– Yes! We have a deal!
Näin totesi kauniina kesäpäivänä Ruissalon golfklubin terassilla Juhani Tamminen tyytyväisenä, mutta todennäköisesti hieman yllättyneenä. Päätös oli nopea ja impulsiivinen. Tamminen rustasi nimensä sopimukseen, jonka sisällössä oleellista oli tässä vaiheessa pelaajalle maksettava summa: ensimmäinen vuosi 60 000 dollaria, toinen vuosi 70 000 dollaria.
Tällä erää riitti myös, että summat oli kirjattu ylös mustalla tussilla golfklubin ravintolan lautasliinaan. Viralliset sopimuspaperit tulivat lentopostilla vasta viikon päästä. Tamminen kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin jääkiekkoilijoihin, jotka ovat luoneet uraansa nousevan auringon maassa, Japanissa.
– Olin nähnyt ja kokenut suomalaisen huippujääkiekon. En myöskään ammattilaisstatuksen vuoksi voinut osallistua siihen aikaan olympialaisiin. Kaipasin uusia haasteita. Kun tarjoutui mahdollisuus lähteä Japaniin ammattilaispelaajaksi, otin haasteen vastaan, muistelee Tamminen.
Jätetään herrat Tamminen ja Satoshi Kuratomi hetkeksi neuvottelemaan sopimuksen yksityiskohdista klubin terassille ja mennään ajassa tovi taaksepäin.
Ilman karanteenia
Tammisella oli takanaan parin vuoden jakso taalakaukaloissa Atlantin toisella puolella. Sitä ennen kiekkoammattilainen pelasi useamman vuoden SM-liigaa pääkaupunkiseudun joukkueissa voittaen muun muassa Suomen mestaruuden HIFK:n pelipaidassa vuonna 1974.
Kun seitsemän vuotta tuli täyteen, Tamminen palasi Turkuun Raimo Määttäsen valmentamaan joukkueeseen.
– Kahden TPS-kauden aikana 1977-1979 kertyi yhteensä yli 100 tehopistettä.
Maajoukkueen kapteenilla oli C-kirjain myös turkulaisessa seurajoukkueessa.
Tähän aikaan oli käytössä nykysukupolvelle tuntematon karanteenijärjestelmä. Se tarkoitti sitä, että pelaajat olivat seurojen omaisuutta. Seuran halutessaan karanteeni oli voimassa, jos pelaaja halusi siirtyä muualle. Pelaajat eivät voineet siirtyä, jos uusi seura ei maksanut siirtomaksua. Pelaaja saattoi näin olla jopa vuoden pelaamatta.
Tammisen kohdalla tilanne oli toinen. Hänellä oli niin sanotut vapaat paperit.
– Minulla oli Pohjois-Amerikassa vietettyjen vuosien jälkeen mahdollisuus välttää karanteeni ja valita työnantaja vapaasti.
Maailman rikkain mies
Palataan Ruissalon golfkentälle tapahtumaan, josta tuli eräs Tammisen kiekkouran isoimmista käännekohdista.
Tammisen hyvä ystävä Juhani Wahlsten oli jo etukäteen kysellyt Tammiselta, olisiko hän kiinnostunut keskustelemaan Suomeen saapuneen Kuratomin kanssa. Kyseessä oli japanilainen arkkitehti, joka hoiti työnantajansa Yoshiaki Tsutsumin liikeasioita Suomessa. Kyse oli hirsitalobisneksestä.
– Tsutsumi oli maailman rikkain mies, joka oli tehnyt suuromaisuutensa maa- ja kiinteistötoiminnalla sekä hotelli- ja tavaratalobisneksellä. Kun golfkierrokseni oli ohi, herrat Wahlsten ja Kuratomi odottivat klubin terassilla.
Tammisen kanssa ei käyty neuvotteluja hirsimökeistä, vaan jääkiekosta. Tsutsumi halusi toisen suomalaispelaajan omistamansa Kokudo Keikakun palkkalistoille. Seppo Repo oli mennyt Japaniin jo aikaisemmin.
– Sen aikainen palkkioni oli iso summa rahaa. Kaikki ylimääräiset kulutkin maksettiin.
Kiekkoammattilaisen paratiisiin
Nopeasti tehty päätös vei 29-vuotiaan Tammisen vauhdilla Japaniin. Turkulainen huomasi saapuneensa kiekkoammattilaisen paratiisiin. Eksoottisesta Japanin keikasta tuli ikimuistoinen. Kyse ei kuitenkaan ollut lomailusta pääkaupungissa Tokiossa, vaan kunnon korvauksen eteen piti tehdä rajusti töitä aamusta iltaan.
Tammisen pariskunnalla oli käytössään länsimaisesti sisustettu asunto, joka lievensi mahdollista kulttuurishokkia.
– Ulkomaalaisia lukuun ottamatta pelaajat asuivat kaikki yhdessä asuntolatyyppisessä majoituksessa. Urheileminen oli kokonaisvaltaista harjoitteluineen ja ruokailuineen.
Harjoitteluolosuhteet olivat täydelliset. Joukkueen käytössä oli urheilukeskus jäähalleineen ja vapaa-aikakeskuksineen. Tammisen sopimukseen oli kirjoitettu titteli ”Honkarakenne technical advisor”, mutta kiekkoleijona sai keskittyä vain pelaamiseen.
Aamun ensimmäinen harjoitus alkoi jo puoli kahdeksan. Ensin fysiikkatreenit ja päälle jääharjoitus. Lounaan jälkeen oli pieni lepo ja iltapäiväharjoitukset. Päivä oli ohi vasta kello viisi. Harjoitusten määrä oli aluksi jopa niin suuri, että laatu ja keskittyminen kärsivät. Onneksi paikalliset ymmärsivät ulkomaisen kokeneen pelimiehen vinkit järkevästä harjoittelusta.
– Olin Japanin vuosina huippukunnossa, koska siellä harjoiteltiin kuin aikoinaan Neuvostoliitossa.
Tammisen ensimmäinen ottelu päättyi voittoon. Mennessään pelin jälkeen hotellihuoneeseen sinne oli tuotu valtava kukkakimppu ja kirje. Tsutsumi kiitti henkilökohtaisesti ensimmäisestä voitosta. Harvoin Suomessa seuran omistaja kiittää pelaajansa saavutetusta voitosta kukkalähetyksin.
Paluu TPS:n kippariksi ja takaisin Japaniin
Tammisen ensimmäinen Japanin visiitti kesti vain vuoden. Keväällä 1980 Tamminen päätti palata Suomeen. Yksi syy oli Wahlstenin valinta TPS:n päävalmentajaksi. Tamille tarjoutui myöhemmin mahdollisuus palata takaisin tuttuihin Tokion maisemiin.
TPS-kausina 1980-1982 joukkueen kapteenina Tamminen saavutti yhden pronssin ja yhden hopean, mutta unelma voittaa kasvattajaseurassaan Kanadan malja ei vieläkään toteutunut.
Keväällä 1982 Suomessa oli kotikisat ja Tamminen oli jälleen kerran MM-kisajoukkueemme kapteeni. Hän oli suunnitellut olevansa viimeistä kertaa mukana maajoukkueessa. Oli aika tehdä tilaa nuoremmille.
Joukkueen kisamenestys oli perinteinen, joukkue jäi mitaleitta. Tammisen uran kannalta tapahtui jälleen jotain odottamatonta. Japanista saapuneet Kokudo Keikakun kolmen miehen lähetystö halusi tavata Tammisen kisojen viimeisen ottelun jälkeen.
– Tamperelaisen hotellin aulabaarissa miehet kertoivat asiansa. Tsutsumi halusi minut takaisin, tällä kertaa pelaajavalmentajaksi. Palkkiokin oli noussut sataan tuhanteen dollariin. Soitto kotiin vaimolleni ja näin syntyi nopea päätös lähteä toistamiseen Japaniin, nyt kahdeksi vuodeksi. Mukaan lähti myös tuttu pelikaverini Seppo Suoraniemi.
– Minun lisäkseni Kokudossa oli hyvä keskushyökkääjä Yoshio Hoshino. Tarvitsimme pelitaitavan ja hyökkäävän pakin. Suoraniemi sopi siihen täydellisesti.
Pelaajavalmentajayhdistelmä oli Tammiselle haasteellinen, mutta pari kautta hänen johdollaan meni kuitenkin hyvin. Kokudo oli kaksi kertaa hopealla. Paljon tapahtui myös kaukalon ulkopuolella, sillä Tammisen viisihenkinen perhe sai lopullisen muotonsa.
– Vaimoni Mari lähti etukäteen Suomeen synnyttämään. Minä tulin perässä sitten, kun kausi oli päättynyt. Sellaista se on joskus ammattikiekkoilijan elämä.
Tammisen kaksi vuotta kestänyt Japanin pesti päättyi erikoisella tavalla. Seurojen yhteisellä päätöksellä ulkomaalaispelaajia ei enää sallittu. Myös päävalmentajien piti olla japanilaisia.
– Japani alkoi keskittymään omiin Naganon olympialaisiin. Ulkomaalaiset pelaajat olivat joukkueissa liian dominoivia. Jääkiekkoon tehtiin kansallinen liiga ilman ulkomaalaisia.
Tamminen palasi keväällä 1984 takaisin Turkuun. Tavoite oli päättää kiekkoura pelaajana samassa seurassa, missä oli aloittanutkin. TPS ilmoittikin yllättäen, että seura ei tarvitse enää pitkäaikaisen kapteeninsa palveluksia. Katseet oli suunnattava muualle. Tästä alkoi Tammisen värikäs valmentajaura, joka vei hänet eripuolille maailmaa muun muassa Sveitsiin ja Ranskaan.
Ja tulihan se soittokin myöhemmin kotikaupungista Turusta. TPS halusi oman pojan kotiin SM-liigajoukkueeseen, ei pelaajaksi vaan päävalmentajaksi. Näin Tammisen eräs suurimmista unelmista toteutui.
