Ottelu päättyy Italian voittoon. Siitä huolimatta Ratinan stadionin päätyyn kerääntyneet Suomen kiihkeimmät kannattajat jatkavat kotijoukkueen kannustusta, samalla tavalla kuin ottelun alussakin – tauotta.
Toki muutamaa päivää aikaisemmin Kreikka-voiton jälkeen elämöinti takakaarteessa oli korviahuumaavaa. Seremoniamestari Lukas Hradecký joukkoineen otti ilon irti kannattajakatsomon yhtyessä hurmokseen. Hetki oli ilmiönä kiehtova osa suomalaista palloiluhistoriaa.
Se oli palkinto niistä vuosista, kun sinnikkäinkin kannattaja on saanut kärvistellä ottelusta toiseen. Suomen maajoukkueen kannattaminen on vaatinut todella pitkää pinnaa. Joukkueen lähihistoria oli kauan täynnä katkeria pettymyksiä.
Paljon on tapahtunut viimeisten vuosien aikana suomalaisessa kannattajakulttuurissa. Ääntä, väriä ja positiivista kannustusta on tullut Huuhkajien otteluihin. Ehkä emme olekaan maailman hiljaisin urheilukansa.
Ilmiö on sikäli poikkeuksellinen, että muualla maajoukkueen kannattajaryhmät ovat pieniä verrattuna seurajoukkueiden kannattajaryhmiin. Kun oman seurajoukkueen fanittaminen on tärkeintä, on kannattajien haastavaa yhdistyä maajoukkueen tueksi yhdessä pahimpien viholliskannattajien kanssa.
Suomessa tilanne on päinvastainen.
Seurajoukkueiden tosikannattajien määrä on pieni, mutta heistä monet ovat innokkaasti mukana kannustamassa muiden mukana Huuhkajia.
Kannatustoimintaa johtaa virallisesti Suomen Maajoukkueen Kannattajat (SMJK), vuonna 2002 perustettu yhdistys. Helsingin Olympiastadionin ollessa käytössä Suomen Palloliitto varaa maajoukkueen kannattajille oman katsomo-osan pohjoispäädystä. Vaikka ottelut pelattaisiin evakossa, Pohjoiskaarre banderolli kertoo, missä katsomo-osassa yhdistyksen jäsenet sijoittuvat.
Tunnelma Tampereen Ratinan stadionilla oli molemmissa karsintaotteluissa mainio – jos seurasi ottelua lähellä Pohjoiskaarretta. Muualla katsomossa kannustus oli vähemmän railakasta. Vain ajoittain yleisö innostui yhtymään Pohjoiskaarteen kannustushuutoihin. Juoksuradat ja moukarihäkit eivät ole jalkapallo-ottelun kannalta ideaaliset. Ei edes Huuhkajien kotikentällä Helsingin Olympiastadionilla.
Aikaisemmin ottelun kiinnostus perustui vastustajasta riippuen. Nykyään Huuhkajien ottelut myydään loppuun, oli vastustaja kuka tahansa. Lisäksi Teemu Pukki riittää monelle syyksi lähteä katsomaan peliä paikan päälle.
Yksi evakossa olevan maajoukkueen peleistä (Suomi-Liechtenstein) pelataan Helsingissä Töölön jalkapallostadionilla. Areenan keinonurmi mahdollistaa maaottelun pelaamisen marraskuun oikullisissa olosuhteissa.
Lokakuun Suomi-Armenia -ottelu pelataan Kupittaan jalkapallostadionin lämmitettävällä luonnonnurmella. Alun perin ehkä ajateltiin, että Armenia ei olisi ollut niin kiinnostava vastustaja kuin esimerkiksi Ratinassa esiintynyt Italia. Vaikka Veritas Stadionille ei mahdu yhtä paljon väkeä kuin Ratinan stadionille, tulee tunnelma olemaan vieläkin parempi kuin Tampereella. Kupittaa on oikea jalkapallostadion, jossa lähes kymmentuhantinen yleisö seuraa tiivistunnelmaista ottelua lähietäisyydeltä.
Suomen Maajoukkueen Kannattajat on suunnannäyttäjä, jalkapallon kannatuskulttuurin soihdunkantaja, positiivisen hämmennyksen synnyttäjä niin kotona kuin vieraissa. Toistaiseksi yhdistyksen jäsenistö on pääasiassa muodostunut pääkaupunkiseudun nuorista miehistä. Maaotteluiden järjestäminen pelkästään pääkaupungissa ja otteluiden myöhäiset alkamisajat eivät ainakaan edesauta jäsenistön määrän kasvattamista.
Pääsy miesten arvokisoihin tulisi olemaan megaluokan ilmiö Suomessa, suurempi kuin mitä on koettu aikaisemmin muissa palloilulajeissa. On mielenkiintoista seurata, siirtyykö Huuhkajien kannustus ja arvokisoihin pääsyn huuma myös lajin kotimaiseen pääsarjaan. Koripallossa ja lentopallossa maajoukkueen synnyttämää hypetystä ei onnistuttu siirtämään seuratasolle.
