– Ei ”Rive” ole mikään valmentajavelho, mutta hän antaa meidän pelata.
Näin totesi eräs Suomen maajoukkueen vakiokokoonpanoon kuuluva pelaaja kuvaillessaan, millainen on Huuhkaja-valmentaja Markku Kanerva.
Kyseisen pelaajan mielipiteessä ei ole kyse vähättelystä, vaan siitä tosiasiasta, että Kanervaa edeltäneet kaksikymmentäkolme valmentajaa eivät onnistuneet siinä, missä Kanerva onnistui – viemään Suomen A-maajoukkue arvokisoihin. Huolimatta siitäkin, että Kanervalla ei ole ollut käytössään maamme kaikkien aikojen parasta maajoukkuetta.
”Eteenpäin on menty” Antti Muurisella oli käytössään kaikkien aikojen paras suomalainen pelaajasukupolvi. Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Mikael Forssell ja muut Kultaisen sukupolven pelaajat pystyivät haastamaan parhaimmillaan, minkä tahansa joukkueen. Muurisen porukka pelasi kymmenen tappiotonta ottelua peräjälkeen. Vastaavaa ei ole koettu, mutta arvokisoihin asti ei Muurinen koskaan joukkoineen yltänyt. Antin ansioluetteloon on merkitty seitsemän Suomen mestaruuttakin.
Kanervan Huuhkajat on kerännyt komean pistemäärän, mutta hänen aikanaan vastustajat eivät ole olleet Euroopan kärkimaita. Kansojen liigan lohkovoittokin irtosi Suomelle C-divisioonassa. Huuhkajat pelasi Kansojen liigassa neljän joukkueen lohkossa kuusi ottelua, joissa se voitti kahdesti ennakkoon vahvemman maan. Tällä ”meriitillä” Kanerva voitti jopa Vuoden valmentaja -tittelin. Arvostettu titteli tuli Kanervalle toistamiseen jo seuraavana vuonna. Tällä kertaa ansaitusti.
Ennen nykyistä päävalmentajuutta Kanerva hoiti paria pätkäpestiä. Ensin ruotsalaisen Hans Backen umpisurkean jakson jälkeen sekä myöhemmin Mixu Paatelaisen saadessa potkut. Palloliiton oli helppo valita Kanerva pätkätöihin, ei miehen meriitteihin vedoten, vaan koska hän oli jo liiton palkkalistoilla. Uuden ulkomaalaisen päävalmentajan palkkaaminen olisi tullut kalliiksi. Kanerva on itsekin kertonut olleensa yllättynyt, kun hänelle tarjottiin päävalmentajuutta.
Jälkimmäisen EM-karsintojen pätkäpestin saldoksi tuli kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä, tosin paineettomista otteluista, joilla ei enää ollut merkitystä sarjasijoitukseen. Sen sijaan Kanervan oman valmentajauran kannalta hyvä alku poiki lopulta paikan maajoukkueen päävalmentajaksi.
Pitää myöskin muistaa, että Muurisen aikana arvokisoihin pääsy oli vaikeampaa. Nyt Kanervan aikana EM-kisoihin menevien maiden määrä nostettiin 16:sta 24:ään. Se on liki puolet Euroopan valtioista, joista monet ovat pieniä lilliputtivaltioita.
Tosiasia on kuitenkin se, että Suomen ensimmäistä jalkapallon arvokisapaikkaa odotettiin 80 vuotta eli useamman sukupolven ajan. Tarvittiin toista sataa EM-karsintaottelua, ennen kuin ”taivaspaikka” aukeni. Kanervan johdolla joukkue teki mahdottomasta mahdollisen. Pilkatuista potkupalloilijoista kehittyi kovanluokan jalkapalloilijoita. Ei siis ihme, että Kanervasta on tullut oman aikakauden kulttihahmo.
2000-luvulla syntynyt sukupolvi ei ehkä tiedä, että valmentaja Kanervalla on ollut myös oma maineikas pelaajaura. Kovin harva kotimainen Suomessa pelaava futaaja on pelannut Mestareiden liigaa. Viimeisellä kaudellaan 1990-luvun lopulla puolustaja Kanerva edusti Helsingin Jalkapalloklubia. Jo silloin hänellä oli oma Riveside-kannattajaryhmänsä.
Kanervalle kertyi pääsarjatasolla otteluita 291 ja maaleja 29. Ansioluetteloon on ikuistettu viisi Suomen mestaruutta. Suomen A-maajoukkuetta hän edusti 59 kertaa.
Kanervan historia seuravalmentajana on lähes olematon. Ura alkoi oman nappulaikäisen poikansa joukkueen vetäjänä. Kanerva oli aikuisikäisten päävalmentajana ensimmäisen ja ainoan kerran FC Viikingeissä kaudella 2003. Sitä ennen Kanerva toimi parin vuoden ajan HJK:ssa Jyrki Heliskosken ja Keith Armstrongin apuvalmentajana.
Vuodesta 2004 Kanerva on ollut ”liiton miehiä”. Joku irvileuka voisi todeta, että Kanerva on saanut joviaalina kaverina nauttia pitkäaikaisesta suojatyöpaikasta. Hän on kuitenkin valmentaja, joka johdatti Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen ensimmäistä kertaa ikäluokan EM-kisoihin vuonna 2009. Saavutettu meriitti avasi ovet A-maajoukkueen valmennukseen. Lähteminen liiton hommista muualle ei tullut ajankohtaiseksi, sillä yksikään liigajoukkue ei tarjonnut Kanervalle päävalmentajan paikkaa.
Kanerva kuuluu siihen ikäpolveen, joka kävi töissä pelaamisen ohella. Tosin HJK:n Mestareiden liigan joukkueen pelaajista hän oli enää ainoa työssäkäyvä. Unelma fysioterapeutin ammatista kariutui pääsykokeisiin, mutta sijaisuus ala-asteella poiki kiinnostuksen koulutyöhön. Tulevalle kasvatustieteen maisterille avautui opiskelupaikka Helsingin yliopistosta ja sitä myötä ura urkeni luokanopettajana.
Ehkä juuri koulutyöstä on kertynyt valmentaja Kanervalle sopivia työkaluja työkalupakkiin. Ryhmädynamiikka on tärkeä osa maajoukkueen valmentajan valmennusfilosofiaa. Ripaus menetelmistä on ehkä tullut myös Ruotsista, jossa Kanerva aikoinaan tovin pelasi.
Ruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu, että demokraattinen valmentaja voi olla lähellä pelaajia ja kuuntelee heidänkin mielipiteitään. Onpa joku Suomessa tulkinnut asian niin, että huuhkajapelaajien mielipide vaikuttaisi merkittävästi peliryhmityksen valintaan.
Suomen Palloliitto ja Kanerva tekivät jatkosopimuksen vuoteen 2022 asti. Ajanjakso kattaa EM-kisojen jälkeen tulevat MM-karsinat. Kesällä 2020 pelattavat EM-kisat nostaa Kanervan joka tapauksessa Suomen kautta aikain menestyneimmäksi jalkapallovalmentajaksi. Jos Huuhkajat menestyvät kisoissa, on syytä jo miettiä sopivaa paikkaa patsaalle.
Toisaalta maajoukkuevalmentajapestin päättyessä siirtyminen seurajoukkuevalmentajaksi, voi palauttaa Kanervan nopeastikin maanpinnalle.
