Mika Kohonen on saanut seuraa Airiston Salibandyn tyttöpelaajista. Legendan mukana ovat Wilma Lumme (vas.), Elli Töyrylä, Amanda Karvonen, Laura Penttilä ja Olivia Pihlasto.
Harva urheiluseura kasvaa vuodessa, ei edes kahdessa, useamman sadan jäsenen seuraksi. Mutta näin tapahtui Turussa, tarkemmin Hirvensalon saarella. Airiston Salibandy (ASB) perustettiin perin värikkäin kääntein kesällä 2020. Laineet löivät ajoittain korkealla ja varsin terävinä, kun turkulaiselle salibandykartalle ilmaantui uusi seura.
Synnytystuska, irtaantuminen emoseurasta, ei sujunut ongelmitta. Lisää haasteita tuli vuosi sitten, kun Turun kaupungin salivuorot olivat jo kesän aikana jaettu. Airiston Salibandy joutui tyytymään murusiin.
– Vanhemmat juniorit harjoittelivat missä milloinkin. Pienemmille pelaajille saimme vuoroja järjestettyä paremmin. Tilanne oli vaikea, vaikka kaksi henkilöä seurasi päivittäin kaupungin varaussivustoa. Jos tuli peruutuksia, varasimme vuoron. Näin harjoitusvuorot menivät joka viikko uusiksi, muistelee Airiston Salibandyn puuhamies Jani Penttilä.
Penttilä myöntää, että tilanne oli nuorelle seuralle haastava, koska positiivinen kehitys olisi herkästi lähtenyt myös väärään suuntaan.
– Vanhemmat ymmärsivät tilanteen, mutta olihan se perheille ongelmallista, kun he eivät tienneet ajoissa tulevaa ohjelmaa. Yritimme parhaamme mukaan sopeutua tilanteeseen.
Nyt tilanne on tyystin toinen kuin vuosi sitten.
– Saimme Turun kaupungilta hyvin kesävuoroja. Tulevan talven vuorotkin ovat erittäin hyvät. Olemme todella tyytyväisiä.
Kuten muuallakin, myös pitkittynyt koronatilanne vaikutti Airiston Salibandyn toimintaan.
– Pelit loppuivat. Lähes jokainen seuran joukkue jatkoi kuitenkin harjoittelua tavalla tai toisella, mutta annettuja määräyksiä noudattaen. Keksimme erilaisia sovelluksia, jotta turvavälit toteutuisivat. Osa vanhemmista ei päästänyt lapsia lainkaan yhteisiin harjoituksiin, osa osallistui vain ulkona tapahtuviin treeneihin. Vanhemmat ja lapset saivat valita.
Paljon on kerrottu, miten koronan takia moni lapsi ja nuori lopetti urheiluseurassa toimimisen.
Miten teidän seurassa kävi?
– Varmasti mekin menetimme joitakin lapsia. Tosin seurassamme isoin osa on todella nuoria, jotka muutenkin siirtyvät kokeilunhalusta helposti lajista toiseen. On normaalia, kun parikymmentä lopettaa, niin parikymmentä uutta lasta tulee tilalle. Meillä jäsenmäärä putosi väliaikaisesti alle 300:n, mutta nyt se on taas palautunut entiselleen.
Liikehdintää ei tapahdu ainoastaan lapsissa, myös pelaajien vanhempia tulee ja menee.
– Sama turbulenssi näkyy tietysti sielläkin. Kun oma lapsi lopettaa, niin toiminnassa mukana oleva vanhempikin lopettaa. Olemme pyrkineet siihen, että vanhemmissa juniorijoukkueissa on ulkopuolinen valmentaja. Äidit ja isät ovat kakkosvalmentajina, huoltajina ja joukkueenjohtajina.
Nimensä mukaisesti Airiston Salibandy ilmoitti olevansa ensisijaisesti Turun saarilla sijaitsevien kaupunginosien, Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran, oma salibandyseura. Hirvensalo on noin kymmenen tuhannen asukkaan lähiö. Toimintaympäristö salibandyseuralle on optimaalinen. Lapsia riittää ja harjoitusolosuhteet ovat hyvät.
Kuulostaa silti erikoiselta, että vastaperustetusta seurasta tuli heti jäsenmäärältään Turun kolmanneksi suurin salibandyseura. Airiston Salibandy haluaakin olla jatkossa saarten ohella myös koko Turun alueen seura, onhan jo nyt osa seuran jäsenistä muualta kuin Hirvensalosta.
– Toistaiseksi olemme profiloituneet nuorempien junioreiden seuraksi, koska heitä liittyi eniten seuraan sen perustamisen yhteydessä. Hirvensalossa on myös paljon lapsiperheitä. Täällä on kolme alakouluakin. Tänne on lyhyempi matka monesta mantereen lähiöstä kuin toisten salibandyseurojen harjoituksiin. Itse en käyttäisi enää maantieteellisesti sanaa Hirvensalo. Onhan meillä pelaajia jo Naantalista ja Paraisiltakin. Nimi kertoo kuitenkin, mistä me alun perin tulemme. Sanana Airisto mielletään saarille, rannikolle ja tietenkin kaupunkina Turkuun.
Airiston Salibandy tunnetaan tällä hetkellä vahvasta tyttösalibandytyöstä.
– Seuran jäsenistä yli 40 prosenttia on tyttöjä. Se on paljon verrattuna moneen muuhun seuraan.
Seuran ensimmäisestä vuodesta tuli vilkas.
– Ensimmäisen toimintavuotensa aikana seura on muun muassa vuokrannut itselleen toimistotilan, palkannut kaksi osa-aikaista seuratyöntekijää, pitänyt kolme viikon mittaista säbäleiriä ja järjestänyt SunSäbä-tapahtuman. ASB on myös aloittanut säännöllisen eskarisäbä-toiminnan ja pitää tiiviisti yhteyttä sekä saarten että lähimantereen kouluihin.
Vaikka Airiston Salibandyssä on painopiste vahvasti junioritoiminnassa, katseet on suunnattu myös tulevaisuuteen.
– Omalle junioriputkelle pitää olla selvä jatkumo. Tietysti parhaat aikuispelaajat siirtyvät Divariin ja Liigaan, mutta meilläkin voi olla menestyvä aikuisten joukkue, sekä miehissä että naisissa.
Airiston Salibandystä tulee lähitulevaisuudessa ehkä noin 500 jäsenen salibandyseura. Nuoremmista ikäluokista muodostuu muutaman vuoden kuluttua aikuisjoukkueita ja uusia lapsia siirtyy seuraan joka vuosi. Alkuongelmista huolimatta Airiston Salibandy on ilmiselvästi tullut jäädäkseen. Todennäköisesti seura tunnetaan jatkossa paremmin seuran jäsenten käyttämästä lyhenteestä ASB kuin pidemmästä nimestään Airiston Salibandystä.
