KYMENLAAKSO / JAALA – Kun liikut Lahti-Kouvola-Lappeenranta -suunnassa, kannattaa tutustua Verlan historialliseen tehdasmiljööseen. Syystäkin Verla on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Verlan ruukkikylä sijaitsee Verlankosken rannalla Pohjois-Kymenlaaksossa Jaalan ja Valkealan pitäjien rajalla. Matkaa Kouvolasta on 30 kilometriä. Vuosina 1743-1812, ennen Venäjän vallan aikaa, koskessa kulki valtakunnan raja. Verlan ainutlaatuisuus perustuu sen aitouteen. 1960-luvun alussa lopettanut puuhiomo ja pahvitehdas muodostavat kokonaisuuden, joka on säilynyt muuttumattomana. Kaikki olennainen on jäljellä, vain työntekijät puuttuvat.
Tehdasmiljööseen tutustutaan oppaan avulla. Hyvä niin, sillä heidän tarinoiden ansiosta tehdas herää eloon. Vierailijan on helppo eläytyä entisaikojen työolosuhteisiin, tekniikka ja työtapoihin. Tunnelma on aito. On vaivatonta kuvitella, millaista elämä ja työnteko olivat Verlassa vuosikymmenien ajan. Tunnin kestävän tehdaskierroksen aikana oppii, miten kuusipölli muuttui vaihe vaiheelta luonnonvalkeaksi puupahviksi.
Tehtaan erikoinen lopettaminen täydentää ainutlaatuista kokonaisuutta. Pahasti kehityksestä jälkeen jäänyt pahvitehdas päätettiin lakkauttaa 1950-luvulla. Lopullinen sulkeminen tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1962. Tehtaan omistaja Kymin Osakeyhtiö (nykyinen UPM-Kymmene Oyj) piti koneet käynnissä niin kauan kuin tehtaan työtekijät halusivat ja jaksoivat.
Sulkemispäivänä työtekijöiden keski-ikä oli noin 70 vuotta! Toisin sanoen tehtaan alasajo liki 50 vuotta sitten oli hieman toisenlainen kuin nykypäivänä.
Verlan historia alkaa 1800-luvun lopulla. Saksassa oli kehitetty mullistava menetelmä, jonka avulla puuhiokkeesta voitiin valmistaa paperia. Sen suomat mahdollisuudet tajuttiin nopeasti myös Euroopan metsäisimmässä maassa, Suomessa. Verlaan saapui nuori insinööri Hugo Neuman, joka perusti Verlankosken rannalle puuhiomon vuonna 1872. Toiminta hiipui nopeasti varojen puutteeseen sekä tuhoisaan tulipaloon.
Vuonna 1882 itävaltalainen paperimestari Gottlieb Kreidl perusti yhtiökumppaneidensa kanssa hiomon uudestaan. Sen yhteyteen nousi myös pahvitehdas. Puisen kuivaamon tuhoutuessa tulipalossa rakennettiin tilalle viipurilaisen Eduard Dippelin suunnittelema punatiilinen kuivaamo. Arkkitehti käytti runsaasti koristemuurausta, pilarimaisia ulokkeita ja mielikuvituksellisia kattokoristeita. Nykypäivään säilyneen kuivaamon seinää koristaa yhä valmistumisvuosi 1893.
Komean kuivaamon valmistuttua patruuna Kreidl päätti muuttaa myös puisen hiomon ja pahvitehtaan punatiiliseksi. Koska tehtaan toimintaa ei haluttu keskeyttää, päädyttiin erikoiseen ratkaisuun. Uusi tehdas muurattiin vanhan rakennuksen ympärille. Kun ulkoseinät olivat valmiit, alle jäänyt puurakennus purettiin. Näin tehdas tuotti pahvia koko ajan.
Gottlieb Kreidl johti tehdastaan ja sen ympärille syntynyttä ruukkikylää isällisen patruunamaisin ottein yli neljännesvuosisadan ajan. Hän oli kiinnostunut myös työtekijöiden terveydenhuollosta ja sosiaalista oloista. Tehdas perusti kylän lapsia varten kansakoulunkin. Kreidlin kuoltua 1900-luvun alussa tehtaan omistus siirtyi lyhyiden välivaiheiden jälkeen Kymin Osakeyhtiölle.
Koko tehtaan historian aikana tehtiin vain vähäisiä uudistuksia. Vanhat koneet ovat periaatteessa vieläkin käyttökunnossa. Meteli oli kova eikä kuulosuojaimia ei oltu keksitty, mutta ei onneksi oltu keksitty desibeleitäkään. Kuulo heikkeni kaikilta, mutta sitä pidettiin täysin hyväksyttävänä.
Vaarallisin työvaihe oli pölkkyjen kuorinta. Sitä ennen uittamalla tehtaalle rahdattu puunrungot sahattiin metrin mittaisiksi pölkyiksi. Kuorimakoneen neljä terää pyörivät vinhasti ympäri, 600 kierrosta minuutissa. Kuorijan tunnisti helposti, sillä heillä kaikilla oli samanpituiset sormet.
Enimmillään tehtaassa oli 140 työntekijää. Merkittävä osa oli naisia, jotka toimivat koneenkäyttäjinä ja valmiiden pahviarkkien käsittelijöinä. Vaikka työntekijöiden palkka oli pieni, tienasi nainen 1900-luvun alussa tehtaalla kuukaudessa saman, minkä piika vuodessa. Töitä tehtiin kuutena päivä viikossa kahdentoista tunnin vuoroissa. Vuoden 1919 uusi työaikalaki lyhensi päivittäistä työaikaa kahdeksaan tuntiin.
Vaikka naisen palkka oli 60 prosenttia miehen palkasta ja työolosuhteet olivat vanhanaikaisia, ei tehtaalla kertaakaan lakkoiltu. Verlalaiset palvelivat tehdastaan pitkään ja uskollisesti. Osalla työura kesti yli 50 vuotta.
Eräs heistä oli Maria Mattsson joka työskenteli yli 50 vuotta saman punnitusvaa’an vieressä. Eläkkeelle siirtyessään Maria oli jo 77-vuotias. Työpiste on säilynyt muuttumattomana. Marian vuosikymmenien jättämät jalanjäljet ovat yhä nähtävissä jykevässä puulattiassa.
Verlan tehdas sulki ovensa heinäkuussa vuonna 1964. Nuoremmat työtekijät olivat sitä ennen siirtyneet töihin yhtiön muihin tehtaisiin. Vanhemmat jäivät Verlaan sulkemiseen asti. Kun pyörät lopulta pysähtyivät, henkilökunta ja tehdas jäivät eläkkeelle samanaikaisesti. Vastaavaa ei ole koettu usein Suomen teollisuushistoriassa.
Tehtaan päätuote, valkoinen puupahvi, sai markkinoilla hyvän maineen. Pahvia käyttivät pääasiassa kotelotehtaat ja kirjansitomot. Sitä myytiin etupäässä Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan. Viimeinen tilaus tuli Bangladeshista vielä vuonna 1979, viisitoista vuotta tehtaan lopettamisen jälkeen!
Sulkemisen jälkeen tehtaan ovet olivat avoinna useamman vuoden. Kuka tahansa olisi päässyt sisälle, mutta paikka säilyi koskemattomana.
Verla tuotti yli 80 vuodessa pahvia yhtä paljon kuin nykyaikainen tuotantolaitos tuottaa puolessatoista vuodessa. Verlan vuosituotanto, 2000 tonnia pahvia, vastaa uudenaikaisen paperitehtaan yhden vuorokauden tuotantoa.
Verlan museollisen arvon oivalsi ensimmäisenä Veikko Talvi, joka toimi Kymiyhtiön henkilöstölehden päätoimittajana. Juuri ennen tehtaan sulkemista hän jopa taltioi filmille tehtaan eri työvaiheet. Lopulta puuhamiehen idea teollisuusmuseosta hyväksyttiin. Museo otettiin käyttöön vuonna 1972, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta sekä Kymiyhtiön että Verlan perustamisesta. Vuonna 1996 Verla hyväksyttiin Unescon maailmaperintöluetteloon.
VERLAN PAHVITEHDAS
Osoite: Verlantie 295, Verla (Jaala, Kouvola).
