Valikko Sulje

Eerikkilästä on kehittynyt salibandyn oma kotipesä

Maajoukkueleiritys on vain osa salibandyliiton toiminnasta Eerikkilässä. Lisäksi siellä on järjestetty muun muassa valmentaja- ja erotuomarikoulutusta, isoja pelaajapolkutapahtumia ja talenttileirejä.

Harmi, että vain murto-osa kotimaisista salibandypelaajista pääsee kokemaan Eerikkilän inspiroivan ja hyväntuulisen ilmapiirin. On etuoikeutettua aistia, miten siellä eri seurojen kiihkeistä pelaajista muokataan yhteen hiileen puhaltavia maajoukkuepelaajia.

Paljon on muuttunut vuosikymmenien aikana, kun itse vierailin pikkupoikana Eerikkilässä ensimmäisen kerran. Paikalla oli vain muhkurainen jalkapallokenttä, hirsinen päärakennus ja eräs Suomen ensimmäisistä maapohjahalleista.

Vuonna 1968 valmistunut alkeellinen halli oli kooltaan 30 x 33 metriä, eli nykyolosuhteisiin verrattuna se oli perin vaatimaton. Eteenpäin on menty niistä ajoista, kun Eerikkilään tultiin harjoittelemaan vain sen takia, koska siellä oli talvella kentät aurattu lumesta.

Siihen aikaan salibandystä ei ollut tietoakaan.

Eerikkilää ei olisi ilman ökyrikasta Saaren kartanon omistaja Erik von Frenckelliä, joka oli hurahtanut jalkapalloon. Hän toimi pitkään Suomen Palloliiton puheenjohtajana. Frenckell oli sitä mieltä, että suomalainen jalkapallo ei kehity, jos sillä ei ole käytössään omaa valmennuskeskusta. Niinpä isäntä myi omistamastaan kartanon maa-alueesta seitsemäntoista hehtaaria Suomen Palloliitolle. Hinta ei ollut järin suuri, sillä tarvittava alue irtosi hintaan markka hehtaarilta. Jalkapalloilijoiden koulutus- ja kurssikeskus Eerikkilän Urheiluopisto perustettiin vuonna 1949.

Vaikka kaikki sai alkunsa jalkapallosta, on Eerikkilän toiminta laajentunut palvelemaan myös muita palloilulajeja. Lopulta uusi laji salibandy valikoitui jalkapallon rinnalle Eerikkilän pääyhteistyökumppaniksi. Eerikkilä haluaa tarjota parhaat mahdolliset olosuhteet erityisesti näille kahdelle.

Salibandyliiton valmennuspäällikkö Jari Oksanen on ollut mukana alusta alkaen kehittämässä salibandyn tarpeita Eerikkilässä. Hän on nähnyt läheltä, miten yhteistyö Eerikkilän kanssa on kehittynyt vaatimattomasta alusta tasavertaiseksi jalkapallon rinnalle.

– Itse tulin Salibandyliittoon jo 1990-luvulla. Kun laji ja maajoukkuetoiminta kasvoi, tarvittiin leiritoiminnalle oma kotipesä. Aluksi ei puhuttu mistään valmennuskeskuksesta. Jonkinlaista yhteistoimintaa oli Solvallan urheiluopiston kanssa, mutta muuten leirejä pidettiin eri puolilla Suomea. Suurin osa sen aikaisista otteluista pelattiin vielä parketilla, eli mattoalusta ei aluksi ollut tarpeellinen.

Oksanen teki kartoitusta, mikä opisto olisi kiinnostunut uudesta lajista.

– Muutama muukin opisto oli kiinnostunut, kuten Lohjan Kisakallio. Risto Kauppinen oli liiton puolesta alustavasti keskustellut aiheesta Eerikkilän rehtori Raimo Kauppisen kanssa. Varsinaiset yhteistyösopimukset allekirjoitettiin ja toiminta käynnistettiin Göran Enckelmanin aikana hänen ollessaan urheiluopiston johtajana. Eerikkilässä tiedostettiin, että salibandy ei olekaan ohimenevä ilmiö.

Ja sitten alkoikin tapahtua nopeasti salibandylle suotuisia asioita.

– Alkuperäisen maapohjahallin pölyinen hiekkakenttä muutettiin massapohjaiseksi lattiaksi. Se oli ensimmäinen toimenpide, minkä opisto teki salibandyn hyväksi saadakseen Salibandyliiton innostumaan.

Seuraavaksi maapohjahallin korvannut monitoimihalli kunnostettiin täydellisesti. Vain katto ja ulkoseinät jäivät.

– Eerikkilä otti vahvasti huomioon salibandyn vaatimukset. He näkivät, että laji kasvaa koko ajan. Salibandylle varatut vuorokausimäärät kasvoivat entisestään. Monitoimihalliin tuli uusi nykyaikainen lattiapinnoite. Seinät maalattiin ja valaistus uusittiin meidän toivomusten mukaan.

Kauaa ei monitoimihallin yksi kenttä kuitenkaan riittänyt.

– Maajoukkueiden määrä kasvoi. Nykyään niitä on jo seitsemän. Koska tarvitsimme enemmän kuin yhden kentän, liitolla oli pari vuotta väliaikaisesti yhteistyösopimus Pajulahden kanssa.

Eerikkilä oli valmis panostamaan lisää yhä suositummaksi tulleen salibandyn tarpeisiin.

– Eerikkilä hankki erilliset lattialevyt ja kaukalot, jotka siirrettiin jalkapallohalliin salibandyä varten. Halliin mahtui kaksi kenttää, jotka olivat käytössä toukokuusta syyskuun alkuun. Keskellä oli vielä tilaa katsomollekin. Näin meillä oli Eerikkilässä käytössä yhteensä kolme kenttää. Jalkapallon ja salibandyn vuotuinen rytmitys ei mene päällekkäin. Sopuisasti olemme pystyneet olemaan.

Kun salibandy kasvu ei näyttänyt pysähtyvän, tilantarve vain kasvoi.

– Eerikkilään valmistui erillinen jalkapallolle tarkoitettu kuplahalli. Sielläkin oli väliaikaisesti asennettuna kaksi kenttää. Kun lattialevyjen asentaminen koettiin ajan myötä työlääksi, syntyi ajatus uuden, vain salibandylle tarkoitetun hallin rakentamisesta.

Enckelman vaihtui toiseen turkulaiseen, Petri Jakoseen. Myös hän ymmärsi hyvän yhteistyökumppanin tarpeet. Eikä ihmekään, ovathan jalkapallo ja salibandy Suomen kaksi suurinta lajia.

– Kun uuden salibandyhallin suunnittelu alkoi, olivat isotkin suunnitelmat. Hieman niitä karsittiin, mutta syntyi kuitenkin kahden kentän salibandyhalli. Se on vain meidän käytössämme. Eli nyt Eerikkilässä on yhteensä kolme kiinteää salibandykenttää. Tarvittaessa saamme viisikin kenttää käyttöömme, sillä vanhat erilliset lattialevyt ovat yhä tallessa.

Eerikkilässä majoitus on hotellitasoa, ruoka maittavaa ja kaikki tarvittava on lyhyen matkan päässä. Ei siis ihme, että salibandypelaajat viihtyvät täällä. He, jotka ovat olleet maajoukkuetoiminnassa mukana jo vuosia, ovat majoittuneet Eerikkilään useasti.

– Eerikkilän olosuhteet eivät ole luksusta. Täällä ei tarjota prameutta, mutta lajille on kaikki tarvittava. Eerikkilästä on tullut salibandylle oma kotipesä.

Eerikkilän painopiste on jalkapallossa ja salibandyssä. Molemmille löytyy alueelta loistavat harjoitusolosuhteet. Osa jalkapallokentistä on käytössä läpi vuoden.
Kesällä on Eerikkilä on parhaimmillaan.
Eerikkilässä on rakennettu paljon uutta viimeisten vuosien aikana.
Kuka tahansa voi tulla tänne viettämään liikunnallista vapaa-aikaansa.

ETUSIVU