VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Ei asemakaavaa. Ei järjestyssääntöjä. Ei poliisia. Vastaavasti oli pimeää viinaa, ilotyttöjä ja paljon varastettua tavaraa. Kyse on tietysti Turun kaupungin villeimmästä kaupunginosasta Raunistulasta – tosin yli 100 vuotta sitten.
Itse asiassa Raunistula ei ollut vielä silloin Turkua, vaan osa Maarian kuntaa. Sille ongelmallinen Raunistula lienee ollut enimmäkseen rasite. Kunnan taloudelliset edellytykset eikä varmasti edes poliittinen tahto riittäneet saamaan epämääräisenä pidetyn alueen ongelmia kuntoon.
Erikoisen asemansa vuoksi Raunistula oli kuin maaseutua, mutta sen asukkaat kävivät kaupungissa töissä. Suhde Turkuun oli siis erikoinen, sillä Raunistula oli käytännössä osa Turkua, mutta ei ollut virallisesti turkulainen kaupunginosa.
Kun viranomaisten valvonta puuttui, Raunistulassa talo rakennettiin epäsäännöllisen muotoiselle tontille miten sattui, enemmänkin varallisuuden ja omien mielihalujen sekä tarpeiden mukaan. Myös alueen jätehuolto ja vedenjakelu olivat asukkaiden omalla vastuulla. Vesi haettiin yhteisistä vesiposteista.
Tilanne muuttui, ainakin osittain, vuonna 1944, kun Raunistula liitettiin osaksi Turun kaupunkia.
Vaikka vähitellen Raunistulan asumisolot paranivat ja toimeentulo helpottui, pysyi Raunistula pitkään huonossa maineessa. Ja ihan syystäkin. Vielä 1950- ja 1960 -luvuilla poliisin mustamaijan valojen vilkkuminen oli tuttu näky Raunistulan pimenevässä illassa. Tappelut ja nuorison nujakoinnit olivat yleisiä. Jokainen turkulainen tiesi, mistä pimeän viinapullon sai takuuvarmasti.
Kuuluisa paikallinen sananparsi ei syntynyt sattumalta:
Raunistula alkaa siitä kun olutpullo helähtää päässä ja puukko on kuustuumaa selässä.
Taitava rahanväärentäjä Erkki Tuomi, trokari Viljo Koivunen, Hurmeen perheen näyttelevät tyttäret Aune ja Kirsti, näyttelijä Eero Roine, kuplettilaulaja Rafael Ramstedt, Raunistulan ensimmäinen punainen kansanedustaja Konrad Lehtimäki, SKDL:n kansanedustaja Ensio Laine, Nobel-ehdokas ja lääkäri Erik Jorpes, oopperalaulaja Matti Kastu…Onhan näitä. Lista kuuluisista raunistulalaisista on pitkä. Moni voisi kertoa ulkomuistista lisää.
Raunistula lienee ollut aikoinaan Turun punaisin kaupunginosa. Edellytykset vasemmistolaiselle kulttuurille olivat ainakin otolliset. Työväenyhdistys Tarmo perustettiin Raunistulassa vuonna 1897. Virusmäentien alussa sijaitseva Tarmon talollakin on ikää jo yli 100 vuotta. Rakennuksen seinään kiinnitetyt laatat Turun Kisa-Toverien ja Turun Pyrkivän perustamisesta kertovat omaa tarinaansa Raunistulan työväenhenkisestä urheilumaailmasta.
Raunistulan historiallisen alueen loppu oli lähellä 1970-luvun alkuvuosina. Helsinki-Turku -moottoritien suunnittelu oli edennyt siihen vaiheeseen, että tuli ajankohtaiseksi päättää, miten uusi väylä yhdistetään Turun kaupunkialueeseen. Suunnitelmien mukaan Turpiinatie eli Koillisväylä kulkisi Ylioppilaskylän tienoilta Raunistulan läpi Pitkämäkeen. Moottoritien jatkeesta tuli Turun kunnallispolitiikan monivuotinen kiistakapula. Lopputulos oli, että Raunistula säästyi, kun Turpiinatie jäi toteutumatta.
Nyky-Raunistulasta tuskin enää saa pimeää pulloa, ellei sitten kysy sitä mukavalta naapuriltaan. Paljon vanhaa on kuitenkin säilynyt. Vanhimmat rakennukset ovat niiltä ajoilta, kun alueella ei ollut asemakaavaa eikä järjestyssääntöjä. Se tekee Raunistulasta yhä erityisen asuinalueen. Talot sojottavat milloin mihinkin suuntaan ja tiet kiemurtelevat niiden välissä.
Ja mikä parasta. Oman isoisäni, Kulmasen Kallen, kotitalo on yhä paikoillaan – tosin näyttää olevan perin huonossa kunnossa.
RAUNISTULA
