Toisen maailmansodan aikana Anne Frank piileskeli seitsemän muun juutalaisen kanssa Amsterdamin kuuluisimman talon salaisessa siivessä kaksi vuotta natseilta. Ilman Annen kirjoittamaa päiväkirjaa koko perheen traaginen tarina olisi jäänyt huomiotta. Nuoren tytön päiväkirja säästyi kuin ihmeen kaupalla. Se on käännetty 67 kielelle ja siitä on tullut eräs maailman luetuimmista kirjoista.
Amsterdamin Prinsengracht 263:ssa olevan rakennuksen edessä on lähes aina jonoa. Ihmiset eri puolilta maailmaa odottavat pääsyä taloon sisälle voidakseen kokea Anne Frankin koskettavan tarinan yhä uudestaan.
Vuonna 1933 Otto Frank saapui vaimonsa Edithin, 7-vuotiaan Margotin ja 4-vuotiaan Annen kanssa Amsterdamiin kotimaastaan Saksasta. Hitler oli noussut valtaan vain muutama kuukausi aikaisemmin. Frankit tekivät kuten tuhannet Euroopan juutalaiset ennen heitä, sillä Alankomaat oli ollut aina maa, joka oli ottanut vastaan vainottuja juutalaisia. Otolle muutto Alankomaihin oli myös helppo, sillä hänellä oli aikaisempia liikesuhteita hollantilaisten kanssa ja hän puhui maan kieltä.
Frankin perhe muutti uuteen asuntoon Merwedeplain-kadulle. Anne aloitti koulunkäynnin ja sopeutui nopeasti uuteen ympäristöön. Otto Frank toimi Opekta-nimisessä yrityksessä, joka markkinoi hillon valmistuksessa tarvittavia aineita. Yrityksen toimitilat sijaitsivat osoitteessa Prinsengracht 263.
Henkilökuntaa ei ollut paljon. Siihen kuuluivat ei-juutalaiset Victor Kugler ja Johannes Kleiman, Mep ja Jan Gies, Bep Voskuijl ja hänen isänsä. Nämä olivat myös Frankin perheen uskotut, sillä vain heidän piti tietää tulevasta piilopaikasta.
”Kukaan meidän asemassa oleva juutalainen ei olisi unissaankaan lähtenyt ulos kantaen vaatteita täynnä olevaa matkalaukkua”. Keskiviikko, 8. heinäkuuta 1942.
Hollanti oli pysytellyt ensimmäisessä maailmansodassa puolueettomana ja siihen se pyrki toisen maailmansodan syttyessäkin. Toive osoittautui turhaksi, sillä saksalaiset ylittivät Alankomaiden rajan vuonna 1940. Heti kun miehitys oli alkanut, astuivat ensimmäiset juutalaisvastaiset määräykset voimaan.
Erotukseksi muista tuli kaikkien kuusi vuotta vanhempien juutalaisten käyttää vaatteissaan keltaista tähteä. Myös heidän liikkumistaan rajoitettiin. Juutalaisten tuli liikkua vain kävellen ja vain ennen ilta kahdeksaa. Lapset eivät enää saaneet käydä normaalia koulua ja muun muassa Annen tuli siirtyä perustettuun juutalaistenkouluun. Kun juutalaisten merkitseminen oli saatu valmiiksi, heitä alettiin kutsua kuulusteluun. Täältä tie johti ensin Westerborgin keskitysleirille ja sieltä edelleen muun muassa Auschwitzin tuhoamisleirille.
”Siksi katoamme vapaaehtoisesti emmekä odota sitä, että he tulevat ja pidättävät meidät”. Sunnuntai, 5. heinäkuuta 1942
Otto Frank oli valmistellut tulevaa perheen katoamista huolella, sillä hän rakennutti Prinsengrachtin toimistoonsa kirjahyllyn taakse kätketyn piilopaikan. Frankin perhe siirsi tavaroitaan vähitellen tulevaan piilopaikkaansa. Kun vanhin tyttäristä Margot sai vuonna 1942 käskyn tulla kuulusteltavaksi, päätti Otto toimia. Koko perhe piiloutui 6. heinäkuuta toimistorakennuksen ullakkokerrokseen. Viikkoa myöhemmin heidän seuraansa liittyi Otto Frankin liiketuttava mukaan, oli 8-henkinen ryhmä kasassa.
”Olemme hiljaa kuin hiiret”. Torstai, 1. lokakuuta 1942.
Piilopaikka oli ahdas ja heidän oli kahden vuoden ajan varottava paljastamatta olinpaikkaansa. Etenkin päivällä yläkerrasta kuuluvat äänet olisivat helposti paljastaneet heidät toimistossa asioineille ulkopuolisille. Pimeään aikaan oli erittäin tärkeää suojata ikkunat valoa läpäisemättömillä verhoilla.
On helppo kuvitella, kuinka vaikeaa oli hoitaa arkipäivän askareita ahtaissa tiloissa ja pelätä koko ajan ilmituloa. Anne oli saanut muutamaa viikkoa ennen piiloutumista isältään 13-vuotislahjaksi päiväkirjan, johon hän sitten ikuisti kahden vuoden tapahtumat.
”Koetan sitten taas etsiä keinoa, miten tulisin sellaiseksi kuin haluaisin olla ja sellaiseksi kuin voisin olla, jos…ei olisi ketään muita ihmisiä maailmassa”. Tiistai 1. elokuuta 1944, päiväkirjan viimeiset sanat.
Sodan lopun jo häämöttäessä soi elokuun 4. vuonna 1944 Gestapon päämajassa puhelin. Ilmeisesti tuntematon naisääni kertoi, että Prinsengracht 263 oli piilotettuna ihmisiä. Otto Frankin nerokas suunnitelma oli melkein onnistunut. Koko seurue pidätettiin ja lähetettiin keskitysleirille.
Mitä heille tapahtui?
Anne ja Margot Frank
Tytöt siirrettiin syyskuussa Auschwitzin tuhoamisleirille junalla, joka oli viimeinen sodan aikana Hollannista Puolaan lähetetty kuljetus. Lokakuussa siskokset kuljetettiin Saksaan Bergen-Belsenin keskitysleirille, jossa he molemmat kuolivat vuonna 1945 pilkkukuumeeseen vain hetkeä ennen kuin, kun liittoutuneet vapauttivat vangit. Anne oli kuollessaan 15-vuotias.
Edith Frank
Hän kuoli sodan lopussa Auschwitzin keskitysleirillä.
Otto Frank
Hän oli ryhmästä ainoa, joka selvisi hengissä. Otto meni myöhemmin uusiin naimisiin Elfried Geiringerin kanssa, joka oli myös Auschwitzin vankeja. Pariskunta muutti vuonna 1953 Sveitsiin Baseliin asumaan. Otto Frank kuoli vuonna 1980 91-vuotiaana.
Herman, Auguste ja Peter van Pels
Koko perhe kuoli ennen sodan loppua eri keskitysleireillä. Peter vain kolme päivää ennen sodan loppua.
Fritz Pfeffer
Hän kuoli Sachsenhausen tai Buchenwaldin keskitysleirillä.
Victor Kugler ja Johannes Kleiman
Molemmat pidätettiin ja lähetettiin työleirille. He jäivät kuitenkin henkiin ja palasivat sodan jälkeen Alankomaihin.
Mep ja Jan Gies sekä Bep Voskuijl
Heidät pidätettiin kuulusteluita varten, mutta vapautettiin.
Mitä tapahtui Annen päiväkirjalle?
PiDätyksen yhteydessä natsit avasivat erään salkun ja sisällä olleen Annen päiväkirjan sivut levisivät pitkin lattiaa. Myöhemmin Mep Gies, Otto Frankin pitkäaikainen sihteeri keräsi lattialle pudonneet päiväkirjan sivut talteen ja luovutti ne Otolle sodan päätyttyä. Annen päiväkirja julkaistiin vuonna 1947, mutta vasta kun amerikkalaiset tekivät aiheesta elokuvan, tuli päiväkirjasta sensaatio.
Anne Frank -museo
Museoksi muutettu Otto Frankin toimistorakennus avattiin vuonna 1960. Siitä tuli heti eräs Amsterdamin suosituimmista museoista. Sisätilojen autenttisuus on säilynyt alkuperäisten huonekalujen puuttumisesta huolimatta. Museossa kävijöitä kiinnostaa eniten kääntyvä kirjahylly ja sen takana oleva salaovi. Myös Annen alkuperäinen päiväkirja ja seinään kiinnitetyt postikortit sekä filmitähtien kuvat ovat edelleen paikoillaan. Museo on hyvin suosittu ja jonot ovat sen mukaiset. Pääsylippu kannattaa ostaa etukäteen.
Osoite: Westermarkt 20, Amsterdam.
