Valikko Sulje

Avasiko urheilun oikeusturvalautakunta matopurkin – kohupäätös mietityttää niin pelaajia kuin seurajohtajiakin

Kiistapallo! Aina joukkueen ja pelaajan sekä hänen vanhempiensa ajatukset eivät kohtaa. Kesken kauden tapahtuvissa seurasiirroissa ongelmaksi voi tulla kausimaksun maksaminen kokonaisuudessaan.

Vastaus riippuu, keneltä kysytään. Pelaajalta, pelaajan vanhemmalta, valmentajalta, seurajohtajalta, lajiliitolta…Kiistatilanteessa urheilun oikeusturvalautakunta päättää tarvittaessa, kuka on oikeassa, ja silloin vastaus voi olla toiselle osapuolelle pettymys.

Varmaa riidasta on ainoastaan se, että lakimies kuittaa itselleen palkkion.

Kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, lapsen etu ja oikeus, maalaisjärki, painavat syyt, tarkoituksenmukaisuusharkinta, erityisen painavat syyt, reilun pelin ihanteet…Pelaajasiirtoihin liittyvät kiistat vilisevät edellä mainittuja ilmaisuja. Niistä jokainen on enemmän tai vähemmän vaikeasti tulkittavia. Mikä on kohtuullisuus, mikä on erityisen painava syy?

– Kun päätöstä perustellaan adjektiiveilla, ollaan heikoilla jäillä. Usein kiistatapauksissa pelataan mielikuvilla, esimerkiksi toteamalla olevansa pettynyt seuran toimintaan. Epäselväksi jää, mikä on pettymyksen taso. Seuratoiminta ei ole mikään tuote, mille voidaan antaa selkeä ”tehdastakuu” niin, että kaikki menee aina samalla tavalla, toteaa FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen.

Tuorein tapaus liittyy tapahtumaan, missä urheilun oikeusturvalautakunta jyräsi Salibandyliiton päätöksen. Liitto vetosi kilpailusääntöihin. Vastapuoli perusteli tehtyä ratkaisua jopa vetoamalla YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Kiista sinällään ei ollut poikkeuksellinen. Joukkue-urheilussa useita juniori-ikäisiä siirtyy vuosittain seurasta toiseen kesken kauden. Yleensä ongelmitta. Toisinaan tarvitaan molempien osapuolien käymiä sopimusneuvotteluja. Usein erimielisyys liittyy rahaan.

Urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksestä tekee poikkeuksellisen se, että se on asettunut aikaisemmin lajiliiton kannalle. Nyt ei. Avasiko lautakunta päätöksellään matopurkin junioriurheilussa? Sitä miettii nyt moni, etenkin he, jotka vastaavat seurassa joukkueen kausibudjetista.

Kysytään asiaa Turun suurimman salibandyseuran FBC Turun toiminnanjohtaja Lintuselta.

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi ison seuran toiminnanjohtajana urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksestä asettua urheilijan puolelle?

– Ensimmäinen reaktioni oli yllätys. Minua kiinnosti kovasti perustelut, mitkä johtivat tehtyyn päätökseen. Ongelma kytkeytyy mitä suurimmassa määrin joukkueen budjetin laadintaan. Minusta Tiikerit toimi seurana väärin, koska pelaajien vanhemmat olivat valmiita maksamaan koko kauden kustannukset.

Kuinka paljon noin 700 jäsenen FBC Turun toiminnassa tapahtuu junioreiden kiistoja synnyttäviä siirtoja seurasta toiseen kesken kauden?

– Harvoin. Ehkä kolme yksittäistä tapausta viimeisen kahden kauden aikana, kun on jouduttu keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä. Tällöin puhutaan kuukausimaksuista, mutta se on harhaanjohtavaa. Pitäisi puhua aina kausimaksusta. Eli ei voi toimia, kuten puhelinliittymän kohdalla irtisanomalla se kuukauden lopuksi. Seuratoiminnan talouslogiikka on erilainen, vaikka kausimaksun voi toki maksaa useammassa erässä.

Millaisia seurauksia kesken kauden tehdyillä siirroilla voi olla seuran ja joukkueen kannalta?

– Kausimaksu muodostuu siitä, kun lasketaan joukkueen kaikki kulut yhteen ja loppusumma jaetaan pelaajien lukumäärällä. Jos rivistä lähtee kesken kaiken pelaajia pois, muiden pitää maksaa silloin enemmän. Tämän ymmärtäminen tuottaa joskus ongelmia, paitsi ei silloin, kun vanhemmat käsittävät, että maksamalla koko kausimaksu ei tuoteta muille taloudellista haittaa.

– Nykyään on aistittavissa kasvava individualismia siirroissakin, aina ammattilaissarjoja, kuten NHL:ään myöten. Pelaaja voi kokea olevansa liian hyvä nykyiseen joukkueeseen ja haluaa näin parempaan ryhmään. Toisaalta tällaista pelaajaa on hankala myös pakottaa jäämään. Koko joukkueen edun kannalta on parempi, että joukkueessa ei ole pelaajaa, joka ei ole joukkueeseen sitoutunut.

Millainen suhtautuminen seurallasi on ollut juniori-ikäisten pelaajien siirtoihin kesken kauden?

– Lähtökohtaisesti olemme suhtautuneet myönteisesti, kunhan perusteet ovat olemassa. Päätösvalta näissä asioissa ei voi kuitenkaan siirtyä seuroilta pelaajille. Seura lähtee toiminnassaan siitä, että se on yhteisö, eikä pelkästään yksilöitä varten.

– Vanhan liiton miehenä minua häiritsee, kun rakennetaan mielikuvia esimerkiksi jalkapallomaailmasta, jossa puhutaan siirtoikkunoista. Sellaista termiä ei edes ole salibandyssä, silti sitä käytetään meidän lajissa. Luodaan mielikuvaa, että salibandyssäkin pelaajat ovat jatkuvasti siirtymässä jonnekin.

– Seurat ovat alun perinkin eriarvoisessa asemassa. Eri seurojen kausimaksu voi vaihdella tuhansista euroista muutamaan sataseen. Lasku voi olla kovin eri suuruinen, jos seurasiirron yhteydessä joutuu maksamaan isojakin summia. Niinpä käytännössä isot kausimaksut sitouttavat pelaajia seuroihinsa.

Onko mahdollista, että oikeusturvalautakunnan päätös johtaa junioreissa uuteen pelaajasiirtokulttuuriin eli aukeniko niin sanotusti matopurkki?

– En usko, että kyseinen päätös laittaa vielä järjestelmää uusiksi. Ratkaisevaa oli se, että tässä tapauksessa vanhemmat olivat valmiita maksamaan kausimaksun kokonaisuudessaan. Tämä seikka käänsi urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksen pelaajan puolelle. Tehty ennakkopäätös on hyvä myös seuroille, koska nyt pelisäännöt ovat kaikille osapuolille selvät. Seuraa ei voi syyttää rahastuksesta, kun se vaatii siirron ehtona koko kausimaksua maksettavaksi. Vastaavasti seura ei voi myöskään estää siirtoa, jos velvoitteet on hoidettu.

ETUSIVU