Vanhemmat kuljettivat kahta pöytyäläistä nuorukaista useamman vuoden ajan Turkuun salibandyharjoituksiin. Kun omalla paikkakunnalla ei ollut vielä 2000-luvun alkuvuosina mahdollista harrastaa sählyä, oli lajista kiinnostuneet pojat vietävä FBC Turun harjoituksiin. Toinen näistä pojista oli Eero Säylä.
Lajivalinta oli pöytyäläisittäin erikoinen. Säylästä ei tullut pesäpalloilijaa eikä hiihtäjää, vaikka jälkimmäinen laji on Eerolle tuttu. Harvalla Turun alueen salibandypelaajalla on taustana hiihtoharrastus.
– Talvisin harrastin hiihtoa pitkään. Kesällä pelasin jalkapalloa, mutta kaverini avulla kiinnostuin salibandystä. Laji tuli tutuksi koulun liikuntatunneilla, mutta Pöytyällä ei ollut lajin harrastamiseen sopivia tiloja eikä seuraa, kertoo Säylä.
Poikien vanhemmat kuljettivat vuorotellen innokasta jälkikasvuaan Turkuun. Koska matka oli sen verran pitkä, ei kannattanut ajaa välillä kotiin.
– Isäni jäi usein seuraamaan harjoituksia. Hän käy vieläkin katsomassa pelejäni. Jälkeen päin sitä on oppinut arvostamaan, kuinka tärkeää on ollut vanhempien kyytiapu.
Eeron pöytyäläinen pelikaveri oli vuotta vanhempi, joten yhteisten kuljetusten takia Eero joutui pelaamaan vuotta vanhempien kanssa. Valmentajana oli, kukapas muuten, Ville Lintunen.
Kun juniori-ikäisten pelikavereiden oli vaikea muistaa Eeron sukunimeä, häntä alettiin kutsua lempinimellä ”Rolle”. Nimi on yhä käytössä.
Säylän salibandyuraa ovat varjostaneet pitkäaikaiset loukkaantumiset. Nilkkaongelmat alkoivat, kun Eero oli nousemassa FBC Turun miesten rinkiin.
– Nilkka leikattiin ensimmäisen kerran. Siinä meni noin puolitoista vuotta, kun en pelannut peliäkään.
Säylä on ollut kaksi kertaa nostamassa joukkuettaan Divariin. Toisella kerralla tie kulki kuitenkin naapuriseuraan.
– Huolimatta noususta Divariin, halusin kokeilla riittävätkö rahkeeni liigassa pelaamiseen. Tein päätöksen siirtymisestä Tepsiin jo ennen FBC Turun nousua sarjaporrasta ylemmäksi. Tepsissä pelasivat silloin useita kavereitani, kuten Hautamäen Jaakko, Hyytiäisen Jani ja Stenforsin Mikko.
Ura mustavalkoisissa lähti yskähdellen käyntiin. Nilkka kipeytyi jo syksyllä ja edessä oli jälleen leikkaus. Käytännössä koko ensimmäinen kausi meni vammaa parannellessa. Toisella kaudellaan Säylä pääsi jo pelaamaan useammassa liigaottelussa, kunnes nilkka alkoi jälleen vaivata. Edessä oli kolmas leikkaus. Toipilaalta jäivät viime kaudella pelit vähiin.
Kesällä oli aika pohtia tulevaisuutta. Yhtenä vaihtoehtona oli ehkä lopettaminen. Sopimusta TPS:n kanssa oli vielä vuosi jäljellä. Koska tiedossa olisi kuitenkin ollut todennäköisesti vain vähän peliaikaa, Säylä päätti siirtyä takaisin kasvattajaseuraansa.
– TPS-vuodet olivat antoisia. Menin pelaajana eteenpäin ja sain paljon uusia kavereita. Kun on koko juniorivuodet pelannut FBC Turussa, pitää antaa vanhemmiten vähän myös takaisin seuralle. FBC:ssä on menty paljon myös eteenpäin sinä aikana, kun olen ollut poissa.
Säylä kävi ensin lukion Pöytyällä ja aloitti konetekniikan insinööriopinnot Turussa, mutta alavalinta ei ollut mieleen. Vakituinen työpaikka löytyi ”perheyrityksestä” Eeron isoveljen ja lankomiehen perustamasta autoalan yrityksestä. Länsimoottori-nimisellä yrityksellä on hienot tilat Pöytyällä puolen tunnin automatkan päästä Turusta.
– Tuomme maahan saksalaisia käytettyjä autoja. Asiakkaita tulee ympäri Suomea. Itselläni on joustava työaika ja aikatauluista voi sopia työkavereideni kanssa, joten salibandyn harrastaminen luonnistuu mainiosti.
