On historiasta kiinnostunut tai ei, niin jokainen Ateenassa matkaileva poikkeaa Akropolis-kukkulalla. Vierailusta kaupungin korkeimmalla paikalla saa enemmän irti, jos hieman kertaa antiikin Ateenan historiaa.
Kreikkalaiset olivat saavuttaneet merkittävät voitot persialaisista muutama vuosisata ennen ajanlaskumme alkua. Tästä alkoi kaupunkivaltio Ateenan ”kultainen kausi”. Se oli aikaa, jolloin Ateenaan kokoontui poikkeuksellisen paljon merkittäviä oppineita, kirjailijoita ja taiteilijoita.
Jumalille kelpasi vain paras
Antiikin Ateenaa johti Perikles, jota saamme kiittää monista kaupunkia koristavista rakennuksista. Kansansuosiosta nauttiva mies aiheutti myös nurinaa upottaessaan rahaa Akropolis-kukkulan loisteliaiden temppeleiden rakentamiseen. Jumalille kelpasi vain paras.
Ateenaan rahdattiin arvokasta puhtaanvalkoista marmoria ja rakennustöihin palkattiin parhaimmat kuvanveistäjät ja arkkitehdit. Lopputulos oli häkellyttävä. Valitettavasti vain aika ja sodat ovat raunioittaneet kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja muistomerkkejä. Vaatiikin mielikuvitusta, jotta saa rauniot heräämään henkiin. Onneksi Ateenan kioskeissa myydään kuvia, joissa historialliset kohteet on kuvattu alkuperäisen näköisinä.
Menneisyyteen törmää Ateenassa kaikkialla. Katkenneita pylväitä ja esiin kaivettuja raunioita näkee lähes joka askeleella. Akropolis on ateenalaisten ylpeys, vaikka he itse tuskin nostavat katsettaan historiallisten kohteiden ohi kulkiessaan.
Aamulla heti, kun portti avataan
Akropoliille on vain yksi sisäänkäynti, kukkulan länsipäässä. Kannattaa tulla heti aamulla, sillä keskipäivään mennessä parkkialueet ovat täyttyneet turistibusseista. Jos on liikkeellä kesähelteillä, niin kannattaa ottaa mukaan runsaasti juotavaa. Taivaalta porottava aurinko hohkaa kuumasti valkoisesta kalkkikivikalliosta.
Akropolis sijaitsee aivan Ateenan keskustassa. Iltaisin se valaistaan upeasti. Kaikkein korkeimmalle kohoaa Parthenonin temppeli. Se on omistettu kaupungin suojelusjumalalle Athenelle. Akropoliin suurin temppeli vaikuttaa sopusuhtaiselta, mutta sen rakentamisessa onkin käytetty taitavasti optisia harhoja. Rakennusta kiertävät pylväät ovat sisäänpäin kallellaan ja ne ovat keskeltä paksumpia. Näin syntyy vaikutelma, että pylväät olisivat suorassa ja pyhättö olisi täydellinen suorakulmio.
Nyt Parthenonin temppeliä kunnostetaan. Syystäkin, sillä Akropolis-kukkulan arvokkain rakennus vaikuttaa melko torsolta. Valkoinen värikin on kellastunut. Pylväsrivi on paikoillaan, mutta rakennuksen sisätilat ja puinen katto puuttuvat. Temppeliä voi ihastella vain ulkoapäin, juuri niin kuin antiikin aikana. Vain harvat ja valitut pääsivät sisätiloihin. Pakanallinen alttari, jossa uhrieläimet teurastettiin, oli toki ulkopuolella.
Parthenonin temppeli oli kuorrutettu koristeellisesti. Vähän on jäljellä. Irvokasta on se, että parhaat palat ovat esillä, ei Ateenassa, vaan Lontoon British Museumissa. Kreikkalaiset ovat turhaan yrittäneet saada niitä takaisin.
Parthenonin temppelille päästäkseen pitää ensin nousta ylös kukkulalle läpi porttirakennelman eli propylaian. Valitettavasti mahtipontisesta portista ei ole paljoakaan jäljellä. Portilta, kuten koko kukkulalta, avautuu huikea näkymä Ateenan ylle. Propylaian oikealla puolella sijaitsee neliönmallinen Niken temppeli. Marmorista tehty rakennus on rakennuttu kokonaan uudestaan.
Kukkulan pohjoisreunalla sijaitseva Erekhteion on eräs alueen mielenkiintoisimmista kohteista. Rakennuksesta parhaiten ovat säilyneet karyatidit, kaksimetriset neidot, jotka päällään kannattelevat kattoa. Näkymää ei juurikaan haittaa, vaikka tietää, että alkuperäiset neidot ovat turvassa Akropoliin museossa.
Teatteri kehittyi Kreikassa
Kun kurkkaa Akropolis-kukkulalta alas etelään, näkee maailman vanhimman teatterin, tai mitä siitä on vielä jäljellä. Teatteri kehittyi Kreikassa Dionysos-jumalan palvontarituaaleista. Istuimet hakattiin kallioon. Katsomon edessä oli pyöreä tasanne, jossa kuoro esiintyi.
Taustalla oli puinen rakennus kulissina.
Akropoliin etelärinteen Dionysos-teatterin jäänteistä on vaikea saada oikeaa käsitystä. Sen sijaan rinteen toisella reunalla Herodes Atticuksen teatteri on paremmassa kunnossa. Osittain siksi, että sen katsomotilat on rakennettu uudestaan. Teatteri on yhä kesäisin käytössä.
Jos kiinnostaa, niin kierrosta voi jatkaa Olympieionin, Olymposvuorelle asuneen ylijumala Zeukselle omistetun temppelin luo. Tai tälläkin kertaa, temppelin raunioiden luo. Akropolista kaakkoon sijaitseva keisari Hadrianuksen rakennuttama temppeli oli eräs Kreikan alueen suurimmista temppeleistä. Vaikka 104 pylväästä vain viisitoista en enää pystyssä, voi niiden perusteella kuvitella, kuinka suuresta temppelistä oli kysymys.
Agora oli julkisen elämän keskus
Jos Akropolis-kukkulalla tarvitaan mielikuvitusta, on ateenalainen Agora, antiikin ajan keskus, tosihaasteellinen. Agora oli Ateenan kaupankäynnin, seuraelämän ja politiikan keskus. Toisin sanoen se oli kaupungin vilkkain paikka. Agorasta ei valitettavasti ole jäljellä kuin raunioita.
Yksi on kuitenkin poikkeus. Hefaistoksen klassisen kauden temppeli on säilynyt hienosti. Se seisoo yhä, yli 2000 vuotta myöhemminkin, ylväänä Agoran korkeimmalla kohdalla.
Kreikkalaisen Agoran toinen hyvässä kunnossa oleva rakennus on Attaloksen stoa, mutta se onkin rakennettu kokonaan uudestaan 1950-luvulla. Sen pylväskäytävien suojassa on havainnollinen Agorasta kertova museo. Sen parasta antia on alueen pienoismalli.
Antiikin kierroksen päätteeksi voi poiketa Ateenan arkeologiseen museoon (www.namuseum.gr). Siellä rauniosta kerätyt ruukut ja patsaat ovat vitriineissä kaikkien ihailtavana.
Iso kiitos historian opettajalleni
Vaikka Kreikan saarilla on tullut lomailtua useastikin, on maan pääkaupunki jäänyt näkemättä. Ehkä se johtuu siitä, että Ateenaan on vaikea löytää edullisia lentoja. Kaupunki majoituksineen ei ole sen kalliimpi kohde kuin mikään muukaan eurooppalainen kohde.
Paljon parjatusta savumusta ei ollut tietoakaan tammikuussa tekemäni matkan aikana. Se on selvää, että kesä on Ateenassa ahdistava. Kaupunkilomakohteena vuorten välissä, ”kattilan” pohjalla sijaitseva Ateena on ehkä Euroopan kuumin kaupunki.
Ateenaan matkustetaan historian vuoksi. Oli hämmästyttävää huomata, miten jo vuosikymmeniä sitten historianopettajani kertomat tarinat palautuivat mieleeni. Muistan elävästi luokan edessä olleen pahvitaulunkin, johon oli kuvattu antiikin aikainen Akropolis.
Mielikuva kreikkalaisesta teatterista ja kallioon hakatuista penkeistä upposi pikkupojan mieliin jo koulunpenkillä. Aivojeni muistilokeroista putkahti jopa mieleeni historianopettajani värikäs kuvaus Marathon-taistelusta. Oli maagista vierailla tismalleen oikeilla taistelupaikoilla. Niinpä, jos odottelet tulevaa Ateenan matkaa, kannattaa avata vanhat koulukirjat ja kerrata antiikin ajan tärkeimmät tapahtumat. Matkasta saa enemmän irti.
