1980-luvun kauhutarinoiden mukaan Amazonian sademetsät olisi hakattu pois vuosituhannen loppuun mennessä. Nyt hurjimmat visiot väittävät niiden katoavan seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana. Mikä on totuus?
Onko maailman suurin sademetsäalue tyystin katoamassa?
Nousen yläilmoihin syvällä viidakossa Manauksen lentokentältä. Koneeni nokka on kohti syrjäistä Koillis-Brasilian Tabatincan pikkukaupunkia. Täältä on tarkoitus siirtyä Kolumbian puolelle Letican huumekaupunkiin. Ja yhä edelleen jokilaivalla Amazon-jokea purjehtien syvemmälle viidakkoon.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, minun pitäisi olla runsaan viikon päästä Perun Iquitosissa. Paikassa, joka on kaukana kaikesta. Paikassa, jonne ei johda ainuttakaan tietä. Iquitosiin pääsee vain vesitse tai lentäen.
Manauksen yllä koneeni ikkunasta näkyy vain vihreää, yksitoikkoista mattoa niin kauas kuin silmä näkee. Alla kiemurtelee käärmeen lailla maailman vesirikkain joki Amazon. Parin tunnin lennon jälkeen näkymä ei ole muuttunut miksikään. Samaa suunnattoman suurta tiheää kasvustoa riittää kauas horisonttiin.
1980-luvulla yliopiston ympäristöekologian luennolla minulle kerrottiin, että Amazonian sademetsät on hakattu vuoteen 2000 mennessä. Näin ei käynyt. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin väitetään, että Etelä-Amerikan sademetsät ovat kadonneet vuoteen 2050 mennessä. Ilmasta katsottuna syntyy mielikuva, että vesuri saa viuhua ahkerasti, jos tämä kaikki vehreys saadaan parturoitua seuraavan 40 vuoden aikana. Mikä onkaan totuus?
Euroopan kokoinen alue
Amazonian, maailman suurimman sademetsäalueen mittasuhteet ovat ällistyttävät. Etelä-Amerikan päiväntasaajan molemmin puolin sijaitsevalle sademetsäalueelle (7,5 miljoonaa neliökilometriä) mahtuisi koko Eurooppa tai 22 Suomen valtiota. Maailman pisimmän joen tittelistä kisaavan Amazonin pituus on noin 7000 kilometriä eli kuusi kertaa Suomen valtion pituus. Suoraksi vedettynä joki ulottuisi Turusta päivätasaajalle Afrikkaan! Monet Amazonin sivujoetkin kuuluvat maapallon pisimpien jokien kärkijoukkoon.
Amazonin valuma-alueella virtaa kaksi kolmasosaa koko maapallon makeasta vedestä. Sen Atlanttiin työntyvästä leveästä suuaukosta yhden päivän aikana virtaava vesimäärä riittäisi New Yorkille yhdeksäksi vuodeksi! Leveimmillään Amazon on tulvakauden aikana kymmeniä kilometrejä ja syvimmillään 200 metriä. Amazonian alueen vuotuinen sademäärä on yli kolme metriä, kun Etelä-Suomessa sademäärä jää noin puoleen metriin. Viidakon kosteimmilla alueilla vettä voi ropista yli kymmenen metriä vuodessa!
Hämmästyttävä lajirikkaus
Vuosia sitten nuorena biologian opiskelijana vastasin tentissä maapallon koko eliöstön lajimääräksi 1,5 miljoonaa. Nyky-sademetsätutkijoille on valjennut totuus: maapallon lajirunsaus on huomattavasti suurempi. Rohkeimmat arviot päätyvät jopa 200 miljoonaan. Lyhyelläkin sademetsäkävelyllä tutkija voi löytää helposti ennestään tuntemattomia eliölajeja.
Todellisuudessa yksikään luonnontutkija ei osaa varmuudella sanoa, montako eliölajia elää maapallolla. Turkulaisten Amazon-asiantuntijoiden tutkimalla Alpahuanyo-Mishanan suojelualueen pinta-ala on vain 1,5 promillea Suomen pinta-alasta, mutta siellä on lintu- ja nisäkäslajeja enemmän kuin Suomessa!
Tai mitä sanotte seuraavista luvuista? Sademetsässä muutaman sadan neliökilometrin alueella on mahdollista havaita yli 450 lintulajia, enemmän kuin koko Suomessa. Amazonian jokien kalalajimäärä nousee lähelle tuhatta, kun Suomessa vastaava luku on alle 70. Yhdellä ainoalla rantanuotan pyyhkäisyllä voi saada Pietarin kalansaaliin, joka koostuu yhtä monesta lajista kuin Suomessa on havaittu yhteensä kaikkina aikoina.
Tiettömillä sademetsän alueella jokilaiva on yleensä ainoa tapa siirtyä jokivarren kylästä toiseen. Itse reissaan Arapaima-nimisellä jokilaivalla yli 500 kilometrin matkan syvällä viidakossa. Kännykkäni ei toimi moneen päivään.
Tuhansia kilometriä pitkä Amazon on purjehduskelpoinen Atlantin valtamereltä aina Iquitosiin asti. Kilometri toisensa perään, jokaisen joenmutkan takaa avautuu sama yksitoikkoinen vihreä maisema. Rantahetteikön puolella sen sijaan odottaa maailman monimuotoisen eliömaailma.
Intiaanit elävät tasapainossa luonnon kanssa
Amazonian alkuperäiskansan, intiaanien, tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Puhuttuja kieliä eri murteilla on satoja. Suurin osa intiaaneista asuu jokien hedelmällisillä tulvarannoilla, mutta osa siirtyi jo siirtomaasorron aikana syvemmälle viidakkoon. Yhteistä kaikille Amazonian intiaaneille on tuhansien vuosien aikana syntynyt ymmärrys sademetsän ekologisista vuorovaikutussuhteista, joita valkoinen tiedemies yrittää vasta nyt saada selville.
Eräs jokivarrenasukkaista, Alfides, asuu vaimonsa kanssa paalujen varaan rakennetussa lautahökkelissä. Hän saa kaiken tarvitsemansa omilta tiluksiltaan. Alfides hankkii elantonsa metsästämällä, kalastamalla ja viljelemällä sademetsän tuotteita. Hän opastaa minua kertomalla, mistä kasvista saadaan ripulilääkettä, mistä oivallista potenssirohtoa tai helpotusta päänsärkyyn.
Ympäröivä viidakko on Alfidekselle koti, tavaratalo ja apteekki. Muutto kotinurkiltaan olisi hänelle katastrofi. Hän ei selviäsi muualla, koska ei löytäisi oikeita puita ja kasveja.
Tähän mennessä Amazonian sademetsistä on tuhoutunut noin 15 prosenttia. Suurimpana syynä on metsien hakkuut. Erään arvion mukaan joka minuutti häviää noin 50:n jalkapallonkentän kokoinen alue. Alfides ei siihen syyllisty, vaikka hän raivaa peltotilkkunsa perinteisellä tavalla, kaskeamalla.
Aluksi hän kaataa puut parin hehtaarin alueelta. Kaatuneet ja poltetut puunrungot jätetään makaamaan niukkaravinteiseen maahan. Risujen ja hiiltyneiden runkojen sekaan istutetaan esimerkiksi maniokkia ja jauhobanaania. Kaski pysyy käyttökelpoisena kahdesta neljään vuotta. Tämän jälkeen raivataan uusi peltotilkku ja vanha pääsee metsittymään. Luonto palautuu ennalleen.
Laittomat hakkuut uhkana
Tärkein syy hakkuiden hallitsemattomaan lisääntymiseen on väestön muutto Brasilian köyhimmiltä alueilta sademetsäseuduille. Brasilian halki rakennettu Transamazonian valtatien rakentaminen kiihdytti siirtolaisuutta 1970-luvulla. Metsää raivataan lihakarjan laidunmaita varten. Maaperä on kuitenkin niin köyhää, että uusi pelto on kaskettava muutaman vuoden välein. Jäljelle jää tuhottua metsää, joka voi kuivua aavikoksi. Onpa jopa pelastuskeinoksi ehdotettu kotimaisen naudanlihan valitsemista kesägrilliin brasilialaisen lihan tilalle.
Syyttävä sormi kohdistuu myös sademetsäalueilla operoiviin suuryrityksiin, jotka himoitsevat kallisarvoisia puulajeja huonekaluteollisuudelle. Viidakkoon ovat ilmestyneet myös yrityksiä, jotka hyödyntävät alueen runsaita kulta- ja öljyvaroja. Avolouhokset tuhoavat metsää sekä aiheuttavat ympäristöön raskasmetallipäästöjä. Myös jättikokoiset vesivoimalaitokset ovat tuhonneet monen intiaaniheimon asuinpaikat.
Metsien häviämisen myötä katoavat alueella eläneet kasvi- ja eläinlajit. Osa niistä on kotoperäisia, eli niitä ei tavata missään muualla. Kun nämä lajit häviävät Amazoniasta, ne häviävät lopullisesti koko maapallolta. Osa katoavista lajeista saattaa olla ihmisen kannalta tärkeintä. Ehkä ne sisältävät vielä tuntemattomia lääkeaineita.
Ajankohtaisin häly sademetsien katoamiseen liittyy kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Hupeneva kasvipeite vähentää ilmakehän hiilidioksidin sitoutumista. Kasvihuoneilmiön voimistumisen myötä maapallon ilmasto lämpenee.
Turkulaisia sademetsän siimeksessä
Kaikki sai alkunsa 1980-luvulla. Turun yliopiston biologian opiskelija, akvaariokalojen harrastaja Jukka Salo, halusi tutustua trooppisten kalojen alkuperäisiin kotivesiin. Ensimmäistä matkaa seurasi toinen, yhdessä muiden nuorien tutkijoiden kanssa.
Vähitellen ryhmä kasvoi suomalaiseksi Amazon-tutkimusryhmäksi. Biologien matkaan lähti myös Turun yliopiston geologeja ja maantieteilijöitä. Ennen edellä mainittuja Iquitosin maisemissa vaikutti jo 1960-luvulta lähtien edesmennyt suomalaissyntyinen itseoppinut biologi Pekka Soini.
Suomalaisten tutkijoiden panos on vaikuttanut suuresti Iquitosin lähellä sijaitsevan Allpahuayo-Mishanan luonnonsuojelualueen perustamiseen. Suojeluhankkeiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ohella turvata paikalliselle väestölle säädyllinen elämänlaatu.
