Valikko Sulje

Erikoinen turkulainen futismysteeri – asiantuntijat vastaavat

Turkulaiset pärjäävät valtakunnan juniorisarjoissa, mutta jonnekin lahjakkuudet katoavat.

Omituinen tilanne. Ilman selvää vastaustako? Veikkausliigassa FC Inter pelaa vaatimattomin tuloksin luottaen ulkomaalaisiin ”vahvistuksiinsa”. Ykkösen TPS pelaa kotikutoisella joukkueella, jonka materiaali ei riittäisi pääsarjatasolla. Näiden kahden joukkueen jälkeen on Turun jalkapallokartalla syvä kuilu, täydellinen tyhjiö.

Pyrkivä, TuTo, ÅIFK, TuWe, TPK, TuPa…siinä turkulaisseuroja, jotka moni vielä muistaa vuosien takaa ylemmiltä sarjatasoilta.

Tämänkään kauden päätteeksi ei turkulaista, perinteisen palloilukaupungin, jalkapallojoukkuetta nouse sarjaporrasta ylemmäksi Kolmosesta Kakkoseen. Sekä Åbo IFK ja TPK ovat molemmat pelanneet alakanttiin. Kolmas joukkue, Jyrkkälän Tykit, putoaa jopa sarjaporrasta alemmaksi. Neljäs, Turun Weikot, rimpuilee myös putoamista vastaan.

Turun ympäristökunnista löytyy pieni valonpilkahdus. KaaPo Kaarinasta ja Maskun Palloseura havittelevat nousua, mutta todennäköisesti Turun alueen ulkopuolelta tulevat Pallo-Iirot Raumalta tai FC Åland nousee Kakkoseen.

Vain Kakkosessa pelaava Peimari United Paimio-Sauvosta tekee poikkeuksen. Pienen maalaisseuran tuhkimotarina, alasarjoista vuosi kerrallaan ylöspäin, on Suomessa harvinaisuus.

KaaPon valmentaja Tomi Kivikoski tietää, miten nousu sarjaporrasta ylemmäksi on vaikeaa.

– Valmistauduttiin hyvin kauteen, mutta saatiin umpisurkea startti, hävittiin Weikoille. Keväällä saatiin kuitenkin muutama suurinumeroinen voitto. Tappiopeleissä en voi syyttää joukkuetta yrittämisestä. Meidän pahimmat kilpailijat ovat Åland ja Iirot, Maskuakaan ei pidä aliarvioida. Uskon, että meidän olisi helpompi pärjätä Kakkosessa, ei tarvitse voittaa kaikkia otteluita. Nousu Kolmosesta Kakkoseen on vaikeaa, kun vain yksi nousee. Putoaminen on helpompaa.

FC Interin ja FC TPS:n ohella moni muukin turkulainen jalkapalloseura tekee laadukasta junioritoimintaa. Tästä on osoituksena monet juniorisarjoista saavutetut SM-mitalit. Pelkästään TPS:n A-juniorit ovat voittaneet 2000-luvulla Suomen mestaruuden viidesti ja kuudes on mahdollisesti tulossa syksyllä. Maajoukkuetasollakin nuorempien ikäluokissa vilisee turkulaisia pelaajia.

Näistä mestaruuksia voittaneista nuorista pelaajista vain murto-osa etenee Veikkausliigaan, osa jatkaa pelaamista alasarjoissa, mutta suurin osa katoaa jonnekin. Pari hyvää kysymystä kuuluukin:

1. Mihin katoavat turkulaiset lupaavat pelimiehet?

2. Miksi Turusta on vaikea saada joukkuetta edes Kakkoseen?

Pyydetään vastauksia Turun alueen jalkapallovaikuttajilta, lajia vuosia seuranneilta. Alla on luettavissa asiantuntijoiden painavia mielipiteitä.

”Tervetuloa ihmettelijöiden joukkoon. Ehkä Turussa vaan ei ole Ykkösen ja Kakkosen tasolle pystyvää seuraa, joka sitä taakkaa jaksaisi pyörittää.”

”A-junnujen SM-sarjan heikko taso on yksi iso syy. Se on asia, josta harvoin puhutaan. Huippulupausten ei tarvitse edes enää pelata A:ssa, vaan nousevat suoraan B:n jälkeen edustuksen mukaan. Tämä on vaikuttanut myös siihen, että liian monet pelaavat junnuiän loppuun ja sitten joko lopettavat tai siirtyvät korkeintaan Kolmoseen. Onhan tuo surullista, ettei Turussa ole vakituisesti Kakkosessa pelaavaan joukkuetta.

”Junnujoukkueissa on ollut valmentajia, jotka eivät halua kehittää itseään ja ovat siellä vain, koska oma poika pelaa. Nuoret lopettavat, koska eivät saa tarpeeksi innostusta valmentajiltaan, eivätkä jaksa panostaa siihen, kun ei ole annettu oikeanlaista ympäristöä. Asiansa osaavat valmentajat ovat kaikkein tärkeimmät ja niitä on todella vähän. A-junnujen SM-sarja kärsii siitä, etteivät monet seurat panosta siihen ja onkin esitetty Englannin tapaan reservisarjan perustamista tilalle, alle 23-vuotiaille.”

”Turussa yleensä pelataan samoissa seuroissa pitkään. Jos miettii esimerkiksi Maskua ja KaaPoa, heillä samat naamat ovat nousseet ja pudonneet viime vuosina. Seuroille on helppoa ylläpitää kaveriporukoiden kunnianhimottomuutta.”

”Yksi ajatus on se, että A-poikien SM-sarja on tänä päivänä jo yli-ikäisten junnupelaajien sarja. B-poikien SM-sarja on kilpailullisesti parempi mittari.”

”Joku Vitosen porukka, esimerkiksi tänä vuonna Hirvensalon Heiton kaveriporukka, missä pelaa Sarparantaa, Paajasta, Lehtovaaraa jne., niin näillä pelaajilla olisi oikeassa ympäristössä paljon annettavaa vielä vaikka Kakkosen tasolle, mutta kukaan ei täällä pysty tarjoamaan tarpeeksi motivoivia suunnitelmia.”

”Pirun hyvä kysymys. Lieneekö tähän oikeaa vastausta, mutta arvelen, että kun juniori-ikä jää taakse, tulee osalle pelaajista liian tuttu drop out -ilmiö. Jos ei pääse liigarinkiin, alkaa olla kurkkua myöten täynnä futista, kun sitä joutunut kymmenen vuotta treenaamaan kuusi kertaa viikossa. Mennään armeijaan, hoidetaan opiskelut, ja ehkä muutaman vuoden päästä mennään höntsäämään 6. divisioonaan. Osa pelaajista on ehkä valmis lähtemään pois Turusta ja osa ei.”

”Tuossa on muutama “rakenteellinen” ongelma. Jalkapallossa A-junnujen sarja ei ole kovin kovatasoinen ja sitä kautta arvostettukaan. Parhaat A-junnuikäiset eivät monestikaan pelaa laisinkaan noita pelejä. Esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa junnujen pudotuspeleissä saatetaan nähdä miesten liigan junnutähtiä ratkomassa pelejä. Sarjamaisessa jalkapallossa tätä ei tapahdu.”

ETUSIVU