Amsterdam – rentoa meininkiä ja taidenautintoja

06/04/2022

Amsterdam on erikoinen suurkaupunki pienoiskoossa, jonka vuosisatoja vanhat talot tuskin ovat neljättä kerrosta korkeampia. Kaupungin boheemi vapaamielisyys saattaa ärsyttää ja koriseva kieli ihmetyttää, mutta asukkaiden ystävällisyys helpottaa sopeutumista.

Amsterdam on rakennettu pahimmalle mahdolliselle paikalle, hyllyvälle suolle. Miljoonia puupaaluja on lyöty syvälle löysään maaperään talojen perustuksia varten. Ilman patovalleja koko kaupunki huuhtoutuisi veden alle. Silti kaupungissa asuu lähes miljoona ihmistä ja vielä useampi matkailija vierailee kaupungissa. Amsterdamin paras puoli on sen monipuolisuus. Jokaiselle on jotain Coffee Shopien ja Punaisten lyhtyjen hämymaailmasta taidemuseoiden huippuelämyksiin.

Amsterdamiin voi tutustua melkein millä tavalla tahansa paitsi omalla autolla. Parhaiten se käy kuitenkin kävellen tai kanavilta käsin, joko kanavaristeilyn avulla tai vuokraveneen kyydissä. Polkupyöränkin voi vuokrata, mutta sompailu paikallisten fillaristien joukossa vaatiikin jo kylmähermoisuutta.

Yli 100-vuotias päärautatieasema, Central Statioon on hyvä aloituskohta ensikertalaiselle. Kokeneempi Amsterdamin kävijä suuntaa askeleensa jo muualle, sillä kaupungista löytyy useita mielenkiintoisia alueita. Hyvän yleiskuvan saamiseksi ensimmäisellä matkalla riittää, kun seuraa alla olevia ehdotettuja kohteita. Reitin varrelle osuus useita Amsterdamin pakollisista nähtävyyksistä.

Päärautatieasema on Amsterdamin liikenteen solmukohta ja monelle ensimmäinen kiinnekohta kaupunkiin. Itse punatiilinen rakennus on nähtävyys jo sinällään. Sen uusrenessanssinen julkisivu kullattuine yksityiskohtineen huokuu Amsterdamin kunniakasta menneisyyttä. Junaliikenteen lisäksi bussit ja ratikat lähtevät asemarakennuksen vierestä eri puolille kaupunkia ja myös lähialueille. Vastapäätä asemaa sijaitsee kaupungin turistitoimisto, josta voi hakea kartan ja esitteitä.

Rautatieasemalta lähtevän Damrakin alkupäässä on 1900-luvun alun jugend-arkkitehtuuria eläinaiheisine koristeineen. Beurs van Berlage, Pörssitalo on samalta aikakaudelta. Kannattaa kävellä Damrakia pitkin aina Dam-aukiolle, jonka ympäristössä on tärkeä osa Amsterdamin historiaa. Aukion länsireunalla on komea Kuninkaanlinna, Koninklijk Paleis ja kaupungin tärkein kirkko Nieuwe Kerk. Kuninkaanlinna on avoinna myös yleisölle. Alankomaiden hallitsijaperhe käyttää toisinaan rakennusta edustustilaisuuksia varten.

Dam-aukion itäreunalla on pelkistetty 22 metriä korkea obeliski, kansallinen monumentti, joka on omistettu toisen maailmansodan uhreille. Muistomerkin juurella istuu monenkirjavan hengailijoiden kanssa kaksi Alankomaiden kivettynyttä vaakunaleijonaa.

Nieuwe Zijden (uusi puoli) on erinomaista shoppailualuetta ja moni saakin ajan kulumaan pelkästään kulkemalla Kalverstraatia, Nieuwendijkia ja Rokinia edestakaisin. Magna Plaza on keskustan suurin ostoskeskus, jonka uusgoottilainen jännä arkkitehtuuri on jo näkemisen arvoinen. Pari tuntia voi vaihtoehtoisesti viettää Madame Tussaud’n vahakabinetissa, jonka elävän tuntuiset nuket ympäristöineen kertovat muun muassa Amsterdamin kulta-ajasta ja hollantilaisista suurmiehistä.

Amsterdamin kanavia täynnä oleva asemakaava on peräisin 1600-luvulta, jolloin Alankomaat oli vaurautensa huipulla. Keskustan ympärille syntyi kanavien kehä; Singel, Herengracht, Keizersgracht ja Prinsengracht. Kaupungin rikkaat porvarit rakensivat kanavien varrelle Amsterdamille tyypilliset porrasperäiset asuintalot, joiden tyyli ja yksityiskohdat vaihtelevat omistajansa varallisuuden ja mielikuvituksen mukaan.

Hyllyvälle suoalueelle ei voitu rakentaa korkeita taloja. Julkisivuista tuli melko yhdenmukaisia, sillä materiaalina käytettiin kevyttä tiiltä tai hiekkakiveä. Ikkunoista tehtiin suuria keveyden lisäämiseksi. Verotuksellisista syistä talojen julkisivut ovat mahdollisimman kapeat ja näyttäisi siltä, että rakennukset olisivat kaatumassa kohti kanavaa. Tämä kuitenkin täysin suunniteltua, sillä vinon seinän avulla tavarat voidaan nostaa helpommin vinssillä ylös ylimmäiseen kerrokseen.

Kävelyn kanavan varsilla voi periaatteessa aloittaa mistä tahansa, mutta Herengrachtin (Herrojenkanava) varrelta löytyy komeimmat kanavatalot. Suosittu reitti Damilta Herengrachtille kulkee leveän Torenluis-sillan kautta. Sillalla ohikulkijoita seuraa hauskalta kuulostava Multatuli-nimisen alankomaalaisen kirjailijan patsas.

Kanavan varsilla kannattaa kiinnittää huomiota talojen päätykolmioihin, joista osa on kuin kermavaahdolla kuorrutettuja. Monenlaiset koristelistat, simpukkakoristeet, oviaukot, seiniin kiinnitetyt eri ammattien kyltit ja vinssipalkit ovat alkuperäisillä paikoillaan kuten vuosisatoja sitten.

Uloimmaisen kanavan Prinsengrachtin varrella, lähellä Westerkerk-kirkkoa sijaitsee Amsterdamin kiinnostavin kohde, Anne Frankin talo. Museossa voi tutustua sekä Annen traagiseen tarinaan että myös tyypillisen kanavatalon erikoisiin huoneratkaisuihin. Westerkerk-kirkkoon haudattu Rembrandt, mutta haudan tarkkaa sijaintia ei tiedetä.

Muutaman askeleen päässä Prinsengrachtin toisella puolella on ankkuroitu asuntolaivaksi muutettu vanha rahtilaiva, Maria Hendrika, joka on avoinna yleisölle. Amsterdamin asuntolaivoihin voi siten tutustua muutenkin kuin tirkistelemällä kanavassa kelluvien laivojen ikkunoista sisälle.

Museolaivassa käynnin jälkeen voi palata takaisin Nieuwe Zijdenin alueelle. Keskiaikainen arkkitehtuuri on sieltä kadonnut, mutta kävelemällä Begijnhofin idyllissä voi siirtyä ajassa taaksepäin. Begiinit olivat nunnien tapaisia hurskaita naisia, jotka muun muassa hoitivat sairaita ja opettivat köyhiä. Begijnhofin rauhan tyyssijassa keskellä vilkasta suurkaupunkia voi ihailla vanhoja rakennuksia, joista Het Houten Huis (talo n:o 34) on kaupungin vanhin talo 1400-luvun alusta.

Korttelin päässä on Historian museo, jonka kokoelmat havainnollistavat Amsterdamin kehittymistä pienestä kalastajakylästä kaupan ja kalastuksen keskukseksi.

Singelin, sisimmäisen kanavan päässä ennen Muntpleinia on uiva kukkatori, Bloemenmarkt, jonka laituriin kiinnitetyistä kojuista myydään kukkia läpi vuoden. Muntpleinin maamerkki on entinen kaupunginportti Munttoren, jonka tornikello näyttää sekä aikaa että soi 15 minuutin välein.

Rembrandtpleinilla myytiin aikoinaan voita, mutta nykyisin aukio kahviloineen ja Rembrandtin patsaineen on vilkas iltaelämän keskus. Pariisilaistyylisen Blauwbrug-siltaa pitkin päästää Amstel-joen yli Waterloopleinille. Oikealle jää eräs Amsterdamin yli tuhannesta silloista kuuluisin Magere Brug.

Vuonna 1988 valmistuneen Oopperatalon arkkitehtuuri synnytti kaupunkilaisten keskuudessa melkoista kohua. Talo toimii kansallisoopperan ja -baletin kotinäyttämönä. Oopperatalon taitse tullaan Rembrandtin kotimuseolle, jossa taiteilija asui vuosina 1639-1660. Yleisölle avoinna olevassa museossa on esillä muun muassa useita Rembrandtin tekemiä omakuvia.

Oude Zijden alueella liikkuu paljon nuorta väkeä, koska Amsterdamin yliopiston tiloja sijaitsee täällä. Turistit parveilevat lähinnä Punaisten lyhtyjen korttelissa, jossa jokainen matkailija käy vähintään uteliaisuuttaan. Seksimyymälöiden ja yökerhojen korttelissa kävelee vastaan narkomaaneja, huumediilereitä sekä kaikenmaailman hörhöjä. Lompakosta kannattaa pitää huolta.

Jos turistit viettävät aikaa Punaisten lyhtyjen loisteessa, suunnistaa moni paikallinen viimeistään illan tultua Leidsepleinille, kaupungin yhdelle vilkkaimmalle tapahtumapaikalle. Damilta tänne kävelee lähes vartissa. Neonvalot, katutaitelijat, elokuvateatterit, katukahvilat ja baarit värittävät alueen yöelämää.

Aukion laidalla on Stadsschouwburg-teatterirakennus, jonka parvekkeelta jalkapallojoukkue Ajaxin pelaajat tervehtivät kannattajiaan mestaruuden ratkettua, käytännössä siis lähes joka vuosi.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Museokortteli riittää jo yksinään syyksi Amsterdamin matkalle. Kolmen tasokkaan museon, Rijksmuseumin, Van Gogh Museumin ja Stedelijk Museum anti on sellaista taideherkkua, että siihen ei moni kaupunki kykene. Aikaa museoiden läpikäymiseen pitää varata riittävästi, sesonkiaikana jo pelkästään jonojen takia.

Rikjmuseumissa on mittaamattoman arvokas flaamilaisen taiteen kokoelma, jonka Rembrantin Yövartio ja Jan Vermeerin maitoa kaatava Keittiöpiika ovat museon helmet. Etenkin jälkimmäinen teos pienestä koostaan huolimatta naulitsee katsojan mielenkiinnon. Stedelijk Museum esittelee uudempaa taidetta Monet’sta Picassoon.

Van Gogh Museum on omistettu suurimmaksi osaksi Alankomaissa syntyneelle taiteilijalle itselleen. Maailman laajimman van Goghin kokoelman avulla saa hyvän kokonaiskäsityksen mestarin elämästä ja tuotannosta.