– Tehdään ajatusleikkinä vaihtoehtoista historiaa. Heikki Suhonen on 206 maalillaan kaikkien aikojen paras maalintekijä Suomen pääsarjassa. Jos Arto Tolsa olisi pelannut koko uransa Suomessa, hän olisi matemaattisesti laskettuna tehnyt yhteensä noin 250 maalia, toteaa Tolsan elämästä kiinnostunut ja hänestä kirjan kirjoittanut Kimmo Muttilainen.
Ennen debyyttikauttaan pääsarjassa vasta 16-vuotias kotkalainen oli tehnyt 43 maalia maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomisarjassa. Mestaruussarjassa Tolsan lopulliseksi saldoksi jäi virallisten tilastojen mukaan 126 maalia 201 ottelussa.
– 126 maalia on ikuistettu tilastoihin, vaikka todellisuudessa Tolsa teki maalin vähemmän. Joka tapauksessa, jos Arto olisi jäänyt Suomeen ja pysynyt terveenä, hän olisi todennäköisesti ohittanut maalimäärissä Suhosen.
Tolsan Mestaruussarjauraan tuli kymmenen vuoden tauko, sillä hän siirtyi ammattilaiseksi Belgiaan.
– Ennen Belgiaan lähtöään Tolsa oli pelannut 130 SM-sarjaottelua ja tehnyt niissä jo 108 maalia. Palattuaan Suomeen hänen pelipaikkansa oli vaihtunut hyökkääjästä liberoksi. Silti hän teki kesällä 1980 Mestaruussarjassa vielä yhdeksän maalia. Se on paljon puolustajalta.
Kotkan Työväen Palloilijoiden kasvatin elämän viimeiset traagiset vuodet ovat saaneet ehkä enemmän huomiota kuin Tolsan poikkeuksellinen jalkapalloura. Hänet valittiin kolmesti Vuoden jalkapalloilijaksi (1971, 1974, 1977), mutta meriitit perustuivat lähinnä otteisiin maajoukkueessa. Vain harva suomalainen on nähnyt hänen otteluitaan paikan päällä Belgiassa.
Nykyisin ulkomailla pelaavan suomalaisen jalkapalloilijan uraa voidaan seurata tarkasti. Internet, TV ja ynnä muut sähköisen median välineet välittävät reaaliaikaista tietoa ja kuvaa pelaajien otteista toiselta puolelta maailmaa. Tolsan aikakaudella lehdessä saattoi olla harvakseltaan vain tuloksia tai lyhyitä juttuja ulkomaiden sarjoista.
Tolsa nousi KTP:n SM-sarjan edustusjoukkueeseen vuonna 1962 ollessaan 17-vuotias. Pari vuotta myöhemmin hän oli jo 26 maalillaan sarjan maalikuningas. Hänen erikoisuutena oli molempijalkaisuus. Hän pystyi tekemään maaleja oikealla ja vasemmalla jalallaan.
Tolsan maajoukkueura kesti lähes kaksikymmentä vuotta, mutta maajoukkueuransa alkuaikoina Tolsa sai vain vähän arvostusta.
– Tolsan pelityyli isona kookkaana kaverina oli hyökkääjäksi verkkainen, laiskantuntuinen. Se oli hänen pelityylinsä, vaikka maaleja syntyikin paljon. Suomen maajoukkueen kannattajat jopa huusivat, että ”Tolsa on tylsä”. Hän oli usein lehdistönkin hampaissa. Vasta, kun Tolsa siirtyi maajoukkueessakin toppariksi, hänen arvostuksensa kasvoi.
Välillä Tolsa teki alimpana pelaajana uhkarohkeita ratkaisuja ja sai liikanimen ”Nitro-Arto”.
– Kun pelaaja pelaa alimpana ja on paljon tekemisissä pallon kanssa, niin jossain vaiheessa aina tulee lipsahduksia.
Tolsan siirto Belgiaan ammattilaiseksi vuonna 1969 oli Suomessa iso uutinen. Hän kuuluu Aulis Rytkösen ja Juhani Peltosen tavoin ulkomaille siirtyneiden jalkapalloammattilaisten pioneereihin. Sen sijaan Belgiassa kotkalaisen tulo ei synnyttänyt isoja otsikoita.
– Belgia on luonut Tolsan ympärille tietyn myyttisyyden. Hän oli aikansa harvoja ulkomailla pelanneita suomalaisia ammattilaisia. Hänen lähtönsä Belgiaan koettiin jopa petturuutena, kun lähti sinne pelaamaan rahasta.
Antwerpeniläinen Beerschot, Tolsan seura, hankki samanaikaisesti saksalaisen Lothar Emmerichin. Hän oli suuri tähti, kaksinkertainen Bundesliigan voittaja, maalitykki ja tuore MM-hopeaa voittanut superpelaaja. Emmerich ja Tolsa olivat seuran historian ensimmäiset ulkomaalaiset, ja myös täysammattilaiset. Suurin osa belgialaisista pelaajista olivat tuohon aikaan vielä puoliammattilaisia.
Tolsan alku Belgiassa ei luvannut suuria. Osa alkuajasta meni seuran reservijoukkueessa. Tolsan verkkainen liikkuminen laitahyökkääjänä ei suuremmin vakuuttanut. Paikallisten antama titteli ”Kävelevä suomalainen” oli vähemmän mairitteleva. Eräs tärkeä saavutus oli kuitenkin Belgian cupin finaalissa tehty voittomaali jatkoajalla.
– Tolsa ei löytänyt aluksi omaa paikkaansa joukkueessa. Häntä kokeiltiin keskikentälläkin. Lopullinen läpimurto tapahtui liberon paikalla. Vaikka Tolsa ei ollut joukkueensa nopein, hän oli pallotaituri. Pallovarmana ja hyvin suojaavana pelaajana häneltä oli vaikea ottaa palloa pois. Kun liberon paikkaa pelaava Bob Dalving loukkaantui, Tolsa siirrettiin hänen paikalleen.
Tolsa otti uuden roolin haltuunsa ja pelasi kymmenen vuotta (1969–1979) kestäneen erinomaisen uran Belgiassa puolustajana nousten jopa joukkueensa kapteeniksi. Jotain Tolsan arvostuksesta ja kulttipelaajan maineesta kertoo se, kun hänet valittiin Beerschotin 100-vuotishistoriikissa yhtenä pelaajana seuran kaikkien aikojen avauskokoonpanoon.
Tolsan alkuaikojen sopeutumista vieraaseen maahan ja suureen satamakaupungin elämään vaikeuttivat kieliongelmat.
– Kansakoulun pohjalta ja Kotkan sataman nosturinkuljettajana Tolsalla englanti ei ollut hallussa. Mutta ei siitä olisi ollut hyötyäkään, sillä Antwerpenissä puhutaan ranskaa ja flaamia. Tolsa kuitenkin opetteli paikallisen kielen opiskelemalla iltakoulussa.
Aika oli 1970-luvulla toinen. Yhteydet Suomeen olivat lähinnä lankapuhelimen ja kirjeiden varassa. Antwerpenin suomalaisen merimieskirkon tiloista tuli paikka, missä Tolsa kävi lukemassa suomalaisia lehtiä. Siellä saattoi puhua myös tuttua kieltä suomalaisten rekkakuskien ja merimiesten kanssa samalla, kun pääsi saunomaan. Perhekin kasvoi, sillä Jutta-sisko sai pikkuveljen Kallen. Perheen kolmas lapsi Tomi syntyi vasta myöhemmin.
Tolsa perheineen mitä ilmeisemmin viihtyi Belgiassa. Pelimiestä arvostettiin, ei pelkästään viheriöllä, vaan myös kentän ulkopuolellakin. Sopeutuminen belgialaiseen arkeen ja vielä vaikea flaamin kielen oppiminen edesauttoi siihen, että Tolsalla ei ollut kiire takaisin Suomeen. Paluun piti tapahtua kesällä 1978, mutta Beerschot teki vielä yhden houkuttelevan tarjouksen joukkueensa kipparille. Seuraavan kauden (1979) päätteeksi Tolsa voitti toisen kerran Belgian cupin. Jäähyväisottelussa, cupin finaalissa, Beerschot voitti Bruggen.
Suomeen palattuaan Tolsa palasi Kotkaan ja kasvattajaseuraansa. Hän pelasi KTP:ssä vuoteen 1982 asti ja voitti seurassa 1980 vielä Suomen cupin, toistamiseen kotkalaisjoukkueessa.
Aivan oma tarinansa Tolsan elämässä ovat uran jälkeiset vuodet, jolloin Kotkan suurmiehen arki suistui raiteiltaan. Hänestä tuli kotkalaisen murhenäytelmän päähenkilö. Vain kymmenen vuotta Belgia-vuosien jälkeen Tolsa kuoli 43-vuotiaana.
Belgiassa Tolsaa kutsuttiin ”Kuninkaaksi”. Hänen kuollessaan paikallislehden muistokirjoituksen otsikossa luki: Kuningas on kuollut!
Tolsa ei ole ainoa kansainvälistä mainetta saanut kotkalaislähtöinen jalkapalloilija. Väkisinkin tulee verrattua, kumman saavutukset ovat kovemmat, Arto Tolsan vai Teemu Pukin.
– Tolsa ja Pukki ovat oman aikakautensa pelaajia. Vertailu on vaikeaa. Tolsan saavutukset ovat siinä mielessä kovemmat, kun hänen aikansa oli erilainen. Silloin oli vaikea päästä ammattilaiseksi, ylipäätään päästä näytille ulkomaille. Nyt Bosman-päätöksen ansiosta joukkueessa voi olla useita eri maiden pelaajia, mutta Tolsan aikana joukkueen kokoonpanoon mahtui kerrallaan vain kolme ulkomaalaista. Tolsa saavutti joukkueensa kipparina seuratasollakin enemmän. Pukki on vastaavasti ollut isossa roolissa maajoukkueessa. Kymmenessä karsintaottelussa kymmenen maalia on vienyt Suomen arvokisoihin.
