Sukunimi on sama, mutta Aku Virtanen (28 v) ei ole sukua Aulis Virtaselle. Jälkimmäinen oli kaikkien tuntema kuuluttajalegenda. Aku ei ihan vielä yllä Auliksen meriitteihin, mutta Ura Basketin selkokielisellä ottelukuuluttajalla on menossa jo kymmenes kausi mikrofoni kädessään.
Akun kohdalla kaikki alkoi sattumasta.
– Olin menossa keväällä 2011 katsomaan Kaarinan Uran B-poikien pudotuspelejä. Joukkueen päävalmentaja Antti Saarinen tuli ennen ottelun alkua mikrofoni kädessään katsomon puolelle luokseni ja pyysi kuuluttajaksi. En ollut etukäteen koskaan edes harkinnut moista, mutta suostuin. Kun Ura eteni finaaleihin, kuulutin vielä nekin, muistelee Virtanen.
Uusi nouseva kuuluttajakyky oli syntynyt. Niinpä ei ollut ihme, että jo seuraavana syksynä Virtanen pyydettiin Uran edustusjoukkueen otteluiden kuuluttajaksi.
– Oli helppo mennä, kun olin jo vähän harjoitellutkin ja tunsin hyvin etukäteen edustusjoukkueen pelaajat.
Koripallo-ottelussa sattuu ja tapahtuu. Kuuluttajaksi ei voi ryhtyä, jos ei tunne lajia ja sen sääntöjä tarkasti. Akulla itselläänkin on vahva koripallotausta.
– Minua vanhemmat serkkuni Eero ja Juho Hellman pelasivat koripalloa. He olivat minulle esikuvia. Poikien isä, Pekka Hellman, on yksi Uran seuralegendoista. Hän on aikoinaan valmentanut myös Uran edustusjoukkuetta. Innostuin koripallosta, mutta vaikka synnyin Kaarinassa, aloitin koripallon harrastamisen Lieto-Koriksessa.
Kymmenisen vuotta meni Liedossa.
– Kun omaikäisteni toiminta alkoi Liedossa silloin hiipua, siirryin A-juniori-ikäisenä Ura Basketiin. Juniorivuosien jälkeen pelasin kakkosdivisioonassa. Samana vuonna, kun Ura Basket nousi Korisliigaan, nostimme Ura Boys -nimellä tunnetun joukkueen kakkosesta sarjaporrasta ylemmäksi. Kun joukkuettamme nuorennettiin, siirryin vuodeksi takaisin Lietoon.
Vaikka Aku ei ole ollut koskaan mikään junnutähti, ei rakkaus lajiin ja pelaamiseen ole iän myötä kadonnut mihinkään.
– Jo viime kaudella pelasin Hunks Basketball -joukkueessa. Vaikka se on vahvasti opiskelijavetoinen porukka, pääsin mukaan joukkueeseen. Siellä on paljon vanhoja pelikavereitani eri joukkueista. Olen tykännyt ihan älyttömästi.
Eri lajiliitot antavat virallisia kuulutusohjeita, mutta lajista riippuen, niissä on usein tulkinnanvaraa. Mutta esimerkiksi jääkiekossa kaikilla kotimaisilla liigapaikkakunnilla kuulutetaan samalla tavoin.
Suomen Jääkiekkoliiton monisivuisiin kuulutusohjeisiin on minuutin tarkkuudella kirjattu ylös tarkat sanamuodot, mitä tulee kertoa ottelun aikana kussakin tilanteessa. Muun muassa maalintekijät ja syöttäjät kuulutetaan tismalleen samalla tavalla kaikissa liigaotteluissa. Liigan ohjeistuksen mukaan yleisön viihdyttäminen ja tunnelman luominen on sallittua, mutta hyvän maun rajoissa. Kotijoukkuetta saa ”hehkuttaa” ja yleisön innostaminen on sallittua. Vastustajan halventaminen on hyvän kuulutustavan vastaista.
– Koripalloliiton säännöissä on muutamia kohtia kuuluttamisesta. Olen ne lukenut, mutta käytännössä toimitaan maalaisjärjellä. Kuulutuksissa mennään hyvää makua noudattaen. Kotijoukkuetta voi kannustaa, mutta ei voi mollata eikä provosoida vastustajaa.
Lentopallo-otteluissa näkee, miten paikallinen kuuluttaja kannustaa äänekkäästi kotiyleisöä lähes tauotta. Huudattaa, nostattaa seisomaan, kehottaa lyömään käsiä yhteen jne. Paras tunnelma syntyy kuitenkin, kun se tulee spontaanisti suoraan katsomosta.
Vaikka nopeatempoisessa koripallo-ottelussa olisi ainekset samanlaiseen toimintaan, Virtanen hoitaa oman ruutunsa tyylikkäästi.
– Vuosia sitten kerran eräs tuomari on antanut palautetta, että olisin arvostellut tuomiota. Joskus vierasjoukkueen valmentaja on hetkellisesti hiiltynyt jostain kuulutuksestani, mutta ei sen kummempaa ole tapahtunut. Tiedän kyllä, että joillakin paikkakunnilla kuuluttaja on poistettu katsomon puolelle.
Kun Virtasen kuulutushommat sujuvat, ei ole ihme, että miestä on pyydetty muuallekin, muun muassa mäkihyppykisoihin. Eräs ikimuistoisimmista ”komennuksista” on varmasti koripallofinaalien kuuluttaminen Salossa. Vastakkain olivat Vilpas Vikings ja Karhu Basket Kauhajoelta. Onpa Virtasen meriitteihin kuulunut myös muutaman TV-ottelun selostaminen.
Aku on seurannut aitiopaikalta oman suosikkijoukkueensa Ura Basketin otteluita jo vuosien ajan. Mukaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä. Välillä on ollut raskastakin, kun joukkueella on mennyt huonosti. Valtakunnan pääsarjataso, Korisliiga, tuo kuitenkin kuuluttajalle omat lisämausteensa.
– Korisliigassa näen aitiopaikalta laadukkaita pelaajia. Heitä on mukava seurata. Korisliigan otteluissa on oma tunnelmansa, kun tietyt asiat tapahtuvat nopeammin ja tehdään näyttävämpiä suorituksia. Siellä kuuluttajankin pitää olla koko ajan tarkkana, jotta ei tulisi virheellisiä kuulutuksia.
