Kuusi Suomen mestaruutta, hei! Lätkävalmentaja Hannu Jortikan meriittilista on komea, ja niin on myös FBC Loiston kolmen salibandyä pelaavan tytön saavutukset. Oletettavasti Nea Keihään, Ulla Valtolan ja Iida Mettälän mestaruuslista vielä pitenee.
Linja oli tiukka. Tähän haastatteluun valikoituivat vain ne FBC Loiston pelaajat, jotka ovat ehtineet voittamaan toistaiseksi eniten mestaruuksia. Viiden mestaruuden tyttöjä joukkueessa onkin jo useita.
Kyseessä on poikkeuksellisen ryhmä nuoria tyttöjä, joista monet pystyvät pelaamaan ikänsä puolesta useissa eri sarjoissa C-tytöistä aikuisten divarijoukkueeseen. Taitojensa avulla menestyminen monissa eri sarjoissa on mahdollistanut usean Suomen mestaruuden. Tällä kaudella mitalitilasto kasvoi A- ja B- tyttöjen Suomen mestaruuksilla.
Koko joukkueen ja näiden kolmen tytön menestymisen taustalla on velhovalmentaja, FBC Loiston valmennuspäällikkö Matti Pienihäkkinen, joka otti tytöt mukaan perustamaansa seuraan jo varsin nuorina, osan jopa suoraan iltapäiväkerhosta.
Loisto on niitä harvoja seuroja, jotka ovat keskittyneet vain tyttösalibandyyn. Nykyisin Loisto on osa FBC Turun isoa seuraorganisaatiota. Niinpä Pienihäkkinen voi keskittyä nyt vain valmentamiseen. Valmentaja on oppinut vuosien myötä tuntemaan pelaajansa.
– Nea on pallovarma, rohkea. Kapteenina hoitaa puolustuksen ensimmäiseksi. Omat tehopisteet eivät ole mielessä, vaan Nea on joukkuepelaaja.
– Ulla on rämäpää. Ei pelkää ketään. Pystyisi pelaamaan vielä omanikäistensä poikienkin kanssa. Taitava pallon kanssa. Uskaltaa mennä pienistäkin raoista. Ulla jaksaa vaikka monta päivää mennä samalla tempolla.
– Iida on joukkueen aivot. Hänellä on tietokone päässään. Iida pystyy tekemään koko ajan peliä edistäviä suorituksia. Osaa sijoittua ja lukea tilanteet. Iida on joukkueelle erittäin tärkeä pelaaja, joka yleensä alustaa maalitilanteet.
Loiston kolmikko pelaa kauden aikana kymmeniä pelejä. Rasitus on melkoinen. Pelien ohella Nea ja Iida käyvät Kerttulin urheilulukiota.
– Urheilulukion aamuharjoitukset ovat usein huoltavia. Siellä ja omassa joukkueessani otetaan hyvin huomioon, että pelaajat eivät rasittuisi liikaa, kertovat Nea ja Iida.
Kun sama pelaaja pelaa kolmessakin eri ikäryhmässä, myös Loiston valmennus kiinnittää paljon huomiota nuorten pelaajaan kohdistuvaan rasitukseen.
– Pelkästään sarjapelejä tulee jo noin kuusikymmentä. Sen lisäksi osallistumme turnauksiin ja pelaamme harjoituspelejä. Seuraamme tarkkaan pelaajien rasittumista. Aina, kun on pelaajalla tuntemuksia, niin silloin huilataan, lupaa Pienihäkkinen.
Kolmikon tavoitteet salibandynpelaajana ovat korkealla. Nea valittiin juuri alle 19-vuotiaiden maajoukkueeseen edustamaan Suomea. Kun Nealla on ikää vasta 16 vuotta, on hän maajoukkueen nuorimpia.
– Taitojensa puolesta Iida ja Ulla mahtuisivat Nean kanssa samaan maajoukkueeseen, mutta ikänsä puolesta molemmilla on vielä vuosia aikaa edustaa Suomea. Ulla onkin ollut jo mukana alle 16-vuotiaiden maaotteluissa.
Salibandyn ohella Loiston kolmikko harrastaa muitakin lajeja, muun muassa kesällä jalkapalloa. Koulutyöt tulee tietysti hoidettua pelaamisen rinnalla. Vielä peruskoulussa opiskeleva Ulla jatkaa ensi vuonna Kerttulin urheilulukiossa pelikavereiden jalanjäljillä. Lähivuosien urheilulliset tavoitteet ovat tytöillä myös yhteneväiset.
– Ensimmäinen lähiajan tavoite on nousta joukkueena Naisten Salibandyliigaan.
