VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Meteli oli huumaava. Piti olla kuulosuojaimet. Olin opiskeluaikoina kesäisin Manillan köysitehtaalla töissä. Näppäräsormiselle nuorelle klopille annettiin luottamustehtävä. Sain tehdä laadukasta vuoristokiipeilijöiden köyttä. Paljon on muuttunut niistä ajoista. Köyttä ei enää valmisteta, mutta nimi, Oy Manilla Ab, on säilynyt.
Se on ikuistettu keltaisen talon seinään.
Jos on Aurajokirannan tehdasrakennuksen historia vaiherikas, sitä on myös Manillan nykyisyys. Piilossa ohikulkijoiden katseilta talovanhuksen kätköistä löytyy maailma, joka on monelle täysin tuntematon.
Ovien takaa paljastuu luovuutta pursuava ilmapiiri. Tiloissa toimii muun muassa useampi teatteri, kuvataiteilijoita, valokuvastudio, mainostoimisto, arkkitehtitoimisto ja erilaisia taide- sekä kulttuurialan pienyrityksiä.
On ollut suorastaan ihme, miten Manillasta on tullut eräs Turun keskeisimmistä kulttuuritiloista. Palataan kiehtovaan nykyisyyteen kuitenkin myöhemmin. Siirrytään nyt ajassa taaksepäin. Manillan teollisuuskiinteistöllä (Itäinen Rantakatu 64) on takanaan monivaiheinen historia.
Skotlantilainen David Cowie muutti Turkuun vuonna 1843. Yhteistyökumppaninsa kanssa hän perusti Aurajoen itärannalle Ericsson & Cowien konepajan. Vuonna 1862 hän myi osuutensa William Crichtonille ja perusti viinatehtaan Aura Ångbrännerin.
Viinatehtaan perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Suomessa kiellettiin kotipoltto 1860-luvulla. Kotitislaamoiden tilalle perustettiin väkiviinatehtaita. David Cowie päätti poikansa Johnin kanssa tarttua tilaisuuteen. Sopiva tontti viinanpolttimolle löytyi Aurajokirannasta. Nykyisen Manillan tontille nousi tiilirakenteinen kolmikerroksinen rakennus, joka on yhä olemassa.
Cowien kuoltua perhe jatkoi kannattavaa liiketoimintaa, kunnes maassamme asenteet alkoholiin muuttuivat. Perheyritys lopetti viinanvalmistuksen, kun Suomessa tuli voimaan kieltolaki. Kaikki sai siis alkunsa siitä, kun valtiopäivät ensin lopetti kotipolton ja kielsi 50 vuotta myöhemmin viinan valmistamisen kokonaan.
Viinatehtaan lopettaminen ei vienyt Cowien sukua taloudellisiin ongelmiin, sillä heillä oli muutakin liiketoimintaa. Lisäksi viinatehtaan kiinteistö vuokrattiin uudelle yrittäjälle.
Viinatehtaan jälkeen vuonna 1917 tiloihin muutti Suomen Hihna- ja remmitehdas Dana. Toiminta oli aluksi kannattavaa, mutta ulkomaisten hihnojen tulo markkinoille aiheutti haasteita. Vuonna 1928 tehdasrakennukset jäivät tyhjilleen.
Seuraavana vuonna Köysitehdas Manilla aloitti toimintansa. Tehtaan nimi tuli Filippiinien pääkaupungista, josta köysitehtaalle tuotiin raaka-aineeksi sisalia. Etenkin laivateollisuus tarvitsi paljon köysiä. Kilpailu oli kovaa, sillä köyttä punottiin myös joen toisella rannalla Crichton-Vulcanin Linnankadun köysitehtaassa.
Manillassa köysien punontaa jatkettiin 1980-luvulle, jonka jälkeen kiinteistö jäi odottamaan purkamista. Manilla ei ollut poikkeus, sillä moni jokirannan teollisuusyritys oli lakkautettu tai siirtynyt muualle. Auran sokeritehdas purettiin 1960-luvun alussa. Barkerin puuvillatehtaan toiminta siirtyi kokonaan Raunistulaan, minkä jälkeen jokivarren tehdasrakennukset purettiin tulevan puiston tieltä. Telakkatoiminta siirtyi Pernoon ja Auran Panimo Kaarinan Piispanristille.
Manilla siirsi toimintansa ensin Akselintielle Iso-Heikkilään ja sieltä myöhemmin Rymättylään. Manillan Aurajokirannan tontti myytiin Kivikartio Oy:lle ja myöhemmin NCC-Puolimatkalle. Tilalle piti rakentaa muun muassa rinteeseen sopivia porrastettuja taloja. Suunnitelmiin kuului myös korkean pilvenpiirtäjän rakentaminen mäen päälle.
Ei mennut kuitenkaan suunntemien mukaan.
1980-luvulla syntyi ajatus Manillan rakennusten säilyttämiseksi. Hanketta varten perustettiin Pro Manillasäätiö. Tiukan vääntämisen jälkeen kiinteistö sai suojelupäätöksen vuonna 2001 ja lopulta rakennukset siirtyivät säätiön omistaman Kiinteistö Oy Turun Manillan omistukseen. Myöhemmin yhtiö osti myös tontin Turun kaupungilta. Vanhasta viina- ja köysitehtaasta suunniteltiin monipuolista kulttuuritehdasta. Eräs ensimmäisistä tänne muuttaneista oli Raija Lehmussaaren perustama ammattitanssiryhmä Aurinkobaletti.
Paljon on ehtinyt tapahtua niiden vuosien aikana, kun teollisuuskiinteistö vähitellen muuttui kulttuurikeitaaksi. Työ on vaatinut ison määrän talkootunteja, kunnostustöitä, loputtomilta tuntuvia neuvotteluita ja välillä epätoivoista varainhankintaa. Pro Manilan vapaehtoisten sitkeys kuitenkin palkittiin ja vanha tehdas pelastui sekä muuttui monipuoliseksi kulttuuritilaksi.
Manillan tarina ei ole eurooppalaisittain poikkeuksellinen. Euroopassa on useita vanhoihin teollisuuskiinteistöihin perustettuja luovan alojen keskuksia. Turussa ränsistyneen tehtaan muuttaminen kulttuurikeskukseksi on kuitenkin ollut monien mielestä melkoinen ihme.
Aurinkobaletti toimii yhä Manillassa. Seuraan ovat liittyneet muun muassa Aura of Puppets (nukketeatteri), Tehdas-teatteri, Jo-Jo Teatteri, Grus Grus Teatteri, KUI Design, Turun Piirustusseura, Radio Robin Hood, Arkkitehtitoimisto Vapaavuori, Mainostoimisto Uusi Studio Oy, New Performance Turku, Oopperakammari, TSL Turun Opintopiiri, Läntinen tanssin aluekeskus jne.
Manillan vuokratilat ovat täyttyneet hyvin. Tulijoita olisi enemmänkin kuin taloon mahtuu. Taiteilijat tiedostavat, että rakennukselle ei ole tiedossa muuta käyttöä. Vuokralaiset pysyvät Manillassa vuodesta toiseen, kun purku-uhkaa ei ole olemassa.
Manillassa järjestetään vuosittain kulttuuritapahtumia: tanssi- ja teatteriesityksiä, konsertteja, näyttelyitä ja festivaaleja. Tehdasfestivaali Manifesti järjestetään syyskuussa.
Manillan vanhin osa, viinatehdas, on kunnostettu osin kaksikerroksiseksi monitoimitilaksi. Sen erikoisuutena on lasinen parvi ja lasitettu lattia, jonka alle on jätetty näkyviin remontin yhteydessä paljastuneet vanhat rakenteet. Tilaa vuokrataan esimerkiksi häätilaisuuksiin. Pro Manillasäätiö vuokraa tiloja tarvitseville.
MANILLAN TEHDAS
Osoite: Itäinen Rantakatu 64, Turku.
