa

Oli aika, kun TPS:n valmentajana oli saman aikaan isä Tommi Pikkarainen ja pelaajana poika Juhani Pikkarainen. Jälkimmäisen uratarina on melko poikkeuksellinen, etenkin kun Juhani ei koskaan ollut lapsena mikään junnutähti.

– Se oli elämäni suurimpia shokkeja, kun Red Bull Salzburg akatemia tarjosi minulle sopimusta.

Palatessaan Turkuun Pikkarainen joutui taistelemaan pelipaikastaan TPS:n topparin paikalla. Tarjolla oli samalle paikalle muitakin vaihtoehtoja. Pikkaraisen kohdalla ei liene ollut etua siitä, että TPS:n päävalmentajalla on sama sukunimi. Sekä isä ja poika Pikkaraisen tie on kulkenut myöhemmin muualle. TPS on ainakin toistaiseksi molemmille taakse jäänyttä elämää.

24. Hissiliike on loputtava! Siinä on TPS:n uuden urheilujohtaja Mika Laurikaisen suurin ja akuutein haaste

Tämä haastattelu tehtiin syksyllä 2020. Ironiaa on se, että sama tarina on yhä ajankohtainen. Hissiliike jatkuu tai pikemminkin TPS on jämähtänyt Ykköseen.

Syksy 2018 oli Mika Laurikaisen elämän käännekohta. Kausi oli päättynyt Laurikaisen valmentaman joukkueen TPS:n katastrofiin. Joukkue putosi Veikkausliigasta. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, mutta jälleen on palattu lähtöruutuun. Laurikainen valmentaa tuttua joukkuetta.

Hissiliike on loputtava, on ollut TPS:n tavoite jo useamman vuoden. Tämä tarina kertoo ajasta, kun seura teki kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Onnistumatta.

25. Hyyrysillä pelataan futista perheen ehdoilla

Perhe. Jalkapallo. TPS. Siinä kolme merkittävää sanaa tärkeysjärjestyksessä, jotka liittyvät Mikko Hyyrysen perheen elämään. Miehet pelaavat futista ja äiti Saara pyörittää viisihenkisen perheen arkea. Hyyrysillä pelataan jalkapalloa perheen ehdoilla.

Mikko Hyyrynen ei ole syntynyt Turussa eikä ole edes Turun Palloseuran juniorikoulutuksen kasvatteja, silti hänestä tuli melko lyhyessä ajassa eräs seuraikoneista.

Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa syntynyt Hyyrynen aloitti pääsarjatasolla FC Lahdessa vuonna 2001. Vuotta myöhemmin tuli siirto Turkuun Ykkösessä pelanneeseen ja kauden päätteeksi Veikkausliigaan nousseeseen Turun Palloseuraan. Viisi vuotta vierähti Aurajoen rannalla, jonka jälkeen ura jatkui Myllykosken Pallossa, FF Jarossa ja JJK:ssa.

Tämän haastattelun jälkeen on tapahtunut paljon. Hyyrynen lopetti oman peliuransa 40-vuotiaana syksyllä 2017. Viimeisin tehtävä oli TPS Juniorijalkapallo ry:n valmennuspäällikkö. Se jäi kuitenkin toistaiseksi viimeiseksi, sillä seura yllättäen ilmoitti, että Hyyrysen optiota ei käytetä. Työsuhde ja kuusitoista vuotta kestänyt tepsiläisyys päättyi ennen aikaisesti.

26. Jonatan Johanssonin unelma vie pikkuseurasta aina Valioliigaan asti – Nyt Piffenin kasvatti on palanut kotimaisemiinsa

Pieni paraislainen poika kävi näytillä TPS:n junioriharjoituksissa. Näyttö ei riittänyt yltämään turkulaisseuran B-junioreihin. Muutamia vuosia myöhemmin samainen pikkukaupungin kasvatti Jonatan Johansson pelasikin jo Valioliigaa Britteinsaarilla.

105 maaottelua ja 22 maalia. Kun Johanssonin tilastoilla yltää kaikkien aikojen kolmanneksi eniten maaotteluita pelanneiden joukkoon, ei suuremmin tarvitse vakuutella auktoriteettiaan.

Johansson tarjoaa kiehtovan tarinan, miten liki mahdottomasta tuli mahdollinen. Nyt maailmanmatkaajan ympyrä on sulkeutunut. Johansson palasi tuttuihin maisemiin. Koti on jälleen Paraisilla ja työpaikka TPS:n edustusjoukkueen pääkäskijänä. Tai tarkemmin oli, sillä hänet vapautettiin tehtävästä kauden 2022 jälkeen.

27. TPS:n Jere Koponen on paljon vartijana, kun kauden tärkeimmät ottelut alkavat

Jere Koponen on saanut kokea aitiopaikalta, miten oman joukkueen suuret odotukset eivät ole toteutuneet. Jere on niitä harvoja pelaajia, jonka sopimus yhä jatkuu TPS:n kanssa. Tämä haastattelu tehtiin, kun jälleen kerran alkoivat kauden tärkeimmät ottelut.

Koponen tietää myös, millaista on istua penkillä. Uran alkuvuosina kakkosveskarin rooli oli tuttu. Magnus Bahne, Eemeli Reponen, Jukka Lehtovaara ja Mihkel Aksalu olivat aikoinaan liian suuria puita kaadettavaksi. Koponen on saanut oppinsa Turun Nappulaliigassa. Sen jälkeen pelit jatkuivat Turun Pallo-Veikoissa, kunnes tuli tarve C-juniori-ikäisenä päästä isompiin ympyröihin ja FC Interiin. Seuraavaksi tovi vierähti juniorina naapuriseura TPS:ssä ennen paluuta takaisin sinimustiin. Interissä Koponen eteni aina miesten edustukseen asti.

Jere siirtyi yllättäen raitapaitoihin kesken kauden elokuussa 2019. Siirtoa ihmeteltiin, sillä TPS:llä ei ollut suurempaa tarvetta yhteen lisämaalivahtiin. Mutta niin vain kävi, että Koponen alkoi saada vielä samalla kaudella peliaikaa.

28. TPS:n maalivahtivalmentaja Mikko Känkäsen esikuva pikkupoikana oli Dan-Ola Eckerman

Dan-Ola Eckerman otti minua kädestä kiinni ja lähdettiin kauppaan ostamaan jäätelöä. Hän oli luvannut sen minulle, jos otan kolmesta rankkarista kaksi kiinni. Näin jälkeen päin ajateltuna Dani saattoi ehkä antaa minun tahallaan voittaa.

Näin muistelee FC TPS:n nykyinen maalivahtivalmentaja Mikko Känkänen oman jalkapallouransa alkutaivalta. Salossa järjestettiin Milkis-niminen jalkapallokoulu lapsille. Sen yhtenä vetäjänä oli maalivahtilegenda Eckerman Turusta.

Kun Känkäsen oma pelaajaura oli ohi, alkoi maalivahtivalmennus. Hän siirtyi Salosta Turun Palloseuraan samalla, kun SalPan valmentaja Tommi Pikkarainen nimitettiin TPS:n päävalmentajaksi. Vaikka joukkueen valmennuskuviot ovat menneet uusiksi, Känkänen on jatkanut raitapaitojen maalivahtivalmentajana.

29. TPS:n Rasmus Holman tie huipulle on ollut kivikkoinen

Kun TPS:n tavoite on nousta mahdollisimman nopeasti takaisin Ykkösestä pääsarjatasolle ja lopettaa loputtomalta tuntuva hissiliike, oli keskuspuolustaja Rasmus Holman nimi saatava ensimmäisenä sopimuspaperiin. Oli sarjataso mikä tahansa, oli tärkeää saada Holma vielä jatkamaan. Rassesta tuli se pelaaja, jonka ympärille TPS lähti useasti rakentamaan tulevaisuuden joukkuettaan.

Vaikka Holma tunnetaan TPS:n miehenä, pelasi pitkään myös FC Interissä.

– Harjoittelin Interin edustuksen kanssa viimeisenä A-juniorivuotena, mutta en koskaan saanut sopimusta Job Dragtsman valmentamaan joukkueeseen. Kun tieni nousi pystyyn Interissä, siirryin Kakkosen ÅIFK:hon, joka oli silloin Leo Tommilan valmentama TPS:n farmijoukkue.

30. FC TPS:n toimitusjohtaja Janne Kytölällä on haasteita riittänyt

Elämässä voisi päästä helpommallakin kuin olla urheiluseuran toiminnanjohtaja, haastavimmassa tapauksessa jopa toimitusjohtaja. Pitkänlinjan urheilumies Janne Kytölä otti haasteen vastaan, kun FC TPS:n edellinen toimitusjohtaja Jarmo Kähkönen siirtyi hoitamaan omia liiketoimiaan.

Kytölä astui seurajohtajan isoihin saappaisiin lähes pahimmalla mahdollisella hetkellä. Viimeiset vuodet ovat olleet TPS:lle taloudellisesti vaikeat. Kevään koronakriisi teki Kytölän ensimmäisestä työviikosta ikimuistoisen. Positiiviset uutiset olivat vähissä. Ei ollut edes tietoa, pelataanko sillä kaudella lainkaan Veikkausliigaa.

Tämä haastattelu tehtiin, kun Kytölä oli melko tuore toimitusjohtaja. Jos oli jo silloin isoja haasteita, ei niitä ole nykyisinkään yhtään vähemmän.

31. Kasper Hämäläinen sai ulkomailta elämänkokemusta ja kielitaitoa – tulevaisuuden suunnitelmat ovat hallussa

Kyse ei ole uraansa päättävästä jäähdyttelijästä. Vaikka Kasper Hämäläisen peliura on loppusuoralla, jalka nousee entiseen malliin. Oleellista on kuitenkin se, että kyseessä on pitkän peliuran tehnyt pelaaja, joka on halunnut hyvissä ajoin valmistautua pelaajauran jälkeiseen aikaan. ”Kappe” on oiva esimerkki jalkapallon pelaajasta, joka ei putoa tyhjän päälle peliuran päättyessä. Taskussa on jo nyt kandidaattitutkinto urheilujohtamisesta.

Hämäläisen peliura on eräs kiinnostavimmista. Annetaan hänen itsensä kertoo, mitä mielenkiitoista maailmalla reissatessa tapahtuikaan.

32. Motoautoikäinen Uronen lähti valloittamaan Eurooppaa

Jere Uronen nousi jo 16-vuotiaana TPS:n edustusjoukkueeseen. Nuorimies lunasti paikkansa nopeasti ja ennakkoluulottomasti raitapaitojen puolustuslinjasta. Uronen ehti pelata Veikkausliigapelejä vain kahdeksantoista ennen nopeaa lähtöään isompiin ympyröihin. Loppujen lopuksi Urosen lähtö ei tainnut olla nuoresta iästään huolimatta suurikaan yllätys, sillä hänen kehityksensä oli ollut nopeaa.

Matka jatkui Ruotsin kautta ensin Belgiaan ja sieltä Ranskaan. Kansainvälisen uran ohella Huuhkajat on tullut Uroselle perin tutuksi.

33. Kansallisessa Liigassa on omat haasteensa – TPS:ssä vapaaehtoisten työ on korvaamaton

TPS:n miesten edustusjoukkueen tavoin myös seuran naiset ovat pudonneet pääsarjatasolta ja nousseet takaisin. Jos on miehillä omat haasteensa, niitä on myös naisilla. Kyse on usein rahasta.

– Naisten edustusjoukkueen taustajoukko toimii vapaaehtoisten avulla. Ainoastaan joukkueen valmennustiimille maksetaan kulukorvauksia. Kukaan ei saa palkkaa. Pelaajillekaan ei makseta, mutta onneksi he eivät kuitenkaan itse joudu maksamaan liigatasolla pelaamisestaan.

Suomi on Pohjoismaana menestynyt hyvin kansainvälisesti. Nyt, kun muualla on alettu panostamaan naisjalkapalloon, välimatka Suomen ja muun maailman välillä kasvaa. Suomen sarjoista pelaajia siirtyy ulkomaille ja oman liigan taso putoaa. Ongelma on tuttu Turun Palloseurassakin.

34. Valmentaja Akusti Salonen on elementissään – valmennettavana on Turun motivoitunein joukkue

Akusti Salosella on alkamassa kolmas kausi TPS:n naisten päävalmentajana. Kun pesti alkoi, joukkue oli pudonnut liigasta alaspäin. Salonen allekirjoitti sopimuksen jo ennen kuin oli tiedossa tuleva sarjataso. Myöhemmin Akustin unelma toteutui, sillä TPS:n naiset palasivat takaisin pääsarjatasolle kauden 2022 päätteeksi.

– Nyt on joukkue ja pelaajat, jotka oikeasti haluavat tehdä asioita. Valmentajalle tulee uran aikana hyviä ja huonoja hetkiä, mutta tämän joukkueen kanssa en ole koskaan joutunut harmittelemaan harjoituksiin lähtöä. Urani aikana on ollut tilanteita, kun on vaan odottanut, että sopimukseni päättyy.

35. Viivi Spets, Paraisten sisupussi, ei anna vastoinkäymisten vaikuttaa urakehitykseen

Viivi Spetsin tavoite toteutui, sillä TPS:n naiset nousivat takaisin pääsarjatasolle kauden 2022 päätteeksi. Keskikentän uurastaja on eräs joukkueensa tärkeimmistä pelaajista. Kyse on melkoisesta sisupussista, sillä pahat loukkaantumiset ovat pitäneet Viivin välillä pitkäänkin poissa viheriöltä.

Kaikesta huolimatta, Viivin into päästä kentälle uudestaan ja uudestaan on ollut kova. Hän on aina saanut itsensä takaisin pelikuntoon. Ehkä pahimmilla hetkillä on käynyt lyhyen aikaa mielessä jalkapallon lopettaminenkin, sillä loukkaantumiset ovat olleet myös henkisesti nuorelle äärimmäisen raskaita. On kova paikka soittaa maajoukkuevalmentajalle, että nyt ei pääsekään leirille.

JÄÄKIEKKO

36. Kaiken takana on – Marjut Nummelin

Timo Nummelinista on kirjoitettu paljon. Syystäkin. Samoin hänen kiekkoilevasta pojastaan Petteristä. Perheen todellinen ”päävalmentaja” on Marjut Nummelin, aviovaimo ja kiekkoilevien poikien äiti.

Mattia ja Teppoa lainatakseni, tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen, totesi Numppa, kun Nättinummen tervaskanto kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Marjutin nopea toiminta pelasti TPS-ikonin hengen.

Pariskunnan yhteiselämä sai alkunsa 1960-luvun alkuvuosina Turun kauppatorin laidalta. Siilitukkainen lihapiirakkaa mutusteleva Nummelin meni hätistelemään pois humalaista kaveria, joka häiritsi bussipysäkillä odottavaa kaunokaista, tulevaa Timon vaimoa. Sen jälkeen pari-Nummelin on pitänyt yhtä vuosikymmeniä.

Marjutin näkemien otteluiden määrä lienee Suomen ennätys. Tuskin on toista lätkävaimoa ja pelaajan äitiä, joka on istunut katsomossa yhtä ahkerasti aina 1960-luvulta alkaen.

37. Timo Nummelinin arki aivoinfarktin jälkeen

Se uutinen hätkähdytti monia. Nättinummen tervaskanto, Timo Nummelin, kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Aivoinfarkti ei juurikaan varoittele etukäteen. Näin ei myöskään Numpan kohdalla.

Vuonna 2016 Timon aamuinen kahvinkeitto sai yllättävän käänteen. Vasen käsi meni tunnottomaksi ja poskilihakset lerpahtivat. Onneksi vieressä oli Marjut, Timon aviovaimo. Aivoinfarktissa taistellaan aina aikaa vastaan. Mitä nopeammin pääsee liuotushoitoon, sitä suuremmat mahdollisuudet ovat selviytyä. Osa aivoinfarktikohtauksen saaneista parantuu pysyvästi. Yksi heistä on kiekkolegenda Timo Nummelin.

38. Kiekkovaikuttaja Juhani Wahlstenin muisto elää vahvana

Ei pelkästään TPS:n historiaa, vaan koko Turun palloiluhistoriaa ei voida kirjoittaa ilman tarinaa yhdestä suurimmasta eli Juuso Wahlstenista.

”Juuso” jätti vahvan jäljen turkulaiseen ja koko suomalaiseen jääkiekkoon, mutta myös paljon laajemminkin. Wahlsten oli kosmopoliitti, jonka asiantuntevuutta arvostettiin myös maamme rajojen ulkopuolella. On osuvasti sanottu: jos jääkiekkoa ei olisi keksitty, Juuso olisi sen keksinyt.

Juusolla oli valtava auktoriteetti, jonka edessä monella tuli löysät pöksyyn, on Wahlstenin hyvä ystävä ja vanha ketjukaveri Juhani Tamminen todennut.

Wahlstenin pelipaita on oikeutetusti Turku-hallin katossa. Orsilla roikkuu myös pelipaita numero 23. Ilman Wahlstenia Hannu Virran pelipaita tuskin olisi Turku-hallin katossa. Juuso valmensi Lokit-nimistä TPS:n juniorijoukkuetta oman pelaajauransa jälkeen. Virta kuului joukkueeseen. Lokeista varattiin ennätyksellisesti kuusi turkulaista pelaajaa NHL:ään vuonna 1981.

39. Juuso Wahlsten antoi hyvät elämäneväät omille pojilleen

Kaiken ohella Juuso Wahlsten oli myös kahden kansainvälistyneen pojan isä. Isoveli Jali ja pikkuveli Sami ovat saaneet isältään kiekko-oppinsa lisäksi mainiot eväät maailmalle. Vaikka urat ovat vieneet Wahlstenin poikia kauas Turusta, lensivät molemmat Suomeen ikuistamaan isänsä 80-vuotispäiviä. Oli harvinaista saada ikuistettua kaikki Wahlstenin kiekkomiehet samaan valokuvaan.

Onneksi Turun Palloseura ehti järjestää kiekkosankarilleen ikimuistoiset 80-vuotisjuhlat Turkuhallissa. Pojat Jali ja Sami olivat saapuneet maailmalta juhlistamaan isänsä syntymäpäiviä. Jälkipolvi kannatteli Juusoa, kun hän kävi vielä kerran pudottamassa aloituskiekon jäälle.

40. Robert ”Bobby” Lamoureux – tuomareiden silmätikusta tuli turkulaisten suosikki

TPS:n ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus oli kanadalainen Bobby Lamoureux, 1970-luvun kaukaloiden väriläiskä. Se oli aikaa, kun Kupittaalla pelattiin vielä tähtitaivaan alla. Kaukalon ulkopuolellakin sattui ja tapahtui. Kaikkia ei tohdi kertoakaan, mutta nyt ne kaikki tempaukset naurattavat. Toki samalla syntyi iso määrä maaleja. Tuomareiden silmätikusta tuli nopeasti turkulaisyleisön suosikki.

Kun entinen kuumakalle ja nykyinen Turussa asuva leppoisa isoisä sekä seinänaapurini kertoo värikästä tarinaansa, nauru on herkässä sekä kertojalla että kuuntelijalla. Sen verran hulvattoman hauskaa sattui muutamia vuosikymmeniä sitten Bobbyn nuoruudessa. Onneksi ulospäin suuntautuvalla kanukilla on ollut ystäviä eri puolilla maailmaa, jotka auttoivat pulaan joutunutta kaveriaan pälkähästä.

41. Raimo Määttänen oli Suomen ensimmäinen jääkiekon ammattivalmentaja

Keväällä 1976 TPS oli SM-liigahistorian ensimmäinen Suomen mestari. Menestyksen taustalla oli tamperelaissyntyinen valmentaja Raimo Määttänen ja perin erikoinen TuTon ja TPS:n välinen seurafuusio.

Edistyksellisen Määttäsen myötä lätkäkulttuuri muuttui täysin Turussa. Miten, se selviää oheisesta tarinasta. Siinä ”Mätskyn” aikaiset pelaajat ja taustahenkilöt kertovat mitä Turussa oikein tapahtui.

Jos Määttänen teki turkulaista kiekkohistoriaa TPS:ssä, jatkoa seurasi myöhemmin Turun Tovereissa. Määttänen ansaitseekin hieman pidemmän tarinan, sillä hän on ollut yksi merkittävimmistä lajivaikuttajista Turussa. Määttänen oli juuri se valmentaja, joka loi muutoksillaan pohjaa tuleville TPS:n mestarivalmentajille. Tarjolla onkin kiinnostava historiapläjäys lätkän ystäville.

42. Matti Lepänhaara hämmästytti urkuineen 1970-luvulla Kupittaalla

Aika kultaa muistot, tai ehkä ei sittenkään. Nuoremmalle sukupolvelle kerrattakoon, että Kupittaan entisaikojen tunnelmaa ei voita mikään. Se oli aikaa, kun vanha jäähalli natisi liitoksissaan. Se oli myös aikaa, kun Matti Lepänhaara oivalsi tuoda omat urut jäähalliin. Kansa oli ihmeissään, osa jopa näreissään. Tämä on urheilua eikä mitään pelleilyä!

Tappara uhkasi jättää ottelun väliin, jos hallissa soi urkumusiikki. Kun kotijoukkue teki maalin, soitettiin täysillä urkumusiikkia. Se harmitti vierasjoukkuetta. Kerran HIFK:n toimitusjohtaja Göran Stubbin vaimo kiskaisi kiukuspäissään korkokenkänsä kohti urkuria.

Nykyään jääkiekko-otteluissa pitää olla äänekästä musiikkia ja spektaakkelimainen valoshow. Kauas on tultu niistä ajoista, kun se riitti, mitä tapahtui kaukalossa.

43. Juhani ”Tami” Tamminen – koko tarina

Ei voi kuin hämmästellä Juhani Tammisen suosiota. Selfien pyytäjiä on jonoksi asti. Omituista tässä on se, että Tami, etenkin ”Don Tami” on monien mielestä Suomen ärsyttävin henkilö. Ristiriita on siis melkoinen. Tami ei edes yritä tavoitella kaikkien suosiota, silti suosio on vankkumaton. Simple great!

Monelle Kiekkoleijona #79 on kuitenkin iso persoona, jonka verbaalisia sanomisia kuunnellaan herkällä korvalla. Tamilta voi aina kysyä mielipidettä asiasta kuin asiasta. Aina ei tarvitse edes kysyä, hän kertoo sen itsekin.

Sosiaalisen median keskustelupalstat ovat täynnä mielipiteitä, jotka lyttäävät turkulaisen kiekkolegendan. Eniten suivaantuneita kommentteja on saanut MTV:n kiekkolähetyksissä esiintynyt ja erikoisesti pukeutunut hahmo Don Tami. Hahmon ovat oppineet tuntemaan kaikki, jopa sellaiset, jotka eivät edes seuraa jääkiekkoa.

– Ei yksikään pelaajakaan herätä mielenkiintoa, jos hän ei ole taitojensa ohella myös kiinnostava persoona. Tällaisia ovat olleet muun muassa Veli-Pekka Ketola ja Matti Keinonen. Molemmilla on karismaa. Molempia vihattiin ja rakastettiin. Niillä pelaajilla, jotka myyvät pääsylippuja, pitää olla särmää. Sama pätee Don Tamiin, kertoo Tamminen.

Tammisen täyttäessä 70 vuotta sain tilaisuuden jututtaa Aurinkokuningasta useampaan kertaan useamman tunnin ajan. Syntyi Tamin itsensä kertomana monipuolinen tarina, My Story, nuoresta abiturientista tähän päivään asti. Kun kiekkovaikuttamista on kertynyt useammalta vuosikymmeneltä, Tamin tarinasta tuli pitkä ja mielenkiintoinen. Istu alas ja varaa siis aikaa, sillä värikästä juttua piisaa. Take my word!

44. TPS:n kitkerin tappio ikinä – ylimielisyyskö kostautui?

Kun seuralla on ikää 100 vuotta, siihen historiaan mahtuu suuria voittoja ja kitkeriä tappiota. Vieläkin monia ketuttaa, vaikka TPS:n kitkerämmästä tappiosta on kulunut jo reilusti yli 30 vuotta. Se oli niin lähellä. Tamperelainen parrunpätkä Rampa-Risto Jalo pilasi turkulaisten juhlat. Eletään kevättä 1985.

Finaalisarjaa TPS-Ilves pidetään yhtenä liigahistorian mielenkiintoisimpana. Jälkiviisaat kiekkonerot ovat myöhemmin keksineet syitä turkulaisten tappiolle. Kerrottaan seuraorganisaation ja pelaajien ylimielisyydestä sekä legendaarisesta kultatakista. Ihan näin eivät asiat kuitenkaan olleet. Kultatakkikin putkahti julkisuuteen vasta myöhemmin Hannu Jortikan mestaruuksien aikana.

Lisäväriä ottelusarjaan saatiin pommiuhkauksista ja jopa Citymarketin vessapaperirullista. Sopupeliepäilyt eli ”Kummolan kierrokset” elivät vahvasti mukana pudotuspelitunnelmissa. Tuomarivaihtoa Seppo Mäkelästä Pertti Juholaan pähkäiltiin monenlaisilla salaliittoteorioilla.

Heitetään suolaa haavoihin. Monet paikalla olleet muistavat yhä ratkaisuottelun lopun ja syvältä mustavalkoisesta sydämestä raapineen tuskan. Varoitus! Jos luet, mitä kaikkea tapahtui, todennäköisesti puukkoa isketään selkääsi vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.

Vuoden 1987 hopeajoukkueen TPS-pelaajista osa oli opiskelijoita. Loput olivat normaalissa päivätyössä putkihommista levyseppään.

45. Kuumakalle Mal Davis valloitti turkulaisten sydämet

Jos yksi ulkomaalaisvahvistus pitää valita, niin Malcolm ”Mal” Davis tulee useimmille mieleen. TPS-pelaaja numero 17 jätti Turkuun ja Palloseuraan lähtemättömän muiston. Davis tulisine rannelaukauksineen on ikuistettu monen TPS-kannattajan sydämeen.

Vaikka Davisin useamman vuoden pituinen ura Turun Palloseurassa teki hänestä seuraikonin, ei kanadalaisen alku ollut lainkaan lupaava. Alkukaudella syksyllä 1986 Mal ei yltänyt lehtien otsikkoihin, kunnes Raumalla jysähti. Kanadalainen kuumakalle otti pukukopissa yhteen Lukon Matti Forssin kanssa. Tuloksena ikimuistoinen valokuva tappelusta ja isot otsikot. Kuten useasti, kaukalon väriläiskä oli kaukalon ulkopuolella tyystin toisenlainen.

Davis pelasi TPS:ssä vajaat viisi kautta. Mestaruuksia tuli kolmasti peräkkäin. Lähtö Turusta oli sekin värikäs. Kaksi uppiniskaista otti yhteen, ja mitä lopulta tapahtui, selviää oheisesta tarinasta.

46. Ratkaisiko myyttinen Kultainen takki Suomen mestaruuden

Vahvasti yhä elävän tarinan mukaan TPS:n valmentaja Matti Keinoselle räätälillä teetetty kultainen mestaruustakki olisi ratkaissut Suomen mestaruuden Ilvekselle. Olikohan ihan näin…Otetaan selvää. Joka tapauksessa kullanväristä pikkutakkia pidettiin aikoinaan muualla Suomessa pöyhkeänä ideana. Aika oli silloin toinen kuin nyt. Ei ollut edes mestaruuslippiksiä. Turussa oltiin markkinoinnissa aikaansa edellä. Ja olihan Kultaiselle takille myöhemmin käyttöäkin.

47. Hyökin perheessä huoltohommia on tehty jo kahdessa sukupolvessa

Harmi vain, että luotettava huoltaja ei näe, ei kuule eikä muista mitään. ”Kupittaan kummituksella” Reijo Hyökillä olisi lukematon määrä hauskoja tarinoita ja sattumuksia kerrottavana, mitä on tapahtunut hikisissä pukukopeissa ja hulvattoman hauskoilla pelireissuilla.

Hyökki on kaveri, joka ei suuremmin esittelyjä kaipaa. Hänet tuntevat kaikki ja ”Reka” tuntee kaikki. Huoltajalegenda on pessyt sen verran monen turkulaisen pelipaidan vuosikymmenien aikana, että hän on jättänyt lähtemättömän jäljen paikalliseen urheilumaailmaan. Takarivin huoltajat ovat kuitenkin niitä, jotka eivät pidä suurta meteliä itsestään.

Poika Tero Hyökki seuraa isänsä jalanjälkiä TPS:n nykyhuoltojoukoissa. Tätähän se on 100-vuotisen seuran seurakulttuuri parhaimmillaan. Kapula siirtyy isältä pojalle, sukupolvelta toiselle.

48. Huoltaja Matti Aarnio on hallil eka – ja hallil vika

Turkuhallin seinille ikuistetuissa eri aikakausien TPS:n joukkuevalokuvissa pelaajat ja valmentajat vaihtuvat. Yksi on ja pysyy. Huoltaja Matti Aarnio hymyilee jokaisessa kuvassa.

”Mälli” aloitti huoltajan työt jo vuonna 1977 Kiekko-67:ssa. 1990-luvulla Aarnio toimi TPS:n A-junioreiden huoltajana, kunnes vuonna 1999 siirtyi päätoimiseksi TPS:n edustusjoukkueen huoltajaksi. Kulissien takana huoltohommia paiskovat puurtajat eivät juurikaan tee itsestään numeroa, mutta Mällikin on yksi, joka ansaitsee ison hatun noston.

Huoltajat ovat osa joukkuetta. Aarnion matkan varrelle on osunut useampi Suomen mestaruus aina Hannu Jortikan ajoista alkaen. Mahtaakohan Mälli edes muistaa, kuinka monta SM-mitalia on kertynyt uran varrella. Niin ja, Aarnion ura jatkuu yhä.

Mälliä tuskin näet ottelun aikana, sillä seuraikoni viihtyy pukukopin puolella. Koppi pitää olla kunnossa, kun pelaajat palaavat sinne erätauolla.

49. Yhtäkään kannua ei olisi nostettu Turussa ilman Iso-Hannua – kiekkopatruuna Hannu Ansas oli korvaamaton

Aina voidaan tehdä lista TPS:n seurahistorian kaikkien aikojen pelaajista. Todellisuudessa yhtäkään ottelua ei olisi pelattu tai hallia rakennettu, jos mukana ei olisi ollut merkittäviä taustavaikuttajia. On mukava muistella TPS:n kiekkodynastia kulta-aikoja, mestarivalmentajia ja pelaajaikoneja, mutta yhtäkään kannua ei olisi nostettu Turussa ilman erästä taustoilla toiminutta energistä miestä.

Hän oli Hannu Ansas.

Iso-Hannu loi Palloseuralle sellaiset puitteet, että vastaavaa ei löytynyt hetkeen muualta Suomesta. Ansaalla oli Turussa valmis kontaktiverkosto liike-elämään ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Hän tunsi kaikki, jotka oli syytäkin tuntea. Ansaan kunnianhimo, määrätietoinen toiminta ja korkea vaatimustaso oli poikkeuksellista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hän oli myös kiistelty henkilö, jolla oli aina poliittinen taustansa. Osa piti hänestä, osa ei voinut sietää.

Iso-Hannu, jos kuka, on oman tarinansa ansainnut – pelastihan hän seuran jalkapallonkin peräti kahdesti.

50. Tulisieluisen Hannu Jortikan mestaruusputkeen päättyi turkulainen kiekkodynastia

Kulta on värimme, oli pitkään TPS:n kiekkojoukkueen tunnuslause. Lause nousi jo vitsiksi Turussa, kunnes 13 vuoden tauon jälkeen pamahti päälle kunnon kultaputki. Ensimmäinen Hannu Jortikan kahdesta triplasta käynnistyi keväällä 1989.

Valmentaja Jortikan muistelmia odotellessa on tyytyminen internetin syövereistä löytyviin tallenteisiin. Jortikan tunnekuohussa suustaan suoltaneet värikkäät lausunnot ovat jääneet elämään. Kun valmennusura kestää liki kolme vuosikymmentä, sinä aikana sattuu ja tapahtuu. Osa hulvattomista tarinoista on totta, osa ehkä sepitettyjä.

Turussa tulisieluisen Jortikan valmennustyyli tuli nopeasti selväksi. Palaute virheestä annettiin pelaajalle heti, eikä vasta pukukopissa. Valmennusmetodit olivat siihen aikaan erilaisia kuin nykyään. TPS:n Jortikan aikainen joukkue harjoitteli yhdessä jopa enemmän kuin nykyiset joukkueet. Kuri oli kova, mutta hunajapurkkiakin sai avata yhtenään.

Kun Turussa Jortikan ensimmäinen ajanjakso päättyi, alkoi Vladimirin Jursinovin aika. Jortikan tiukoiksikin kutsutut valmennusmetodit eivät olleet mitään verrattuna venäläispiiskurin tapaan valmentaa, mutta se onkin ihan oma tarinansa…

51. Entisaikojen TPS-pelaajat kertovat hurjia tarinoita Vladimir Jursinovin valmennusmetodeista

Kun Turussa Hannu Jortikan ensimmäinen ajanjakso päättyi, alkoi Vladimirin Jursinovin aika. Koettiin sellainen ihme, että Jortikan valmennusmetodit olivatkin leppoisia verrattuna venäläisen piiskurin tapaan valmentaa. Meno Jursin aikana äityi niin kovaksi, että vieläkin ihmetyttää. Mutta eipä siihen aikaan ollut Pelaajayhdistystä vaatimassa lakisäätieisiä vapaapäiviä ja kesälomia.

Jursinovin metodit olivat niin rankkoja, etteivät kaikki siinä kyydissä pysyneet. Mutta ne, jotka pysyivät, heistä tuli maailmanmestareita ja NHL-pelaajia.

Niin tai näin, tulos oli kuitenkin komea. Kaksi Suomen mestaruutta sekä yhteensä 25 Jursinovin akatemiassa TPS:ssä kiekkoillutta kotimaista pelaajaa pääsi pelaamaan NHL:ssä. Eipä ole toista venäläistä, joka on valittu Neuvostoliiton kunniagalleriaan ja aateloitu myös Suomen yhdeksi Jääkiekkoleijonaksi. Ei siis ihme, miksi Leijonien päävalmentaja Kurt Lindström soitti kiitospuhelun Jursinoville Suomen voitettua kiekkohistorian ensimmäisen kultamitalin.

52. Kuuluttajalegenda Aulis Virtanen ei ole edes harkinnut lopettamista

Jos en pysty kuuluttamaan, ei millään ole enää mitään väliä, totesi Aulis Virtanen tunteikkaasti yhteisen juttutuokiomme päätteeksi. Tiedossa oli, että montaa kuulutusta ei ollut enää jäljellä. Virtanen poistui keskuudestamme pian haastatteluni jälkeen.

Monelle Kupittaa ja Aulis Virtanen tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Samettiääni jatkoi kuulutuksiaan myös uudessa Turkuhallissa. Niinpä Virtanen sai aitopaikaltaan hehkuttaa useita TPS:n kiekkomestaruuksia.

Liigan puolesta kuuluttajille annetaan tarkat ohjeet siitä miten ja mitä pitää sanoa. Turkulainen kuuluttajalegenda vähät piittasi annetuista ohjeista. Hän saikin loppuun asti kuuluttaa omalla tavallaan.

Vaikka Auliksella ei ollut Tepsin kanssa mitään tekemistä, hänet yhdistettiin vahvasti mustavalkoiseen seuraan. Sen verran ikimuistoisilta hänen hehkutuksensa kuulostivat TPS:n tehdessä maalin. Ohessa on tarina, jonka ehdin tallentaa ja julkaista, kun Aulis oli vielä melko voimissaan. Virtaselle on Turkuhallissa omistettu oma muistovitriini. Sieltä löytyy myös Auliksen tuttu keltainen kansitakki.

53. Tom Rajalin kulkee esikuvansa Aulis Virtasen jalanjälkiä

Missä Aulis on, ihmetteli moni huolissaan, kun tuttu ääni puuttui jäähallista. Kuuluttajauran loppuvaiheessa sairauden haitatessa kuulutushommia Aulis Virtanen joutui jättämään joitakin otteluita väliin. Silloin varamies Tom Rajalin kutsuttiin hätiin.

– Aloitin Auliksen kanssa yhteistyön 2000-luvun alussa. Olin aluksi varalla ja valmiina Turkuhallissa. Oli sovittu kesken kauden, että Aulis kuuluttaa niin paljon kuin jaksaa.

Liiga- ja Mestisotteluissa toimisijatehtäviä hoitaa Turun jääkiekkoyhdistys ry. Tuton otteluiden kuuluttaja Rajalin on yksi yhdistyksen hallituksen jäsenistä.

54. J-P Jalon selostajaura on kestänyt jo vuosikymmeniä

Ihmettelin muiden mukana, kun eräs kaveri selosti ottelun kulkua kasettimankalle Kupittaan jalkapallostadionin katsomossa yleisön keskellä istuen. Yksinäinen höpöttäjä oli JP Jalo, joka haki avautunutta selostajanpaikkaa Auran Aalloilta. Markku Heikkilä kuunteli kasetille ikuistetun selostusnäytteen ja näytti vihreää valoa.

Tuskin edes Jalo aavisti silloin, että selostajanurasta tulikin vuosikymmenien pituinen, ja miten hänestä tuli ajan myötä monen nuoremman selostajasukupolven esikuva.

Jalolla kävi tuuri, kun hänen aloittaessaan Suomeen perustettiin ensimmäiset paikallisradiot. Selostusuran alkuvuosille osuivat vielä Jortikan ja Jursinovin kultaiset vuodet. Paikallisradioiden myötä selostus tuli värikkäämmäksi, kun Jalo saattoi olla lähetyksissä perin ”mustavalkoinen”. Oli uutta, kun selostaja oli surutta toisen joukkueen puolella. Niinpä jo alusta alkaen Auran Aallot profiloitui TPS-kanavaksi.

Ohessa ”Pekke” kertoo tarinansa. Muun muassa sen, kun yksi puhelinsoitto muutti kaiken. Langan päässä oli Hjallis Harkimo. Sen seuraus meni monilla turkulaisilla tunteisiin. Kuittia tuli toisestakin suunnasta.

55. Kaiken nähnyt ja kokenut Iku Viitanen selosti TPS:n otteluita suurella intohimolla

– Emme ole puolueellisia, vaan olemme erittäin puolueellisia.

Siinä tiivistettynä Team Päämiehen lähtökohta Turun Palloseuran jääkiekko-otteluiden selostamiselle. Kyseessä oli parikymmentä vuotta sitten radioasema Auran Aalloilla toiminut kahden hengen tiimi, joka välitti perin värikkääseen tyyliin ottelutunnelmia turkulaisille jääkiekon ystäville. Team Päämiehen muodostivat alun perin kaksi henkilöä: Iku Viitanen ja Harri Moisio.

Viitanen tuntee paikallisen urheilumaailman läpikotaisin, onhan hän ollut uransa varrella monissa eri tehtävissä. Iku tuntee hyvin turkulaisen amerikkalaisen jalkapallon. Onpa hänet nähty käsipallomaailmassakin.

Viime vuosina Viitanen on nähty eräällä arvostetuimmalla paikalla Turussa, TPS:n jääkiekko-otteluiden kuuluttajana. Legenda Aulis Virtasen perintö on Turussa tarkoin varjeltu ammatti.

56. Kiekkoselostaja Markku Silvennoisen matkassa TPS:n vieraspeliin

– Olen unelma-ammatissani. Tätä olen halunnut tehdä jo pikkupojasta alkaen. Kuuntelin haltioituneena esikuvani Juha-Pekka Jalon lätkäselostuksia Auran Aalloilla. Tällaiset pitkät ajomatkat eivät tunnu missään. Monenlaisia hanttihommia on tullut elämäni aikana tehtyä, joten tämä on pikkupojan unelma. Osaan nauttia tästä joka päivä, vakuuttaa Markku Silvennoinen.

Pitkät ajomatkat, ahtaat selostuskopit ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi on lätkäselostajan arkea. Glamour on tästä kaukana. Paitsi kerran Silvennoinenkin pääsi nauttimaan kirkkaitten valojen loisteesta. Auran Aaltojen Silvennoisen selostama otteluilta oli ehdolla Radiogaalassa Vuoden paikallisradio-ohjelmaksi.

57. Markku Silvennoisen selostamat TPS:n ottelut alkavat pian tutuilla Auran Aaltojen taajuuksilla

Kiekkoselostaja Markku Silvennoinen sai kaivaa Auran Aaltojen taajuuksilla koristellun mustavalkoisen pelipaidan uudestaan esiin. Sen hän veti aina yllensä selostaessaan Auran Aalloilla Turun Palloseuran lätkäotteluita.

Parin Radio City -vuoden jälkeen oli edessä paluu takaisin kotiin. Hyvä niin, sillä turkulaiset ovat tottuneet siihen, että TPS:n ottelut selostetaan tutulla kanavalla. Taajuus 90,5 on iskostunut turkulaisten kiekkojännäreiden mieliin.

58. Rauno Sjöroosilla on Turun suurin mustavalkoinen sydän

Mustavalkoisista mustavalkoisin. Ikitepsiläinen Rauno Sjöroosin tuntevat kaikki ja Rane tuntee kaikki. Tässä on mies, joka on nähnyt kaiken – TPS:n kiekkohistorian nousut ja laskut. Toisinaan on nautittu mestaruuksista, välillä on taistelu konkurssin partaalla. Kulisseissa on sattunut ja tapahtunut.

Sjöroos on seurannut aitiopaikalta, miten jääkiekko on vuosikymmenien aikana muuttunut amatöörien puuhastelusta puoliammattilaisuuden kautta täysammattilaisuuteen. Pelaajia ja valmentajia on tullut ja mennyt, mutta tämä piinkova markkinamies pysyi vuosikymmenestä toiseen.

59. Turkuhallin värikäs yli kolmekymmentä vuotta kestänyt matka – mukaan mahtuu muutakin kuin lätkää

Kaupunginvaltuuston äänestys oli tiukka. Kolmen äänen erolla Turku sai uuden jäähallin. Paikka tunnetaan TPS:n kotiluolana, mutta on siellä aikoinaan pelannut TuTokin. Ottelussa Jokereita vastaan hallissa oli TuTo-pelissä 10 000 katsojaa. Jääkiekon lisäksi

Turkuhallissa on pelattu lentopalloa, salibandyä, koripalloa, tennistä, luisteltu muodostelmaluistelussa, ajettu motocrossia ja ties mitä. Artisteja on vieraillut Matti Nykäsestä Tom Jonesiin. Liki jokaisella turkulaisella on oma muistonsa. Usein kysytään, kuka teki Turkuhallin ensimmäisen maalin? Ei, hän ei ollut Ari Vuori. Kuka luisteli ensimmäisenä hallin jäällä? Ei, hän ei ollut halliyhtiön pomo Reijo Paksal…vaan…

60. Pekka Karapuu hioi turkulaisjunnuista maailmantähtiä

Pelkästään TPS:n 1977-syntyneiden pelaajien meriitit ovat kovat. Pekka Karapuun valmennuksessa D-junnuiästä yhdessä pelanneet pikkupojat keräsivät yhteensä Aki Bergin johdolla 748 NHL-ottelua, voittivat yhden AHL-mestaruuden, yksitoista SM-kultaa, kolme Elitserienin mestaruutta, viisi MM-hopeaa, neljä MM-pronssia, yhden olympiahopean ja olympiapronssin.

Bergin lisäksi varatuiksi tulivat Tomi Kallio, Miika Elomo, Marko Mäkinen ja Mikko Markkanen. Karapuu oli mukana jo 74-syntyneiden valmennuksessa. Siitäkin ryhmästä moni ylsi ammattilaiseksi, esimerkiksi Saku Koivu.

61. Kiekkomies Kummola perusti oman seuran – turkulaiset TPS ja TuTo olivat ihmeissään uudesta tulokkaasta

Irvileuat kaupungilla väittivät, että Kalervo Kummolan oli pakko perustaa oma kiekkojoukkue, kun ei mahtunut pelaamaan Turun Palloseuraan tai Turun Tovereihin. Tehtävä olisi ollutkin nuorelle ”Kalelle” liki mahdoton, sillä ensin olisi pitänyt syrjäyttää Lasse Kiili, Urpo Ylönen ja Jorma Valtonen.

Kaksi isoa paikallista seuraa saivat pienen, mutta innovatiivisen porukan kilpailijakseen. Jääkiekon pääsarjassa pelasi 1970-luvun alussa kolme turkulaista joukkuetta: TPS, TuTo ja Kiekko-67. Kummola oli perustamassa jälkimmäistä seuraa.

62. Isä Kiprusoff on ylpeä poikiensa saavutuksista

Pelaaja, joka kulki omia polkujaan, puhui vähän, mutta pelasi sitäkin näyttävämmin. Kyseessä on tietysti Marko Kiprusoff. Jos oli Kiprun ura komea, sitä oli myös pikkuveli Miikka Kiprusoffin. Syystäkin isä Jarmo Kiprusoff on ylpeä poikiensa saavutuksista. Taustalla on myös oiva ympäristö. Veljesten kiekkotaidot kehittyivät Nättinummen luonnonjäällä pelikavereina Saku ja Mikko Koivu, Petteri Nummelin ja Antti Virtanen.

Omena ei pudonnut kauas Kiprusoffin perheessä, sillä isä Jarmokin pelasi aikoinaan lätkää. Hän oli perustamassa Turkuun uutta kiekkoseuraa (Kiekko-67). Jarmon pelipaikka oli maalivahti, mutta se ei kuitenkaan ollut vaikuttamassa Miikan pelipaikkavalintaan. Miikka on neljä vuotta nuorempi kuin Marko, joten päästäkseen pihapeleihin mukaan hänet laitettiin aina maaliin.

63. Elomon perheen kolme intohimoista lätkäjätkää

Miika, Teemu ja Tommi. Siinä Elomon perheen pojat ikäjärjestyksessä vanhemmasta nuorimpaan. Yhteistä kaikille kolmelle veljelle on suuri intohimo jääkiekkoon. Eikä se ole mikään sattuma, sillä isoveli Miika luisteli jo 3-vuotiaana. Muut seurasivat tiiviisti perässä.

Jokainen Elomon pojista on kulkenut omia polkujaan. Välillä on pelattu samassa joukkueessa, välillä vastakkain. Yhteistä on kansainvälisyys. Kaikki kolme Elomon lätkäjätkää ovat kiertäneet maailmaa. Vaikka yhdellekään heistä ei avautunut lopullista taivaspaikkaa NHL:stä, on meriittilistalle kertynyt iso määrä mainetekoja. Kaikkien veljien peliurat ovat nyt päättyneet, mutta jääkiekko ei ole jäänyt.

64. On monia kapteeneja, mutta vain yksi kapteeni Tomi Kallio

Yli 11 000 katsojaa osoittaa seisoaltaan suosiotaan oman joukkueensa seuraikonille Tomi Kalliolle. Ei, kyseessä ei ole Turkuhalli eikä Turun Palloseura, vaan ruotsalainen kiekkoseura Frölunda HC. Tomppa voitti ”inkkaripaidassa” kaksi Ruotsin mestaruutta. Keväällä 2015 Kallio juhli uuden joukkueen kipparina sensaationa pidettyä Ruotsin mestaruutta. Joten, ei ihme, että myös Växjössäkin turkulaista muistellaan lämmöllä.

Vaikka Kallio on jättänyt vahvat jälkensä Turkuun, pelasi hän kuitenkin parhaimmat pelivuotensa Ruotsin puolella. Paluu Tepsiin tapahtui 38-vuotiaana. Kun 41 vuotta tuli mittariin, Kallio päätti lopettaa komean pelaajauransa. TPS järjesti hienot läksijäiset. Jääkiekko ei ole kuitenkaan jäänyt, sillä Kallio toimii pelaajatarkkailijana.

On monia kapteeneja, mutta vain yksi kapteeni Tomi Kallio.

65. Kimmo Rintanen oli TPS:n menestysvuosien luotettava sotaratsu

Tässä on mies, joka ei ole koskaan suuremmin pitänyt ääntä itsestään. Turkulaisen menestysvuosien pelimies Kimmo Rintanen on antanut tekojen puhua puolestaan. Raumalaislähtöisen herrasmieshyökkääjän palkintokaappi on täyttynyt pokaaleista ja mitaleista, niin Turussa kuin myös Rantaselle niin kovin tutuksi tulleessa Sveitsissä.

Rauman ulkojäiden kasvatti siirtyi Lukon liigajoukkueesta Turkuun syksyllä 1994. Jursinovin ja Jortikan valmennusopit menivät perille. Hyökkäysketju Kallio – Rintanen – Nurminen teki suomalaista kiekkohistoriaa. Elettiin aikaa, kun SM-liiga oli eräs Euroopan tasokkaimmista sarjoista.

Jos Rintanen on tehnyt ikimuistoisen vaikutuksen Turussa, sitä samaa voidaan sanoa tapahtuneen myös Alppimassa. Kloten Flyers sai nauttia suomalaisen taidoista pelaajana peräti kymmenen vuoden ajan. Pistetehtailu jatkui entiseen malliin. Peliuran jälkeen Rintanen on jatkanut tutussa sveitsiläisseurassa valmentajana. Tosin välillä piti käydä Turussa. Rintanen pyydettiin takaisin. Monet muutkin 1990-luvun hegemoniajoukkueen tähdet olivat jo liittyneet TPS:n organisaatioon. Vuonna 2015 alkoi TPS:n kunnianpalautus.

66. Ihmeidentekijä Suikkasen yllätysmestaruudesta jo toistakymmentä vuotta

Vanhan viisauden mukaan on vain kahdenlaisia valmentajia: potkut saaneita ja niitä, jotka saavat kohta potkut. Kai Suikkanen tietää, mistä on kyse. Yksi potkuista on ylitse muiden, sillä se pelasti Suikkasen hengen.

Hänen kohdallaan voidaan puhua myös mestaruuksista, sillä valmentajavelho Suikkanen on tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Erään kerran näin tapahtui Turussa. Kaupungissa koettiin lyhyessä ajassa kannatuskulttuurin ääripäät. Suomen paskin kiekkojoukkue sai ensin kuraa päällensä, mutta yhtäkkiä kaupungissa olikin valtava kiekkobuumi.

67. Kiekkolegenda Ville Vahalahden komea ura

Ville Vahalahden siirrosta Turusta Raumalle on kerrottu monenlaisia versioita. Tapahtumissa on ollut kuitenkin vähemmän dramatiikkaa kuin mitä on värikynällä kirjoitettu. Kun pääsarjakausia kertyi kasvattajaseurassa jo neljätoista, oli melko luonnollista harkita uran kehittymisen kannalta maisemanvaihtoa. Sattumallakin oli osansa.

Vahalahden pelit kulkivat hyvin Lukon paidassa. Vahalahden uralle kertyi reilusti yli 1 000 pääsarjaottelua. Määrän suuruudesta kertoo paljon, että pelkästään Turun Palloseurassa kertyi enemmän otteluita kuin seuralegendoista suurimmalle Timo Nummelinille. Sekä Lukko että TPS järjesti luotettavalle sotaratsulleen ikimuistoiset läksijäiset.

68. Ville Vahalahden paita puuttuu Turkuhallin orsilta

#28 muistaa illan koko elämänsä. Jos joku pelaaja on pelannut enemmän otteluita TPS-paidassa kuin seuraikoni Timo Nummelin, niin on varmasti juhlansa ansainnut. Liigajoukkueen nykyinen mailapoika Ville Vahalahti vaihtoi haalarit juhlapukuun ja sai olla TPS-Lukko -ottelun arvovieras.

Juhani Wahlsten, Timo Nummelin, Hannu Virta, Rauli Tammelin ja Reijo Leppänen. Siinä nykyiset Turkuhallin orsille ikuistetut nimet. Lienee selvää, että pelinumero 28 nousee muiden seuralegendojen rinnalle ennemmin tai myöhemmin.

69. Heinäpään haukan meriitit ovat ylitse muiden

Jos turkulaisista olisi ollut kiinni, niin Heinäpään haukka, Kari Jalonen, olisi toivotettu jälleen tervetulleeksi Turkuun, kun HC TPS:n kauden 2021–2022 päävalmentajapesti oli avoinna. Minne tahansa Kojo on mennytkin, joukkue on usein myös menestynyt.

TPS teki kuitenkin yllättävän ratkaisun värväämällä Raimo Helmisen jatkajaksi Marko Virtasen, tosin vain vuodeksi. Ajatus Jalosen mahdollisesta siirrosta Tepsiin syntyi jo pelkästään siitä, kun mies nähtiin kulkevan Turun kaduilla. Todellisuudessa Turku on ollut pitkään maailmalla matkatessakin Jalosen kotikaupunki.

Pelaajana ensimmäisellä TPS-kaudellaan (1988-89) Jalonen teki 44:ssä ottelussa hurjat tehot, 74 pistettä. Se jäi kuitenkin kaikkien aikojen ennätyksestä, sillä Jalonen teki pari kautta aikaisemmin Kärpissä 93 pistettä. Vaikka nykyään otteluita pelataan enemmän, harva pääsee edes lähelle Jalosen lukemia.

70. Tohtori Ikosen lätkäura on poikkeuksellinen

Kun tohtori Juhani Ikosen yhdeksän mestaruuden lisäksi listaan lisätään useat arvokisamitalit mukaan lukien vuoden 1995 maailmanmestaruus, voidaan yhden miehen lätkäsaavutusta pitää ainutlaatuisena. Ikosella on kotona tallessa yhteensä komeat 29 arvomitalia.

Lahdessa syntynyt, mutta opiskelujen myötä Turkuun vuonna 1967 muuttanut Ikonen tuli jääkiekon pariin jo viime vuosituhannella. Ura alkoi vuonna 1983 TPS:n jääkiekkojoukkueen lääkärinä. Pelaajat ja valmentajat ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta ”Jussi” pysyi pitkään TPS:n vaihtoaition takana.

71. Ikitepsiläinen Kari Kauppila ja Turun Palloseura ry ovat paljon vartijoina

TPS:n kiekkohistoriassa riittää ikimuistoisia pelaajia. Eräs heistä, Kari Kauppila, vuoden 1976 mestarijoukkueen pelaaja, on nykyisin paljon vartijana. ”Kiuppo” edustaa koko seuraa Turun Palloseura ry:n puheenjohtajana. Kyseessä on seuraorganisaation ylin porras, kattoyhdistys, sillä sen ”sateenvarjon” alle kuuluvat kaikki muut itsenäisesti toimivat TPS:n jäsenyhdistykset.

Kauppilan johtaman Turun Palloseura ry:n yksi tärkeimmistä tehtävistä seurayhteisön, TPS-brändiin, liittyvien arvojen ylläpitäminen. Vaikka eri seuran eri jäsenyhdistykset toimivat itsenäisesti, on vain yksi TPS, Turun Palloseura.

72. Kaveria ei jätetä – lupaa Kultaranne Kai Nurminen

Kai Nurmisen 1990-luvun alkuvuosina käynnistynyt ammattilaisura päättyi vuonna 2008. Nurminen totuttiin näkemään pistetilastojen kärjessä, pelattiin sitten Suomen tai Ruotsin sarjoja. Lempinimi ”Kultaranne”, tuli miehen lauottua tarkoilla rannelaukauksilla lukemattomia komeita maaleja niin Suomessa, Ruotsissa kuin NHL:ssäkin.

Fiksulla kaverilla uran jälkeiset suunnitelmat olivat jo valmiina ennen uran päättymistä. Pelatessaan HPK:ssa Nurminen hankki liikenneopettajakoulutusta, jota hän täydensi peliuran jälkeen. ”Kaitsu” on vahvasti mukana myös Alumni-toiminnassa, jonka yhtenä tavoitteena on parantaa peliuran päättäneiden pelaajien pääsyä normaaliin työelämään.

73. Harvalla A-nuorten valmentajalla on yhtä komea ura kuin Fredrik Norrenalla

1990-luvun alkuvuosina huonosti suomea puhuva 18-vuotias Fredrik Norrena saapui kasseineen Turkuun Urpo Ylösen valmennettavaksi. Erikoista on se, että Norrena ei ollut edes nähnyt kotipuolessa ainuttakaan pääsarjatason ottelua. Tuskin nuori poika edes unelmoi neljästä Suomen mestaruudesta, yhdestä Ruotsin mestaruudesta, useista arvokisaedustuksista ja kansainvälisestä urasta. Norrena oli Hannu Jortikan 2000-luvun vaihteen triplamestarijoukkueen yksi tärkeimmistä pelaajista.

Turkuhallin orsille on ripustettu TPS-legendojen pelinumeroita. Vain meritoituneimmat TPS-ikonit on ikuistettu. Myös Norrenan pelinumero on jäädytetty. Ei kuitenkaan Turkuhalliin, vaan IFK Lepplaxin, Norrenan kasvattajaseuran, kotihallin kattoon Pohjanmaalle.

74. Kiekkovalmentaja Kaskisen kujanjuoksu

Kalle Kaskisen valinta TPS:n päävalmentajaksi sai ristiriitaisen vastaanoton. Hän on saanut vakuutella osaamistaan heti ensimmäisestä päävalmentajapäivästä alkaen. Runkosarjan toinen sija ensimmäisellä kaudella ja neljäs viime kaudella eivät ole riittäneet kriittisille kannattajille. Kaskisen aika, ennen ja jälkeen, oli TPS:ssä melkoista turbulenssia. Valmentajat vaihtuivat tiuhaan. Kaskinenkin sai lopulta lähteä.

75. Raimo Helminen näyttää epäilijöilleen – Ei tehdä tästä numeroa, mutta jospa tehtäisiin nyt kuitenkin

Raimo Helmisen valinta HC TPS:n päävalmentajaksi tuli monille yllätyksenä. Erikoista oli Helmisen sopimuksen pituus. Yksi vuosi ei kuulosta pitkäjännitteiseltä ratkaisulta. Silti molemmat osapuolet, sekä valmentaja että seura, pitivät tehtyä sopimusta ideaalisena. Helmistä tuskin olisi valittu TPS:n pääkäskijäksi, jos hän ei olisi Raimo Helminen. Helmistä tuskin olisi valittu TPS:n pääkäskijäksi, jos hän ei olisi Raimo Helminen.

Tamperelaisen kiekkoikonin valmentajakokemus oli lyhyt ja meriitit odottivat vielä suurta tulemista. Sen sijaan ura kaukalossa on ollut Suomessa täysin poikkeuksellinen. Helmisen alku TPS:ssä oli haastava. Kauden jälkeen pelaajia meni ja tuli Turkuhallin ovista tiuhaan tahtiin. Joukkueen rungosta lähti viisitoista pelaajaa. Tilalle tuli muukalaislegioona.

Kaikkien yllätykseksi joukkueen kurssi muuttui. Siitä huolimatta Helmisen pesti päättyi nopeasti, sillä Jussi Ahokas korvasi hänet.

76. Filppulan poikien kiekkouran taustalla ovat aktiiviset vanhemmat

Ilari ja Valtteri Filppulan vanhemmilla, Liisalla ja Rainerilla, olivat jalat maassa lastensa tulevaisuuden suhteen.

– Meidän vanhempien vaatimus oli, että koulut on ensin käytävä. Ylioppilaaksi asti on vähintään päästävä. Pitää olla varasuunnitelma. Pojat oivalsivatkin sen varsin hyvin, kertoo isä Filppula.

Koulut käytiin, mutta kuinkas kävikään. Perheen molemmista pojista tuli eturivin kiekkoilijoitamme. On melko harvinaista, että saman perheen pojista tulee lätkämaailman huippuammattilaisia.

Parin liigakauden jälkeen Valtteri siirtyi taalakaukaloihin. Ilarin ensivisiitistä Turkuun on turkulaisilla mieluisia muistoja. Filppula siirtyi kaudeksi 2008–2009 TPS:n riveihin. Jo toisella kaudellaan Filppula johdatti seuransa Suomen mestaruuteen. Ilari valittiin myös pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi.

77. Meitä vihataan, meitä rakastetaan – TPS:n kunniagalleria sai uusia sankareita

Turkuhallin kunniagalleriaan on ikuistettu kymmenittäin TPS-perheen jäseniä. Kun mestaruuksia on tullut vuosikymmenien aikana jo useita, tarjontaakin on runsaasti. Jokainen on varmasti ansainnut paikkansa Turkuhallin kunniagallerian seinällä.

– Herätämme tunteita ympäri Suomea ja pysymme puheenaiheena. Meitä vihataan, meitä rakastetaan. Olemme vahva brändi, jonka nimi ja logo tunnistetaan.

Näin osuvasti totesi HC TPS:n toimitusjohtaja Mika Eskola avaussanoissaan, kun iso kutsuvierasjoukko oli saapunut juhlistamaan uusien kunnia-tepsiläisten valintaa Turkuhallin Hall of Fameen, kunniagalleriaan.

78. HC TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokisen haastava työnkuva

Santtu Jokinen oli HC TPS:n toimitusjohtajana, kun haasteita riitti. Urheilullinen menestys oli surkea ja korona alkoi kurittaa.

– Jos sanoisin, että yhtäkään päivää en vaihtaisi, niin valehtelisin. Valtava työmäärä syö energiavaroja, mutta onneksi ei kuitenkaan olla vielä lähelläkään kuilunreunalla. Kaikesta selvitään, mutta onhan tämä ollut ylivoimaisesti elämäni kovin työvuosi.

Vallitsevassa tilanteessa liigaseurojen toimitusjohtajat, Jokinen mukaan lukien, olivat tilanteessa, missä jouduttiin tekemään kipeitäkin ratkaisuja.

Ilman virusepidemiaakin taloudellisia haasteita olisi ollut ihan riittämiin, sillä TPS:n heikko urheilullinen menestys näkyi yleisömäärissä. Katsojakeskiarvo jäi tuhannen ihmisen verran tavoitelluista. Väkeä kävi Turkuhallissa vähiten koko sen olemassaolonsa aikana. Jokisen tarina on yhä hurjaa luettavaa.

79. Seuran näkyvyyteen pitää tehdä töitä, asioita ei saa pitää itsestäänselvyyksinä – HC TPS:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö Eero Tuominen

TPS:n sanotaan olevan sisäänlämpiävä seura. Usein organisaatioon palkataan tuttu, mieluummin entinen pelaaja. TPS:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö Eero Tuominen tekee poikkeuksen. Hän tuli ulkopuolelta, vieläpä erittäin haastavaan aikaan.

– Tämä on kova maailma, sillä TPS on suurennuslasin alla joka päivä. Medianäkyvyys on suurta, koska urheilu herättää intohimoja. Mutta se on vain bensaa arjen tekemiseen. Ei pidä pelätä bunkkerissa sormi suussa, että mitähän media meistä tänään kirjoittaa. Kun tulee lunta tupaan, se pitää tässä työssä vain kestää. Muuten on täysin väärässä paikassa töissä.

Lue lisää, millaisesta työmyyrästä onkaan kysymys.

80. Valmennustieto siirtyy Rautalan perheessä isältä pojalle

Rautala Training. Nimen takaa löytyvät kaksi piinkovaa fysiikkavalmentajaa Hannu ja Marko Rautala, isä ja poika. Parivaljakko välittää nykyisin yhdessä Rautalan kuuluisaksi tullutta valmennusfilosofiaa huippu-urheilijoille. Tosin isän rooli on vähentynyt pojan vastatessa nykyisin enemmän toiminnasta.

Yhteistä parivaljakolle on muun muassa sama ammatti, liikunnanopettaja ja sama työnantaja, Turun kaupunki. Isän työura koulussa on ohi, mutta myös Markolle on kertynyt jo useampi virkavuosi. Liikunnanopettajan roolissa ”Iso-Rautsi” ja ”Pikku-Rautsi” olivat pitkään tuttu näky Turun urheilukentillä.

81. Palkkakuningas Korpikoski pukeutuu kultakuuppaan

Pitkältä ulkomaanreissultaan kasvattajaseuraansa palanut konkari Lauri Korpikoski sai kotimaassaan mediajulkisuutta kahdellakin tavalla. Lähes koko kausi meni ”Korpeedolta” pilalle sairastumisen takia. Siitä huolimatta Liigan tähtipelaaja on sarjan kovapalkkaisin pelaaja.

Vaikka Korpikoski nauttii vuorineuvoksen palkkaa, hän todennäköisesti kernaasti vaihtaisi ikävät episodit pienempään palkkapussiin. Kyseessä olivat kuitenkin isot terveydelliset ongelmat. Epäonni alkoi, kun Korpikoski kärsi viheliäisistä vatsavaivoista. Syyksi paljastui haavainen paksusuolentulehdus. Kausi muuttui painajaiseksi, kun seuraavaksi tulivat rintakivut, joiden syyksi paljastui toinen vakava sairaus, sydänlihastulehdus. Se sai alkunsa vatsatulehduksen käytetystä lääkityksestä.

82. Juuso Pärssinen – pojasta polvi paranee

Poika Juuso Pärssinen ei ole vielä lähelläkään isänsä Timon meriittejä, mutta ei vaadita suurtakaan jääkiekon asiantuntevuutta, jos väittää, että pojasta polvi paranee. Juuson otteet liigajoukkueessa antoivat osviittaa, mitä tuleman pitää. NHL-ura on alkanut lupaavasti.

Lajivalinta Pärssisen sporttiperheessä lienee ollut selviö, vaikka vanhemmat eivät ole väkisin patistaneet lapsiaan juuri jääkiekon pariin. Mutta ihan sattumastakaan tuskin on kyse, jos perheen kaikki neljä poikaa pelaa jääkiekkoa. Juuson vuotta nuorempi pikkuveli Jiri teki sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa. Pari muuta pikkuveljeä, Julius ja Jesse, pelaavat vielä juniorisarjoissa.

83. TPS:n tulevaisuudenlupaus Eemil Viro tietää, että maltti on valttia

Pää sopivasti pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa. Eemil Viro, Turun Palloseuran tulevaisuudenlupaus, synnytti heti positiivisen vaikutelman. Harkitseva nuorimies tietää, mitä elämältä haluaa. NHL on tietysti päällimmäisenä mielessä.

Viro on syntynyt pääkaupunkiseudulla, mutta muutti perheensä mukana jo varhain Naantaliin. Luistimet sovitettiin pikkupojan jalkaan Eemilin ollessa vasta alle kolmivuotias.

– Siirryin vasta 14-15 -vuotiaana Tepsiin. Se oli suunniteltua, sillä VG:ssä sain kehittyä pelaamalla mahdollisimman paljon. Siinä vaiheessa, kun ero kasvattajaseuran ja isomman seuran välillä kasvoi suureksi, siirryin TPS:ään. En halunnut lähteä liian aikaisin. Naantalissa oli kiva pelata kavereiden kanssa. Nautin siitä, kun pelaaminen oli hauskaa. En ollut kuitenkaan mikään suuri junnutähti.

84. Ruben Rafkinin erilainen tarina Atlantin takaa kotimaiseen SM-liigaan – harva nuori pystyy moiseen

Ruben Rafkinin tarina Atlantin takaa kotimaiseen SM-liigaan on kovin erilainen kuin monella muulla. Jopa niin erilainen, että tarinaa kuunnellessa voi vain ihmetellä, miten 14-vuotialla pojalla on ollut riittävästi rohkeutta lähteä tuntemattomaan.

– Olihan se meille vanhemmille aluksi ihan kauheaa. Nukuttiin yöt huonosti ja oltiin huolestuneita. Se oli valtava muutos koko perheen arkeen. Siihen asti meidän elämämme oli pyörinyt pelkästään jäähalleilla Rubenin kiekkoharrastuksen takia.

Näin muistelee Kim Rafkin aikaa, kun oma poika, yläkouluikäinen Ruben, lähti perin nuorena Yhdysvaltoihin.

Nyt aikuisikään ehtinyt parikymppinen nuorukainen viilettää Turkuhallin kaukalossa TPS:n mustavalkoväreissä ja A-kirjain kirjailtuna pelipaitaan.

SALIBANDY

85. Turkulaisen salibandyn värikäs historia – Tomi Aaltonen muistelee

– Etolassa ihmeteltiin, kun muoviputkea alkoi yhtäkkiä mennä kaupaksi. 1980-luvun lopulla ei Suomessa ollut vielä kunnon mailoja myynnissä. Minäkin hain Etolasta muoviputkea ja ruuvasin siihen lavan kiinni. Jotkut tunkivat varren sisälle vielä rautaputkea, jotta mailasta olisi tullut jäykempi.

Tomi Aaltonen on niitä turkulaisia, jotka ovat tutustuneet uuteen lajiin, salibandyyn, ensimmäisten joukossa. Koulussa letkuvartisilla mailoilla pelattava sähly oli tullut jo aikaisemmin tutuksi.

Ilman Aaltosta ja kolmea muuta seurauskollista kaveria ei ehkä olisi enää TPS Salibandyä.

– Toimin peliurani jälkeen vielä pitkään TPS Salibandyn hallituksessa. Olin muun muassa mukana kolmen muun kaverin kanssa takaamassa lainaa, kun seura ajautui taloudellisiin ongelmiin.

86. TPS nousi värikkäiden vaiheiden kautta Salibandyliigaan

Vettä valuvat valmentajat Ray Backman ja Atte Juuti tyytyivät mielellään kohtaloonsa. Suihkuun vaatteet päällä ahdistetut valmentajavelhot olivat toteuttaneet mustavalkoisen unelman. TPS nousi kiihkeitten karsintaotteluiden jälkeen vihdoinkin Salibandyliigaan keväällä 2007.

Paljon piti tapahtua ennen kuin Turku saatiin lopulta liigakartalle. Amatöörimäinen puuhastelu muutettiin tekemisen meiningiksi, kun kokenut loviisalainen Backman houkuteltiin Turkuun valmentajaksi. Kirsikka kakun päällä oli TPS:ään tullut valmennuspäällikkö Juuti, joka toimi myös miesten edustusjoukkueen kakkosvalmentajana Backmanin oikeana kätenä.

87. Ray Backman teki sählypoikien porukasta liigajoukkueen – loviisalaisen valmentajavelhon saavutuksia arvostetaan muuallakin

Ray Backman tuli Turun ulkopuolelta ja muutti ratkaisevasti turkulaista salibandykulttuuria. Ja sekään ei ollut mikään yksinkertainen asia. Backman loi pohjan tekemällä turkulaiseen harjoituskulttuuriin muutoksen. Sitä ennen salibandy oli Turussa puuhastelua.

Tepsissä alettiin miettiä 2000-luvun alussa, miten saataisiin uutta verta valmennukseen. Iskimme kiinni Backmaniin saadaksemme hänet Turkuun. Se oli silloin iso askel Tepsiltä palkata päätoiminen päävalmentaja.

88. TPS:n Lauri Stenforsin tarina kertoo matkasta ”rupusakista” maajoukkueen vakiopelaajaksi

Tämä on tarina TPS Salibandyn Lauri Stenforsista, eli miten Huittisten ”rupusakista” on edetty maajoukkueen fyysisesti kovaa pelaavaksi vakiokasvoksi. Tämä on samalla tarina esimerkkinä muille, miten saunailtojen soittolista muuttui vähemmän tärkeäksi. Oleellisemmaksi tuli urheilijana kasvaminen.

Stenfors kuuluu niihin salibandypelaajiin, jotka tiedostavat myös siviilielämän haasteet. Pelaamisen ohella Laurin arkeen ovat kuuluneet opiskelu ja osa-aikainen työnteko.

89. Kippari Kailialaa kiinnostaa vain Suomen mestaruus ja maailmanmestaruus

Miko Kailialan salibandyurassa on kyse sattumastakin, sillä aluksi jalkapallo kiinnosti lietolaista enemmän kuin salibandy. Eikä kyse ollut pelkästään kiinnostuksesta, vaan Kailiala myös menestyi futiksessa. Kävipä nuorukaisen mielessä vahvasti jopa ura jalkapalloammattilaisena.

Vaikka salibandy täyttää Kailialan arjen, on ymmärrettävä hoitaa myös kouluasiat. Aurajoen urheilulukion jälkeen edessä olivat opinnot kaupallisella alalla. Edes englanninkielinen opetus ei ole ollut Kailialan opiskelujen esteenä. Näin siis kertoi maajoukkuemies Kailiala Turusta, jonka tuttavapiiriin kuuluu muun muassa kiekkolegenda Wayne Gretzky. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.

90. Liigan kummajainen TPS:n Noora Vuorela hitsaa laivoja päivällä ja torjuu palloja illalla

TPS:n maalivahti Noora Vuorela on naisten F-Liigan kummajainen – positiivisessa mielessä. Vastaavanlainen erikoisuus on harvinaista muissakin kotimaisissa palloilulajeissa. Vuorela viihtyy päivät pitkät kypärä päässään, päivällä telakalla levyseppähitsaajana ja illalla liigajoukkueen maalivahtina.

Kyse on melkoisesta saavutuksesta lajin maajoukkuetason maailmanmestarilta ja raskasta päivätyötä tekevältä ”rautakouralta” sekä pienen tytön äidiltä. Suurin osa salibandyä liigatasolla pelaavista naisista lopettaa siinä vaiheessa, kun on aika perustaa oma perhe.

91. TPS:n maalivahti Oskari Fälden on noussut miesten maajoukkueeseen ennätysnuorena

Oskari Fälden on ensimmäinen turkulainen maalivahti, jota voi kutsua liigatason huippumaalivahdiksi. Nuorukaisen kehitys huipulle on ollut nopea. On täysin poikkeuksellista, että 22-vuotias maalivahti on vakavasti ehdolla jopa syksyn MM-kisoihin. Fälden lieneekin ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt pelaaja (21 v), joka on yltänyt päävalmentaja Petteri Nykyn maajoukkueeseen.

Lappeenrannasta Turkuun siirtynyt TPS:n pitkäaikainen maalivahti ja maajoukkueessakin nähty Pyry Luukkonen oli useiden kausien ajan tulppana muille maalivahdeille. Mutta samalla, kun TPS:n luottovahti Luukkonen lopetti uransa, nuori Fälden oli juuri sopivasti nousemassa liigatasolle.

92. Rantasen perheessä tunteja ja kilometrejä ei laskettu

Kolme urheilua innokkaasti harrastavaa lasta. Rantasen perheessä on riittänyt vipinää. Isä Hannu ja äiti Hannamaija ovat varmasti olleet kiireisiä vanhempien kuljettaessa lapsiaan harrastuksiin. Tunteja ja kilometrejä ei ole laskettu. Yhdellä lapsella saattoi olla saman päivän aikana kolmenkin eri lajin harjoitukset.

Vanhemmat ovat tehneet ison työn lastensa, Lauran, Mikon ja Nooran, harrastusten eteen. Tyttäret pelaavat salibandyä TPS:n liigajoukkueessa ja poika Mikko tekee komeaa uraa NHL:ssä.

93. TPS Salibandyn väistyvä toiminnanjohtaja Toni Autio selvisi haastavasta pestistään kuivin jaloin

Liki kymmenen vuotta sitten Toni Autio aloitti jääkiekkopuolella TPS:n liigajoukkueen markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä. Värikäs kiekkokausi päättyi silloin yllättäen Suomen mestaruuteen. Uusi työpaikka löytyi salibandystä.

Autio edustaa uuden sukupolven seurajohtamista. Toni korostaa usein yhteistyötä, ei pelkästään seuran sisällä, vaan myös ulkopuolisten laji-ihmisten kanssa. Korona-aika tiivisti omalta osaltaan seuraihmisten yhteydenpitoa. Murheet olivat kaikilla samat.

TPS Salibandyn entisen toiminnanjohtaja Aution kolme vuotta kestänyt jakso päättyi mustavalkoisen salibandyperheen peräsimessä. Toni joutui tekemään paljon ylimääräistä työtä koronan kurittaessa suurimman osan kolmen vuoden pestistä.

KOVIMMAT TPS-KANNATTAJAT

94. Päivän mustavalkoinen futisvieras – Timo Kauppisella on sydän pelissä

Turkulaisen ravintola-alan kokenut konkari Timo Kauppinen tunnetaan, ei pelkästään perustamistaan ravintoloistaan ja baareistaan, vaan myös vuosikymmeniä kestäneestä yhteistyöstä TPS:n kanssa. Kunniapaikalla Bar Innon seinällä on kehystetty taulu. Se on Kauppiselle myönnetty arvostettu Sydän pelissä -palkinto, kunnianosoitus TPS:n jalkapallossa ansioituneelle henkilölle. Se todistaa todellista uskollisuutta rakasta seuraa kohtaan.

– Parikymmentä vuotta olen ollut yritykseni kautta mukana tukemassa Tepsiä. Se on tarkoittanut lähinnä erilaista näkyvyyttä. On ollut kummipelaajaa, laitamainosta jne. Kannattaminen on ollut enemmänkin rakkautta seuraa kohtaan.

95. Hannu Tiheäsalo, pesunkestävä mustavalkoisten kannattaja, toivoisi pääsevänsä jo katsomoon

Koronan kurittaessa se oli Hannu Tiheäsalolle yhtä tuskaa.

– Tämä kevät on ollut todellista tuskaa. Viime kevätkin oli jo sitä, kun sarjat eivät käynnistyneet. Mutta tämä kevät on vieläkin tuskaisempi. Pelit ovat alkaneet, mutta en pääse otteluihin kannustamaan omaa joukkuettani.

Tiheäsalo on pitkänlinjan raitapaitojen kannattaja. Jotain aikaperspektiiviä saa, kun tietää, että Tiheäsalo on nähnyt TPS-legenda Timo Nummelinin sekä nurmella että jäällä. Tiheäsalon innostus jalkapalloon ei ole tullut sattumalta. Turun Nappulaliigan kasvatti on itsekin juossut aikoinaan nahkakuulan perässä.

96. Janne Hirvensalo – eräs Suomen kovimmista futiskannattajista

Kaveri hyppii, pomppii, kannustaa, hoilaa, laulaa…toisin sanoen elää mitä suurimmalla tunteella mukana ottelun tunnelmassa. Tämä on tarina Janne Hirvensalosta – miehestä, joka on lähes kaksi metriä mustavalkoista sydäntä. Hänelle kirjaimet TPS on tärkeä osa elämää.

Suomalainen kannustuskulttuuri on täynnä gloryhuntereita, menestyksen perässä juoksevia mukamas kannattajia. Hirvensalo on täydellinen vastakohta.

– Jos en ole joukkueen tukena myös vaikeina hetkiä, en myöskään ansaitse, että lähden juhlimaan hienoja voittoja.

97. Tero Töyrylä muistelee – ”Jos et nyt laita persettäsi penkkiin, niin lennät ulos hallista”

Nykyisin salibandymaailman kestojulkkiksen tunnistavat kaikki. Kun Tero Töyrylä saapuu rumpuineen ja värikkäine vaatteineen paikalle, tunnelma hallissa nousee. Enää ei ole pelkoa rumpujenkaan menettämisestä.

Kaikki sai alkunsa, kun Töyrylä ihmetteli turkulaisten vaisua kannustusta katsomoissa. Tero päätti saada katsomokulttuuriin muutoksen vetämällä kannustuksen överiksi. Kaveri ilmestyi katsomoon rummut päristen koominen peruukki päässään. Alkoi yhden miehen mielipuolinen show.

Töyrylän hieno idea on levinnyt muidenkin palloilupelien katsomoihin. Teroa voidaan pitää pahvipäiden isänä, joka on tehnyt siitä salibandykatsomoiden ulkopuolelle levinneen ilmiön.

98. Legioonalainen Anton Riihelä kannustaa värikkäästi omaa joukkuettaan

Kun kannustetaan omaa joukkuetta, tehdään se sitten kunnolla. Siinä turkulaisen Anton Riihelän ajatus hyvästä kannattajakulttuurista. Antonin kohdalla se tarkoittaa myös värikästä pukeutumista illan otteluun.

Upeaan legioonalaisasuun pukeutuneesta Riihelästä on tullut lyhyessä ajassa tuttu näky TPS:n Turkuhallin liigaotteluissa. Erikoinen asuvalinta on tarkoin harkittu. Se erottautuu hyvin kannattajien perinteisistä mustavalkoisista kaulahuiveista ja pelipaidoista.

99. Nico Nikander – kaupungin kovin kannattaja

Kun ei ole tiedossa TPS:n miesten jalkapallo-ottelua, Nico Nikanderin voi nähdä kannustamassa saman seuran liiganaisia. Toisinaan pientä hämmennystä on syntynyt tosikannattajien keskuudessa, kun Nico on siirtynyt sujuvasti seuraavalla viikolla kannattamaan FC Interiä. Yhtä hyvin Nicon voi nähdä myös TPS:n salibandyottelussa tai TUTO Hockeyn kiekkomatsissa. Nico Nikander onkin kaupungin kovin kannattaja.

Nicon innostus yli seura- ja lajirajojen tulee ehkä suvun perintönä. Nicon isosisä Seppo ”Pappa” Lindströmkin edusti menestyksellisesti sekä TuToa ja Tepsiä.

100. Kun isoäidistä tuli intohimoinen jalkapallon ystävä

– Olen niin onnellinen, kun jalkapallo on tullut minun elämääni. Aikaisemmin en seurannut lajia lainkaan. En tiedä, mikä on parempi harrastus kuin seurata jalkapalloa, vakuuttaa Pirjo Väärä.

Syynä Pirjon jalkapalloinnostukseen on oma lapsenlapsi, Niklas Blomqvist, jonka peliuraa mamma on seurannut läheltä jo useita vuosia.

– Jäädessäni eläkkeelle jalkapallo vei minut täysin mennessään. Olen seurannut kentänlaidalta tyttäreni pojan Niklaksen jalkapallouraa juniorivuosista alkaen, aluksi Kaarinassa ja sitten myöhemmin Turun Palloseurassa. Innostukseni vain kasvoi, kun Niklas ylsi poikien maajoukkueeseen.

Vaikka Niklas on jo lopettanut pelaamisen, ei Pirjon into jalkapalloon ole hiipunut.

ETUSIVU