Valikko Sulje

Berliinin olympiastadion on urheiluromantikkojen suosikkikohde

Berliinin olympiastadion on nykyään suurten tapahtumien pitopaikka yleisurheilusta jalkapalloon. Se on myös berliiniläisen Bundesliigajoukkueen Hertha BSC:n kotikenttä.

On stadioneita ja stadioneita. Ja sitten on Berliinin olympiastadion. Harvalla urheiluareenalla on yhtä mielenkiintoinen ja värikäs historia kuin Adolf Hitlerin rakennuttamalla Berliinin olympiastadionilla. Hilkulla kuitenkin oli, että vuoden 1936 olympialaisten päänäyttämö olisi myöhemmin purettu tai jopa jätetty tarkoituksella rappeutumaan Rooman Colosseumin tavoin.

Stadion päätettiin kuitenkin kunnostaa kansainväliset vaatimukset täyttäväksi urheiluareenaksi. Nyt se on sekä suurten yleisurheilutapahtumien pitopaikka että myös berliiniläisen jalkapalloseura Hertha Berliner Sport Clubin kotikenttä.

Berliinin olympiastadion on urheiluromantikkojen suosikkikohde. Se kannattaa sisällyttää matkaohjelmaan, kun reissu suuntautuu Saksan pääkaupunkiin. Berliinin keskustasta pääsee junalla (U2 tai S5) runsaassa vartissa perille. Stadioniin tutustuminen tapahtuu omatoimisesti tai pienellä lisämaksulla oppaan johdolla. Jälkimmäisen avulla pääsee paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi. Sisäänpääsymaksu on edullinen.

Murakoso jää, Murakoso jääMartti Jukolan radioselostus Berliinin olympiakisojen kymppitonnin ratkaisuhetkistä on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen urheiluhistoriaan. Japanin Kohei Murakoso roikkui kolmen suomalaisen matkassa viimeisen kierroksen alkuun saakka. Ilmari Salmisen, Arvo Askolan ja Volmari Iso-Hollon kolmoisvoitto onkin monella päällimmäisenä mielessä, kun vierailee ensimmäistä kertaa kuuluisalla olympiastadionilla.

Urheiluhistoriasta kiinnostuneille Berliinin olympiastadion on myös paikka, missä amerikkalainen pikamatkojen maailmanennätysmies Jesse Ovens voitti neljä kultamitalia. Mestari ilmestyi kisoihin, vaikka oli aluksi harkinnut boikottia natsi-Saksan harjoittamien sortotoimien takia.

Samanlaista ylivoimaa nähtiin kyseisellä stadionilla vuosikymmeniä myöhemmin, kun jamaikalainen Usain Bolt juoksi vuoden 2009 MM-kisoissa sadalla metrillä ajan 9,58 ja 200 metrillä 19,19.

Berliinin olympiastadion muistetaan myös paikkana, missä vuoden 2006 jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa ranskalainen Zinedine Zidane puski italialaisen Marco Materazzia rintaan.

Saksojen yhdistymisen jälkeen Berliinin kaupungin nykyaikaistaessa olympiastadionia haluttiin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä – huolimatta stadionin historiallisesta painolastista. Kun kohdetta lähestyy, se näyttää juuri sellaiselta, miltä se näyttää vanhoissa valokuvissakin. Olympiarenkaatkin ovat alkuperäisillä paikoillaan. Nyky-Saksa on hävittänyt monet natsihallinnon aikaiset rakennelmat, mutta Berliinin olympiastadion on saanut jäädä.

Eikä nähtävänä ole pelkästään yleisurheilustadion, vaan myös urheilukeskuksen olympialaisten aikaiset uimastadion, maahockeystadion, tenniskentät ja ulkoilmateatteri, missä kilpailtiin voimistelun olympiamitaleista.

Olympiastadionin itäpäädyssä on yhä valtava kenttä, Der May Feldt, joka toimi ennen olympialaisia Kansallissosialistisen puolueen joukkokokousten juhlapaikkana.  Olympialaisissa kenttä oli hevospoolon ja kouluratsastuksen näyttämönä.

Arkkitehti Walter March oli suunnitellut Berliiniin stadionin vuoden 1916 kesäolympiakisoihin, jotka jäivät ensimmäisen maailmansodan takia pitämättä. Marchin suunnitelma ei kelvannut sellaisenaan Hitlerille. Albert Speer sai tehdä uuden. Hän muutti pikavauhdilla Marchin suunnitelmia. Lopputuloksessa luonnonkivellä oli iso merkitys.

Mallia otettiin antiikin areenoista. Uutta olivat stadionin alle rakennetut maanalaiset käytävät, joita pitkin urheilijat ja toimitsijat pääsivät liikkumaan. Uutta oli myös propagandaministeri Joseph Göbbelsin ideoima perinne tuoda olympiatuli Antiikin Kreikan Olympian lehdosta soihtuviestinä Berliiniin. Stadionin olympiatulen malja on yhä alkuperäisellä paikallaan.

Sodan loppuvaiheessa alueella käytiin taisteluita, mutta stadion säästyi suuremmilta vaurioilta. Tarkkasilmäinen voi vielä nähdä luodin reikiä rakennuksen seinissä. Sodan jälkeen alue jäi englantilaisten miehittäjien käyttöön. Vasta myöhemmin heidän lähdettyä alue vapautui muuhun käyttöön.

Ulkopuolelta on vaikea uskoa, että stadionille mahtuu yli 74 000 katsojaa. Areena on rakennettu osittain maanpintaan alemmaksi. Itse kenttä ja stadionin siniset juoksuradat ovat kaksitoista metriä maanpinnan alapuolella.

Vaikka Berliinin olympiastadion ei ole jalkapallon kannalta ihanteellisin paikka, on stadionilla järjestetty isoja otteluita. Miesten MM-kisojen lisäksi täällä on pelattu naisten MM-kisojen otteluita.

Saksan Cupin loppuottelu pelataan vuosittain Berliinissä. Kaikkien finalistien muistolaatat ovat esillä stadionin ulkopuolella. Betonipintaan on ikuistettu myös hollywood-tyyliin kuuluisien jalkapalloilijoiden jalan- ja kädenjälkiä.

Hertha BSC ei ehkä synnytä suomalaisissa suuria tunteita, koska seura ei ole kestomenestyjä. Joukkue löytyy yleensä Bundesliigan keskivaiheilta, usein jopa sen alapuolelta. Onpa seura ottanut väliä vauhtia sarjaporrasta alempaankin. Herthan viimeisin Saksan mestaruus löytyy 1930-luvulta. Berliini on kuitenkin Suomesta katsottuna oiva kohde käydä katsomassa Bundesliigan otteluita.

Kun olympiastadionia kunnostettiin, jalkapalloseuran toive oli saada juoksuradat poistettua. Tämä ei toteutunut. Myöhemminkin on esitetty, että kentän pintaa pudotettaisiin vielä parilla metrillä ja alaosan katsomoita tuotaisiin lähemmäksi pelialuetta sekä ylimmäinen kerros muutettaisiin mainospaikoiksi. Yleisurheilua varten tulisi uusi stadion.

Toistaiseksi Hertha BSC pelaa Berliinin olympiastadionilla. Sillä on vuokrasopimus nykyisen stadionin käytöstä vuoteen 2025 asti. Satunnaiselle kävijälle etuna on se, että ylisuurelta stadionilta löytyy lähes aina tilaa. Lipun voi ostaa seuran sivujen kautta tai tulemalla vain paikan päälle. Bundesliigan huippuseurojen vieraillessa Berliinissä, stadion on usein loppuunmyyty. Herthan yleisökeskiarvo on noin 50 000.

Vaikka stadion on ylisuuri, on Herthan otteluissa hyvä tunnelma. Siitä vastaa itäkaarteen Ostkurve -kannattajakatsomo. Ottelupäivinä kannattaa tulla ajoissa paikalle. Juniin ahtautuva ihmismäärä on silloin melkoinen.

Berliinissä pelaa myös toinen Bundesliigajoukkue, FC Union Berlin, kulttimaineeseen noussut kaupungin itäosan erikoisuus. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.

Adolf Hitlerin hoviarkkitehti Albert Speer otti mallia antiikin areenoista.

Hitlerin toivomuksesta rakennuksessa on käytetty paljon luonnonkiveä.

Kunnostusten jälkeen stadion on saanut katon ja sinivalkoista ilmettä. Kentän taso on huomattavasti maanpintaa alempana.
Stadionin seinälle on ikuistettu vuoden 1936 olympiavoittajat. Luettelosta löytyy usean suomalaisen nimi.
Hertha BSC:n kannattajat luovat hyvän tunnelman.
Saksan Cupin loppuottelu pelataan vuosittain Berliinin olympiastadionilla.
Kuuluisat pelimiehet ovat jättäneet jälkensä.
Stadionin vieressä on jo olympialaisissa käytetty uimastadion. Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa uima-altaiden vesi oli lämmitetty.

ETUSIVU