PIRKANMAA / KIHNIÖ – Alussa oli suo, kuokka ja Jussi! Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -alkulause kertoo kuvaavalla tavalla, miten suomalaiset ovat suhtautuneet soiden raivaukseen. Aitonevan museo esittelee havainnollisesti, millainen merkitys soilla on ollut Suomelle. Kihniön turvemuseo sijaitsee aidossa ympäristössä suomaiseman keskellä.
Aitonevalla on esillä turpeen eri tuotantovaiheet nostosta lopulliseen käyttötarkoitukseen. Myös soiden ympäristöhoidolliseen ja suojeluun on museossa kiinnitetty huomiota. Entisen ruokalana toimineen museorakennuksen ulkopuolella on kymmeniä käytöstä poistettuja turvetuotantoon kuuluneita koneita. Museon välittömässä läheisyydessä on myös ympäristöpolku aidossa suoympäristössä.
Aitonevan turvetuotanto alkoi polttoainepulan vallitessa 1940-luvun alussa valtion omistaman Suo Oy:n toimesta. Ennen sitä koko satojen hehtaarien alue oli vain tavallista suomalaista suomaisemaa. Valtion rautatiet oli vielä 1940-luvulla polttoturpeen suurin käyttäjä. Turvetta käytettiin veturien lämmitykseen. Nykyisin alueen polttoturpeen nostosta vastaa Valtion Polttoainekeskus eli Vapo Oy.
Tarkoitukseen sopivalta turvesuolta vaadittiin rautatieverkon läheisyys, sähkön saanti ja työvoiman saatavuus sekä toiminnan jatkuminen vähintään 50 vuotta. Aitoneva täytti nämä ehdot. Alueen turvekerroskin oli poikkeuksellisen paksu, useita metrejä.
Turvetuotantoa käynnistäessä käytettiin osin vankityövoimaa, mutta palkkalistoilla oli parhaimmillaan noin 450 työntekijää. Vangit olivat yleensä raskaissa ojankaivuu- ja lapiotöissä. Monet työntekijöistä asettui asumaan turvetyömaalle yhtiön rakentamiin taloihin. Aitonevalle syntyi pieni kylä puutarhoineen, kauppoineen ja harrastusmahdollisuuksineen. Saunomista varten olivat yhteissaunat. Vain koulu puuttui. Osa rakennuksista on yhä jäljellä.
AITONEVAN TURVEMUSEO
Osoite: Aitonevantie 358, Kihniö.
