AUTOMATKALLE ETELÄ-NORJAAN

AUTOLOMA NORJASSA ON KUIN SUORAAN SATUKIRJASTA

Auto illalla Suomessa laivaan ja menoksi. Aamulla Tukholmasta eteenpäin. Puolenpäivän aikaan saavut jo Norjaan.

Yksi asia tulee heti selväksi. Norja on kallis maa. Se ei ole kuitenkaan este Norja-matkalle. Omatoimireissaaja selviää kohtuullisella budjetilla, kunhan välttää ravintolassa syöntiä ja tinkii majoituksen tasosta. Erityinen kuluerä on tiemaksut. Lompakon nyörejä saakin avata Norjassa alituisesti, milloin kyseessä on lauttamaksu, milloin tunnelimaksu. Osa silloistakin on maksullisia.

Vaikka erilaiset maksut harmittavat, saa rahoilleen myös vastinetta. Autoloma Norjassa on kuin suoraan satukirjasta. Idylliset kalastajakylät, upeat vuonomaisemat ja jylhät vuoristot saavat suun loksahtamaan auki. Eniten nähtävää on, kun valitsee Turistitien, joka on merkitty Turistveg-kyltillä.

Matkailuesitteiden hulppeat maisemat ovat nekin löydettävissä, kunhan malttaa ajaa riittävän kauas ja vielä patikoimaan muutama tunti jylhissä maisemissa. Norja on vaeltajan paratiisi. Pakkaa siis mukaan kunnon jalkineet ja reppu eväitä varten.

Parasta Norjan matkailussa saattaa kuitenkin olla mukavat norjalaiset ja ystävällinen ilmapiiri. Norjalaisten kanssa tulee hyvin juttuun. Lähes jokainen puhuu englantia.

Norja ei ole EU-maa, mutta on liittynyt Schengen-sopimukseen. Silti rajalla tuulimies saattaa udella matkasi tarkoitusta ja mahdollisia maahan tuotavia alkoholijuomia.

Joku irvileuka on tokaissut Norjan olevan Pohjoismaiden kehitysmaan. Kieltämättä matkailija törmää lyhyelläkin reissulla kummallisuuksiin, joita ei juuri näen muualla – huolimatta siitä, että norjalaisten elintaso on eräs maailman korkeimmista. Maassa maan tavalla, joten oluttakaan ei kannata mennä ostamaan kaupasta liian myöhään illalla.

Liikenne

Kun ollaan lomamatkalla, ei ole kiire. Norjassa se olisikin mahdotonta. Lyhytkin välimatka saattaa kestää tuplasti sen, mihin on tottunut. Tiet ovat kapeita ja nopeudet ovat alhaisia. Osa norjalaisista ajaa vielä tunnollisesti alle nopeusrajoitusten. Jonossa köröttely on osa Norjan autolomamatkaa.

Tiehen rakennetut pomput hidastavat hyvin matkantekoa. Välillä niistä varoitetaan, välillä ei. Peltipoliisi valvoo ahkerasti nopeuksia. Kameroista yleensä varoitetaan liikennemerkein. Ei pidä myöskään ihmetellä, jos lampaita tai vuohia ilmestyy tielle.

Teiden kunto vaihtelee. Routa ja nastarenkaat rouhivat asfalttipintaan kuoppia ja uria. Talvella tietyt tienosuudet suljetaan kokonaan. Alaspäin serpentiiniteitä ajettaessa kannattaa käyttää moottorijarrutusta käyttämällä pientä vaihdetta ja jarruja mahdollisimman vähän.

Yksikaistaisilla teillä on kohtaamispaikkoja, mutta toisinaan joutuu peruuttamaan. Vuoristoon kannattaa lähteä ajamaan täydellä tankilla, sillä huoltoasemia on harvassa. Polttoaine on Norjassa kallista, joten kannattaa tankata tullessa ja lähtiessä Ruotsin puolella.

Liikennemerkit ja -säännöt ovat samoja kuin muuallakin. Taajamamerkki on harvinainen. Nopeusrajoitus kerrotaan liikennemerkillä. Nopeusrajoitus päättyy -merkki tarkoittaa Norjassa 80 km/h:n yleisrajoitusta. Vain harvoin Norjassa voi ajaa 100 kilometriä tunnissa.

Navigaattorista on apua, mutta Norjaan ei pidä lähteä ilman kunnon karttaa. Syvälle sisämaahan työntyvät vuonot ja korkeuksiin kohoavat vuoret katkaisevat matkanteon. Esimerkiksi matka Stavangerista Bergeniin on vain noin 160 kilometriä, mutta matkan varrella on kaksi pitkää lauttamatkaa ja useampi tunneli. Ajoaika on liki neljä tuntia. Bergenistä Osloon on yli 400 kilometriä, mutta ajoaika on jo lähes kahdeksan tuntia. Pysähdyksineen matkaan menee koko päivä.

Automatkailijalle Norjan olosuhteet ovat haastavat. Etenkin isommalla matkailuautolla ajaessa ennakkosuunnitelma on tarpeen. Välillä on ahdasta ja usein joutuu pakittamaankin. Rinteet ja kurvit ovat jyrkkiä. Maisemien ihailu ei onnistu ajaessa. Kilometrejä pitkät tunnelit saattavat olla ahdistavia ahtaan paikan kammosta kärsivälle.

Norjassa osataan rahastaa. Satunnaisen matkailijan on vaikea ymmärtää tiemaksujen logiikkaa. Niitä saatetaan pyytää, vaikka tie olisi kapea, hidas ja huonokuntoinen. Usein ei ole edes mahdollista käyttää vaihtoehtoista reittiä. Matkailija maksaa siinä kuin paikallisetkin. Totta, norjalaiset eivät itsekään pidä järjestelmästään.

Välillä tarvitaan kolikoita, välillä seteleitä, joskus voi maksaa kortilla. Yhä useammat asemat ovat nykyisin automaattisia, jolloin niiden läpi vain ajetaan. Samalla ajoneuvot valokuvataan. Lasku lähetetään myöhemmin auton omistajalle, aina Suomeen asti. Sen tulo kestää yleensä muutaman kuukauden. Halutessaan tiemaksun voi käydä maksamassa tietullin läheisellä huoltoasemalla kolmen päivän kuluessa.

Ne, jotka liikkuvat Norjassa pidempään, hankkivat autoonsa niin sanotun elektronisen AutoPASS-tunnistuslaitteen. Kun rekisteröi luottokortin ja auton rekisterinumeron etukäteen internetissä, voi ajaa pysähtymättä AutoPASS-kyltillä merkityn tulliaseman läpi.

Koneeseen on rekisteröitymisen yhteydessä ladattu valmiiksi rahaa, ennakkosumman. Maksullisten teiden käyttäminen vähennetään tästä summasta. Kun tilin saldo on käytetty, sama summa veloitetaan uudelleen. Käyttämättä jäänyt saldo hyvitetään luottokorttitilille sopimuskauden päättyessä. Sopimuskauden pituuden voi päättää itse. Enintään se voi olla kolme kuukautta.

Järjestelmä tunnistaa maksullisten teiden käyttämisen 13 päivää jälkikäteen. Siksi voi rekisteröityä Norjaan saavuttua ja maksaa teiden käyttämisestä jälkikäteen.

Aluksi monimutkaiselta vaikuttavan järjestelmän tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta www.autopass.no. Jos autossa ei ole kyseistä tunnistuslaitetta, ei AutoPASS-kaistaa saa käyttää. Muuten voi joutua maksamaan tuhdin lisämaksun.

Muun muassa Oslon, Bergenin, Tønsbergin, Trondheimin, Stavangerin ja Kristiansandin rajoilla peritään automaattisesti keskustaan päin mentäessä ”sisäänpääsymaksu”.

Maksullinen tie ilmoitetaan etukäteen kyltillä Bomveg/Toll Road. Teksti Automatisk bomstasjon tarkoittaa automaattista maksuasemaa. Sen läpi ajetaan pysähtymättä, mutta ajoneuvo valokuvataan.

Joissakin paikoissa maksu pitää suorittaa käteisenä automaattiin. Automaatti ei aina anna vaihtorahaa. Autossa kannattaakin pitää monipuolista kolikkovarastoa.

Yleisten teiden lisäksi Norjassa on paljon maksullisia yksityisteitä. Tien omistajalla on oikeus periä maksuja tien käytöstä kulujen peittämiseksi.

Maksuasemien välttäminen on tehty hankalaksi. Usein ei ole edes tarjolla vaihtoehtoista reittiä. Tai sitten kiertotie tekee matkasta monikertaisen. Navigaattorin avulla voi yrittää löytää maksuttomia vaihtoehtoja, mutta lopputulos on yleensä huono. Ajamisen myötä tiemaksujen maksamiseen lopulta turtuu.

Oslossa ja Trondheimissa on talvisin käytössä nastarengasmaksu. Päivätarran voi ostaa suurempien teiden varsilla olevista automaateista (Frisk luft i byen).

Matkan keskeyttää usein lauttamatka. Kaikki lautat ovat maksullisia. Taksa määräytyy matkan pituuden mukaan. Yli kuusi metrisistä autoista menee tuplamaksu. Kuljettajan lisäksi muutkin matkustajat tarvitsevat lipun. Lapset pääsevät puoleen hintaan.

Lautat kulkevat aikataulujen mukaan. Vuoroväli vaihtelee reitistä riippuen. Vain harvoilla reiteillä on yöliikennettä. Samasta satamasta voi lähteä lauttoja eri kohteisiin. Rahastus tapahtuu milloin etukäteen, milloin vasta lautalle ajaessa tai vasta lautalla. Useissa lautoissa on kahvila. Pidemmillä matkoilla autokansi suljetaan matkan ajaksi.

Samalla tieosuudella sijaitsevat eri lauttojen aikataulut on sovitettu niin, että normaalilla ajonopeudella ehtii sopivasti seuraavaan lauttaa. Paikalliset tuntevat aikataulut, joten toisinaan heillä on kova kiire lautalle.

Norjassa rakennetaan jatkuvasti uusia siltoja ja tunneleita. Niiden valmistuttua lauttayhteys usein lakkautetaan. Tuorekin matkaopaskirja tai auton navigaattori saattaa opastaa yhä lakkautettuun lauttarantaan.

Norjassa on satoja tunneleita, joista pisimmät ovat yli kymmenen kilometriä. Pisin on E16-tiellä Aurlandin ja Laerdalin välinen 24,5 kilometriä pitkä maksuton tunneli. Osa tunneleista on maksullisia, osa ei. Mielenkiintoisimpia ovat merenalaiset tunnelit. Jyrkät alamäet johtavat yli 200 metrin syvyyteen. Ohittaminen on tunneleissa kielletty, mutta merenalaisissa tunneleissa jyrkissä ylämäissä on ohituskaista.

Norjan tielaitoksen sivut: www.vegvesen.no

Majoitus

Norjalaiset hotellit ovat kalliita. Varaa huone retkeilymajasta (http://hihostels.no). Halvinta on, kun majoittaudut yhteismajoitukseen. Suosittelen. Samalla tapaat kaikenikäisiä ja samanhenkisiä matkailijoita eri puolilta maailmaa. Tarjolla on myös yhden tai kahden hengen huoneita sekä perhehuoneita.

Ota mukaan omat liinavaatteet. Kannattaa aina tehdä ennakkovaraus. Useimmat retkeilymajat tarjoavat ilmaisen pysäköinnin ja nettiyhteyden. Yleensä myös aamiainen kuuluu retkeilymajan hintaan.

Leirintäalueita on runsaasti (www.camping.no). Taso vaihtelee huomattavasti. Teltan asemasta kannattaa valita hyvin varustettu mökki. Tarjontaa on myös leirintäalueiden ulkopuolella.

Norjassa voi syödä itsensä ravintolassa ”konkurssiin”. Sen sijaan ruokakauppojen hinnat ovat Suomen tasoa. Hanki kaupasta täydennystä, kun autoon pakatut Suomesta ostetut elintarvikkeet hupenevat. Retkeilymajoissa on aina hyvin varustetut keittiöt, joissa ruuanlaitto onnistuu vaivatta.

Verkkolinkkejä

www.visitnorway.com

www.vegvesen.no

www.toll.no

www.camping.no

http://hihostels.no

1. SVINESUNDIN SILTA

Ruotsin ja Norjan välistä rajaa Svinesundin kohdalla sanotaan Euroopan kauneimmaksi. Kun ajaa E6-tietä Göteborgin suunnasta kohti Norjan rajaa, saa jo ensituntuman, mitä Norja automatkailijalle tarjoaa. Todennäköisesti Norjan tulli kehottaa ensin pysähtymään. Norja ei ole EU-maa, joten maahan tuotava tupakka ja alkoholi kiinnostavat.

Viimeistään kannattaa pysähtyä Svinesundin informaatiopisteessä. Siellä on hyvä valikoima matkailuesitteitä. Samalla voi kysellä yksityiskohtia Norjan erikoisesta tiemaksujärjestelmästä.

Ruotsin ja Norjan rajalla on kaksi siltaa: vanha ja uusi. Molemmat ovat maksullisia Vanhempi betonirakenteinen silta valmistui vuonna 1945. Norjan kuningas ja Ruotsin kruununprinssi olivat vihkimässä Euroopan korkeimman sillan (67 metriä merenpinnasta) käyttöön. Alla virtaa Iddefjord, joka tekee juuri siltojen kohdalla jyrkän mutkan etelään. Valtakunnan raja kulkee vuonon keskellä.

Liikennemäärät kasvoivat vuosivuodelta, joten tuli tarve rakentaa toinen silta. Uuden teräskaarisen Svinesundin sillan rakentaminen alkoi vuonna 2002. Se valmistui jo kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2005, samanaikaisesti, kun Norjan irrottautumisesta Ruotsista tuli kuluneeksi 100 vuotta.

Sillankansi on 60 metrin korkeudessa ja teräskaari yltää 92 metriin. Pituutta sillalla on 704 metriä. Uusi silta tuli tarpeeseen, sillä rajan ylittää tuhansia autoja päivässä.

KARTTA

SVINESUNDIN INFOKESKUS

Osoite: Svinesundsparken 1.

2. HALDEN

Useimmille Halden on ensimmäinen pysähdyspaikka Norjan puolella. Tänne kannattaakin poiketa. Ympäröivät maisemat ovat vielä kovin tuttuja suomalaisille, järviä ja metsiä, mutta Haldenin historia on komea. Se jopa mainitaan Norjan kansallislaulussa, tosin kaupungin alkuperäisellä nimellä, Fredrikshald. Nimi viittaa Tanskan kuninkaaseen Fredrik III:een. Hänen mukaansa on nimetty myös Haldenin ykkösnähtävyys, Fredriksteinin linnoitus. Siellä vieraillee vuosittain yli 300 000 kävijää. Se onki eräs Norjan suosituimmista nähtävyyksistä.

Linnoitusta ei voi olla huomaamatta, sillä massiivisena korkealla kukkulalla Tista-joen varrella se hallitsee kaupunkinäkymää. Autolla voi ajaa ylös linnoituksen luo. Koko alueella voi liikkua vapaasti, mutta linnoituksen mielenkiintoisesti toteutettuihin museoihin on pääsymaksu.

Museot kertovat alueen sotahistoriasta ja asukkaiden elämästä vuosisatoja sitten. Linnoituskukkulalle kannattaa mennä jo pelkästään ylhäältä avautuvien komeiden näkymien vuoksi. Kesällä linnoituksen alueella järjestetään erilaisia tapahtumia teatteriesityksistä vanhojen autojen näyttelyihin.

Fredriksteinin linnoitus oli 1600-luvulla tärkeä rajalinnoitus Ruotsin vastaisella rajalla. Siihen aikaan Norja kuului Tanskalle. Tanska-Norja oli menettänyt Roskilden rauhassa Ruotsille isoja alueita, joten kuningas Fredrik päätti rakentaa uuden rajalinnoituksen. Käydyissä sodissa Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatui täällä sotaretkellään vuonna 1718. Piirityksen aikana häneen osui luoti ohimoon. Jälkeenpäin on pohdittu, tuliko luoti norjalaisten vai omien puolelta.

Linnoituksen alapuolinen Haldenin kaupunki on sekoitus uutta ja vanhaa. Paljon on kadonnut vuosikymmenien aikana, mutta paljon vanhoja rakennuksia on vielä jäljellä. Halden paloi vuonna 1826. Palon jälkeen kaupunkiin rakennettiin useita empiretyylisiä rakennuksia. Haldenia pidetään Norjan parhainten säilyneenä empirekaupunkina.

Erityisen ylpeitä kaupunkilaiset ovat teatteristaan (Fredikshalds Teater), joka on kunnostettu alkuperäisen näköiseksi. Kannattaa tutustua myös punatiiliseen Pyhä Pietarin kirkkoon, jonka ulkonäkö on jo varsin erikoinen.

Muutaman kilometrin päässä Haldenin keskustasta itään sijaitsee Brakkenin sulut. Täällä kannattaa käydä ihastelemassa norjalaista insinöörintaidon osaamista. Ympäröivistä järvistä vesi virtaa kolmen sulun kautta ylhäältä alas. Pohjois-Euroopan korkeimmilla suluilla on korkeuseroa 26,6 metriä.

Sulkujen rakentaminen aloitettiin vuonna 1852. Tarkoituksena oli parantaa tukinuittoa. Haldenin seudulla on harjoitettu vuosien ajan metsätaloutta. Nyt maatiekuljetukset ovat korvanneet uiton, mutta vesireitti on nyt matkailukäytössä. Kesäkuukausien aikana kaksi alusta, Turisten ja Strømfoss, liikennöivät kanavalla.

Sulkujen vieressä on sähkövoimalaitos.

Iddevuonon rannalla sijaitsevan Haldenin vierasvenesatama on suosittu veneilijöiden keskuudessa.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Tollboden, Kongens Brygge 3. Myös linnoituksen alueella on infokeskus.

www.visithalden.com

3. MUINAINEN REITTI

Norjan kaakkoiskolkka, Østfoldin lääni, sijaitsee Oslovuonon ja Ruotsin rajan välissä. Alue vapautui jäästä 10 000 vuotta sitten. Jääkausi jätti jälkeensä laajat rikkonaiset moreenimaisemat, jota nyt täplittävät monet järvet ja metsät. Merenpinta oli jääkauden jälkeen useita metrejä korkeammalla kuin nykyisin.

Jäiden väistyttyä ensimmäiset ihmiset saapuivat alueelle. Hiekkainen moreeni teki maaperän hedelmälliseksi. Ei siis ihme, että Østfoldin läänin alueelta on löydetty merkkejä varhaisesta asutuksesta enemmän kuin muualta Norjasta.

Vuoden 1958 loppukesällä, kun lehmiä siirrettiin pois laitumilta takaisin navettaan, paljastui hätkähdyttävä löytö. Yksi lehmistä liukastui kallion päällä. Lehmän kaatuessa sammaleitten alta paljastui muinaisia kalliopiirustuksia: laivoja, eläimiä ja ihmisiä.

Pian löytyi lisää: rauta- ja pronssikauden työkaluja, alkeellisia astioita, hautakumpuja ja lisää kalliopiirustuksia. Eräs suositummista aiheista on taivaankannen halki kohti Auringonjumalaa purjehtivat laivat.

Muinaisesta reitistä, Oldtidsrutasta, on tehty ilmainen matkailutuote. Retken esi-isiemme aikaan voi aloittaa poikkeamalla moottori E6:n nelosliittymästä. Tien varressa näkyy Solbergin 30 metriä korkea torni. Sen viereen on perustettu infopiste, josta löytyy perustiedot alueen muinaismerkeistä. Lähikaupunkien turistitoimistoista saa myös reittikarttoja ja lisätietoja.

Ajamalla Skjebergin ja Fredrikstadin välistä tietä (numero 100) löytää monille opastetuille muinaismerkeille. Poikkeamalla tienvarteen asetettujen opasteiden kohdalla ja jatkamalla lyhyen matkaa kävellen pääsee vaivattomasti muistomerkeille.

Eräs kiehtovimmista kalliomaalauksista on Sarpsborgin eteläpuolella sijaitseva Bjørnstadskipet, kallioon kaiverrettu laiva. Kahdella Auringonjumalalla koristeltu 4,5 metriä pitkä alus on Pohjois-Euroopan suurin yksittäinen kalliopiirros.

4. SARPSBORG

Haldenin tavoin myös Sarpsborgin historia on vaikuttava. Koko seudun asutus on vanhinta Norjassa ulottuen tuhansia vuosia taaksepäin. Alueelta on löydetty runsaasti muinaisia hautakumpuja ja kalliopiirustuksia.

Legendaarinen viikinkipäällikkö, kuningas Olavi Pyhä, perusti Sarpsborgin jo vuonna 1016. Sarpsborg onkin eräs Norjan vanhimmista kaupungeista. Se oli myös aikoinaan maan pääkaupunki. Olavi oli Norjan kuningas vuosina 1015-1030. Hän on maan kansallispyhimys ja kaikkien sotilaiden suojelupyhimys. Olavin myötä kristinusko vakiintui Norjaan. Suomessakin on useita Pyhä Olavin mukaan nimettyjä keskiaikaisia kirkkoja.

Sarpsborgin läpi virtaava Glommajoki ja vesiputous Sarpsfossen mahdollistivat kaupungin talouskasvun. Ympäröivät metsät tuottivat tukkeja sahateollisuudelle. Sarpsborgista tulikin eräs Norjan tärkeimmistä puutavarasatamista. Yhä vieläkin metsäteollisuudella on tärkeä merkitys kaupungille.

Sarpsfossenin pudotus on 23 metriä ja siihen on rakennettu sähkövoimalaitos. Kevättulvien aikana putouksesta virtaa enemmän vettä kuin muissa Norjan putouksissa.

Yli 50 000 asukkaan Sarpsborgin keskusta on moderni. Viime vuosikymmeninä rakennetut liikerakennukset eivät ehkä miellytä matkailijan silmää. Sen sijaan ulkoilmamuseo, Borgarsyssel Museum, vie historiassa taaksepäin. Museo on perustettu paikalle, missä aikoinaan sijaitsi Pyhä Olavin linnoitus. Jäljellä on vain linnan rauniot. Myös vanhasta 1100-luvun Nikolainkirkosta on jäljellä vain rauniot. Museon vanhoissa rakennuksissa esitellään alueen historiaa.

Sarpaborg on jalkapallokaupunki. Kaupungin ylpeys on Sarpsborg 08, joka on pelannut vaihtelevalla menestyksellä Norjan pääsarjassakin.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Torvet 5.

BORGARSYSSEL MUSEUM

Osoite: Gamlebygata 8.

www.ostfoldmuseene.no

5. ROALD AMUNDSENIN SYNTYMÄKOTI

Norjalaiset ovat olleet aina merenkulkijoita ja seikkailijoita. Nimet Thor Heyerdahl, Fridtjof Nansen ja Roald Amundsen ovat tuttuja kaikille. Norjalaiset käyttävät kyseisiä miehiä ja heidän elämäntarinoitaan innokkaasti matkailumarkkinoinnissa.

Roald Amundsen (1982-1928) syntyi lähellä Fredikstadia. Vaikka hän ei ehtynyt asua pitkään täällä ennen perheen muuttoa Osloon, toimii hänen syntymäkotinsa mielenkiintoisena museona.

Ajamalla Sarpsborgista Fredrikstadiin (tienumero 111) jää Amundsenin koti Tomtan kylän kohdalla maantien ja Glommajoen väliin. Asettamalla navigaattoriin osoitteen Fredrikstad, Framveien 9, löytää perille.

Roald syntyi varustamo- ja merikapteeniperheeseen. Äiti toivoi pojastaan lääkäriä, mutta meri ja seikkailut kiinnostivat enemmän nuorta miestä. Norjalaisen Fridtjof Nansenin vaellus poikki Grönlannin synnytti Amundsenissa kipinän ryhtyä löytöretkeilijäksi.

Amundsen kulki ensimmäisenä miehistöineen Pohjois-Amerikan kiertävän Luoteisväylän. Parhainten hänet tunnetaan kuitenkin naparetkestään Etelänavalle. Kyseessä oli tiukka kilpailu Etelänavan valloittamisesta Roald Amundsenin ja Robert Scottin välillä. Jälkimäinen menehtyi kilpailussa.

Myös Amundsenin kohtalo oli dramaattinen. Hän katosi lentäessään Pohjois-Atlantilla. Amundsenin lentoveneestä löydettiin vain toinen kelluke. Ilmeisesti kone oli syöksynyt mereen.

KARTTA

ROALD AMUNDSENIN SYNTYMÄKOTI

Osoite: Framveien 9, Fredrikstad.

6. FREDRIKSTAD

Fredriskstadia ei pidä jättää väliin. Se on Østfoldin läänin kiinnostavin kaupunki. Todellisuudessa Fredrikstadeja on kaksi, toinen Glommajoen länsirannalla ja toinen itärannalla. Jälkimmäinen, Fredrikstadin vanhakaupunki, Gamlebyen, on se, minne matkailijat suuntaavat.

Fredrikstad saa kiittää olemassaolostaan ruotsalaisia. Nimittäin ruotsalaiset polttivat naapurikaupungin Sarpsborgin poroksi vuonna 1567 Tanskan ja Ruotsin välisessä sodassa. Tanskan kuningas Fredrik II päätti rakentaa tuhotun kaupungin tilalle uuden. Sopiva paikka löytyi Glommajoen suulta, kohtaan, jossa joki laskee Skagerrakiin. Antamastaan nimestään huolimatta kuningas Fredrik ei koskaan vieraillut kaupungissaan.

Fredrik II oli Tanska-Norjan kuningas vuodesta 1558 kuolemaansa asti vuoteen 1588. Nyt hänet on ikuistettu patsaaksi perustamansa kaupungin pääaukiolle, Kuninkaantorille (Kongens Torv). Samalta aukiolta löytyy myös vanha kaupungintalo sekä turistitoimisto.

Fredikstadista tehtiin vahva linnoituskaupunki. Mallia otettiin Alankomaista. Lopputuloksena oli eräs Pohjois-Euroopan vahvimmin linnoitetuista kaupungeista. Ja mikä parasta, Fredrikstad on säilynyt lähes sellaisenaan vuosisatojen ajan.

Toki autolla voi nykyisin ajaa sisälle suojamuurien ja vaalihautojen ympäröimään kaupunkiin. Entisöity laskusilta kuitenkin kertoo, miten aikoinaan kaupunki suljettiin yöksi. Silta nostettiin ylös ilta- ja aamusoiton ajaksi. Sillan jatkeena on vielä Valliportti, joka sekin suljettiin yöksi. Hiljaiselta vaikuttava kaupunki ei ole asumaton, sillä muurien sisäpuolella asuu noin 350 kaupunkilaista.

Fredrikstadin vanhassakaupungissa viihtyy, vaikka tyytyisi vain kiertelemään kaupungin kapeilla nupukivipintaisilla kujilla, istumaan kahviloissa tai poikkeamaan kaupungin lukuisiin gallerioihin. Historiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa poiketa Fredrikstadin museoon. Se kertoo kaupungin ja ympäröivän alueen historiasta.

Vähitellen asutus siirtyi vanhankaupungin ulkopuolelle. Vestsiden perustettiin Glommajoen länsirannalle vuonna 1735. Se alkoi kasvaa nopeammin kuin vanhempi puoli. Nykyisin se muodostaa nyky-Fredikstadin keskustan, mutta se on matkailijalle vähemmän kiinnostava.

Lännen ja idän väliin, Glommajoen yli, valmistui komea kaarisilta vuonna 1957. Se on maksuton.

Kaupungin jalkapallojoukkue on Fredrikstad Fotballklubb (www.fredrikstadfk.no), joka on eräs Norjan menestyksellisempiä seuroja. Kotiottelunsa joukkue pelaa tyylikkäällä Nye Fredrikstad Stadiumilla. Jos norjalainen jalkapallo kiinnostaa, niin stadionin sisätiloissa on jalkapallomuseo.

Fredikstadin edustalla on kaunis Hvalerin saaristo. Siitä tehtiin Norjan ensimmäinen merellinen kansallispuisto. Saarelta toiselle pääsee siltoja ja tunneleita pitkin. Muutaman kilometrin päässä Fredrikstadista sijaitseva Hankø on suosittu lomapaikka. Täällä viihtyvät Norjan kuninkaallisetkin.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Torvgaten 59 A, Gamle Fredrikstad.

www.visitoestfold.com

FREDRIKSTADIN MUSEO

Osoite: Tøihusgaten 41.

JALKAPALLOMUSEO

Osoite: Nye Fredrikstad Stadium.

PIENOISRAUTATIEMUSEO

Vanhassakaupungissa sijaitseva Pienoisrautatiemuseo on Pohjoismaiden suurin. Kiskoja on yhteensä 2900 metriä, taloja yli 3000 ja puita 10 000. Vetureita on 110 ja vaunuja 600.

Osoite: Voldgata 8.

www.gbmj.no

7. MOSS

Idyllisen Fredrikstadin jälkeen Moss vaikuttaa ensin tylsältä. Sillä on kuitenkin ollut merkittävä rooli Norjan historiassa. Moss on ollut aina tärkeä liikenteen solmukohta, myös nykyisin. Niin sanottu Kuninkaallinen tie kulki aikoinaan Mossin kautta Kööpenhaminasta Kristianiin (nyk. Oslo).

Mossin satamasta lähtee isoja laivoja eri puolille Eurooppaa. Lauttayhteys Oslovuonon yli Mossista Horteniin perustettiin jo vuosisatoja sitten. Nykyisin autolautat kulkevat lähes tauotta vuonon yli lyhentäen reilusti ajomatkaa Østfoldin läänin Etelä-Norjan rannikkokaupunkien välillä. Lauttoja kulkee 20-30 minuutin välein. Ne ovat maksullisia. Vuonon ylitykseen menee noin puoli tuntia.

Mossin historiaan liittyy tapahtuma, jossa päätettiin isoista asioista. Keltaiseksi maalattu Konventiongården on rakennus, jossa allekirjoitettiin vuonna 1814 Mossin sopimus. Sen mukaan Napoleonin sotien jälkeen Tanskalle kuulunut Norja sai oman perustuslain, mutta maa liitettiin silti Ruotsiin. Tanskan kuningas Kristian Fredrik ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johan neuvottelivat täällä pitkään ennen kuin päästiin sopimukseen. Konvetiogårdenin ulkoseinään kiinnitetty pronssilaatta muistuttaa sopimuksen synnystä. Norja itsenäistyi vasta vuonna 1905.

Mossin läpi vauhdikkaasti virtava Mosseelva on tarjonnut kaupungille vesivoimaa vuosisatojen ajan. Kosken ansioista Mossista tuli tärkeä teollisuuskaupunki. Mylly ja sahalaitokset olivat pitkään kaupungin tärkeimmät työantajat.

Nyt keskustan punatiiliset teollisuusrakennukset ovat tyhjentyneet. Kosken rannalla sijaitsevasta Myllykaupunginosasta (Mølleby) on tullut tärkeä kulttuuri- ja museokokonaisuus. Sen suojissa toimii Mossin kaupunki- ja teollisuusmuseo (Moss by- og Industrimuseum), joka havainnollistaa vanhan myllyn toimintaa ja kertoo kaupungin teollisuusperinnöstä. Vanhoissa tehdasrakennuksissa on nykyisin myös viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita.

Norjalainen taidemaalari Edvard Much vietti läheisellä Jeløy-saarella kolme vuotta 1900-luvun alkupuolella. Muchin syntymästä tuli vuonna 2013 kuluneeksi 100 vuotta. Merkkivuotta juhlittiin Mossissakin näyttävästi, mutta Much tulee näkymään katukuvassa vielä jälkeenpäinkin. Turistitoimistosta saa lisätietoja, miten voi seurata Munchin jalanjälkiä.

Jeløy oli alun perin niemi. Se muuttui saareksi, kun kapean kannaksen poikki rakennettiin kanava. Yhä edelleen Jeløy on kuitenkin hyvä tuulensuoja Mossin satamalle. Jeløyn eräässä vanhassa kartanorakennuksessa toimii kuuluisa taidegalleria nimeltä Galleri 15. Se on eräs Norjan vanhimmista. Sisälle on vapaapääsy.

1850-luvulla Moss oli Norjan tärkein viinakaupunki. Kaupungissa tuotettiin kolmasosa koko maan viinantuotannosta. Osa viinasta meni kaupunkilaisten omaan käyttöön, noin 15 litraa per asukas vuodessa. Kaupungissa kukoisti aikoinaan myös panimokulttuuri. Niistä ajoista kertoo Mossin panimomuseo.

Nokia on Mossin ystävyyskaupunki.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Skoggaten 52, Moss.

Lue lisää

www.moss.kommune.no

MOSSIN KAUPUNKI- JA TEOLLISUUSMUSEO

Osoite: Fossen 21/23.

www.ostfoldmuseene.no

MOSSIN PANIMOMUSEO

Osoite: Henrik Gernersgate 10.

8. SON

Sateisena päivänä Son on autio, mutta auringon paistaessa kauniina kesäpäivänä Son kuhisee väkeä. Silloin moni suuntaa viettämään lomapäivää ja leppoisaa iltaa Sonin viehättävään idylliin. Lyhyen ajomatkan päässä Mossin pohjoispuolella sijaitseva Son onkin hyvä pysähdyspaikka.

Aikoinaan Son oli tärkeä satamapaikka, jonka kautta rahdattiin puutavaraa ulkomaille asti. Laivarakennuskin kukoisti. Nyt huviveneilijät ovat korvanneet kalastusalukset. Silti vanha-aika on yhä Sonissa aistittavissa. Muun muassa museosatamassa on säilytetty entisajan tunnelmaa. Laituriin on muun muassa kiinnitetty useita kunnostettua puisia kaunottaria.

Monet pari sataa vuotta vanhat puiset rakennuksetkin ovat yhä hyvässä kunnossa. Merenkulkijoiden kodit ovat nyt kahviloiden ja rantaravintoloiden käytössä. Son tunnetaan nykyään myös taiteilijoiden ja kirjailijoiden suosimana kohteena.

Sonin läpi johtaa kapea katu, joka on yhdensuuntainen (pohjoisesta etelään) väylä. Jos haluaa palata takaisin, pitää kiertää melko kaukaa ennen kuin pääsee takaisin kylään. Tosin osa paikallisista soveltaa sääntöä tilanteen mukaan.

Itse Sonin kylässä asuu vain muutama 100 ihmistä, mutta kuntaliitosten (Vestby) myötä kunnan todellinen asukasluku on noin 5000. Son kuuluu pääkaupungin Oslon ympärillä sijaitsevaan Åkershusin lääniin. Osloon on matkaa vain 50 kilometriä.

KARTTA

Lue lisää

Lue lisää

9. DRØBAK

Noh, onkos tullut joulu keskelle kesää, voi kysellä Drøbakin keskustassa. Paikallisten mukaan joulupukki on kotoisin täältä. Asian varmistamiseksi Drøbakin torin laidalla on ympärivuotisesti avoinna jouluaiheinen putiikki, Julehus.

Kieltämättä, vaikka olisi lämmin kesäpäivä, on sisätiloihin saatu jouluinen tunnelma. Hämyisesti valaistussa kaupassa on myytävänä kaikkea mahdollista jouluun liittyvää. Asiakkaita tuntuu riittävän muinakin vuodenaikoina kuin vain jouluna. Vieressä sijaitsee vielä joulutontun pitämä postikonttori. Torin ympäristö värikkäine puutaloineen on muutenkin viehättävän tuntuinen.

Monille 13 000 asukkaan Drøbak on vain kauttakulkupaikka matkalla Oslovuonon toiselle rannalle. Aikoinaan lautat kulkivat ahkerasti yli Oslovuonon kapeimman kohdan. Nyt Drøbakista johtaa merenalainen 7,3 kilometriä pitkä maksullinen tunneli vuonon länsirannalle. Moni käyttää sitä lyhentääkseen ajomatkaa ja välttääkseen Oslon ruuhkat. Kannattaa kuitenkin malttaa, sillä Drøbak on hyvä taukopaikka. Viehättävässä pikkukaupungissa on paljon nähtävää.

Merenrantakaupunkina Drøbakin satamassa on vilskettä. Ennen jäämurtajia vuonon pohjukassa sijaitsevan Oslon sataman jäätyessä Drøbak oli tärkeä talvisatama. Nyt Drøbakin laiturissa näkee lähinnä huvialuksia.

Useat rannan ravintolat, kahvilat ja taidegalleriat houkuttelevat omalta osaltaan matkailijoita. Satamassa on myös turistitoimiston kanssa samassa rakennuksessa merivesiakvaario, Saltvannsakvariet, jossa esitellään paikallisia mereneläviä. Pienestä koostaan huolimatta, akvaarioon tutustuu vuosittain tuhansia kävijöitä. Turistitoimistossa voi ihmetellä eripuolilta maailmaa lähetettyjen joulukorttien määrää. Niitä saapuu tänne iso määrä vuodessa.

Drøbakin kupeessa pienessä saaressa on vanha, Oscarsborg Festning. Myös mantereen puolella on vanhoja linnoitusjärjestelmiä. Oscarsborg tunnetaan tapahtumasta, jossa linnoituksen tykit upottivat saksalaisen sotalaiva Blücherin vuonna 1940. Samalla saatiin lisäaikaan kuninkaan poistumiselle maasta. Alus oi kuljettamassa miehitysjoukkoja Osloon. Linnoitussaarelle järjestetään venekuljetuksia Drøbakin satamasta. Turistitoimistosta kannattaa kysellä laivavuoroista ja linnoituksen opastuskierroksista.

Drøbakin ulkopuolella on myös Follo Museum. Ulkoilmamuseossa on nähtävänä parisataa vuotta vanhoja rakennuksia.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Havnegata 4.

www.visitdrobak.no

Lue lisää

AKVAARIO

Osoite: Havnegata 4.

www.drobakakvarium.no

FOLLO-MUSEO

Osoite: Belsjøveien 17.

www.follomuseum.no

10. OSLO

Oslo tarjoaa matkailijalle elämyksiä kaikkina vuodenaikoina. Olympiakaupungin tunnetuin kohde Holmenkollenin talviurheilukeskus on antoisimmillaan talvella. Suvi-iltoina voi vetelehtiä Aker Bryggen kaupunginosan merellisissä tunnelmissa ja sen rantalaitureilla. Vaikka Oslolla on runsaasti tarjottavaa, ehtii tärkeimmät nähtävyydet koluta parissa päivässä. Jos matkansa suunnittelee hyvin etukäteen, pärjää Oslossa kohtuubudjetilla.

Aluksi kannattaa hankkia Oslo Pass, jonka käyttö tulee halvemmaksi kuin maksaa jokaisesta nähtävyydestä ja joukkoliikennematkasta erikseen. Kortteja myydään rautatieaseman edessä sijaitsevassa turisti-infossa ja useimmissa hotelleissa. Julkinen liikenne toimii hyvin, ja monet nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan.

Oslossa on tasokkaita ravintoloita, mutta herkuttelu kouraisee lompakkoa. Nälissään ei tarvitse olla, sillä etenkin ydinkeskustan turistialueiden ulkopuolella, kaupungin itäosissa on edullisia etnisiä ruokapaikkoja. Pikaruokaloitakin on kaupunki pullollaan. Tupakat kannattaa tuoda mukanaan ja alkoholiostokset kannattaa jättää väliin.

Oslo on museoiden kaupunki. Bussimatkan päässä keskustan ulkopuolella Bygdøyn niemellä sijaitsevat merihenkiset Kon-Tiki -museo, Merihistoriallinen museo, Fram-laivamuseo ja Viikinkilaivamuseo. Kesällä pääsee lautalla kätevästi Aker Bryggen rannasta museokeskittymän luo.

Historiasta kiinnostuneet poikkeavat kaupunkia vuosisatojen ajan vartioineeseen Akershusin linnoitukseen, joka muistuttaa ulkonäöltään Turun linnaa. Jos linnan melko pelkistetty sisustus tuottaa pettymyksen, voivat ihokarvat nousta pystyyn vieressä sijaitsevassa Vastarintaliikkeen museossa (Hjemmefrontmuseet). Se kertoo toisen maailmansodan natsimiehityksen aikaisesta vastarinnasta Norjassa.

Oslon pääkatu on Kuninkaanlinnalle vievä Karl Johans gate. Se on ollut oslolaisten tapaamispaikka jo 1800-luvulla. Karl Johanin varrella on merkkiliikkeitä vieri vieressä. Shoppailun vähemmälle jättävät voivat ihailla kadunvarren mahtipontisia rakennuksia, kuten yliopistoa, kansallisteatteria ja Norjan eduskuntataloa (Stortinget). Luksus houkuttelee myös kerjäläisiä jalkakäytäville.

Oslon hauskin nähtävyys on kuvanveistäjä Gustav Vigelandin suunnittelema ja kivipatsaillaan koristelma Frognerin puisto. Yli 600 ihmishahmoa, alastomia miehiä, naisia ja lapsia esittävät varsin humoristisetkin patsaat saavat kovan kiven elämään. Puiston pronssinen suihkulähde ihmishahmoineen ja etenkin 17-metrinen kivinen monoliitti siihen veistettyine ihmishahmoineen kruunaavat Vigelandin elämäntyön.

Jos Oslon vierailuun on rajallisesti aikaa, kannattaa kohteeksi valita Kansallisgalleria (Nasjonalgalleriet). Ja jos aikaa on oikein niukasti, kannattaa siirtyä saman tien huoneeseen numero 24: sinne on koottu Edvard Munchin tunnettuja teoksia. Huuto ja Madonna ovat panssarilasin takana suojassa. Ensiksi mainittu lienee Munchin kuuluisin teos, etenkin sen jälkeen, kun se varastettiin vuonna 1994.

Jos haluaa nauttia lisää Munchin ekspressionistisista teoksista, on niitä esillä Munchin museossa. Munch testamenttasi tuhansia maalauksiaan ja piirroksiaan Oslon kaupungille. Monet museon maalaukset kertovat taiteilijan surullisesta elämästä. Munchin koskettava tyyli kuvastaa hänen vaikeaa elämäänsä ja henkilökohtaisia vastoinkäymisiään.

Maailman vanhin mäkihyppypaikka Holmenkollen on vain lyhyen metrojunamatkan (linja 1) päässä Oslon keskustasta. Vaikka ei olisikaan kiinnostunut hiihtourheilusta, kannattaa paikalle mennä jo upeiden maisemien takia. Hyppytornin juurella on myös hiihtomuseo. Hiihtokeskus on avoinna läpi vuoden.

Vaikka Oslo ei ole suuri metropoli (538 000 asukasta), on sen yleisilme hyvin värikäs. Norjan korkea elintaso houkuttelee sinne runsaasti maahanmuuttajia. Etenkin rautatieaseman ympäristössä heitä näkee runsaasti. Myös narkkareita ja kerjäläisiä on katukuvassa.

Akerselva-joki jakaa kaupungin kahtia: lännessä asuu varakkaampi väki ja idän entisessä työväenkaupunginosassa köyhempi siirtolaisväestö. Itäpuolen Grünerløkkan alueesta on tullut nuorten suosima trendipaikka kahviloineen ja ravintoloineen.

KARTTA

Lisätiedot

www.visitoslo.com

www.oslo.com

11. HOLMENKOLLEN

Nimi Holmenkollen on tuttu kaikille. Oslon pohjoispuolella sijaitsevasta hiihtokeskuksesta on tullut eräs Oslon suosituimmista tutustumiskohteista. Talvella oslolaiset saapuvat tänne sankoin joukoin hiihtämään ja laskettelemaan. Myös kesällä hiihtokeskus tarjoaa mielenkiintoisen elämyksen.

Holmenkollen oli alun perin yksi Oslon kaupunginosista. Parhaiten ulkomailla Holmenkollen muistetaan lukuisista arvokisoistaan, kuten vuoden1952 talviolympialaisista. Mäkihypyn ja perinteisten hiihtolajien lisäksi Holmenkollen tunnetaan nykyisin myös ampumahiihtokeskuksena.

Holmenkollenia pidetään maailman vanhimpana mäkihypyn suorituspaikkana. Ensimmäiset kisat pidettiin jo 1800-luvun lopussa. Sen jälkeen hyppyrimäkeä on uusittu moneen kertaan. Viimeisimmästä uudistuksestakaan ei ole paljoa aikaa. Vanha mäki purettiin vuonna 2008 ja tilalle rakennettiin uusi vuoden 2011 maailmanmestaruuskisoja varten. Nykyinen mäki tuulisuojineen on varsin erikoisen näköinen. Mäen profiili on vaikuttaa erilaiselta kuin mihin on normaalisti totuttu.

Holmenkollenille kannattaa mennä jo pelkästään alueen tunnelman vuoksi. Vaikka ei olisi hiihtourheilusta kiinnostunut, on vierailu hyppytornin huipulle antoisa. Ylhäältä avautuu komea näkymä Oslon kaupunkiin ja kauas merelle.

Samalla voi tututusta suosittuun hyppyrimäen juurella sijaitsevaan hiihtomuseoon. Esillä on hämmästyttävän suuri määrä hiihtoon liittyviä varusteita aina hiihdon varhaisilta ajoilta. Myös norjalaisille tutkimusmatkailijoille, Nansenille ja Amundsenille, on omistettu oma osasto. Täällä voi myös itse kokeilla simulaattorin avulla pujottelua ja mäkihyppyä.

KARTTA

HIIHTOMUSEO (Skimuseet)

Osoite: Kongeveien 5.

Lue lisää

12. HENIE-ONSTAD -TAIDEKESKUS

Sonja Henie on norjalaisille legenda. Kolminkertaisella olympiavoittajalla (Sankt Moritz 1928, Lake Placid 1932, Garmisch-Partenkirchen 1936) sekä moninkertaisella maailmanmestarilla oli suuri vaikutus taitoluistelun kehittymiseen kilpaurheiluksi. Hän laati esitykselleen tarkan koreografian ottaen huomioon taustamusiikin. Hän pukeutui lyhyeen hameeseen ja valkoisiin luistimiin poiketen muista sen ajan taitoluistelijoista.

Kilpailujen ohella Henie esiintyi luisteluesityksissä eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa erään luistelukiertueen yhteydessä hän teki sopimuksen amerikkalaisen elokuvayhtiön kanssa. Sonjasta tuli luistelun ohella kuuluisa Hollywood-tähti tehden useita elokuvia. Hän tienasi luistelunäytöksillään ja elokuvillaan miljoonia dollareita.

Sonja Henie oli kolmasti naimissa. Hänen viimeinen miehensä oli rikas laivanvarustaja Niels Onstad. 1960-luvun lopulla Henie sairastui leukemiaan. Hän kuoli paluulennolla Osloon vuonna 1968.

Sonja keräsi miehensä Niels Onstadin kanssa mittavan taidekokoelman. Kun tilat kotona kävivät ahtaaksi, he lahjoittivat kokoelman taidekeskuksen perustamista varten. Henie-Onstad -taidekeskus (Henie Onstad Kunstsenter) avattiin vuonna 1968 Høvikoddeniin Oslon eteläpuolelle. Taidekeskusta varten aviopari oli perustanut sitä tukevan säätiön jo vuonna 1961.

Henie-Onstad -taidekeskuksen ovat suunnitelleet norjalaiset arkkitehdit Jon Eikvar ja Sven Erik Engebretsen. He vastasivat myös keskuksen 1990-luvun laajennussuunnitelmista. Vuonna 2003 tehtiin vielä kerran laajennustöitä.

Peruskokoelma muodostuu Henien ja Onstadin omasta taidekokoelmasta. Esillä on lähinnä modernia taidetta, muun muassa Picasson, Matissen ja Mirón töitä. Vuosien myötä taidekeskuksen kokoelmia on laajennettu. Paikka ei ole pelkkä museo, vaan täällä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä ja kansainvälisiä taidetapahtumia. Myös Sonja Henien luistelu-uran komea palkintokokoelma on esillä.

KARTTA

HENIE-ONSTAD -TAIDEKESKUS

Osoite: Sonja Henie vei 31, Høvikodden.

www.hok.no

13. HORTEN

Oslovuonon länsirannalla sijaitseva Horten on niille tuttu kohde, jotka tulevat lautalla itärannan Mossista. Matkaa ei pidä kuitenkaan jatkaa oitis, vaan kannattaa tutustua Hortenin ykkösnähtävyyteen, Merimuseoon (Marinemuseet). Vuonna 1853 avattua museota pidetään maailman vanhimpana merimuseona.

Hortenin historia alkaa jo viikinkiajoista alkaen. Parhaiten se tunnetaan kuitenkin laivoistaan. Laivoilla ja Hortenilla on pitkä yhteinen menneisyys, toimihan kaupunki pitkään 1800-luvun alusta alkaen laivastotukikohtana ja laivaston päätelakkana. Myöhemmin Hortenissa oli Norjan merivoimien päämaja ja merisotakoulu. Nyt sotilaat ovat lähteneet ja luonnonkaunis Karljohansvernin niemi on siviilien käytössä.

Hyvin säilyneissä kasarmirakennuksissa sijaitsee tasokas Merimuseo. Aikaa kannattaa varata riittävästi, sillä nähtävää on runsaasti. Ensimmäiseksi voi tutustua ulkotiloihin sijoitettuun sukellusveneeseen (KNM Utstein). Myös sen ahtaisiin sisätiloihin pääsee tutustumaan. Merimuseon sisätiloissa on useita laivojen pienoismalleja, joista osa on varsin suuria. Esillä on paljon muutakin mielenkiintoista merenkulun historiaan liittyvää.

Merimuseon vieressä Norjan valokuvausmuseo (Preus museum). Esillä on kaikkea mahdollista valokuvauksen historiaan liittyvää.

Hortenin keskustassa on useita hyvin säilyneitä 1800-luvun puutaloja. Monet suuntaavat paikallisten tavoin Storgatanille, jota pidetään Norjan pisimpänä ostoskatuna.

Hortenin eteläpuolella Åsgardstrandissa on avoinna yleisölle norjalaisen taiteilijan Edvard Munchin kesäasunto. Hän osti asunnon itselleen vuonna 1897 ja omisti sen elämänsä loppuun saakka. Vuonna 1947 asunto avattiin museona. Se on pidetty samanlaisena kuin, mitä se oli Edvardin aikana.

Hortenissa on myös automuseo (Horten Auomobilmuseum). Se sijaitsee vanhassa panimossa. Esillä on muun muassa 45 historiallista autoa vuosilta 1900-1970.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Tollbugata 1A, vierasvenesatama.

www.visithorten.com

www.visitvestfold.com

MERIMUSEO (Marinemuseet)

Osoite: Karljohansvern.

www.marinemuseet.no

NORJAN VALOKUVAMUSEO (Preus Museum)

Osoite: Karljohansvern, Merimuseon vieressä.

www.preusmuseum.no

EDVARD MUNCHIN KESÄASUNTO

Osoite: Edvard Munchs gata 25, Åsgårdstrand.

www.munchshus.no

HORTENIN AUTOMUSEO (Horten Automobilmuseum)

Osoite: Sollistrandsvägen 12.

Lue lisää

14. TØNSBERG

Joensuun ystävyyskaupunki Tønsberg kuuluu niihin Norjan kaupunkeihin, jotka suurkaupunkien tyyliin vaativat tulijoilta pääsymaksun. Taksa ei ole satunnaiselta vierailijalta suuri. Vajaan 50 000 asukkaan Tønsberg ei ole mikään suurkaupunki, mutta sen historia on merkittävä. Se on eräs Norjan vanhimmista kaupungeista.

Joidenkin tutkimusten mukaan Tønsberg olisi jopa vanhin. Kaupungin perustamisvuosi olisi 841. Silloin elettiin viikinkiaikaa. Näiltä ajoilta on peräisin kuuluisa Osebergin viikinkilaiva, joka löydettiin Tønsbergin keskustan pohjoispuolelta. Laivasta on tehty täydellinen jäljitelmä. Alueelta on löydetty myös useita viikinkiaikakauden hautapaikkoja.

1200-luvulla Tønsberg oli Norjan mahtavimpia keskiaikaisia kaupunkeja. Tästä ajasta on muistona Haakon Haakoninpojan (Norjan kuningas 1217-63) rakennuttama linna, joka on nyt raunioina. Keskiajalla se oli Norjan suurin linna. Haakonin aikakaudella Tønsbergissä oli useampia luostareita ja kirkkoja.

Haakon hallitsi Norjan alueen lisäksi muun muassa Islantia ja Grönlantia. Hän olikin eräs tärkeimmistä Norjan keskiajan kuninkaista. Haakonin rakennuttaman linnan paikalle rakennettiin torni 1800-luvulla. 63 metriä korkea linnakukkula (Slottsfjelt) sijaitsee aivan ydinkeskustan kupeessa.

Tønsbergin vaikeudet alkoivat, kun kulkutaudit saapuivat kaupunkiin 1300-luvulla. Linna ja koko kaupunki paloivat vuonna 1536. Britit ja hollantilaiset hallitsivat Norjan puumarkkinoita 1500- ja 1600 -luvuilla. Myös Tønsberg alkoi vaurastua. Siitä tuli eräs Norjan merkittävimmistä laivanrakennuskaupungeista.

Meri on ollut vuosisatojen ajan Tønsbergin vaurauden perusta. Kaupungin suojaisa satama on niemen ja saarien suojaama. Merenkulku, laivanrakentaminen ja valaanpyynti toivat elannon Tønsbergin asukkaille. Eräs kaupungin rikkaimmista miehistä oli valaanpyytäjä Sven Foyn, jonka kehittämästä harppuunapyssystä tuli maailmankuulu. Miehen patsas sijaitsee Tønsbergin katedraalin lähellä.

Nyt isot laivat ovat lähteneet, mutta Tønsbergin vierasvenesatama täyttyy huvialuksista. Laivat kiinnittyvät aivan ydinkeskustan rantalaitureihin.

Tønsbergiläiset väittävät, että heillä on parempi kulttuuri- ja taidetarjonta kuin monilla suuremmilla kaupungeilla. Kaupungissa onkin paljon museoita ja gallerioita sekä kesäisin järjestetään useita musiikki- ja taidefestivaaleja.

Tønsberg on hyvä lähtöpaikka saaristoon suuntautuville retkille (kts. kohde 14.)

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Storgaten 38.

www.visittonsberg.com

www.visitvestfold.com

TØNSBERGIN MERIMIESMUSEO (Tønsberg Sjømannsmuseum)

Museo kertoo paikallisesta merenkulun historiasta ja valaanpyynnistä

Osoite: Nedre Langgate 38.

www.tonsbergsjo.no

15. MAAILMANLOPPU (VERDENS ENDE)

Harva ajattelee Norjaa rantalomakohteena. Sään vaihtelut ovat suuremmat kuin Suomessa, mutta on Norjassakin hellepäiviä. Silloin Etelä-Norjan rannikkokaupunkien rannat täyttyvät kauniin kesäpäivän viettäjistä. Pääkaupungista Oslosta on lyhyt matka rannikon rantalomakohteisiin. Monet etelärannikon kaupungit mainostavat olevansa Norjan aurinkoisimpia paikkoja. Yli 200 aurinkopäivää vuodessa on toki paljon.

Ajelu Tønsbergistä läheiseen saaristoon kannattaa. Maisemat ovat hivelevän kauniit. Jos kohdalle osuus kaunis päivä, vierähtää helposti täällä kokonainen päivä. Tønsbergistä johtaa maisematie kohti ”maailman päätynä” tunnettuun Tjømen saaren eteläkärkeen. Matkaa on vain noin 30 kilometriä, mutta pysähdykset ja reitiltä poikkeamiset vievät helposti koko päivän.

Tjømen saaristokunnassa on vain noin 4 000 asukasta, mutta kesällä määrä kymmenkertaistuu. Monilla on täällä kesäasunto. Tjømenen idyllissä ovat viihtyneet Norjan kuninkaallisetkin. Kesämökkiläisten lisäksi tänne tulee paljon päivämatkalaisia. Kauniina kesäpäivänä parkkipaikan löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Tjømen kuntaan kuuluu pääsaaren lisäksi kymmeniä pienempiä saaria. Isommat saaret on yhdistetty silloilla. Kaikkialla on näkyvissä kauniita lahdenpoukamia, vanhoja venevajoja ja kalastajamökkejä.

Useimmat ajavat saaren kärkeen, Maailmanpäätyyn asti. Paikan nimen ymmärtää, kun katsoo rantakallioilta kauas horisonttiin. Syntyy vaikutelma, että sen takana ei ole enää mitään. Verdens Ende on Tjømen kohteista tunnetuin, mutta Hvasserin saari ja sen vanha kalastajakylä vierasvenesatamineen on vilkkaampi.

Harva ajattelee Norjaa rantalomakohteena. Sään vaihtelut ovat suuremmat kuin Suomessa, mutta on Norjassakin hellepäiviä. Silloin Etelä-Norjan rannikkokaupunkien rannat täyttyvät kauniin kesäpäivän viettäjistä. Pääkaupungista Oslosta on lyhyt matka rannikon rantalomakohteisiin. Monet etelärannikon kaupungit mainostavat olevansa Norjan aurinkoisimpia paikkoja. Yli 200 aurinkopäivää vuodessa on toki paljon.

Ajelu Tønsbergistä läheiseen saaristoon kannattaa. Maisemat ovat hivelevän kauniit. Jos kohdalle osuus kaunis päivä, vierähtää helposti täällä kokonainen päivä. Tønsbergistä johtaa maisematie kohti ”maailman päätynä” tunnettuun Tjømen saaren eteläkärkeen. Matkaa on vain noin 30 kilometriä, mutta pysähdykset ja reitiltä poikkeamiset vievät helposti koko päivän.

Tjømen saaristokunnassa on vain noin 4 000 asukasta, mutta kesällä määrä kymmenkertaistuu. Monilla on täällä kesäasunto. Tjømenen idyllissä ovat viihtyneet Norjan kuninkaallisetkin. Kesämökkiläisten lisäksi tänne tulee paljon päivämatkalaisia. Kauniina kesäpäivänä parkkipaikan löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Tjømen kuntaan kuuluu pääsaaren lisäksi kymmeniä pienempiä saaria. Isommat saaret on yhdistetty silloilla. Kaikkialla on näkyvissä kauniita lahdenpoukamia, vanhoja venevajoja ja kalastajamökkejä.

Useimmat ajavat saaren kärkeen, Maailmanpäätyyn asti. Paikan nimen ymmärtää, kun katsoo rantakallioilta kauas horisonttiin. Syntyy vaikutelma, että sen takana ei ole enää mitään. Verdens Ende on Tjømen kohteista tunnetuin, mutta Hvasserin saari ja sen vanha kalastajakylä vierasvenesatamineen on vilkkaampi.

KARTTA

16. SANDEFJORD

1800-luvun lopulla Sandefjord tunnettiin paremmin kuin nykyisin. Myös Norjan rajojen ulkopuolella. Syynä oli menestyksellinen kylpylätoiminta. Vielä ennen toista maailmansotaa kaupungissa oli kylpylaitoksia, joissa sai hoitoa muun muassa reumatismiin ja ihosairauksiin. Helpotusta saatiin suolavesi-, muta- ja rikkivesikylvyistä.

Sandefjordista hakivat helpotusta kolotukseen niin kuninkaalliset kuin ulkomaiset vieraatkin. Nyt kylpyläaika on ohi, mutta vanhat puiset kylpylärakennukset on kunnostettu. Ne ovat kulttuurikäytössä. Yhdessä rakennuksessa sijaitsee kaupungin turistitoimisto.

Valaanpyynti on ollut sandefjordilaisille tärkeä toimeentulolähde aina 1800-luvulta 1960-luvulle. Sen jälkeen se lopetettiin. Vanha perinne näkyy kuitenkin yhä kaupunkikuvassa. Satamassa aivan kaupungin ytimessä on komea valaanpyytäjien muistomerkki keskellä liikenneympyrää.

Vajaa 50 000 asukkaan Sandefjordin mielenkiintoisin kohde on tasokas Valaanpyyntimuseo. Sen kerrotaan olevan lajissaan Euroopan ainoan. Tunnelmallisesti valaistu museo kertoo mielenkiintoisesti valaanpyynnin historiasta ja sen merkityksestä kaupunkilaisille. Esillä on paljon esimerkiksi valaanpyyntialusten pienoismalleja ja pyynnissä tarvittuja välineitä. Asianmukaisesti puetuilla nukkeihmisillä on saatu näyttelyyn lisävärikkyyttä.

Kokonaisuuden täydentää Arkisten ja Antarktisten eläimistä kertova laadukas osasto. Onpa esillä aidonkokoinen sinivalaskin. Pikantin lisän valaanpyynnin historiasta kertoo Sandefjordin satamalaituriin kiinnitetty vanha valaanpyynti alus Southern Actor. Se on kunnostettuna avoinna yleisölle.

Sandefjordissa on myös Pankkimuseo (Jernbanealleen 23/25) sekä Moottorimuseo (www.gokstadkystlag.no). Uusikaupunki on Sandefordin ystävyyskaupunki.

Parhaiten nykynorjalaiset liittävät Sandefjordin leppoisaan kesänviettoon. Kaupunki on suosittu lomakohde. 146 kilometriä pitkä rantaviiva tarjoaa kallioisten maisemien oheen myös mukavia hiekkarantoja. Sandefjordin ravintolatarjonnan väitetään olevan eräs Norjan tasokkaimmista.

Moni norjalainen, joka ei ole koskaan edes vieraillut täällä, muistaa hyvin Sandefjordin lentokentän dramaattiset tapahtumat vuonna 1994. Kyseessä Norjan historian värikkäin panttivankidraama. Kaksi ruotsalaista ryösti pankin naapurikaupungissa Larvikissa. He yrittävät paeta Sandefjordin lentokentän (Torp) kautta ulkomaille. Suojanaan heillä oli panttivankeja. Yritys lopulta epäonnistui. Toinen ryöstäjä sai tarkka-ampujan luodista surmansa ja toinen vangittiin. Panttivangit selvisivät loukkaantumatta. Torpin lentokentän tapahtumat jäivät muualla maailmassa vähäiselle huomiolle samaan aikaan tapahtuneen Estonia-onnettomuuden ansiosta.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Thor Dahlsgate 7, Kurbadet (vanha kylpylä).

www.visitsandefjord.com

VALAANPYYNTIMUSEO (Hvalfangstmuseet)

Osoite: Museumsgata 39.

www.hvalfangstmuseet.no

17. LARVIK

Pieni noin 41 000 asukkaan Larvik voi ylpeillä viikinkiaikaisesta taustastaan tai varakkaista kreiveistään. Larvikista käynnistyi myös kuuluisa vuoden 1994 panttivankidraama. Se sai alkunsa erään larvikilaisen postikonttorin ryöstöstä.

Ehkä kuitenkin kaupungin oma poika, Thor Heyerdahl, herättää nykyisin eniten mielenkiintoa. Larvikissa syntynyt kuuluisa biologi ja tutkimusmatkailija on saanut syntymäkaupunkiinsa oman patsaan. Hänet on ikuistettu graniittiin lähelle merenrantaa. Jostain syystä kuuluisa merenkulkija on kasvot kuivalle maalle päin.

Panimomestarin poika Thor Heyerdahl syntyi Larvikissa vuonna 1914. Koulunsa suoritettuaan hän lähti opiskelemaan biologiaa ja maantiedettä Oslon yliopistoon.

Heyerdahl muistetaan parhaiten kuuluisista merimatkoistaan. Hän tuli tunnetuksi Kon-Tiki -lautalla tehdystä matkasta halki Tyynenmeren. Retkikuntansa avulla hän osoitti, että Polynesian asuttaminen olisi ollut mahdollista Etelä-Amerikasta käsin. Hän todisti myös kaislalaivoillaan (Ra I ja Ra II), miten muinaiset egyptiläiset olisivat voineet purjehtia Amerikan mantereelle. Tigris-aluksellaan Heyerdahl osoitti, että Induslaakson kulttuureilla olisi saattanut olla yhteys Mesopotamian sivilisaatioihin.

Heyerdahl oli kolmasti naimissa. Hän kuoli Italiassa 87-vuotiaana vuonna 2002. Italiaan hänet myös haudattiin. Valtion kustantamat hautajaiset pidettiin kuitenkin Oslossa. Heyerdahl toimi kuolemaansa asti aktiivisesti tutkimustöissä ja osallistui arkeologisiin kaivauksiin.

Historiallisesti Larvikin arvokkain rakennus on Kreivin kartano, Herregården. Se liittyy aikaan, jolloin Tanskan kuningas läänitti Norjan alueitaan uskollisille alamaisilleen. Larvikista tuli Laurvigenin kreivikunnan keskus. Kreivi Ulrik Fredrik Gyldenløve rakennutti Herregårdenin jo 1600-luvulla. Se on nykymuodossaan Norjan hienoimpia yksityisomistuksessa olleita barokkirakennuksia.

Myös Gyldenløven pienelle saarelle rakennuttama linna on avoinna yleisölle.

Viimeinen kreivi teki vararikon. 1800-luvulla Herregårdenin omistajaksi tuli varakas Treschowin suku, joka loi omaisuuden metsäteollisuudessa. Treschowien johdolla Larvikista tuli tärkeä puutavarakaupan ja laivanrakennuksen keskus. Mille-Marie Treschow oli eräs Norjan rikkaimmista naisista.

Fritzøen suku oli toinen, joka vaikutti merkittävästi Larvikin talouselämässä. Fritzøe Museum (Lue lisää, Nedre Fritzøegate 2) kertoo suvun vaiheista.

Larvikin Merimuseo sijaitsee kaupungin vanhimmassa tiilirakennuksessa. Se on 1700-luvulta.

Larvik tunnetaan myös mineraalivedestään. Sen ansiosta Larviksista tuli suosittu kylpyläkaupunki. Farris (www.farris.no) on nykyisin kuuluisan norjalaisen mineraaliveden tuotemerkki.

Norjan eräs parhaimmista lohijoista, Numedalslågn, laskee Larvikinvuonoon.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Feyersgate 7.

www.opplevlarvik.no

KREIVIN TALO (Herregården)

Osoite: Herregårdssletta 6.

www.larvikmuseum.no

MERIMUSEO

Osoite: Kirkestredet 5.

18. STAVERN

Yli 200 aurinkoista päivää vuodessa. Koskematon saaristoluonto. Rauhallinen pikkukalastajakylä. Ei siis ihme, miksi taiteilijat ja kirjailijat ihastuivat Stavernin tarjoamaan idyllisyyteen 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin noin 3000 asukkaan pikkukaupungin ilme muuttuu kesällä tyystin. Kaupungin asukasluku kasvaa moninkertaiseksi. Noin 40 000 lomaviettäjää täyttävät kesäisin Stavernin leirintäalueet ja kesämökit.

Luonto ja kaupungin arkkitehtuuri on yhä entisellään, joten Staverniin kannattaa ehdottomasti poiketa. Kapeat kadut ja vanhat puutalot ovat tallella. Taiteilijoihin viittaavat kaupungin lukuisat taidegalleriat. Stavern onkin eräs Etelä-Norjan rannikkoalueen kiinnostavimmista kohteista.

Stavernin alkuperäinen nimi oli Fredriksvern. Nimi viitta myös isoon norjalaiseen laivastotukikohtaan, joka oli täällä 1700-luvun puolestavälistä vuoteen 2002. Vasta 1930-luvulla otettiin käyttöön virallisesti nykyinen nimi Stavern. Ennen liittymistä naapurikaupunki Larvikiin vuonna 1988, Stavern oli Norjan pienin kaupunki.

Suojaisen sijainnin ansiosta Stavern on ollut tärkeä satamakaupunki jo vuosisatojen ajan. Sotilaslaivojen ohella Tanskaan ja Ruotsiin purjehtineet alukset olivat tuttu näky Stavernin satamassa. Nyt isommat alukset ovat poissa. Tilalle ovat tulleet lukemattomat huvialukset.

Runoilijat Jonas Lie ja Herman Wildenvey yhdistetään usein Staverniin. Norjalaisille tärkeät kulttuurivaikuttajat viettivät täällä useita vuosia vaimojensa kanssa. Wildenvey muistoksi on entisen laivastoaseman Fredriksvernin edustalle pystytetty hänelle muistomerkki. Kirkon edessä on vuorostaan muistomerkki, suihkulähde, joka on omistettu toisen maailmansodan aikana kuolleiden merimiesten muistoksi.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Hovedvakta, Fredriksvern Verft.

www.visitstavern.no

19. KRAGERÖ

Samat positiiviset sanat, mitkä voidaan liittää edelliseen kohteeseen, Staverniin, voidaan toistaa Kragerön kohdalla. Aurinkoa, luontoa, taiteilijoita…On makuasia, kumpi on mielenkiintoisempi käyntikohde. Krageröön rakastunut taiteilija Edvard Munch kutsui suosikkipaikkaansa nimellä Rannikkokaupunkien helmi

Hyvä sijainti merenrannalla teki Krageröstä suositun satamapaikan. Purjelaivakaudella se oli eräs Norjan tärkeimmistä satamista. Kragerö on Telemarkin läänin eteläisin kunta. Siihen kuuluu peräti 495 saarta ja luotoa. Onpa Kragerön kunnan alueella kymmenittäin järviäkin.

Vakituisia asukkaita on muutama tuhat, mutta väkimäärä moninkertaistuu kesäkuukausien aikana. Krägerössä on pelkästään kesämökkejä yli 4 000. Maan pääkaupunkiin, Osloon, on matkaa alle 200 kilometriä, joten sieltäkin saapuu paljon viikonlopunviettäjiä.

Valkeakoski on Krägerön ystävyyskaupunki.

KARTTA

Lue lisää

20. RISØR

Skagerrakin valkoinen kaupunki. Risør on tittelinsä ansainnut. Toki monet muutkin norjalaiset vanhat rannikkokaupunkien ja kalastajakylien puiset rakennukset on maalattu valkoisiksi.

Risør vaikuttaa heti ensisilmäyksellä suuremmalta ja vauraammalta kaupungilta kuin naapurikuntansa. Hilkulla on kuitenkin ollut, ettei Risøriä pyyhkäisty kokonaan pois kartalta. Vuoden 1861 tulipalo tuhosi kaupungin pahoin, 248 rakennusta paloi ja vain 81 säästyi. Onneksi Risør rakennettiin uudestaan. 1800-luvun ilme onkin hyvin säilynyt.

Risørinkin kulta-aika ajoittuu purjelaivakaudelle. Laivoja rakennettiin ja puutavaraa lastattiin aluksiin. Hollantilaiset alukset olivat tuttu näky Risørin satamassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen höyrylaivat korvasivat perinteiset purjelaivat. Vähitellen myös paikallinen teollisuustoiminta hiipui. Viimeinen paperitehdas suljettiin 1970-luvulla. Onneksi matkailun merkitys kasvoi. Turismista on tullut Risørin taloudelle iso merkitys.

Sataman rantakadun laivanvarustajien ja kauppiaiden valkoiset kaksikerroksiset talot ovat yhä nykyisinkin tärkeä osa Risørin kaupunkinäkymää. Tänne kannattaa saapua elokuun ensimmäisellä viikolla, sillä silloin Risørin satamassa vaalitaan vanhoja merenkulunperinteitä.

Kaupungissa järjestetään vuosittain puuvenefestivaalit (www.trebatfestivalen.no). Silloin satama on täynnä vanhoja puisia kaunottaria. Kesäkuussa pidetään kamarimusiikkifestivaalit (www.kammermusikkfest.no) ja heinäkuussa järjestetään taiteilijoiden ja käsityötaitajien markkinat, Villvin-festivaalit (www.villvin.no).

Koko Risørin kaupunki on jo sellaisenaan nähtävyys, mutta kannattaa erikseen käydä ihailemassa puista tulipaloista säästynyttä Pyhän Hengen kirkkoa (Den Helige Ånds Kirke, www.risor.kirken.no). Sen barokkiarkkitehtuuri on 1600-luvulta.

Risørissä on myös akvaario. Nähtävä on yli 100 meriveden lajia.

Lähellä Risøriä käytiin Napoleonin sotien aikana merkittävä meritaistelu. Tanskalaisten johdolla norjalaiset asettuivat Ranskan puolelle. Vuonna 1812 lähivesillä käytiin meritaistelu, jossa britit upottivat norjalaisen fregatti Najadenin.

Jos aikataulu antaa myöden, kannattaa vieraili idyllisellä Lyngørin saarella. Siinne pääsee mantereella Gjervingistä vain taksiveneellä. Vierailu saarella on elämys, sillä Lyngørin kylä on valittu Euroopan parhaiten säilyneeksi kyläksi. Saarella ei ole lainkaan autoja. Kesävieraiden poistuessa saarelle jää talveksi alle 100 vakituista asukasta.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Kragsgate 3.

www.risor.no

AKVARIUM

Osoite: Strandgata 14.

www.risorakvarium.no

21. ARENDAL

Ensivaikutelma Arendalista luo mielikuvan kaupungista, joka on suurempi kuin naapurikaupungit. Se onkin Itä-Agderin läänin hallinnollinen keskus. Arendalissa on asukkaita noin 42 000.

Vuosisatojen aikana Arendal on käynyt kovaa kilpaa naapurikaupunki Kristiansandin kanssa. Kuningas Kristian IV perusti nimeään kantavan kaupunkinsa Arendalin perustamista myöhemmin, mutta kuninkaan myötävaikutuksella Kristiansand sai etuoikeuksia.

Arendal ja osittain muutkin lähialueen kaupungit joutuivat ahdinkoon kaupankäynnin keskitettyä kuninkaalliseen Kristiansandiin. Arendalin onnistui osittain murtamaan Kriatiansandin kaupankäynnin monopolin, mutta se joutui kuitenkin maksamaan kuninkaan suojeluksessa olevalle naapurikaupungille ylimääräistä veroa.

Kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta Arendal alkoi kehittymään ja kasvamaan vilkkaan satamatoiminnan ansiosta. Kaupungin kautta kulki puutavaraa ulkomaille. Paluumatkalla Arendalin kautta tuli Norjaan ulkomaista viljaa. Laivavarustuksesta tuli Arendalin tärkein elinkeino. Myös paikallinen rautamalmi ja sen myötä terästeollisuus takasi toimeentuloa alueen asukkaille.

1800-luvun puolen välin jälkeen Arendal oli jo koko Norjan suurin satamakaupunki. 1900-luvulla merenkulun merkitys alkoi vähitellen vähentyä, mutta Arendalissa on yhä pienveneveistämöitä. Eydehavn Museet on teollisuusmuseo, joka esittelee paikallisen teollisuustoiminnan historiaa.

Muiden puukaupunkien tavoin Arendalkin paloi useampaan kertaan. Onneksi ydinkeskustan Tyholmenin niemen talot säästyivät. Kaupungin rakennuksista eräs merkittävimmistä on vanha uusklassistiseen tyyliin rakennettu nelikerroksinen kaupungintalo, sillä sitä pidetään Norjan suurimpana puurakennuksena.

Tyholmenin 300 vuotta vanhoja taloja on kovasti kunnostettu. Tästä tunnustuksena Arendalin vanhallekaupungille myönnettiin Europa Nostra -mitali vuonna 1991. Europa Nostra on kulttuuriperintöä vaaliva järjestö. Se myöntää vuosittain palkintoja kulttuuriperintöä säilyttäville hankkeille.

Arendal tunnetaan nykyisin monipuolisista musiikkitapahtumistaan. Kesällä kaupungissa raikaa jatsi (www.canalstreet.no). Kaupungin ulkopuolella Tromøyn saarella järjestetään Hove Festival (www.hovefestival.com), jota pidetään Norjan suurimpana festivaalitapahtumana. Rockhenkistä yleisöä on joka kesä noin 25 000. Arendalin kulttuuritalolla (www.arendalkulturhus.no) järjestetään vuosittain useita eri tapahtumia.

Jos saaristo kiinnostaa, voi Arendalin satamasta lähteä kesäsesongin aikana pari tuntia kestävälle veneretkelle. Aikataulut selviävät satamalaiturin infotauluista.

Savonlinna on Arendalin ystävyyskaupunki.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Sam Eydes plass 1.

www.arendal.com

www.visitsorlandet.com

EYDEHAVN MUSEET

Osoite: Nesgata 1.

Lue lisää

22. GRIMSTAD

Heyerdahl, Munch, Wildenvey ynnä monet muut kuuluisat norjalaiset ovat etelärannikon pikkukaupunkien ylpeydenaiheita. Grimstad ei tee poikkeusta. Siellä runoilija ja näytelmäkirjailija Henrik Ibsenistä (1828-1906) on tehty mielenkiintoinen matkailubrändi. Se onkin luontevaa, sillä Ibsen oli täällä nuorena apteekkarin oppipoikana. Grimstadissa hän myös kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä.

Ibsenin syntymäkaupunki on Skien Telemarkin läänissä. Jo lapsesta lähtien Ibsen oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja piirtämisestä. Myös nukketeatteri innoitti häntä. Kun Henrik täytti 15 vuotta, hän lähti Gribstadiin apeteekkarin oppiin.

Vapaa-ajallaan Ibsen jatkoi kirjallisia harrastuksiaan. Hän aloitti myös latinan opiskelun päästäkseen lukemaan yliopistoon lääketiedettä. Muutaman Grimstadin vietetyn vuoden jälkeen Ibsen muutti Kristianiin (nykyinen Oslo). Lääkärin ura sai jäädä ja kirjallinen tuotanto pääsi vähitellen vauhtiin.

Elämänsä aikana Ibsen vietti vuosikausia ulkomailla käyden vain satunnaisesti kotimaassaan. Vasta yli 60-vuotiaana hän muutti takaisin Norjaan. Ibsen kuoli vuonna 1906 78-vuotiaana aivohalvaukseen. Hänet on haudattu Osloon.

Ibsenin näytelmiä on esitetty paljon kaikkialla maailmassa. Nimet Peer Gynt ja Nukkekoti ovat kaikille tuttuja. Grimstadilaisesta urheasta merimiehestä Terje Vigenistä kertova runo on eräs Norjan kirjallisuuden rakastetuimpia ja tietysti juuri grimstadilaisille erityisen tärkeä. Terjen tarina liittyy 1800-luvun alun Napoleonin sotiin, kun Tanska-Norja asettui Ranskan puolelle Englantia vastaan. Terje Vigen yritti suotuveneellä salakuljettaa Tanskasta ruokaa perheelleen. Hänet kuitenkin vangittiin. Britit vapauttivat Terjen vasta sodan jälkeen. Vigenin palattua takaisin Norjaan, oli hänen vaimonsa ja tyttärensä jo kuolleet.

Grimstad on säilyttänyt hyvin Ibsenin aikaisen ilmapiirin. Kapeat kadut ja valkoiset puutalot luovat 1800-luvun tunnelmaa. Muiden rannikkokaupunkien tavoin Grimstadin menestysvuodet ajoittuvat purjelaiva-aikakaudelle. Laivanrakennus- ja varustustoiminta toi toimeentulon grimstadilaisille. Grimstad oli 1800-luvulla eräs etelärannikon tärkeimmistä puutavarasatamista.

Kaupungin vierasvenesatamaa pidetään nykyisin yhtenä etelärannikon parhaimpana. Ennemmin tai myöhemmin jokainen Grimstadissa vieraileva suuntaa askeleensa sinne. Se kannattaakin, sillä etenkin kesäin vierasvenesatamassa riittää hyörinää.

Grimstadin ykkösnähtävyys on apteekkiaiheinen Ibsen-museo. Vaikka Ibsen vietti nuoruudessaan vain muutaman vuoden täällä, esitellään museossa näytelmäkirjailijan koko elämänvaiheita. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on kuvitteellinen kuva nuoresta Ibsenistä. Hänestä ei ole säilynyt aitoja nuoruusajan kuvia. Ibsen-museossa on myös nähtävä huone, jossa Ibsen kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Catalinan.

Grimstadin toinen kirjallinen kuuluisuus on kirjailija Knut Hamsum, joka sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1920. Hän muutti perheineen lähelle Grimstadia Nørholm -nimiselle maatilalle vuonna 1918. Täällä hän viihtyi aina vuoteen 1952, kuolemaansa asti. Hamsumin kotitalo ei ole avoinna yleisölle.

Grimstadin Merimuseo kertoo ajasta, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Museo havainnollistaa, miten tärkeä merkitys merenkululla oli grimstadilaisille 1800-luvulla.

Muutama kilometri Grimstadin keskustan ulkopuolella sijaitsee Puutarhamuseo.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Storgata 1A.

www.visitgrimstad.com

IBSEN-MUSEO

Osoite: Henrik Ibsens Gate 14.

www.gbm.no/ibsenmuseet

MERIMUSEO (Sjøfartmuseet)

Osoite: Hassendalen, Grimstad.

www.gbm.no/sjofartsmuseet

PUUTARHAMUSEO (Norks Hagebruksmuseum)

Osoite: Dømmesmoen, Grimstad.

www.gbm.no/norsk-hagebruksmuseum

23. LILLESAND

Valkoista, valkoista, valkoista. Lillesund ei tee poikkeusta. Jokaisen Norjan etelärannikon kaupunkien puutalot on väritetty samalla värillä. Toki valkoinen väri antaa raikkaan ja yhtenäisen vaikutelman. Matkailijalle Etelä-Norjan pikkukaupungit alkavat kuitenkin muistuttaa toinen toisiaan.

Yhtenäisen valkoisen värityksen ansiosta ei aina matkan jälkeen edes muista, mistä kaupungista valokuva tuli otettua. Kaikesta huolimatta Lillesandiinkin kannattaa poiketa. Aurinkoisena kesäpäivänä pikkukaupungin tunnelma on todella viehättävä.

Lillesand mainitaan jo 1600-luvulla tärkeänä satamapaikkana. Puutavaran vienti ja viljan tuonti oli merkittävä tulonlähde kaupungin asukkaille. Lillesundin menestystä riitti 1800-loppuun asti, kunnes isommat höyrylaivat alkoivat korvata perinteisiä purjelaivoja. Teräslaivojen rakentaminen tuli paikallisille liian kalliiksi.

1900-luvun vaihteessa moni Lillesandin asukas muutti Yhdysvaltoihin. Lillesandista tuli pieni kalastajakylä. Puiset valkoiset talot jäivät kuitenkin jäljelle. Niistä monen on rakentanut tanskalaiset kauppiaat ja käsityöläiset, jotka saapuivat tänne 1700-luvulla.

Sotavuonna 1940 tapahtui eräs merkittävä tapahtuma Lillesundin edustalla. Puolalainen sukellusvene upotti saksalaisten Rio de Janeiro -nimisen sotilaita kuljettaneen aluksen.

Lillesandin alkuperäinen nimi oli Sand. Kuningas Kristian IV:n perustaessa Kristiansandin, liitettiin naapurikaupungin nimeen etuliite Lille. Näin ilmaistiin kumman kaupungin merkitys oli taloudellisesti suurempi.

Lillesandin Kaupunki- ja merimuseo vie ajassa taaksepäin purjelaivojen aikakaudelle. Nähtävä on huonekaluja, esineitä ja valokuvia.

Lillesundin on Kemiön ystävyyskaupunki.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Havnegata 10.

www.lillesand.kommune.no

LILLESANDIN KAUPUNKI- JA MERIMUSEO

Osoite: Lähellä satamaa, kaupungintalon vieressä.

www.lillesandmuseet.com

24. KRISTIANSAND

Muihin Norjan etelärannikon kaupunkeihin verrattuna vajaan 90 000 asukkaan Kristiansand on suurkaupunki. Vaikka asutusta on ollut Kristiansandin alueelle jo ennen ajanlaskumme alkua, voidaan itse kaupungin syntyhistoria määritellä tarkoin. Kristiasandin on nimittäin perustanut Tanskan kuningas Kristian IV vuonna 1641. Samalla kaupungin suojaksi rakennettiin Christiansholmin linnake. Silloiset arkkitehdit suunnittelivat kaupungin ruutukaavan mukaan. Keskusta sai nimen Kvadraturen. Sen koko on 1 x 1 kilometriä.

Kristiansand sai kuninkaan määräyksestä erikoisoikeuksia. Sillä oli pitkään lähes monopoli seudun kapankäynnissä. Niinpä Kristiansand vaurastui ja laajeni. Kristiansand oli kaupankäynnin ohella tärkeä linnoitus- ja varuskuntakaupunki.

Nykyisin Kristiansand on Norjan viidenneksi suurin kaupunki. Se tunnetaan yliopiston ohella öljynporauslaitteistaan ja energiayhtiöistään. Elintarviketeollisuus, kuten panimo ja jäätelötehdas (Henning-Olsen), työllistävät alueen asukkaita. Kristiansandin lentokentältä on suorat yhteydet Osloon ja Stavangeriin sekä myös ulkomaille. Autolautoilla pääsee Tanskan puolelle.

Kaupungin vanhinta osaa kutsutaan nimellä Posebyen. Se muodostuu matalista puutalokortteleista ja viehättävistä sisäpihoista. Jopa vanhat hevostallit ja vaunuvajatkin ovat säästyneet purkamiselta. Kannattaa ehdottomasti lähteä kävelemään Posebyenin kujille. Nykyään Posebyen on trendikäs asuinalue. Asukkaat arvostavat vanhaa ja pitävät huolta taloistaan. Aina se ei ole kuitenkaan onnistunut, sillä Kristiansand on palannut kahdesti, vuonna 1734 ja 1892.

Kristiansandiin tutustumisen voi aloittaa kaupungin turistitoimistosta. Sen jälkeen voi vaivatta kävellä paikasta toiseen. Välimatkat ovat lyhyet. Jo kaupunkiin ajaessa kiinnittää katseen kaupungin yläpuolelle kohoavaan kirkontorniin. Kristiansandissa oli piispanistuin jo 1600-luvulla. Nykyinen uusgoottilainen tuomikirkko on jo neljäs samalla paikalla. Edellinen paloi.

Kristiansandin perustaminen oli tärkeä poliittinen ratkaisu. Tanskan kuningas Kristian IV halusi vahvistaa sotilaallisesti hallitsemaansa Norjan aluetta. Naapurimaan Ruotsin kanssa oli alituisia kiistoja. Vuonna 1667 valmistunut Christiansholm, eräs Norjan tärkeimmistä linnakkeista, on yhä olemassa vierasvenesataman kupeessa.

Kerava on Kristiansandin ystävyyskaupunki.

Ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsee jo 1900-luvun alussa perustettu ulkoilmamuseo, Vest-Agder Fylkemuseum. Sinne on kerätty vanhoja puurakennuksia eri puolilta Norjaa. Täällä voi tutustua entisajan maalais- ja kaupunkielämään. Esillä on myös laaja kansallispukukokoelma.

Samoin kaupungin ulkopuolella sijaitsee Kristiansandin eläintarha. Pääpaino on Pohjolan eläimissä, mutta eläimiä on tuotu myös ulkomailta. Täällä voi nauttia myös uimisesta vesiliukumäkineen ja kesäkelkkamäestä.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Rådhusgata 6.

www.visitkrs.no

ULKOILMAMUSEO (Vest-Agder Fylkemuseum)

Osoite: Vigveien 22.

www.vestagdermuseet.no/kristiansand

ELÄINTARHA (Kristiansand Dyrepark)

Osoite: Kardemomme by.

www.dyreparken.no

25. MANDAL

Manner-Norjan eteläisin paikka. Tai, ei sittenkään. Norjalaisilla on ollut vaikeuksia päättää, mikä on mantereen eteläisin paikka. Lindesnesin majakkaniemeä on perinteisesti pidetty eteläisimpänä kohtana. Hämmennystä syntyi kuitenkin, kun kanavan rakentamisen myötä Lindesnesistä tuli saari, tosin keinotekoinen.

Mandalin kaupunkivaakunaa koristaa lohi. Se on oiva valinta, sillä kaupungin halki virtaa lohistaan tunnettu Mandalinjoki (Mandalselva). Se jakaa kaupungin keskustan kahteen osaan. Joen yli on rakennettu valkoisena hohtava kevyenliikenteen silta. Kaupungin turistitoimisto sijaitsee sillan toisessa päässä uutuuttaan hohtavassa kulttuuritalossa.

Muiden rannikkoalueiden kaupunkien tavoin Mandal rikastui aikoinaan sahatavarakaupalla ja satamatoiminnalla. 1800-luvun purjelaiva-aikakausi oli Mandalinkin kulta-aikaa. Höyrylaivojen myötä katosivat purjelaivat ja samalla myös iso osa Mandalin asukkaista. He muuttivat paremman elämän toivossa Amerikkaan.

Kaikesta huolimatta Mandalin 1800-luvun tunnelma on hyvin säilynyt. Kiitos vanhan arkkitehtuuriin. Valkoiset puiset rakennukset luovat mukavaa kesäkaupungin tunnelmaa. Osa taloista on rakennettu aivan veden äärelle.

Kevät on jo pitkällä, kun huhtikuun lopulla rallikansa kokoontuu Mandaliin. Jokavuotinen Sørland Rally käynnistyy täältä.

Kesällä matka Mandaliin kannattaa ajoittaa keskiviikkoon. Sadat muutkin tulevat silloin paikalle. Syynä on musiikki. Paikalliset bändit esiintyvät Mandalin rantaravintoloissa. Elokuun toisena viikonloppuna neljän päivän ajan Mandalissa vietetään ruuan ja musiikin ympärille kehitettyä festivaalia (Simpukankuorifestivaali). Silloin väkeä saapuu kauempaankin.

Kiireettömältä vaikuttavan Mandalin erikoisuuksiin kuuluu hyvä uimaranta. Sjøsandenia pidetään rikkonaisen Etelä-Norjan rannikkoalueen parhaimpana uimarantana. Hienohiekkainen ranta sijaitsee Mandalin keskustan ulkopuolella, kaupungin länsilaidalla.

Mandalin kuuluisin henkilö on eittämättä kuvanveistäjä Gustav Vigeland. Hän syntyi täällä vuonna 1869. Mandalissa Vigelandin lapsuusajan koti on avattu museossa vuonna 2001. Museon osoite on Gustva Vigelandvei 20.

Mandal-museossa on esillä kaikkea kalastuksen historiaan liittyvää sekä myös tasokas taidekokoelma.

Jos kohdalle osuus kaunis kesäpäivä, kannattaa poiketa päätieltä (E39) ja jatkaa matkaa Lindesnesin niemenkärkeen, Manner-Norjan eteläisimpään kolkkaan. Lindesnesin majakalta on 2 500 kilometriä Nordkappiin, Norjan pohjoisimpaan kohtaan. Lindesnesin edustalla vastassa on vain aava meri, joten tuulet ovat sen mukaisia.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Havnegata 2, Kulturhus.

www.lindesnesregionen.com

MANDAL MUSEUM

Osoite: Store Elvegata 5/6.

www.vestagdermuseet.no

26. FLEKKEFJORD

Juuri sopivasti lähes puolessavälissä Kristiansandin ja Stavangerin välissä sijaitseva vajaan 10 000 asukkaan Flekkefjord on hyvä taukopaikka. Se on Etelä-Norjan, Sørlandetin, läntisin kaupunki. E39-tie kulkee osaksi melko tylsissä sisämaan maisemissa. Flekkefjordin kohdalla käväistään merenrannan tuntumassa.

Flekkefjordin alkuperäinen nimi oli Hollanderbyen. Nimi olikin osuva, sillä kaupunkilaisten ja hollantilaisten välillä käytiin vilkasta kaupankäyntiä jo 1700-luvulla. Moni Amsterdamin rakennus on paalutettu norjalaisella puutavaralla. Flekkefjord olikin pitkään tärkeä puutavaran lastaussatama. Kehitystä hidasti naapurikaupunki Kristiansandin erityisasema. Kaupungin perustaja kuningas Kristian IV antoi lempikaupungilleen kaupankäyntiin erikoisoikeuksia. Muuttipa moni Flekkefjordin asukas Kristiansandiin.

Flekkefjordin menestysvuodet alkoivat 1800-luvulla. Puutavara teki edelleen kauppansa. Sen rinnalle tuli vuosi vuodelta kasvanut sillinpyynti. Sen myötä käynnistyi myös tuottoisa tynnyrien valmistus. Napoleonin sotien aikana Flekkefjordista tuli tärkeä salakuljettajien satama. Tavaraa salakuljetettiin Napoleonin valloittamiin maihin. Vähitellen höyrylaivojen myötä Flekkefjordin taloudellinen merkitys alkoi vähentyä.

Vaikka Flekkefjordin ilme on viime vuosikymmenien aikana nykyaikaistunut, on paljon vanhaa vielä jäljellä. Hollantilaiskauppiaiden talot pitsiverhoineen ovat yhä jäljellä.

Flekkefjordin edustalla, vuonon suulla, on kaunis saaristo. Muun muassa 600 asukkaan Hindra on maalauksellinen kylä. Sinne pääsee mantereelta autolautalla. Kannattaa kokeilla.

Flekkefjord Bymuseum sijaitsee kaupungin vanhimmassa rakennuksessa. Talossa asui aikoinaan rikas perhe. Museo kertoo merenkulun merkityksestä kaupungin asukkaille.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Elvegate 3.

www.flekkefjord.kommune.no

27. STAVANGER

Stavangerista ei voi olla pitämättä. Satamassa tuoksuva kala ja vanhankaupungin hyvin säilynyt puutalokortteli huokuu vanhanajan tunnelmaa. Hilkulla on ollut täälläkin, että historia olisi pyyhkäisty pois. Kaupunki on tuhoutunut monesti tulipaloissa, mutta se on rakennettu aina uudestaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Stavangerin historiallinen osa sai purkutuomion, mutta alue päätettiin kuitenkin säästää ja kunnostaa. Puinen Vanha Stavanger, Gamle Stavanger, on nyt alue, mistä matkailijan kannattaa aloittaa kaupunkiin tutustuminen. Sen kapeat kujat, kukkaistutukset ja merenkulkijoiden valkoiset puurakennukset viestittävät Stavangerin menneisyydestä.

Vanhassakaupungissa sijaitsee myös Stavangerin erikoisuus, Norjan säilykemuseo. Kalasäilykkeillä oli aikoinaan iso merkitys kaupungin taloudelle. Parhaimmillaan täällä oli 1920-luvulla kymmeniä säilyketehtaita. Sillit olivat pitkään kaupungin vaurauden perusta, kunnes Stavangerin edustalta löydettiin öljyä.

Nyky-Stavanger on Norjan tärkeä öljyteollisuuden keskus ja maan kolmanneksi suurin kaupunki. Stavangerin alueella sijaitsee muun muassa valtion öljyvarastot. Stavangerin katukuvassa öljykaupungin ilmettä ei huomaa, jos ei huomioida mielenkiintoista Öljymuseota. Se esittelee havainnollisesti öljyn merkityksestä norjalaisille.

KARTTA

TURISTOIMISTO

Osoite: Domkirkeplassen 3.

www.regionstavanger.com

SÄILYKEMUSEO (Norske Hermetikkmuseum)

Entisessä säilyketehtaassa sijaitseva museo kertoo Stavangerin tärkeästä elinkeinosta.

Osoite: Øvre Strandgate 88A.

www.museumstavanger.no

NORJAN ÖLJYMUSEO (Norsk Oljemuseum)

Nykyaikainen museo kertoo öljyn merkityksestä Norjalle. Mielenkiintoista on nähdä, millaista elämä on öljynporauslautoilla.

Osoite: Kjerringholmen.

www.norskolje.museum.no

STAVANGERIN MERIMUSEO (Stavanger Sjøfartsmuseum)

Sataman vieressä toimiva merimuseo kertoo Norjan merenkulun historiasta.

Osoite: Nedre Strandgate 17-19.

www.museumstavanger.no

STAVANGERIN MUSEO (Stavanger Museum)

Jo 1800-lopulla perustettu museo kertoo alueen varhaisista vaiheista aina kivikaudelta alkaen.

Osoite: Muségatan 16.

www.museumstavanger.no

28. PREIKESTOLEN

Nousu Preikestolenin huipulle ei vaadi vuorikiipeilijän taitoja, mutta tiukka nousu saa hien irtoamaan. Vaiva palkitaan ylhäällä, sillä eteen avautuu yksi Norjan komeimmista näkymistä.

Preikestolenin kalliojyrkänne on eräs maan suosituimmista nähtävyyksistä. Se onkin kuvattu usein Norjaa esitteleviin matkailumainoksiin. Sen nähdäkseen, kuten Norjassa muutenkin luonnonnähtävyyksien kohdalla, pitää nähdä hieman vaivaa: laittaa auto parkkiin ja lähteä vaeltamaan vuoristomaisemiin.

Preikestolen, Saarnastuoli, on 604 metriä korkea, lähes tasainen kalliojyrkänne. Se sijaitsee Lysevuonon rannalla Forsandin kunnassa, Ryfylkessä. Lähin kaupunki, Stavanger, sijaitsee noin tunnin automatkan päässä. Stavanger onkin useimmille Preikestolenin kävijöille tukikohta. Sieltä voi tehdä ikimuistoisen päiväretken luonnonkauniille paikalle.

Stavangerista järjestetään myös matkatoimistojen organisoimia valmisretkiä. Jos on rahamies, niin Preikestoleniin voi tutustua myös yläilmoista helikopterin avulla.

Omalla autolla matkaavat tänne Stavangerista runsaassa tunnissa. Välissä on yksi lauttamatka. Preikestolen on hyvin opastettu. Auto jätetään keskelle metsää. Norjalaisittain tästäkin joutuu maksamaan. 100 kruunua eli noin 13 euroa on kallis parkkipaikka keskeltä korpimetsää.

Parkkipaikalta alkava retki Preikestolenin huipulle on vajaa neljä kilometriä. Matka ei sinällään ole pitkä, mutta nousu on paikoitellen jyrkkä. Reitti alkaa 270 metrin korkeudesta ja nousee 604 metriin. Nousuakin tulee vain noin 330 metriä. Silti yhdensuuntaiseen matkaan menee noin pari tuntia. Kokeneemmat patikoitsijat suoriutuvat noususta nopeammin.

Jo alkumatkasta tulee selväksi, että reitti vaatii kunnon jalkineet. Mieluummin oikeat vaelluskengät kuin pelkät lenkkarit. Samoin kannattaa varata reppuun juotavaa ja syötävää.

Ylös johtava polku on tehty toistensa päälle ladotuista kivistä. Pohkeissa ja reisissä tuntuu, kun kurottaa kiveltä toiselle. Välillä edetään pitkospuita pitkin tasamaassa. Sadesäällä pitää vielä varoa liukastumista. Kivet on kuitenkin harkiten asetettu paikoilleen, joten niistä on tukeva ponnistaa.

Välillä nousu hidastuu, kun pitää antaa tilaa vastaan tulijoille. Sesonkiaikana polulla on suorastaan ruuhkaa. Vuosittain noin 200 000 matkailijaa vierailee huipulla. Talviaikaa ei liukkauden takia suositella. Suurin osa Preikestolenin kävijöistä tulee paikalle kesäkuukausien aikana.

Kalliojyrkänne muodostui jääkauden aikana noin 10 000 vuotta sitten, kun jäänreuna saavutti jyrkänteen. Vesi jäätyi kallionhalkeamiin ja lopulta lohkaisi irti isoja paloja kallioperästä. Toisinaan syntyi jopa satoja metrejä syviä pystysuoria jyrkänteitä.

Nousun varrelle on laitettu penkkejä huilaamista varten. Lisäksi reitillä on muutamia opastauluja kertomassa matkan etenemisestä.

Pääte-etapin, Preikestolenin tasalakisen huipun, koko on noin 25 kertaa 25 metriä. Turvakaiteita ei ole. Pudotusta on pystysuoraan alaspäin 600 metriä. Vaikka ei olisi korkeanpaikankammoinen, saa näkymä haukkomaan henkeä. Tuntuu uskomattomalta, miten muutamat rohkelikot uskaltautuvat istumaan jyrkänteen reunalle. Onnettomuuksia ei ole sattunut, mutta itsemurhia tai niiden yrityksiä on silloin tällöin.

Osa ei tyydy tasalakisen kalliojyrkänteen maisemiin, vaan kiipeävät vielä ylemmäksi suoraa kallioseinämää pitkin.

Paluumatka alas huipulta takaisin parkkipaikalle ei välttämättä suju nopeammin. Tarkkaan pitää katsoa, mihin astuu. Preikestolinin retkeen menee matkoineen koko päivä, mutta kokemus on ikimuistoinen.

Jos potkua riittää, niin seuraavaksi voi nousta Stavangerin lähellä ja Lysevuonon rannalla sijaitsevan Kjerag-vuoren huipulle. Täällä noustaan yli kilometrin korkeuteen. Haastavamman reitin ansiosta ruuhkaa on vähemmän kuin Preikestolenin huipulla. Näkymät ovat vieläkin komeammat.

KARTTA

29. KARMØYN SAARI

Matka Stavangerista Bergeniin on mielenkiintoinen. Vaikka matkan pituus on vain 160 kilometriä, kestää ajomatka liki neljä tuntia. Reitin varrella on tunneleita ja kaksi pidempää lauttamatkaa. Reitin alkupäässä on Karmøyn saari, jonka tutustumiseen menee vähintään yksi päivä. Saari kuulu Rogalandin lääniin.

Karmøyn 30 kilometriä pitkä saari suojaa hyvin avomereltä puhaltavilta tuulilta. Saaren nimi viittaakin muinaisnorjan kielellä suojaamista. Saaren ja mantereen väliin jää kapea, mutta laivaliikenteelle sopiva Karmsundet. Se oli aikoinaan osa sitä väylää (Nordvegen), jota pitkin voitiin purjehtia turvallisesti rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Ilmeisesti maan nimi, Norja, on johdettu tästä vesiväylästä.

Karmøyn saarella on ollut asutusta jo esihistoriallisena aikana. Saarelta on löydetty runsaasti muinaisia hautakumpuja. Saaren pohjoisosassa sijaitsevassa Avaldsnesissä oli kuninkaanlinna vuosina 870-1450. Täällä asui muun muassa Harald Kaunotukka, Norjan perustaja ja ensimmäinen kuningas.

Avaldsnesissä on yhä jäljellä keskiaikainen Pyhä Olavin kirkko. Sen vieressä on mielenkiintoinen kohde: osittain maan alle sijoitettu alueen historiasta kertova museo (Nordvegen Historiesenter) ja pienellä saarella sijaitseva muinainen viikinkiajan maatila (Vikinggarten). Täällä pidetään Norjan suurimmat viikinkifestivaalit (www.vikingfestivalen.no).

Hyvien hiekkarantojensa ansiosta Karmøyn saari on lomailijoiden suosiossa. Parhaat uima- ja surffausrannat löytyvät saaren länsirannalta läheltä Ferkingstadin kylää. Saaren suurin ”kaupunki”, Kopervikaan, ei sekään ole koolla pilattu.

Saaren eteläkärjessä sijaitseva Skudeneshavin pikkukaupunki tarjoaa mahdollisuuden rauhalliseen lomapäivään. Tosin Skudefestivaalien aikana, heinäkuun ensimmäisellä viikolla, kaupunki täyttyy juhlijoista. Silloin 3000 asukkaan pikkukaupunkiin saapuu noin 35 000 vierasta.

Skudeneshavin Mælandsgården -museo sijaitsee kaupungin keskustassa vanhassa 1800-luvun rakennuksessa. Museo esittelee kaupungin historiaa kertomalla muun muassa, miten sillinpyynnillä ja ulkomaankaupalla on ollut tärkeä merkitys kaupungin asukkaille. Esillä on myös hieno pienoismalli, joka havainnollistaa, millainen Skudeneshavn oli vuonna 1918.

Karmøy tunnetaan myös kuparikaivoksestaan. Saaren pohjoisosan Visnesin kuparia käytettiin muun muassa New Yorkin Vapaudenpatsaan päällystämiseen. Nyt Visnesissä on kaivosmuseo (Vigsnes Gruvemuseum). Saaren museoista voidaan vielä mainita Åkersundissa sijaitseva kalastusmuseo (Rogalans Fiskerimuseum).

KARTTA

TURISTITOIMISTOT

Avaldsnes

Osoite: Nordvegen Historiesenter.

www.visitkarmoy.no

www.vikinggarden.no

Kopervik

Osoite: Rådhuset.

Skudeneshavn

Osoite: Torget.

www.visitskudeneshavn.no

www.skudenes.no/museum

VIIKINKIMUSEO (Vikinggarden)

HISTORIANMUSEO (Nordvegen Historiesenter)

Osoite: Avaldsnes.

KAIVOSMUSEO (Vigsnes Gruveområde)

Osoite: Visnes.

www.vikinggarden.no

KARMØY FISKERIMUSEUM

Osoite: Vedavågen.

www.fiskerimuseum.net

MÆLANDSGÅRDEN

Osoite: Skudeneshavn.

www.skudenes.no/museum

www.visitskudeneshavn.no

30. HAUGESUND

Tammisaaren ystävyyskaupungilla Haugesundilla on takanaan merkittävä historia. Itse kaupunki on nuori, sillä se on virallisesti perustettu vasta 1855. Haugesundin alue on ollut kuitenkin asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Viikinkien aikakaudeltakin on runsaasti löytöjä. Siltaa pitkin pääsee Haugesundin vieressä sijaitsevalle Karmøyn saarelle. Avaldsnesissä asui kuninkaallisia, muun muassa Harald Kaunotukka, Norjan perustaja ja ensimmäinen kuningas. Täällä voi tutustua myös viikinkiajan elämään (kts. kohde 27)

Kuningas Harald Kaunotukka haudattiin Haugesundin lähistölle vuonna 940. Muutama kilometri kaupungin pohjoispuolella sijaitsee kuninkaan hautakumpu.

Tälle paikalle on pystytetty myös Norjan kansallismonumentti (Norgens Riksmonument). Vuonna 1872 juhlittiin Norjan yhdistymisen tuhatvuotisjuhlia. Lähtökohtana pidetään vuoden 872 Hafrsfjordin taistelua, jossa Harald Kaunotukka voitti vihollisensa ja yhdisti norjalaiset kuningaskunnaksi. Muistomerkki muodostuu 17 metriä korkeasta graniittiobeliskista. Sen ympärillä on 29 kiveä pystyssä muistuttamassa Norjan vanhoista maakunnista.

Haugesund sijaitsee merenrannalla, mutta kuitenkin suojaisessa paikassa. Karmøyn saari suojaa aavalta Pohjanmereltä puhaltavilta myrskytuulilta. Kaupungin ja Karmøyn väliin jää vilkkaasti liikennöity suojaisa Karmsundin salmi.

Sillinpyytämisellä on ollut iso merkitys noin 34 000 asukkaan Haugesundille. Kalastuksen merkitys on vähentynyt. Alun perin Haugesundin vaakunassa oli sillitynnyri, ankkuri ja kolme lokkia. Sillinpyynnin hiipuessa nykyvaakunaan on jätetty vain kolme lokkia. Kalastuksen vähentyessä öljyntuotannon merkitys on kasvanut.

Matkalla Stavangerista Bergeniin Haugesund on hyvä taukopaikka. Huolimatta hienosta sijainnistaan meren rannalla kaupunki ei ole erityisen viehättävä. Kadut muodostavat nykyaikaisen kaupungin tapaan säännöllisen ruutukaavan. Arkkitehtuurissa on sekaisin vanhaa ja tylsempää uutta. Haugesundin kaunein talo on punertava kaupungintalo. Sitä pidetään yhtenä Norjan kauneimpana uusklassistisena rakennuksena.

Haugesund on suosittu konferenssi- ja festivaalikaupunki. Täällä pidetään muun muassa Norjan kansainväliset elokuvafestivaalit ja suosituksi tulleet Sildajazz-festivaalit. Elokuussa Haugesundissa raikaa jatsi kymmenien bändien esittämänä. Festivaalin aikana palkitaan norjalaisia jatsin ammattilaisia.

Haugensundin keskustassa sijaitsevassa Karmsund-museossa kerrotaan seudun historiasta ja havainnollistetaan, miten ihmiset aikoinaan asuivat ja elivät.

Haugesundin itäpuolella (13 km) on mielenkiintoinen sotahistoriasta kiinnostuneille tarkoitettu museo. Arquebus-sotamuseo kertoo norjalaisten toisen maailmansodan aikaisesta vastarintaliikkeen toiminnasta. Muista lähialueen museoista kerrotaan lisää Karmøyn saaren (kohde 27) kappaleessa.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Osoite: Strandgaten 171.

www.visithaugesund.no

KARMSUND MUSEUM

Osoite: Skåregata 142.

www.karmsundfolkemuseum.no

ARQUEBUS-SOTAMUSEO (Arquebus Krigshistorisk Museum)

Osoite: Førdesfjorden, Tysvær.

www.arquebus.no

31. BERGEN

Täällähän on vain ulkomaalaisia, tulee ensimmäiseksi mieleen, kun kävellee Bergenin idyllisessä satamassa. Satamalaituriin kiinnittyy risteilyaluksia, jotka ovat kerrostalon kokoisia. Yhdessä humauksessa Unescon suojeluksessa olevan Bryggenin värikäs puutalokortteli täyttyy laivaturisteista. Eilen satamakorttelin täytti japanilaisturistit. Tänään italialaiset. Matkailusta on tullut vuosi vuodelta Bergenille taloudellisesti entistä tärkeämpi.

Lämpimästi pukeutuneet eteläeurooppalaiset turistit ovat varautuneet Pohjolan kesän viileyteen. Hyvä niin, sillä tänäänkin Bergenin taivas on erilainen kuin värikkäissä postikorteissa. Bergenissä sataa yli 200 päivää vuodessa.

Lyijynharmaasta taivaasta huolimatta tai juuri sen ansiosta Bryggenin vanhat hansakauden aikaiset puutalot näyttävät entistä värikkäimmiltä. Näkymä on ikuistettu lukemattomiin Norjaa esitteleviin postikortteihin ja matkailukirjoihin. Näkymä on kuitenkin aito, sillä Bryggen on säilynyt alkuperäisen näköisenä. Toki se on vanhojen puukaupunkien tavoin palannut tasaisin välein, mutta Bryggen on rakennettu aina uudestaan.

Norjan toiseksi suurin kaupunki Bergen on perustettu vuonna 1070. Vuorten ja vuonojen välissä kaupunki oli pitkään eristyksissä muusta Norjasta. Merenkulun avulla Bergen oli enemmän tekemisissä muun maailman kanssa kuin esimerkiksi Oslon kanssa.

Yhä edelleen matkailijalla on päällimmäisenä tunteena, että on saapunut jonnekin syrjäiseen kolkkaan. Matka Bergeniin on elämys. Osloon on maanteitse liki 500 kilometriä. Reitin varrelle osuus useampi lauttayhteys, useita tunneleita ja maksullisia siltoja. Ajomatka vuoriston yli kestää useita tunteja.

1900-luvun alussa valmistunut junayhteys sisämaan kautta Oslosta on klassikko. Juna kulkee halki upeiden vuoristomaisemien. Rataa pidetään maisemiltaan yhtenä maailman kauneimpana. Sen korkein kohta on 1 300 metriä merenpinnan yläpuolella.

Bergen oli vuosisatojen ajan Norjan tärkein ja vaurain kaupunki. Ja ennen kaikkea saksalainen kaupunki. Bryggenin satamakortteli on alun perin saksalaisten hansakauppiaiden rakentama. Tästä osoituksena alueella on jo vuonna 1872 perustettu Hansamuseo, Hanseatiske Museum. Se toimii vanhassa saksalaiskauppiaan kodissa. Museossa saa hyvän käsityksen, millaista elämää kauppiaat elivät vuosisatoja sitten Bergenissä.

Kiehtova tunnelma tiivistyy Bryggenin vieressä sijaitsevalla Kalatorilla. Lokit kirkuvat ja turska tuoksuu. Pohjoisten vesien herkut, lohet, taimenet, sillit ja äyriäiset on aseteltu houkuttelevasti esille. Myös norjalaisten herkkua, lipeäkalaa, on tarjolla. Lipeässä liotettu ja pitkään kypsytetty turska menee kurkusta alas kuminalla maustetun norjalaisen akvaviitin kera.

Totta kai, kun kaupunki pursuaa turisteja, on satama pullollaan myös matkamuistokojuja. Perinteiset norjalaiset villapaidat ovat hintavia, mutta käsin kudottu villamyssy on monen turistin päässä heidän palatessaan takaisin risteilyaluksensa lämpöön.

Useimmat Bergenissä vierailevat turistit tutustuvat vain Kalatoriin ja Bryggeniin. Silti annos on tuhti. Pelkästään Bryggenin alueella on 20 eri tutustumiskohdetta. Museoitakin on useampia.

Satama-altaan yhdessä kulmassa sijaitsee Bergenin turistitoimisto. Pitkät aukioloajat saavat kiitosta, mutta rakennuksen ulkonäöstä voi olla montaa mieltä. Kun kysyy ehdotuksia mukavista käyntikohteista, kaksi on varmasti ehdotettujen joukossa: Akvariet ja Kabelbanen. Molemmat ovat Bergenin suosituimpia kohteita.

Jälkimmäinen on vaijerikäyttöinen köysiratajuna (www.floibanen.no), joka kuljettaa matkustajia kaupungin keskustasta ylös Fløyfjelletin huipulle. Fløyen, kuten paikalliset sitä kutsuvat, on yksi Bergenin ympärillä olevista vuorista. Jos pohkeissa on potkua, ylös voi myös patikoida. Vaiva palkitaan Bergenin komeimmilla näkymillä. Ylhäältä näkee, miten vuorten rinteille kiipeävä yli 200 000 asukkaan Bergen on todellisuudessa suurkaupunki. Alhaalla satamakortteleissa vallitsee viihtyisän pikkukaupungin tunnelma.

Vielä jännittävämpi tapa nousta korkeuksiin on tehdä matka Ulriken-köysiradalla (www.ulriken643.no). Turistitoimiston edestä lähtevä bussi vie ensin lähtöasemalle, josta jatketaan vaijerin varassa roikkuvalla vaunulla yli 600 metriä korkean Ulriken-vuoren laelle.

Akvariet eli Akvaario on Bergenin suosituin nähtävyys. Se mainostaa omistavansa Euroopan suurimman meri- ja makeaveden kalojen kokoelman. Akvaariossa onkin altaita useita. Täällä voi nähdä myös koulutettuja hylkeitä ja lystikkäitä pingviinejä. Viihteellinen hyljeshow on hauskaa katseltavaa. Akvariet sopii kaikenikäisille.

Bergen on museoista kiinnostuneelle runsaudensarvi. Tarjontaa on taiteesta historiaan.

Meri ja merenkulku on ollut bergeniläisille toimeentulolähde vuosisatojen ajan. Siispä kaupungissa täytyy olla myös merenkulkuaiheinen museo. Bergens Sjøfartsmuseum kertoo merenkulun historiasta aina viikinkiajoista nykypäivään. Museo omistaa laajan pienoismallikokoelman.

Lähes merenkulkumuseon vieressä on pari muutakin mielenkiintoista museota. Luonnontieteellisellä museolla on laajat eläin- ja kasvitieteelliset sekä geologiset kokoelmat. Monipuolisessa kulttuurihistorian museossa voi perehtyä norjalaiseen kansankulttuuriin.

Bergen tunnettaan tasokkaana kulttuurikaupunkina. Syystäkin se valittiin vuonna 2000 Euroopan kulttuurikaupungiksi. Bergen on myös tunnetun säveltäjän Edvard Griegin kotikaupunki. Musiikista innostunut voi vierailla hänen kotitalossaan Troldhaugenissa. Grieg syntyi Bergenissä vuonna 1843. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään on musiikki Henrik Ibsenin näytelmään Per Gynt.

Keskellä Bergeniä on pieni järvi, Lille Lungegårdsvann, jonka rannoille kaupunkilaiset mielellään kokoontuvat. Järven rannalla on Festplassen, kaupungin juhla-aukio ja musiikkipaviljonki. Bergenin taidemuseot sijaitsevat yhtenä ryppäänä järven etelärannalla.

Bergenin kohdevalikoima on poikkeuksellisen laaja. Määrä on suuri ja laatu korkea. Vain pieneen osaan ehtii tutustua yhden matkan aikana. Retki Bergeniin vaatii oitis uuden retken Bergeniin. Ohessa on esitelty ainoastaan kaupungin suosituimmat kohteet.

KARTTA

TURISTITOIMISTO

Bergenin turistitoimisto sijaitsee aivan kalatorin vieressä.

Osoite: Strandkaien 3.

www.visitBergen.com

www.bergen-guide.com

AKVARIET

Täällä viihtyy koko perhe. Akvaario sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Perille pääsee myös bussilla tai satamasta lähtevällä vesibussilla.

Osoite. Nordnesbakken 4.

www.akvariet.no

LUONNONTIETEELLINEN MUSEO (De Naturhistoriske Samlingar)

Ehkä hiukan vanhahtavalta vaikuttava luonnonhistoriallinen museo, mutta silti täällä on paljon nähtävää. Vieressä on merimuseo.

Osoite: Haakon Sheteligs plass.

www.uib.no/universitetsmuseet

MERENKULUNMUSEO (Bergens Sjøfartsmuseum)

Vaikka museon anti ei ole ylipursuava, ei täältä selviydy nopeasti poiskaan. Pienoismallejakin on useita.

Osoite: Haakon Sheteligs plass.

www.sjofartsmuseum.museumvest.no

KULTTUURIHISTORIALLINEN MUSEO (De Kulturhistoriske Samlingar)

Osoite: Muséplassen 3.

Lue lisää

HANSAMUSEO (Hanseatiske Museum)

Bergenin lähes pakollinen kohde, onhan hansakauppiaiden merkitys ollut suuri kaupungin kehitykselle.

Osoite: Bryggen.

www.museumvest.no

BRYGGENS MUSEUM

Koko Bryggen on jo historiallinen nähtävyys, mutta jos haluaa vielä lisää, niin sitä löytyy Bryggenin historianmuseosta. Osa esineistä on peräisin arkeologisista kaivauksista, jotka tehtiin vuoden 1955 tulipalon jälkeen.

Osoite: Dreggsalm. 3.

www.bymuseet.no

HÅKONSHALLEN

Håkonshallen on Bergenin tärkein juhlasali. 1200-luvulta peräisin oleva rakennus on kärsinyt pahoja vaurioita useampaan kertaan, mutta se on aina kunnostettu. Rosenkrantztårnet kuulu Håkonshallenin tavoin Bergenin linnoitukseen.

Osoite: Bergenhus.

www.bymuseet.no

LILLE LUNGEGÅRDSVANN -RANTA-ALUEEN TAIDEMUSEOT

Keskustassa sijaitsevan pienen järven rannalla on vieri vieressä useita taidemuseoita. Esillä on perinteistä ja uudempaa taidetta.

www.kunstmuseene.no

www.kunsthall.no

32. HARDANGERVUONO

Matka Bergenistä Osloon on elämys. Ajomatkan pituus vaihtelee reittivallinnasta riippuen. Joka tapauksessa ajamista on yli 400 kilometriä. Matka kestää useita tunteja. Reitin voi ajaa päivässä, mutta kannattaa edetä hitaammin. Reitin varrella on niin paljon nähtävää, että on suorastaan pakko useasti pysähtyä ihailemaan maisemia. Norja tarjoaa kahdeksantoista eri maisematietä (www.nasjonaleturistveger.no). Yksi niistä on Oslon ja Bergenin välinen Haddangervidda-jäätikön ylittävä turistitie.

Norjan rantaviiva on rikkonainen. Pitkät ja kapeat merenlahdet, vuonot, työntyvät syvälle sisämaahan. Ympärillä syvänsinisestä vedestä vuoret kohoavat paikoitellen lähes pystysuoraan kohti taivasta. Vesiputoukset syöksyvät alas kallionseinämien huipuilta. Taustalla näkyy lumipeitteisiä vuorenhuippuja ja alaspäin hitaasti valuvia jäätiköitä.

Täälläkin syrjäisillä ja vaikeakulkuisilla seuduilla on asutusta. Suojaisten lahtien rannoilta löytyy tasaista ja hedelmällistä maaperää. Ravinteikkaat viljelysmaat ovat mahdollistaneet pienten kylien syntymisen. Keväällä tuhannet hedelmäpuut ovat kukassa. Hardangerin alueella on neljäsosa Norjan hedelmäpuista. Nykyisin matkailusta on kuitenkin tullut kuvankauniin alueen eräs tärkeimmistä elinkeinoista.

Vuonomaisemia voi ihailla vaivattomimmin risteilyaluksen kannelta. Päivänkestäviä risteilyjä järjestetään Bergenistä käsin. Hyvä laivaristeilyn aloituspaikka on myös Norheimsund, joka sijaitsee sisämaassa, Hardangervuonon rannalla. Automatkailijakin pääsee nauttimaan norjalaisista alppimaisemista. Monin paikoin maantie kulkee molemmin puolin vuonon rantoja, välillä lähes vedenpintaa viistäen.

Rannikko- ja ylänköalueet ovat olleet aina maantieliikenteelle haasteellisia. Talvella olosuhteet ovat vieläkin ongelmallisempia. Viime vuosikymmenien aikana vuono- ja ylänköalueiden tieyhteyksiä on huomattavasti parannettu. Autolautat ovat sukkuloineen jo kauan vuonojen poikki. Osan lautoista on nykyisin korvattu jättimäisillä silloilla. Nykytekniikan avulla vuonojen ali ja vuorten läpi on koverrettu uusia tunneleita. Matkanteko on nopeutunut. Ilmaista se ei ole. Norjalaiset maksavat kalliisti öljyrahoilla rakennetuista tunneleistaan ja silloistaan.

Kesällä 2013 avattiin Norjassa Euroopan pisin riippusilta. Hardangervuonon ylittävä silta mykistää. Työt aloitettiin vasta kolme vuotta sitten ja jo nyt silta on valmis. 1380 metriä pitkän sillan rakentaminen maksoi niin paljon, että sitä ei voida koskaan rahoittaa täysimääräisesti pelkillä siltamaksuilla. Siltaa varten piti rakentaa vielä pitkiä tunneleita.

Norja saa kiittää upeista postikorttimaisemistaan viimeistä jääkautta. Vuonot syntyivät tuhansia vuosia sitten jäätikköeroosion tuloksena. Vuortenhuipuilta alas valuvat valtavat jäätikkömassat koversivat ympäröiviä vuorenseinämiä synnyttäen syviä rotkolaaksoja. Ilmaston lämmettyä syvängöt täyttyivät merivedellä. Lopputuloksena oli rikkonainen rantaviiva ja syvälle sisämaahan työntyvät vuonot. Kaukaisimmat lahdenpoukamat ovat sisämaassa jopa satoja kilometrejä vuonon suulta.

Rikkonaisuutta lisäävät vuonojen muodostamat haarat. Hardangervuonon pääuoma ulottuu Atlantin rannikolta lähes parisataa kilometriä sisämaahan. Sen jälkeen se haaraantuu vielä useaksi sivuhaaraksi. Suurimmat haarat ovat Sørfjorden ja Eidfjorden.

Hardangervuonon alueesta löytyy runsaasti tietoa osoitteesta www.hardangerfjord.com. Turistitoimistoista ja hotelleista saa mukaansa myös hyviä esitteitä.

Norheimsund, Eidfjord, Granvin, Jondal, Kvam, Odda, Ullensvang ja Ulvik. Siinä ovat Hardangerin alueen asutuskeskukset. Näistä Oddaa kutsutaan jopa kaupungiksi. Yhteensä edellä mainittujen paikkakuntien asukasluku jää alle 30 000. Kesällä turistien ansiosta määrä kasvaa moninkertaiseksi.

Bergenistä johtavaa maisematietä pitkin ajaa runsaassa tunnissa Hardangervuonon maisemiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka on vuonon pohjoisrannalla, lähellä Norheimsundia. Tienvarsiviitat opastavat Steindalsfossen-putouksen luo. Se sijaitsee lähes tien vieressä. Putouskorkeus ei ole Hardangerin alueen suurin. Silti 20 metrin korkeudesta alas syöksyvä vesi tekee vaikutuksen. Steindalsfossen on valittu yhdeksi Norjan kauneimmaksi putoukseksi. Kohteen erikoisuutena on mahdollisuus kävellä putouksen vesiverhon taakse, jossa meteli on kovimmillaan.

Kaikkein kovimmat vesiryöpyt tarjoaa lähellä Fossin kylää sijaitseva Vøringsfossen. Jo serpentiinitie alhaalta vuonon rannalta ylös vuoristoon on elämys. Tunturiylängöllä virtaava joki syöksyy Fossin kohdalla alas laaksoon 145 metrin korkeudesta, korkeimmalta kuin missään muualla Norjassa. Syystäkin paikka on Norjan suosituin luonnonnähtävyys.

Lisää putouksia voi nähdä Vossin-Granvin -tien varrella. Skjervsfossenin putous on edellä mainituista kaunein. Se muodostuu kahdesta vierekkäisestä vesiputouksesta. Pudotusta on yli 100 metriä.

KARTTA

Hardangervuonon nähtävyyksiä

FARTØYVERNSENTER

Museossa esitellään merenkulkuun liittyviä perinteitä, kuten köyden ja puulaivojen tekoja.

Osoite: Norheimsund.

www.fartoyvern.no

VOIMALAITOSMUSEO (Norsk Vasskraft- og Industristadmuseum)

Vesivoiman käyttö sähköntuotantoon aloitettiin täällä 1900-luvun alussa. Kauniilla paikalla vuonon rannalla sijaitsevaan voimalaitokseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla.

Osoite: Tyssedal.

www.nvim.no

MIKKELPARKEN

Hardangerin alueen ainoa huvipuisto on suunnattu alakouluikäisille. Tarjolla on vesiliukumäkiä, sähköautoja, eläimiä ja leikkipaikkoja.

Osoite: Kinsarvik.

www.mikkelparken.no

TROLLTUNGA

Tyssedalista ajetaan Skjeggedaliin. Täältä jatketaan patikoiden 8-10 tuntia Trolltungalle ja takaisin. Retki vaatii hyvät jalkineet ja hyvän kunnon. Vaiva palkitaan komeilla maisemilla. Vaelluskartan saa Oddan tai Skjeggedalin turistitoimistosta.

Osoite: Skjeggedal.

www.visitodda.com

HARDANGERIN KANSANMUSEO (Hardanger Folkemuseum)

Utnassa sijaitseva kansanmuseo on perustettu jo vuonna 1911. Se on eräs alansa vanhimmista Norjassa. Vuonon rannalla sijaitsevan ja hedelmäpuiden ympäröimän museon sijainti on kaunis. Vuoret kohoavat taustalla. Museo esittelee alueen kansaperinnettä. Alueella on myös vanhoja historiallisia rakennuksia.

Osoite: Utne.

www.hardangerogvossmuseum.no

Laivaristeilyjä

www.fjordtours.no

Lisätietoja

www.hardangerfjord.com

TURISTITOIMISTOJA

Eidfjord

www.visiteidfjord.no

Odda

www.visitodda.com

Kinsarvik

www.visitullensvang.no

Ulvik

www.visitulvik.no

33. HARDANGERVIDDA

Norja tarjoaa lähes parikymmentä eri maisematietä. Yksi niistä on Hardangervidda-jäätikön ylittävä turistitie. Se on todellinen elämys. Oslo-Bergen -reitin kohokohtia on nousu ylös Hardangervidda-jäätikölle ja ajo läpi karun maiseman yli kilometrin korkeudessa. Lähde matkaan täydellä tankilla, sillä huoltoasemia on harvassa. Polttoaineen hinta kaukana vuoristossa on eri kuin kaupungissa.

Oslosta päin tultaessa Hønefossin ja Golin välillä tie kulkee laaksossa jokea seuraten. Tie on melko vilkasliikenteinen Goliin asti. Sen jälkeen ajetaan Geilon ohi kohti jäätikköä. Geilo ei juurikaan tarjoa mitään kesälomamatkalaiselle, mutta talvella se muuttuu suosituksi laskettelukeskukseksi. Pohjoisesta päin tultaessa ajetaan Eidfjordin kylästä mutkitellen serpentiinitietä ja tunneleita pitkin ylös Fossin kylään ja edelleen kohti etelää ja jäätikköä.

Vuonna 1981 perustettu Hardengervidda on Norjan suurin kansallispuisto. Sen korkein kohta on Hardangerjøkulen (1863 m). Maisema on puutonta tunturimaisemaa, jota värittävät lukemattomat pikkujärvet, joet ja nopeasti virtaavat purot. Kesä on lyhyt ja viileä.

Kasvillisuus ja eläimistö on arktista. Sammaleet ja jäkälät ovat enemmistönä. Hardangerviddan alueella vaeltaa yhä tuhansia villiporoja etsien ruokaa siirtymällä laitumelta toiselle.

Matkailijat tulevat tänne kaikkina vuodenaikoina. Talvella maastossa liikkumiseen tarvitaan sukset. Kesällä osa turisteista jättää auton parkkiin ja lähtee vaeltamaan. Maasto on helppokulkuista. Kartan avulla voi suunnistaa vuoristokämpältä toiselle. Kuluneet polut kertovat, miten tunturiylänkö on ylitetty jo kauan ennen autojen tuloa.

Eidfjordissa sijaitsee tasokas Hardangerviddan luontokeskus. Se esittelee hienosti jäätikön elämää. Parikymmentä minuuttia kestävä helikopterista filmattu elokuva on hieno.

KARTTA

HARDANGERVIDDAN LUONTOKESKUS

Tasokas infokeskus, jossa voi tutustua Norjan suurimpaan kansallispuistoon.

Osoite: Eidfjord.

www.hardangerviddanatursenter.no

Lisätietoja

www.hardangerfjord.com

www.nasjonaleturistveger.no (Norjan turistitiet)

www.nasjonalparkrute.no

SISÄLLYSLUETTELO