Mennään ensin ajassa vuosi taaksepäin, kun Jälkipeli haastatteli Iida Mettälää. Näin hän kertoi silloin salibandyurastaan.
– Kuka olisi kiinnostunut pelaamaan oikeaa salibandyä?
FBC Loiston nykyisen valmentaja Matti Pienihäkkisen kysymys koulun iltapäiväkerhoturnauksen päätteeksi koitui Iida Mettälän ”kohtaloksi”. Pienen ekaluokkaisen käsi nousi rohkeasti pystyyn kiinnostuksen merkiksi.
Nyt siitä on kulunut yli kymmenen vuotta ja FBC Loiston Mettälä odottaa naisten salibandyliigan, eli F-liigan, kauden 2020-21 alkamista.
– Aluksi kylläkin hetken harkitsin, sillä olin aloittanut myös jalkapallon harrastamisen. Onneksi Matti kuitenkin soitti isälleni ja sai houkuteltua minut mukaan, muistelee Mettälä.
Pienihäkkisen johdolla tyttöjen salibandytoiminta lähti nopeasti kehittymään, joten tuli ajankohtaiseksi perustaa ihan oikea salibandyseura vuonna 2010. Sen nimeksi tuli Loisto.
Iidan FBC Loiston pelikaveri Ulla Valtola on toinen alkuperäisistä loistolaisista. Siitä lähtien parivaljakko onkin kulkenut reikäpallon perässä yhdessä. Molemmat valitsivat vielä saman lukionkin, Kerttulin urheilulukion. Ei liene yllätys, että samassa paikassa tavoittelee valkolakia useita muitakin Loiston edustusjoukkueen pelaajia.
– Valitsin urheilulukion, sillä halusin kehittyä urheilijana ja salibandypelaajana. Tiedossa oli hyvää valmennusta. Urheilulukion avulla on mahdollisuus päästä myös aamuharjoituksiin. Onhan se välillä ollut raskasta, kun on pitänyt olla Kupittaan palloiluhallissa ennen kello kahdeksaa pelivehkeet päällä. Saan herätä aikaisin. Mutta kyllä se motivoi, kun huomaa kehittyvänsä.
Iida on asunut koko kouluajan Moisiossa, Turun keskustan ulkopuolella. Matkaa kouluun ja harrastuksiin kertyy ihan riittävästi. Ilman vanhempien panostusta salibandyn harrastaminen olisi ollut mahdotonta.
– Vanhemmat ovat vuosien ajan kuljettaneet minua joka paikkaan. Iso kiitos siihen suuntaan. Ilman sitä apua harrastamisestani ei olisi tullut mitään.
Jalkapallo kulki pitkään salibandyn rinnalla. Lopulta oli kuitenkin tehtävä lajivalinta.
– Jalkapalloa pelasin aina lukion ensimmäiselle luokalle asti. Kehittyminen salibandyssä motivoi enemmän. Ehkä ilmapiirikin ratkaisi. Meillä on ollut salibandyjoukkueessa koko ajan erityisen hyvä yhteishenki.
Pienihäkkisellä oli valmennettavanaan poikkeuksellisen lahjakkaita nuoria tyttöjä, jotka vielä ikänsä puolesta pystyivät pelaamaan useissa eri sarjoissa C-tytöistä aikuisten divarijoukkueeseen. Menestyminen monissa eri sarjoissa on mahdollistanut usean Suomen mestaruuden. Mettälällä niitä on jo yhteensä seitsemän. Kahdeksaskin olisi todennäköisesti tullut, ellei korona olisi katkaissut keväällä ASM-sarjan.
Joukkueen menestyminen on poikinut jo usealle Loiston pelaajalle kutsun maajoukkueympyröihin (U19). Myös Mettälä on pukenut yllensä maajoukkuepaidan.
Valmentaja Pienihäkkinen on kuvaillut Mettälää seuraavasti.
– Iida on joukkueemme aivot. Hänellä on tietokone päässään. Iida pystyy tekemään koko ajan peliä edistäviä suorituksia. Osaa sijoittua ja lukea tilanteet. Iida on joukkueelle erittäin tärkeä pelaaja, joka yleensä alustaa maalitilanteet.
Loiston pitkään yhdessä pelanneet tytöt muodostavat hyvähenkisen joukkueen. Seurasiirtoihin ei ole ollut tarvetta. Ehkä naapurikilpailija on yrittänyt joskus houkutella yksittäisiä pelaajia, mutta huonolla menestyksellä. Iidalla on asiasta selvä mielipide.
– Olemme jo pitkään yhdessä halunneet joukkueena päästä eteenpäin ja nousta liigaan. Se on ollut meille itsestäänselvyys. Viimekeväinen nousu Pelicans-sarjan jälkeen on toistaiseksi ikimuistoisin hetki.
Mettälän FBC Loisto koostuu lähes samanikäisistä pelaajista. Nuoren joukkueen vanhin on vain kolme vuotta iäkkäämpi kuin Iida. Poikajoukkueessa vastaava tilanne olisi ongelmallinen, koska suurimmalle osalle osuisi armeija samanaikaisesti. Loistossa sitä ongelmaa ei ole, mutta tilanne voi muuttua haastavaksi lähivuosina. Kouluopinnot ovat ohi ja otteluiden ulkopuoliset uudet urasuunnitelmat ovat edessä. Tavoitteet ovat sielläkin korkealla, myös Iidalla.
– Salibandyn pelaamiseni riippuu paljon siitä, mihin pääsen opiskelemaan. Olen harkinnut ruotsinkielentaitoisena myös opiskelua Ruotsin puolella. Samalla voisin päästä sielläkin pelaamaan. Yksi tavoitteeni on arkkitehtuuriopinnot, mutta niitäkään ei voi suorittaa Turussa.
Mettälä ei ole joukkueessaan ainoa, jota tulevaisuuden suunnitelmat mietityttävät. FBC Loiston jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että seuran tyttöjuniorituotanto on kunnossa.
……….
Näin siis Mettälä kertoi salibandyurastaan noin vuosi sitten. Tuskin Iida vielä siinä vaiheessa ajatteli pelaavansa vuoden kuluttua aikuisten MM-kisoissa, vieläpä ykköskentässä My Kippilän kanssa pakistossa. Näin vain kävi.
Nopea kehityksen taustalla on siirto täksi kaudeksi Ruotsin pääsarjaan Malmö FBC:n riveihin. SSL eli Svenska Superliga on maailman tasokkain. Tempoa ja kovuutta on Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa.
Jo syksyn aikana Iidan kehitys huomattiin myös täällä. Mettälä sai Lempäälän EFT-turnauksessa Tshekki-ottelussa paikan My Kippilän pakkiparina kentällisessä, jossa hyökkäsivät Veera Kauppi, Sara Piispa ja Oona Kauppi.
Se oli Mettälän vasta kolmas ottelun naisten maajoukkueessa. Näyttö oli kuitenkin niin vahva, että Iida tuli valituksi yhtenä ensikertalaisena Uppsalan MM-kisoihin. Loiston kasvatti on syntynyt samana vuonna, kun Suomi voitti viimeksi maailmanmestaruuden.
