Giverny on pieni ranskalainen pikkukylä tunnin matkan päässä Pariisista luoteeseen. Harva vain 500 asukkaan kylä houkuttelee vuosittain lähes puoli miljoonaa vierailijaa. Mielenkiinnon syynä on tietysti Claude Monet, impressionismin suuri mestari.
Kesäkuukausien aikana Givernyn kylää halkova raitti kuhisee matkailijoita. Läheiset pysäköintialueet täyttyvät autoista heti aamusta. Tänne syrjäiseen kylään ei eksy sattumalta. Vaikka matka Pariisiin on lyhyt, joutuu autoton omatoimimatkailija käyttämään junamatkan jälkeen vielä bussia. Mutta hankala sijaintikaan ei estä impressionismifanien ”pyhiinvaellusmatkaa” Claude Monet’n kotimaisemiin.
Useista Monet’n maalauksista tuttu Giverny oli taiteilijalle rakas paikka. Hän asui täällä perheineen 43 vuotta. Kerrotaan, että Monet näki ensimmäisen kerran vaaleanpunaisen rakennuksen, entisen siideritilan mehupuristamon, ohi kiitävän junan ikkunasta. Hän vuokrasi talon ja myöhemmin vaurastuttuaan osti sen itselleen.
Kuollessaan vuonna 1926 Monet testamenttasi tilan pojalleen Michelille. Vuoden 1946 jälkeen talo jäi kuitenkin tyhjilleen ja pääsi pahasti rapistumaan. Vuonna 1966 Monet’n perintö siirtyi Ranskan valtiolle, jolla ei ollut kuitenkaan varoja Givernyn tilan kunnostamiseen.
Amerikkalaisten varakkaiden impressionismiystävien avulla Givernyn entisöinti saatiin kuitenkin alulle. Kunnostettu talo ja sen ympärillä sijainnut uudistettu puutarha avattiin yleisölle vuonna 1980.
Muuttaessaan Givernyhin Monet oli jo yli 50-vuotias. Hänen ensimmäinen vaimonsa Camille oli kuollut. Monet muutti yhteen taidekeräilijä Ernest Hoschedén vaimon Alicen kanssa. Alice oli jäänyt leskeksi viiden lapsensa kanssa miehensä kuoltua. Susipari lukuisine lapsineen oudoksutti kyläläisiä. He pitivät uusia tulokaita omituisina. Mies maalasi erikoisia tauluja ja vaimo, jonka kanssa Monet ei ollut edes virallisesti naimissa, kulki koirien ja lasten sekä aurinkovarjon kanssa piknikillä.
Monet suunnitteli tontilleen värikkään puutarhan, josta tuli menestyksen makuun päässeelle taidemaalarille ehtymätön innoituksen lähde. Monet istutti puutarhaansa pensaita ja kukkasia sekä vihannestarhan. Lapset pitivät puutarhaa kiusankappaleena, koska rikkaruohoja tuli kitkeä joka ikinen päivä.
Myöhemmin Monet palkkasi seitsemän kokopäiväistä puutarhuria. Ruusut, pionit, hortensiat, unikot, sormustinkukat koristivat sorakäytäviä. Kyläläiset ihmettelivät, kun taiteilija tilasi kasvien siemeniä Aasiasta asti. Naapurit jopa epäilivät, että eksoottiset kasvit pilaisivat kylän kaivoveden.
Monet osti lisämaata naapuritontilta. Tänne hän perusti lummelammen japanilaisine siltoineen. Lammessa kasvoi punaisia, ruusunpunaisia ja valkoisia lumpeita, joita Monet maalasi sillan ohella moneen kertaan eri valaistuksessa. Lammikossa pidettiin karppeja, koska ne pitivät veden puhtaana syömällä kasveja ja pikkuleviä. Monet katseli siltaa joka päivä. Hän huomasi, että se näytti erilaiselta eri vuorokauden aikoina. Hän maalasi sillasta monta taulua ja kaikista tuli erilaisia.
Ennen yleisölle avautumista Monet’n puutarha oli päässyt pahasti ruohottumaan. Kunnostuksesta huolimatta alkuperäisestä puutarhasta ei ole paljoakaan jäljellä. Silti tunnelma nykypuutarhassa on varsin aito. On helppo kuvitella, miten taiteilija sai kukkaloistosta innoitusta maalauksiinsa. Tunnelma on parhaimmillaan lummelammikon koristamassa puutarhassa. Japanilainen silta ja Monet´n lummemaalauksissa esiintyvä vihreä soutuvenekin on kiinnitetty paikalleen.
Vaikka Givernyn tilan puutarhan näkeminen on mieleenpainuva elämys, täydentää Monet’n vaaleanpunainen kotitalo kokonaisuuden. Rakennuksen sisätilat ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Jokaisella huoneella on oma teema värityksineen. Sävyt vaihtelevat auringonkeltaisesta heleään sinivalkoisuuteen. Maalauksilla koristellussa ateljeehuoneessa on helppo kuvitella taiteilijan yhä työskentelevän maalaustelineensä ääressä.
Jos Monet’n kotitalosta puutarhoineen ei saa vielä tarpeeksi, voi impressionismista nauttia Givernyn kylän uudessa museossa (Musée des Impressionismes). Pienen matkan päässä on kylän kirkko. Sen hautausmaalla lepää Monet vaimonsa Alicen ja poikansa Michelin seurassa. Lähes sokeutunut Monet oli kuollessaan 86-vuotias.
Impressionistien voittokulku alkoi nihkeästi
Aluksi pilapiirroksillaan mainetta saanut nuori Claude Monet päätti ryhtyä oikeaksi taidemaalariksi. Tätinsä taloudellisella tuella Monet saattoi opiskella Pariisissa, jossa hän myös tutustui samanhenkisiin taiteilijaystäviinsä. Uuden ajan boheemitaiteilijoita kiehtoivat modernit aiheet, sillä he kuvasivat mielellään tavallisten kaupunkilaisten vapaa-ajanviettoa kahviloissa ja ravintoloissa.
Impressionistit tekivät päivämatkoja Seinen rantakyliin. Monet´n maalaukset menivät alkuaikoina huonosti kaupaksi. Perhe joutui elämään jatkuvasti taloudellisessa ahdingossa. Velkojiaan välttääkseen nuoren Monet’n osoitteet vaihtuivat yhtenään.
Vuonna 1863 Pariisin salongin eli tärkeimmän taidenäyttelyn raati hylkäsi tuhansia maalauksia. Seurauksena oli vastalauseiden myrsky. Itse keisari Napoleon III määräsi, että hylätyille töille oli järjestettävä oma näyttely. Eräs taidearvostelija kirjoitti näyttelyn maalauksista kriittisen arvostelun ja nimitti taiteilijoita “impressionisteiksi”. Käyttämänsä haukkumanimen hän sai Monet´n maalauksesta Auringonnousu, impressio.
Uudelle maalaustyylille omistautuneille taidemaalareille oli yhteistä ulkoilmamaalauksen suosiminen ja puhtaiden ja pastellivärien käyttäminen. Maalauksissa haluttiin esittää vaikutelmia siitä, mitä silmä pystyy näkemään tiettynä hetkenä. Olennaista eivät olleet maiseman yksityiskohdat, vaan valon ja varjon vaikutukset.
Claude Monet´n töitä on kulkeutunut eri puolille maailmaa. Monipuolisemmat kokoelmat löytyvät Pariisin taidemuseoista. Musée d´Orsay on Euroopan suosituin taidemuseo. Musée Marmottan on pelkästään Monet´lle omistettu museo. Musée de l’Orangerie esittelee Monet´n jättimäisiä lummetauluja. Givernyhin pääsee Pariisista Le Havreen kulkevalla junalla, lähtöasema Saint-Lazare.
Lisätiedot www.giverny.org
