Ensivisiitti Roomaan synnyttää déjà-vu –ilmiön, olen kokenut tämän ennenkin. Antiikin ajan rakennusten alastomat rungot ja riemukaarien sekamelska on mielikuva Roomasta, joka on iskostunut mieliimme jo lapsena.
Paikan päällä Antikin Rooma on yhä löydettävissä. Se vaatii vain vähän mielikuvitusta.
Rooma oli aikoinaan Caput mundi, maailman napa. Nyky-Rooma on skoottereineen ja autoilevine nunnineen yhtä meluisa kuin antiikin aikana. Mutta liikenteen synnyttämät pakokaasut ja tärinä uhkaavat ikuista kaupunkia, Urbs eternaa. Sen minkä vandaalit ja maanjäristykset aikoinaan jättivät tuhoamatta, uhkaavat ilmansaasteet nakertaa.
Rooma on täynnä vanhoja muistomerkkejä, mutta niiden merkitys ei ehkä avaudu satunnaiselle kävijälle. Helposti näkee vain epämääräisiä nurmen ja unikkojen peittämiä rauniokasoja. Paahtavasta Rooman helteestä huolimatta lämpöä hohkaavat marmorijärkäleet jäävät ilman ennakkovalmisteluja kulkijan mielissä kylmiksi.
Päällimmäinen ajatus saattaa olla, että on nähnyt vain jotain ihmeellistä ja merkittävää.
Rooma on Colosseumin ja raunioiden keskellä hiiviskelevien kissojen kaupunki. Mahtava amfiteatteri kuuluu yhä Rooman pakollisiin nähtävyyksiin. Vaikka Colosseumin kuvapatsaat ja marmorikoristeet on aikoja sitten ryöstetty, tekee gladiaattoreiden areena kulkukissoineen vierailijaan vaikutuksen.
Siellä täällä antiikin nähtävyyksien lähellä hyörivät myös piraatti-gladiaattorit. Aidonnäköisillä asuillaan he elävöittävät kahden tuhannen vuoden takaista tunnelmaa, mutta heitä kiinnostaa vain turistin rahat. Itsensä kuvauttaminen gladiaattorin seurassa saattaa tulla kalliiksi. Rooman kaupunki on alkanut suhtautua nuivasti näihin tekogladiaattoreihin.
Muinaisen Rooman tärkein kokoontumis- ja kauppapaikka oli tori eli forum, joita keisariajan hallitsijat rakennuttivat. Kun ensimmäinen tori Forum Romanum kävi ahtaaksi, rakennettiin uusia foorumeja upeine palatseineen ja temppeleineen.
Rooman loisto kesti kansainvaelluksiin asti, jolloin pohjoisesta tulleet kansat ryöstivät ja tuhosivat mahtikaupungin Forum Romanum oli vuosisatojen ajan hylätty paikka, jossa ruohon seassa törrötti yksinäisiä pylväitä. Vain lampaat viihtyivät muinaisten kivikasojen keskellä.
1800-luvulle tultaessa Euroopassa oli herännyt uusi kiinnostus antiikin aikaan. Forum Romanumilla aloitettiin kaivaustyöt, jotka jatkuvat yhä. Esiin tuli sekava riemukaarien, patsaiden ja temppeli- sekä basilikaraunioiden kaaos.
Aloita Capitolium-kukkulalta
Laita hyvät kengät jalkaan, varaa mukaan juomaa ja lähde seikkailulle antiikin Roomaan oheisen kartan avustuksella.
Rooman keskeisimpiä paikkoja oli Capitolium-kukkula, jossa sijaitsi itse pääjumalan Jupiterin temppeli. Kukkulalle voi nousta Michelangelon suunnittelemia portaita pitkin. Ylhäällä olevalla aukiolla ratsastaa Markus Aurelius ja kokoontuvat nyky-Rooman kaupungin päättäjät. Capitoliumin museoissa voi tutustua antiikin ajan Rooman pienoismalleihin.
Kukkulan laelta Forum Romanum avautuu lintuperspektiivistä. Kauemmas vasemmalle Forumin taakse jää Mussolinin paraatikatu Via del Fori Imperiali ja etäällä oikealla kohoaa Palatinus-kukkula.
Keskellä forumia kulkee basalttikivillä päällystetty Pyhä tie, Via Sacra, joka ohittaa etualalla olevan Septimius Severuksen riemukaaren ja jatkaa matkaansa Julius Ceasarin palatsin ja Vestan temppelin ohi Tituksen riemukaarelle. Sieltä voi jatkaa kävelyä Konstantinuksen suurelle riemukaarelle ja aina Colosseumille asti.
Poikkea Pietarin vankilaan
Kun laskeutuu Capitoliumilta alas forumille, kannattaa ensimmäiseksi poiketa vasemmalle jäävään Mamertiinien vankilaan, jossa perimätiedon mukaan apostoli Pietari oli vangittuna.
Vasemmalle jää myös eräs Forum Romanumin tärkeimmistä rakennuksista, senaatin istuntosali, curia. Täällä kokoontuivat kaupungin tärkeimmät päättäjät. Rakennus on kohtuullisessa kunnossa, vaikka marmori- ja kipsikoristeet puuttuvatkin.
Aika kului lautapelejä pelatessa
Basilika Emiliasta ei ole jäljellä kuin perusta ja pylväiden kappaleita. Mielenkiintoisinta onkin tarkastella tulipalon jäljiltä marmorilattiaan sulaneiden kolikoiden jälkiä. Hieman vastaavanlaisia jälkiä löytyy Basilika Emiliaa vastapäätä sijaitsevan Basilika Iulian lattiasta. Rakennus toimi aikoinaan oikeustalona. Sen lattiamarmorissa näkyy vieläkin kaiverrettuja pelilautojen jäljitelmiä. Asiakkaat kuluttivat aikaansa pelaamalla odottaessaan vuoroaan.
Septimus Severuksen kaaren vieressä oli puhujalava, rostra. Siltä jokainen voi kokeilla puhelahjojaan kuten Cicero aikoinaan. Retoriikkaa arvostettiin Rooman vallan aikana.
Forum Romanumin toista päätä hallitsee mahtipontinen Makseniuksen ja Konstantinuksen basilika sekä Vestan neitsyiden asuntola. Via Sacran varrelle jäävät myös Romuluksen ja Antoninuksen ja Faustinan temppelit. Jälkimmäisen komeita pylväitä yritettiin kaataa nurin keskiajalla, mutta siinä epäonnistuttiin. Vetoköysien jäljet näkyvät yhä pylväiden yläosissa.
Kaikki tiet vievät Roomaan
Roomalaiset rakensivat valtakuntansa alueille konsuliteitä, jotta kuriirit ja sotilaat pääsivät nopeasti paikasta toiseen. Teiden varsilla oli mailipylväitä, jotka ilmoittivat matkan Forum Romanumilla sijainneeseen Kultaiseen pylvääseen. Tien pinta rakennettiin litteistä basalttikivistä, joiden väliin laitettiin hiekkaa tasaisen pinnan saamiseksi. Via Sacralla kävellessä voi viimeistään siirtyä 2000 vuotta ajassa taaksepäin.
Elämää antiikin Roomassa
Nykyinen lähes kolme miljoonainen Rooma on yhtä äänekäs ja meluisa kuin antiikin aikana. Ajanlaskumme alussa Rooman imperiumin pääkaupungissakin asukkaita oli hämmästyttävän paljon, arviolta pari miljoonaa. Sekaan mahtui koko senaikaisen yhteiskunnan kirjo vaikutusvaltaisista senaattoreista likaisia ja raskaita töitä tekeviin orjiin.
Tavallinen rahvas asui 5-6 kerroksisissa vuokrakerrostaloissa, insuloissa ja varakkaammat ylellisissä yksityistaloissa, domuksissa. Kukin keisari kaunisti kaupunkiaan rakentamalla itsensä ja jumalien kunniaksi temppeleitä ja palatseja. Keskustaan kohosi merkittäviä hallintorakennuksia: oikeustalo, senaatin kokoontumispaikka, curia ja puhujalava, rostra. Menestyksellisten sotaretkien kunniaksi pystytettiin riemukaaria ja voitonpylväitä.
Leipää ja sirkushuveja
Kansa pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla ilmaisia huveja, gladiaattoritaisteluita ja kilpa-ajoja. Näitä verisiä ja vauhdikkaita näytöksiä varten piti rakentaa amfiteattereita ja sirkusareenoita. Kaiken hauskan lomassa Rooman kansalainen saattoi rentoutua kylpylöissä ja teattereissa.
Elämä antiikin Roomassa oli kaikesta loistosta huolimatta ristiriitaista. Kaupunki oli täynnä vastakohtaisuuksia. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu johti toisinaan kansan kapinointiin. Yleisistä vessoista ja viemäröinnistä huolimatta kaupunki oli likainen ja ahdas. Väärään säätyyn kuuluneilla elämä saattoi olla varsin epämiellyttävää.
