Üsküdar! Miksi ihmeessä te suomalaiset aina kysytte, missä sijaitsee Üsküdar. Se on työläiskaupunginosa Bosporin salmen toisella puolella eikä siellä ole mitään nähtävää, hymähtää paikallisoppaani.
Suomalaisturistien uteliaisuus johtuu Eartha Kittin superhitistä, joka aikoinaan suomeksikin laulettuna soi usein radiossa.
Istanbul on kiehtova kohde. Se on ainoa kaupunki maailmassa, joka yhdistää kaksi maanosaa. Euroopan ja Aasian raja kulkee keskellä Bosporinsalmea. Täällä itä ja länsi sulautuvat toisiinsa. Eurooppalaiseen arkkitehtuuriin ja ilmapiiriin yhdistyvät itämainen basaaritunnelma ja lukemattomien moskeijoiden mystinen maailma.
Historian aikana useita nimiä
Istanbul tai Konstantinopoli, lauloi vuorostaan Olavi Virta. Istanbul on niitä harvoja kaupunkeja maailmassa, joka on ollut sekä kristityn että islamilaisen maailman pääkaupunki. Konstantinopoli oli mahtavan Bysantin valtakunnan keskus yli tuhat vuotta. Seuraavat 500 vuotta Istanbulia hallitsivat osmanisulttaanit. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Turkki siirtyi sulttaanit syrjäyttäneen uudistusmielisen Atatürk Kemalin hallintaan. Samalla Istanbul menetti pääkaupunkistatuksen Ankaralle
Istanbul on yhä Turkin suurin kaupunki. Sen strateginen sijainti Bosporin rannalla yhdistää Mustameren Välimereen. Bosporin jalokivi on matkailijoiden suosiossa. Useimmat Välimeren risteilijät poikkeavat Istanbuliin. Omatoimimatkailijan kannattaakin lähteä aamulla ajoissa liikkeelle, sillä keskipäivään mennessä laivaturistit ovat vallanneet nähtävyydet. Iltapäivällä ruuhkat helpottuvat, kun turistit palaavat laivoilleen.
Vaikka yli kymmenen miljoonan asukkaan Istanbul on turvonnut ylisuureksi, löytyy tärkeimmät nähtävyydet kävelymatkan päässä toisistaan. Ne sijaitsevat yhtenä ryppäänä Euroopan puoleisessa historiallisessa osassa, Sultanahmetissa. Rooman vallan ajalta on säilynyt vähän, mutta sitä enemmän on muistoja Bysantin aikakaudelta. Tärkeimmät Istanbulin nähtävyydet ovat sulttaanien rakentamia.
Menneisyyden eri kerrokset
Kierroksen voi aloittaa roomalaiselta Hippodromilta. Kilparadan soikeat ääriviivat ovat yhä aistittavissa, mutta muuten ei antiikin aikaista ole juurikaan jäljellä. Hippodromin vieressä sijaitseva Sininen moskeija on eräs Istanbulin mielenkiintoisimmista kohteista.
Aktiivikäytössä oleva moskeija on hämmentävä kokemus ei-islaminuskoiselle. Turistit johdetaan sisälle omasta ovesta. Ruuhka-aikana pitää jonottaa. Paikalliset pesevät jalkansa ennen moskeijaan menoa.
Sisätiloissa turkoosit kaakelit luovat mystisen sinisen tunnelman. Muslimimiehet tallustelevat pehmeällä matolla, osa polvistuu rukousasentoon. Naiset saavat oleskella vain aidan takana, pienessä ”häkissään”. Ei ehkä ihme, kun Istanbulissa naiset ovat alkaneet protestoimaan tasa-arvon puolesta. Turistilauma seuraa tapahtumia salamavalot leiskuen. Riisutuista kengistä paljastuneiden hikisten sukkien käry tiivistää tunnelmaa. Raitis ilma tekee tässä vaiheessa hyvää.
Hagia Sofiasta on tehty museo
Sinisestä moskeijasta on tullut Istanbulin tärkein pyhättö, sillä sitä suurempi Hagia Sofian moskeija muutettiin museoksi jo 1930-luvulla. Pakollisiin kohteisiin kuuluva Hagia Sofia oli alun perin kristillinen kirkko, mutta Muhammed Valloittaja muutti sen moskeijaksi 1400-luvun puolessavälissä. Muutostöiden johdosta kristilliset tunnukset poistettiin ja moskeijan ympärille rakennettiin minareetit.
Turistien suosiossa oleva Bysantin ajan monumentti Hagia Sofia on sisätiloiltaan komea. Korkeat kupolit ja massiivisten pilareiden puuttuminen synnyttävät suuren tilan tunteen. Vaikka moskeijan rakentamisessa käytettiin aikoinaan parhaita materiaaleja, on ajanpatina tehnyt tehtävänsä. Matkailijoita kiinnostaa ehkä eniten toisen kerroksen niin sanottu Itkevä pylväs. Turistit jonottavat saadakseen tyrkätä peukalonsa pylvään syvennykseen. Sormi kostuu. Hyvä niin, sillä veden sanotaan omaavan parantavia voimia.
Moni kiiruhtaa vielä Topkapin palatsiin, Istanbulin ykköskohteeseen. Täällä pitää kuitenkin varautua sietämättömiin jonoihin. Sulttaanien entinen asuin- ja hallintopaikka huokuu historiaa. Muurien ympäröimä palatsi oli oma kaupunkinsa. Sen suojissa asui tuhansia ihmisiä. Aika on täälläkin tehnyt tehtävänsä ja moni ehkä pettyy näkemäänsä.
Itse palatsi ei ole erityinen, mutta hyvä mielikuvitus auttaa. Lukuisat huntupäiset haareminaiset ja sulttaanin henkeä vartioineet janitsaarit käyskentelivät vuosisatojen ajan muurien sisäpuolella. Palatsi oli varmaan asuttuna hämmästyttävä paikka. Topkapista ei pidä poistua ennen kuin on nähnyt aarrekammion ja panssarilasien takana olevan smaragdein koristellun arvokkaan tikarin.
Maailman suurin katettu basaari
Kun päivän historia-annos on nautittu, voi siirtyä värikkäälle basaarialueelle. Perille löytää, kun kulkee väkijoukon mukana. Istanbulin Suurta basaaria, Kapali Carsia, väitetään maailman suurimmaksi katetuksi basaariksi. Pitkien kujien varrella on 4000 liikettä, kahviloita ja ravintoloita. Käytävien yhteenlasketun pituuden väitetään olevan liki kymmenen kilometriä. Myytävänä on kaikkea mahdollista matoista antiikkitavaroihin.
Basaareissa ostaminen on taitolaji. Pitää osata tinkiä. Jos ei aio ostaa, ei pidä lähteä tinkimään. Mutta, jos on tosimielellä liikkeellä, ei kannata tehdä ensimmäistä tarjousta. Myyjä arvioi sen perusteella maksukykysi. Kauppias saa sanoa ensimmäisen hinnan, mutta se ei ole se, mikä on tuotteen arvo.
Yhtä röyhkeästi kannattaa ilmoittaa alakanttiin oma hinta. Pitkän neuvottelun ja muutaman teekupillisen jälkeen syntyy yksimielisyys. Jos kauppaa ei tahdo syntyä, voi välillä poistua muualle. Kauppias kyllä kutsuu takaisin. Kaupankäynti tinkimisineen on tärkeä turkkilainen sosiaalinen tapahtuma.
