Consuegra.
Tuskin edes Miguel de Cervantes, espanjalainen kirjailija, aavisti, että hänen yli 400 vuotta sitten kirjoittama kirja toimii myöhemmin matkaoppaana. Ja tuskin Cervantes aavisti, että hänen puolipiruillaan Sevillan vankilassa kirjoittamasta kirjastaan tulisi länsimaisen kirjallisuuden kuuluisin teos, todellinen klassikko.
Madridin eteläpuolella Kastilia La Manchan alueella uimarannat ovat kaukana. Rannaton lakeus, viivasuorat tiet ja uinuvat maaseutukylät eivät kuulosta äkkiseltään idylliseltä lomaseudulta. Alue on jopa espanjalaisille matkailijoille melko tuntematon. Ulkomaalaisia turisteja on vähän. Vierailijoiden puuttuminen näkyy hinnoissa. La Manchan alueella majoittuu ja syö edullisesti.
Edellytykset La Machan matkailumarkkinointiin ovat kuitenkin hyvät. Surullisen hahmon ritarin ympärille on räätälöity useita Don Quijote -reittejä. Tienvarsille ja talojen seiniin on kiinnitetty vihreänvalkoisia Ruta de Don Quijote -opaskylttejä. Niitä seuraamalla voi siirtyä Cervantesin romaanin tapahtumapaikoille, huolimatta, että montaakaan kohdetta ei voida todellisuudessa tarkasti paikantaa.
”Eräällä Manchan paikkakunnalla, jonka nimeä en huoli palauttaa mieleen, eli taannoin muudan niistä hidalgoista, joilla oli peitsi orrella, vanhanmallinen nahkakilpi, hevosluuska ja vinttikoira. Hidalgomme ikä hipoi viittäkymmentä, hän oli lujarakenteinen, luiseva, kasvoiltaan laiha”.
Näillä esittelysanoilla Cervantes aloittaa romaaninsa.
Kirjan päähenkilö Alfonso Quijano oli maalaishidalgo eli hän kuului alhaisimpaan espanjalaineen aatelisarvoon. Hän omisti maatilan, jossa työskenteli emännöitsijä, sisarentytär ja renki. Isäntä itse oli kiinnostunut metsästämisestä ja ennen kaikkea koukuttavista ritariromaaneista, sen ajan roskakirjallisuudesta. Hildalgo ahmi hankkimiaan ritaritarinoita yötä päivää.
”Unen vähyys ja liiallinen lukeminen kuivasi hänen aivonsa siinä määrin, että häneltä vihdoin meni järki sekaisin”.
Kirjojen innoittamana hidalgo päätti ryhtyä ritariksi, joka taistelee maailman vääryyttä vastaan ja puolustaa sorrettuja. Useita päiviä harkittuaan hän päätti muuttaa oman nimensä, joka sopisi paremmin ritarille. Don Quijoten jatkeeksi tuli kotimaakunta La Mancha, jotta kaikki tietäisivät, mikä on Don Quijote Machalaisen syntyperä.
Myös hänen hevosensa sai uuden nimen. Vaikka se on ylen raihnas ja kehno, ei edes Aleksanteri Suuren Bukefalos vedä sille vertoja, päätteli Don Quijote. Rocinante oli riittävän uljas ja sointuva nimi vaeltavan ritarin hevoselle.
Kunnon ritari tarvitsi myös aseenkantajan. Don Quijote suostutteli erästä talonpoikaa, mutta sangen heikkoälyistä miestä.
”Lähde hyvillä mielin, sillä voihan käydä niin, että isäntäsi valloittaa esimerkiksi jonkun saaren ja nimeää sinut sen käskynhaltijaksi. Näihin ja samanlaisiin lupauksiin luottaen Sancho Panza – se näet oli talonpojan nimi – jätti vaimonsa ja lapsensa ja rupesi naapurinsa aseenkantajaksi”.
Kaksi pientä La Manchan alueen kylää, Consuegra ja Campo de Criptana, kilpailevat siitä, kumpi niistä on se legendaarinen paikka, jossa Don Quijote hyökkäsi jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan. ”Niitä vastaan aion käydä taistelemaan ja ottaa ne kaikki hengiltä, ja niiltä saatu saalis olkoon rikkautemme alku, sanoi Don Quijote aseenkantajalleen Sancho Panzalle. Vastusteluista huolimatta Don Quijote hyökkäsi ”jättiläisiä” vastaan tunnetuin seurauksin.
Molemmat, Consuegra ja Campo de Criptana, sopivat hyvin kirjan kuuluisimman kohtauksen paikaksi. Kylien korkeimmilla paikoilla seisoo yhä uljaina maailman tunnetuimmat tuulimyllyt. Consuegrassa tuulimyllyjä on seitsemän, Campo de Criptanassa vieläkin enemmän.
Molemmissa paikoissa tuulimyllyissä on turistitoimisto. Myllyt eivät enää ole toiminnassa, sillä siipien puuristikkoisista lavoista puuttuvat kankaat. Myllyn ikkunoista mylläri määritti tuulensuunnan ja käänsi myllyn oikeaan suuntaan.
Consuegra ja Campo de Criptana sijaitsevat vain alle tunnin automatkan päässä toisistaan, joten kannattaa bongata molemmat. Majapaikkaa voi etsiä kylien läheltä, sillä tuulimyllyt ovat illalla, La Machan sysimustassa pimeydessä, upeasti valaistu.
Jokaisella arvostetulla ritarilla pitää olla myös sydämensä valittu, jolle hän vannoo ikuista rakkautta ja uskollisuuttaan. Don Quijote valitsi kohteekseen pullukan maalaistytön Aldonza Lorenzon. Tytön alkuperäinen nimi ei ollut riittävän ylhäinen, joten nimi vaihdettiin Dulcinea Tobosolaiseksi, koska rakastettu oli kotoisin Tobosesta.
”Nimi tuntui Don Quijotesta soinnukkaalta ja harvinaiselta sekä yhtä merkitsevältä kuin kaikki ne toiset, jotka hän oli antanut itselleen”.
Kirjassa Don Quijote polvistui tytön eteen ja kertoi palvovansa häntä. Tapahtuma on ikuistettu El Tobosen pikkukaupungin keskusaukiolle. Paikka on osuva, olihan Dulcinea kotoisin täältä. El Tobosessa on Dulcinealle omistettu kotimuseo, jonka sisätilat kertovat havainnollisesti, miten 1600-luvulla La Manchan seudulla asuttiin.
El Tobosesta etelään sijaitsee Villanueva de los Infantesin pikkukaupunki. Sieltäkin löytyy Don Quijotea ja Sancho Panzaa esittävät patsaat. Tämä hiljainen kaupunki haluaa saada omansa ritariromantiikasta väittämällä, että Don Quijoten maatila sijaitsi juuri täällä.
Puerto Lapicen kylä jää helposti näkemättä, mutta Ruta de Don Quijote -opaskyltit houkuttelevat poikkeamaan myös siellä. Don Quijote kuvitteli tavallisia majataloja linnoiksi. Eräs tällainen on Puerto Lapicen kylässä sijaitseva Posada de Don Quijoten majatalo. Sitä ei voi olla huomaamatta. Turistit napsivat kuvia majatalosta ja kuvauttavat itsensä sisäpihan Don Quijotea esittävän patsaan vieressä. Posada de Don Quijotessa voi nauttia perinteisen la manchalaisen lounaan, jonka menu on Cervantesin ajalta, 1600-luvulta.
Don Quijoten kirjoittaja oli alun perin sotilas. Hän haavoittui vuonna 1571 Lepatonin taistelussa turkkilaisia vastaan. Myöhemmin Cervantes joutui merirosvojen kidnappaamaksi ja vapautui vasta viisi vuotta myöhemmin lunnaita vastaan. 1500-luvun lopussa hän istui velkavankeudessa Sevillan vankilassa. Täällä hän aloitti Don Quijoten kirjoittamisen.
Miguel de Cervantes kuoli vuonna 1616. Hänet on haudattu erääseen madridilaiseen luostariin, mutta tarkka hautapaikka ei ole tiedossa. Cervatesin kotitalo on lähellä Madridia sijaitsevassa Alcalá de Henaresin kaupungissa. Kirjailijan asunto on sisustettu hänen lapsuudenaikaisen näköiseksi.
