Jääkiekko tulee kulkemaan meikäläisen mukana aina läpi elämäni…Näin on todennut kaveri, joka ei kiekkomaailmassa juurikaan esittelyjä kaipaa. Mestis-legenda Aki Keinänen edusti pelaajana sukupolvea, joita ei enää tule.
Ennätykset on tehty rikottavaksi, mutta Keinäsen tilastoja tuskin kukaan laittaa paremmaksi.
Keinäsen ripustaessa hokkarit Kupittaan jäähallin pukuhuoneen naulaan keväällä 2018, oli kaikki Mestiksen ja TUTO Hockeyn ennätykset jo hyvissä ajoin murskattu. ”Kenillä” olisi ollut vielä yksi kausi jäljellä, mutta mies päätti antaa tilaa nuoremmille. Kun teki kymmenen vuotta päiväduunia ja pelasi iltaisin lätkää, niin vähitellen syntyi ajatus, että voisivatko yli kymmenen tunnin pituiset päivät olla lyhyempiä.
– Kynttilä paloi molemmista päistä. Kokonaispaketti kasvoi niin suureksi, että en ehkä enää ollut joukkueelleni avuksi. Silloin, kun pelaan, haluan olla joukkueessa vähintään top kolmosessa. En halua vain osallistua. Ikää ja pientä kremppaakin alkoi tulla.
Lopettaessaan Keinänen lupasi ottaa etäisyyttä jääkiekkoon, mutta jokainen toki tiesi, että ei mene kauaa, kun mies ilmestyy taas hallille. Toinen lätkäjätkä, Miika Elomo, houkutteli Keinäsen takaisin kuvioihin. Kutsu kävi Mestis-joukkueen kolmosvalmentajaksi.
TUTO Juniorijääkiekko tiedotti, että maestro on nyt värvätty uusiin tehtäviin. Titteli kuuluu: TUTOn ja Kisureiden jääkiekkoyhteisön päätoiminen valmentaja. Kenillä on kiekosta kokemusta, mutta kysytään häneltä itseltään, mistä oikein on kysymys.
– Kiekkomies on kiekkomies. Kun on ollut koko ikänsä lätkän parissa, niin annettavaa on nuoremmillekin. Kun on saanut kiekolta paljon, on hyvä antaa myös takaisin. Sain vuoden virkavapaata, eli teen juniorivalmennustyötä päätoimisesti. En ole yhden joukkueen valmennuksessa, vaan mahdollisimman monen joukkueen mukana. Heidän kanssaan olen paljon jäällä. Lopullinen tehtäväni muokkautuu ajan kanssa. Se muodostuu joukkueen tarpeista. Maalinteon opettaminen on minun vahvuuteni.
Keinänen on alun perin Kuopion avojäiden kasvatti. Kalevan Pallon juniori-ikäluokkien pistepörssien kestomenestyjä eteni A-juniorina KalPan Mestis-joukkueeseen. Pisteitä kertyi myös aikuisten sarjassa. Kaudella 2003-2004 Keinänen ja KalPa voittivat Mestiksen mestaruuden. Tämä oli aikaa, kun oman kylän pojat Sami Kapanen ja Kimmo Timonen vahvistivat kuopiolaisjoukkuetta NHL-sulun aikana.
Kun nuorten maajoukkueessakin pelit kulkivat, oli nuorella kuopiolaislahjakkuudella elämä edessä ja jääkiekkoilijan ura hyvässä vauhdissa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan, niin kuin moni oletti. Mestiksen voittaja KalPa nousi SM-liigaan. Keinäselläkin oli sopimus, mutta peliäkään hän ei pelannut KalPan liigajoukkueessa.
Mitä oikeasti tapahtui?
– Olin nuori ja joukkueessa oli paljon hyviä pelimiehiä. KalPan Mestis-joukkueessa roolini oli vielä pieni. Suoritin myös varusmiespalvelustani. Silloin joukkueen keski-ikä oli 27 vuotta. Halusin peliaikaa ja koin, että KalPan liigajoukkueessa sitä olisi ollut tarjolla niukasti.
Elämä on valintoja täynnä. Niitä Keinänenkin joutui tekemään. TUTOn onneksi Turku on ollut yksi Keinäsen isoista valinnoista. Turkulaisia tietysti kiinnostaa, miksi kaukaa Savon sydänmailta lähtöisin ja kalakukkokaupungissa kasvanut nuorimies valitsi juuri Turun ja TUTO Hockeyn.
– Lähtökohta oli se, että halusin päästä pelaamaan. Toinen vaihtoehto oli Joensuu, mutta Turku kiinnosti enemmän kaupunkina. Pienen pojan unelmissa oli, että parin Mestis-kauden jälkeen olisin päässyt Tepsiin. Valmentaja Ismo ”Ika” Lehkosen kanssa käytiin kesän aikana monet puhelinkeskustelut. Hän vakuutti, että Turussa on hyvä meininki, niin kuin olikin. Taloudelliset tekijät eivät päätökseeni vaikuttaneet, vaan urheilu edellä mentiin. Palaset loksahtivat senkin osalta kohdilleen, kun sen aikainen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, sai opiskelupaikan Turun yliopistolta.
Tuskin Keinänen edes kuvitteli tehdessään sopimuksen TUTOn kanssa, että hän tulee lopulta pelaamaan kolmentoista kauden ajan Aurajoen maisemissa. Olisi ehkä kuulostanut absurdilta ajatukselta syksyllä 2005, että kuopiolainen valitaan joskus paljon myöhemmin TUTO Legendaksi.
Pitää muistaa, että Keinänen ei ollut mikään supertähti tullessaan Turkuun. TUTO:ssa oli siihen aikaan kovempia pelimiehiä, kuten Tero Forsell ja Markku Vuorisalo. Ensimmäisellä kaudellaan TUTO:ssa Keinäselle kertyi pisteitä runkosarjassa vielä niukasti. Kevään 2006 pudotuspeleissä nähtiin kuitenkin aavistus siitä, mitä tuleman piti.
– Olihan se muutto Turkuun nuorelle pojalle iso muutos. Se oli hyppy tuntemattomaan. Ei ollut tukiverkkoa ympärillä, vaikka seura auttoikin asunnon saamisessa. Puolitoista kautta pelasimme Turku-hallissa, kun Kupittaa oli remontissa. Kovia pelaajia oli joukkueessa, joten sain hyvää oppia. Treenasin kovempaa kuin aikaisemmin, mutta olin joukkueessa vielä melko pienessä roolissa.
Ensimmäisen kauden viimeisessä ottelussa oli ”tiukka” tilanne.
– Kausi päättyi pronssijuhliin. Ratkaiseva ottelu meni jatkoajalle. Meni tiukille, kun meillä oli ottelun jälkeen kiire päätösristeilylle. Sovittiin, että nyt on pakko jonkun ratkaista nopeasti, että ehditään laivalle.
Seuraavilla kausilla Keinäsen pistetehtailu kiihtyi. Miehen nimi alkoi olla vakituisesti sekä oman joukkueen että koko Mestiksen parhaimpien maalintekijöiden joukossa. Kolmannella TUTO-kaudellaan Keinänen voitti kauden päätteeksi Mestiksen mestaruuden.
– Oma roolini oli jo isompi. Joukkue oli niin hyvä, että olisimme ehkä nousseet liigaan, jos se olisi ollut auki. Runkosarjassa voitimme 23 peliä putkeen. Valitettavasti mestaruusvuoden jälkeen joukkueesta moni lähti muualle, osa SM-liigaan.
Vielä samaisena keväänä 2008, kun TUTO Hockey oli voittanut mestaruuden, Keinänen kävi näyttämässä taitojaan Porissa. Testijakson päätteeksi turkulainen allekirjoitti 1+1 -vuotisen sopimuksen Ässien kanssa. Kaikki näytti jälleen hyvältä, mutta pian Keinänen huomasi olevansa tutuissa maisemissa Turussa. Ässät vuokrasi Kenin jo syksyllä Tutoon.
Loppukausi meni jälleen Ässissä, mutta kauden päätteeksi seura ilmoitti, että sopimuksessa olevaa vuoden optiota ei käytetä. Edessä oli jälleen muutto Turkuun.
Keinäsen nuoruusvuosien toive vakiinnuttaa paikka liigajoukkueessa ei vieläkään toteutunut.
– Olin Ässissä nelos- tai vitoskentän äijä. Molemmat osapuolet totesivat, että tilanne ei palvele kumpaakaan. Itse ehdotin, että pääsen vuokralle Turkuun. Olisin itse halunnut loppukaudesta purkaa Ässien kanssa tehdyn sopimuksen, mutta seura ei vielä siinä vaiheessa suostunut.
Voiko jälkiviisaana todeta, että olit liigaunelman toteutumisen kannalta väärään aikaan väärässä paikassa?
– Ehkä olin, mutta ei minulle ole jäänyt mitään hampaankoloon. Olen aina halunnut olla joukkueessa vastuullisessa roolissa. Halusin pelata. Pääsin kuitenkin kokemaan liigapelejä. Niitä tuli noin kolmisenkymmentä plus karsintapelit.
Seuraavat Keinäsen TUTO-vuodet olivatkin sitten yhtä ilotulitusta. Kaudella 2011–2012 Keinänen voitti koko sarjan maalipörssin ja palkittiin kauden päätteeksi Kai Nurminen -palkinnolla. Maaleja syntyi jatkossakin siihen tahtiin, että maalitykki kiilasi lopulta Tuton kaikkien aikojen runkosarjan maalipörssin kärkeen ohi Vuorisalon.
Keinäsen jääkiekkouran haastavin hetki oli, kun keväällä 2011 TUTO Hockey ajautui putoamiskarsintoihin. Mestaruusvuoden jälkeisen joukkueen hajoaminen johti tukalaan tilanteeseen.
– Ratkaisu tapahtui Kajaanissa vasta jatkoajalla. Jokilan Jannen laukaus lirui maalivahdin kainalosta juuri ja juuri maaliviivan yli. Jos olisimme pudonneet Suomi-sarjaan, olisin todennäköisesti hakenut muita ratkaisuja.
Vaikean vuoden jälkeen Juhani Tamminen ilmestyi TUTOn organisaatioon.
– Kyllähän siitä syntyi melkoista pöhinää. Toimittajia oli seuraamassa meidän harjoituksiakin. Tammisen tuttu sapluuna toimii tiettyyn pisteeseen asti, niin meilläkin.
Keinänen lopetti keväällä 2018, kun tuli täyteen viidestoista Mestis-kausi.
Keinänen pelasi pelkästään TUTO:ssa yli 600 ottelua. Siihen päälle vielä Mestis-pelit Kuopiossa. Oli kyse sitten, kenellä on eniten otteluita, eniten maaleja, eniten pisteitä, jopa eniten jäähyjä, Keinänen on aina piikkipaikalla.
Kun on pelannut ennätysmäärän otteluita, nähnyt ja kokenut kaiken, on myös paras henkilö kommentoimaan nyky-Mestiksen tilaa.
– Urheilu edellä pitäisi mennä kaikissa palloilusarjoissa. Pelaajat haluavat voittaa isoja pelejä. Kevät on jääkiekkoilijan kulta-aikaa. Nousu ylöspäin pitäisi saada elvytettyä. Sitä kautta saataisiin Mestikseen parempia pelaajiakin. Kun itse olin nuori, piti tehdä paljon töitä päästäkseen miesten Mestis-peleihin.
Mestis-pelaajan arkeen kuluu pelaamisen lisäksi työssäkäynti. Niin myös Keinäsen kohdalla. Päivät ovat menneet jo useamman vuoden koulunkäynninavustajana Vasaramäen yläkoulussa.
– Kolmen vuoden ajan tein ahkerasti kesätöitä. Nyt olen ollut kymmenen vuotta kouluavustajana. Työn ohessa olen suorittanut tarvittavat opinnot eli nyt minulla on vakituinen virka. Paljon on jo ehtinyt minun aikana opettajiakin vaihtua talossa.
Voisi kuvitella, että ollaan aika kaukana siitä Keinäsestä, joka viiletti tulisieluisena silmät kiiluen kaukalossa.
Onko siis olemassa kaksi erilaista Keinästä?
– Olen tykännyt toimia yläkoululaisten kanssa. Kun koulumme on liikuntapainotteinen, meillä on urheilullista porukkaa. Näiden teinien kanssa pärjään hyvin. Koulussa olen lupsakka savolainen, mutta kun vedettiin pelipaita päälle, saattoi sattua ja tapahtua mitä vaan. Moni otteluissani käynyt kollega onkin ihmetellyt koulussa lehmänhermojani.
Olet joskus kertonut, että peliuran jälkeen huoltajahommat saattaisivat kiinnostaa. Oletko yhä samaa mieltä?
– Olen aina tullut kaikissa joukkueissa huoltajien kanssa hyvin toimeen. Arvostan heidän työtä. Olen aina tykännyt hifistellä varusteiden kanssa, kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Jos tulen takaisin aikuisten jääkiekkoon, niin huoltajantyö kiinnostaa. Huoltohommissa saisin olla paljon hallilla ja elää joukkueen mukana.
