Vastaus riippuu, keneltä kysytään. Niinpä kysytään molemmilta, liigajoukkueen ja divarijoukkueen seuratoimijalta. Seuroissa joudutaan tekemään pitkäntähtäyksen suunnitelmia. Sarjatasosta riippuen visiot ja vastaukset ovat erilaisia, osittain samanlaisia.
Perttu Kytöhonka vastaa liigajoukkue TPS Salibandyn puolesta ja Ville Lintunen divarijoukkue FBC Turun puolesta.
F-liigan miesten johtoryhmä ja miesten Divarin kehitysryhmä ovat tehneet ehdotuksensa miesten kahden ylimmän sarjatason kehittämisestä. Eräs olennaisimmista uudistuksista olisi F-Liigan supistaminen 12 joukkueen sarjaksi. Käytännössä se tarkoittaisi, että keväällä 2022 sijoilla 13-14 liigajoukkueet tippuvat suoraan Divariin.
Joukkue, joka jäi sijalle 12, lähtee mukaan pudotuspeleihin Divarin seitsemän parhaimman joukkueen kanssa. Liigakarsintojen voittaja pelaa liigassa kaudella 2022-23.
Jatkossakaan yksikään liigajoukkue ei putoaisi suoraan, vaan mahdollisesti vasta liigakarsinojen kautta.
TPS Salibandy on vakiinnuttanut paikkansa liigatasolla. Heillä lähtökohta tehtyihin ehdotuksiin on erilainen kuin naapuriseura FBC Turulla. Salibandyjoukkueen tulevaisuutta pitää suunnitella muutenkin, oli sarjasysteemi mikä tahansa.
Kysytään mielipidettä ja seuran tulevaisuuden visioita ensin TPS:n seuravaikuttaja Kytöhongalta.
Jos F-Liigaa supistetaan 12 joukkueen sarjaksi, niin millaisia ajatuksia se synnyttää liigaseurassa?
– Vastaus todellakin riippuu paljon siitä, keneltä kysyy. Ehkä joku ajattelee, että nykymuodossaan liigan runkosarja on tylsä. Itselläni ei ole vahvaa mielipidettä liigan supistamisesta. Koska kyseessä ei ole ammattilaissarja, en usko, että mitään valtavaa liikehdintää putoavista joukkueista tulisi, vaan suurin osa jatkaisi samassa joukkueessa Divarissa.
– Divarin mielenkiinto on siinä, että jokainen ottelu voi päättyä miten päin vaan. Pitkässä sarjassa toki tulee eroja. Divari on valmentajalle, pelaajille ja salibandyn seuraajille erittäin mielenkiintoinen sarja, sillä kaikilla joukkueilla on pitkälti samanlaiset lähtökohdat. Ei pysty etukäteen sanomaan, mikä joukkue menee pudotuspeleistä jatkoon.
– Liigassa on ollut pitkään samat joukkueet pudotuspeliviivan yläpuolella. Nyt LASB tekee poikkeuksen. En osaa sanoa, muuttuuko tilanne, jos liigaa supistetaan. Olen kyllä kaivannut, että olisi tullut uusia, vahvassa nosteessa olevia organisaatioita. Sarjataulukon peräpäässä on ollut enemmän liikehdintää. On TPS:kin ollut aikoinaan siellä.
– Pitää muistaa, että maailmassa on paljon sarjoja, missä on mukana parempia ja huonompia joukkueita. Jokaiselle on erilaisia tavoiteltavia asioita, kuten mestaruus, pudotuspelipaikka tai sarjassa säilyminen. DDR:ssä ongelma ratkaistiin niin, että sarjassa oli vain kaksi joukkuetta.
Pitäisikö liigajoukkueella olla A-juniorijoukkue SM-sarjassa vai riittääkö divari?
– Ainakaan säännöissä ei sellaista pykälää pidä olla. Jatkuvuuden kannalta liigajoukkueella olisi hyvä olla A-juniorit SM-sarjassa. Käytännössä kuitenkin liigapelillä ja A-nuorten pelillä on aika vähän yhteistä.
Turussa on tilanne, missä miesten liiga- ja divarijoukkueeseen on nuoren pelaajan vaikea päästä. Jatkuvuuden kannalta joka vuosi pitäisi ehkä nostaa 2-3 nuorta pelaajaa kaudessa pelaavaan kokoonpanoon. Nyt tämä ei toteudu. Miten koet tilanteen?
– Jos organisaatiolla on hyvä liigajoukkue, ei ole realismia, että joukkueeseen tulee 2-3 nuorta pelaajaa kaudessa pelaavaan kokoonpanoon. Itse aikoinaan TPS:n päävalmentajana nostin useita nuoria pelaajia edustukseen, mutta se oli helppoa, koska oli pakko. Ei ollut riittävästi aikuispelaajia. Nykyinen TPS on niin kova, että varsin etevä saa nuori pelaaja olla ennen kuin joku kokenut soturi pistetään kylmästi sivuun. Salibandyjoukkueissa vaihtuvuus on ylipäätään pientä, kun joukkueista ei lähdetä jääkiekon mittaluokassa leveämmän leivän perään maailmalle.
– Kyse on myös ihmisjohtamisesta. On oma haasteensa kertoa kokeneelle liigapelaajalle, että hän istuu penkillä, koska nuorempi tulee tilalle. Jos nuorukainen on parempi, kyllä kokenut pelaaja sen hyväksyy, mutta nuorten peluuttaminen peluuttamisen takia on aikuisten huippu-urheilussa vieras asia. Pääsääntöisesti valmentaja ja joukkue haluaa aina voittaa.
– Jos ei puhuta vain pelaamisesta, niin 1-3 nuorta pelaajaa olisi hyvä tuoda vuosittain edustuksen rinkiin. Joukkuetta rakentaessa pitää ajatella jatkuvuutta eikä ottaa nuorta vain joukon jatkoksi.
– Nuoren pitää myös itse ottaa paikkansa pelaavaan kokoonpanoon. Usein se tapahtuu, kun joku kokeneempi pelaaja on loukkaantuneena. Hyvä esimerkki on Waltteri Vesterinen, joka saadessaan tilaisuuden, käytti sen.
Kun TPS:ssä polku edustuksen pelaavaan kokopanoon on vaikea, pitäisikö Turussa olla kolmas varteenotettava seura (Suomisarja), minne ”ylijäämä” pelaajat voisivat siirtyä, ilman, että pitää lopettaa tai siirtyä alasarjoihin.
– Toistaiseksi TPS:n kohdalla on ollut harvoja pelaajia, jotka olisivat juniori-iän jälkeen lopettaneet kokonaan pelaamisen siksi, että eivät mahtuneet seuran edustusjoukkueeseen. Turun alueella on kuitenkin alemmilla sarjatasoilla hyviä joukkueita, mihin on voinut siirtyä, esimerkiksi SBS Wirmoon tai FBC Turkuun.
– Ehkä Turku on liian ahdas nykytilanteessa turkulaiselle Suomisarja-joukkueelle. Tämä sarja on kuitenkin puolivaltakunnallinen. Se vaatii pelaajilta enemmän sitoutumista. Kustannuksetkin ovat suuremmat kuin alemmilla sarjatasoilla.
Onko realismia, että TPS:llä olisi oma joukkue reservijoukkue, joka pelaisi esimerkiksi Suomisarjaa?
– Ajatus on esillä seurassa kausittain. Toistaiseksi pelaajamäärä ei ole riittävä. Nyt meillä on M3-nimellä kulkeva kolmosdivarijoukkue, joka toimii omillaan. Iso ongelma on kustannusten jakautuminen. Jos reservijoukkueen toiminta vietäisiin lähelle edustusjoukkueen standardeja valmennusta myöten, ongelmaksi tulee, mikä taho maksaisi kustannukset, etenkin silloin, kun edustuksesta tulee pelaajia välillä vahvistamaan reserviä. Haluaako neloskenttään siirretty kolmoskentän pelaaja istua penkillä, jos hän maksaa harrastuksestaan. Akatemiatyyppisiä ratkaisuja on kuitenkin jo Suomessa useita.
Sitten, kun liiga on supistettu, ei jatkossa yksikään liigajoukkue putoa automaattisesti suoraan divariin, vaan mahdollisesti vasta karsintaotteluiden kautta. Miten koet uudistuksen?
– Ollessani divarivalmentaja, olin jo sillä kannalla, että käytössä pitäisi olla tasonmittaus, eli mikään joukkue ei putoa tai nouse suoraan. Se on myös nousevan joukkueen etu, että ei tulisi vahinkonousua. Saadaan kyllä romanttisia satutarinoita, mutta liigassa seuran organisaationkin pitää olla liigatasoa. Lisäksi, jos joukkue putoaa, toiminta ei saa putoamisen myötä lamaantua. On useita esimerkkejä, missä on ajauduttu jyrkkäänkin alamäkeen.