Iloinen naurunremakka kuuluu Kupittaan Kakkoselta kauas parkkipaikalle asti. On menossa FC Interin aamupäivän harjoitukset. Veikkausliigassakin treenit voivat olla vähemmän vakavahenkisiä. Ainakin, jos asiaa kysytään joukkueen päävalmentaja José Riveirolta. Sitä samaa hän kaipaa myös suomalaiseen juniorivalmennukseen.
Sen piti alun perin olla vain neljän kuukauden pituinen pätkäpesti apuvalmentajana. Mutta kuinkas kävikään. Espanjalaisella Riveirolla on menossa jo kuudes vuosi (2020) maassa, mistä hänellä ei ollut etukäteen mitään käsitystä.
Riveiron kotikaupunki Vigo sijaitsee kaukana Atlantin rannalla Espanjan luoteiskulmassa Portugalin rajan tuntumassa. Sieltä on pitkä matka Suomeen, etenkin, kun Riveiro saapui kesällä 2014 maitse tuntemattomaan maahan. Bussi-juna-laiva-juna -matka kesti yli kolme vuorokautta.
Ei liene yllätys, että silloin vain espanjaa puhuvalle Riveirolla oli edessään melkoinen kulttuurishokki. Sopeutumista uusiin maisemiin ei helpottanut työnantajan, Hongan, sen hetkinen talouskurimus, joka lopulta johti seuran konkurssiin.
Riveiron tulon taustalla oli yhteydenotto, joka tuli Celta Vigon entiseltä pelaajalta Pablo Counagolta. Tämä oli ystävystynyt Shefki Kuqin kanssa pelatessaan Ipswichissä. ”Kosovon Härkä” toimi Hongan päävalmentajana ja Counago toimi hänen apurinaan. Lisäksi espoolaisjoukkueen valmennuksessa oli mukana espanjalainen Carlos Portela, hänkin Riveiron vanha tuttu. He saivat lopulta houkuteltua Josén Suomeen.
Riveroilla on itsellään takanaan vaatimaton pelaajaura, joka päättyi jo parikymppisenä. Josén joukkue, Espanjan kolmostason Gran Pena FC, oli La Liigan Celta Vigon reservijoukkue. Vielä pelatessaan Riveiro oli aloittanut valmentajaopinnot. Uefan B-lisenssi tuli suoritettua 19-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti valmentaa itseään nuorempia junioreita.
Kun peliura päättyi, Riveiro suoritti nopeasti Uefan A-lisenssin ja pääsi Espanjan pääsarjassa pelaavan Celtan viralliseksi juniorivalmentajaksi. Matka alkoi seuran nuorimmista ikäluokista ja eteni kohti vanhempia juniorijoukkueita. Lopulta Riveiro oli Celtan alle 18-vuotiaiden päävalmentaja.
Uraputki seuraorganisaatiossa vaikutti lupaavalta. Seuraava askel olisi ollut Celtan akatemiajoukkueen päävalmentajapaikka. Suunnitelmiin tuli muutos, kun Josén puhelin pirahti. Kaukaisesta Espoosta otettiin yhteyttä.
Riveiron alku Suomessa olisi voinut olla parempikin. Honka pelasi Veikkausliigassa. Josén sopimus olisi jatkunut, jos joukkue olisi pysynyt pääsarjatasolla. Joukkue pysyi, mutta edessä oli konkurssi ja Riveirolla työpaikan vaihto.
Matka jatkui ojasta allikkoon. Riveiro siirtyi Kuqin ja tuttujen kavereiden kanssa PK-35:n peräsimeen. Alku vaikutti hyvältä, sillä Punamustat nousi takaisin Veikkausliigaan seitsemäntoista vuoden jälkeen. Loppu onkin sitten suomalaista sekopäistä jalkapallohistoriaa.
Riveiro itse hyppäsi kesken kauden savuavista rauniosta HJK:hon. Seurapomo Aki Riihilahti tarjosi espanjalaiselle, nousevalle kyvylle, pestiä päävalmentaja Mika Lehkosuon yhtenä apurina.
HJK:ssa José ei ollut vain joukon jatkona, vaan vastuu kasvoi koko ajan. Hän muun muassa vastasi joukkueen viikko-ohjelmasta ja veti itse henkilökohtaisesti ison osan joukkueharjoituksista. Ansioluetteloon tuli merkintä kahdesta Suomen mestaruudesta (2017 ja 2018).
Sillä välin FC Inter oli tehnyt yllätysvalinnan uudeksi valmentajaksi. Kuqi oli irtisanoutunut PK-35:n valmennuksesta ja siirtynyt Aurajoen rannoille. Kohuvalmentajan valintaa vieroksuneet turkulaiset saivat epäilyilleen vahvistusta, kun nyt vuorostaan FC Inter ajautui nopeasti valmentajakriisin keskelle. Ensin Kuqi antoi omatoimisesti potkut apurilleen Fabrizio Piccaretalle, mutta tuli lopulta itse erotetuksi. ”Fabista” tuli päävalmentaja, mutta hän erosi yllättäen kesken kauden. Apuvalmentaja John Allen sai hoitaa loppukauden ajan päävastuun valmennuksesta.
Riveiro kertoo uurastavansa jalkapallon parissa 25 tuntia vuorokaudessa. Se on helppo uskoa, sillä Interin päävalmentaja on työpaikallaan varhain aamulla ja lähtee kotiin vasta myöhään iltapäivällä. Kun tulee stadionille ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä, on se haasteellista miehelle, joka tuli vastikään perheenisäksi.
Riveirossa on samaa, mitä oli Interin pitkäaikaisessa valmentajassa Job Dragtsmassa: pelaajat arvostavat suuresti. ”Jobi” toi seuraan ammattimaisen harjoittelukulttuurin ja ehti valmentaa Interin mestariksi. Josélla on plakkarissa toistaiseksi ”vain” hopeamitali. Kausi 2019 oli joka tapauksessa oiva näyte ensimmäistä kertaa Suomessa päävalmentajana toimineelle Riveirolle.
FC Interin päävalmentaja suhtautuu työhönsä hyvin ammattimaisesti. Samalla hän vaatii samanlaista sitoutumista myös pelaajiltaan ja koko seuraorganisaatiolta. Mutta mikä on vaatiessa, kun itse on hyvänä esimerkkinä. Kun valmentaja tekee kaikkensa joukkueensa eteen, sitoutumista voi vaatia myös muilta.
Riveirolla on valmennusryhmässään mukanaan apureita, joista Sergio Almenara ja Michel Bellver ovat Josén maanmiehiä. He eivät ole täytemiehiä, vaan Riveiro haluaa, että apuvalmentajat tuovat omat vahvuutensa valmennukseen. Komentokieli on Interissä englanti, jota Riveirokin on oppinut puhumaan lyhyessä ajassa hämmästyttävän sujuvasti.
Josén meriitit alkavat olla sen verran vahvoja, että hänen ajatuksiaan ja visioitaan kuunnellaan. Hänellä on näkökulmaa verrata suomalaista sekä espanjalaista harjoittelukulttuuria.
Riveiro painottaa tasapainoa levon ja harjoittelun välillä. Enempi ei aina ole parempi. Hän ihmettelee suomalaisten intoa yliharjoitteluun. Oikealla rytmityksellä keho pitäisi olla palautunut, jotta harjoituksissa saadaan paras mahdollinen teho irti. Loukkaantumisriskikin kasvaa, kun suomalainen futari harjoittelee väsyneenä.
Riveiro on kritisoinut myös suomalaista vakavamielistä juniorivalmennusta, jossa usein määrä on korvannut laadun. Hän haluaisi juniorivalmennukseen enemmän hauskanpitoa kuin pakkomielteistä voittamisen tarvetta. Suomi lieneekin maailman johtavia maita nuorten jalkapalloilijoiden drop out -ilmiössä.
FC Interin harjoitukset ovat päättymässä. Tai, ei ihan vielä sittenkään. Osa pelaajista keräilee kamojaan ja siirtyy kohti Veritaksen pukukoppia. Eivät kuitenkaan kaikki, sillä Riveiro kerää kasaan pienemmän porukan ja vetää intensiivisen maalintekoharjoitukset. Liliu ja tuore mies Filip Valenčič laittavat lopuksi verkot töttörölle. Naama naurussa loputkin pelaajat lähtevät ansaitulle lounaalle. Valmentaja Riveiron hyväntuulinen kädenjälki näkyy kaikessa.
