Pansion tekonurmikentällä juoksee pallon perässä lukematon määrä pikkupoikia. Yhteistä heille kaikille on sininen FC Interin seurapaita. Kentän laidalla poikien vanhemmat ja isovanhemmat seuraavat mielenkiinnolla, miten iso joukko valmentajia ohjaa toimintaa suunnitellusti.
Janne Heiska on koko ryhmän vastuuvalmentaja.
– Seuran nuorimmat pelaajat ovat vastuullani. Vastaan siitä, että kaikki lapset saavat seuran suunnitelman mukaiset harjoitukset niin, että tietyt teemat toteutuvat. Huolehdin myös, että tiimissäni työskentelevät valmentajat toimivat sovitulla tavalla, kertoo Heiska.
Pelaajat harjoittelevat ikä- ja tasoryhmittäin. Tavoite on, että jokaisella olisi samantasoinen harjoitusvastus. Nuorimmat ovat nyt 2011-syntyneitä.
– Turussa oli erikoista se, että lapset eivät ihan nuoresta alkaen kasvaneet seuraan, esimerkiksi Interiin tai Tepsiin. Siirto tapahtui vasta myöhemmin. Haluamme vahvistaa seuraidentiteettiä jo nappulaiästä alkaen, joten käynnistimme oman junioritoiminnan muutamia vuosia sitten. 2008-2009 -syntyneet olivat aikoinaan ensimmäinen ikäluokka.
Vaikka tekeminen harjoituksissa vaikuttaa ulkopuoliselle perin ammattimaiselta, on toiminnan isompana tavoitteena muutakin kuin kehittää mahdollisia Veikkausliigapelaajia. Kun kyse on lapsista, valmentajan tehtävänä on enemmänkin kasvattaa kuin valmentaa.
– Joku näistä lapsista voi yltää Veikkausliigaan ja vieläkin pidemmälle. Isompi kuva on kuitenkin se, että saisimme nämä pojat olemaan jalkapallotoiminnassa mukana 16-vuotiaaksi asti. Silloin olemme tehneet seurassa kokonaisuutena hyvää työtä.
Kun kyse on juuri koulunsa aloittaneesta ikäluokasta, on vaikea ennustaa, kenestä tulee aikuisena oikea jalkapalloilija.
– Lapset kehittyvät hyvin eri aikaa. Ennustaminen on vaikeaa. Usein kirkkaimmat lapsitähdet eivät ole niitä, jotka jatkavat pisimpään. Lapsilla fyysiset lähtökohdat ovat kovin erilaiset.
Kun yhteisten harjoituskertojen määrä lapsilla on vielä vähäinen, on kehityksen kannalta ratkaisevaa se, mitä tapahtuu harjoitusten ulkopuolella, omalla ajalla.
– Valmentajat antavat kotioppimistehtäviä. Olemme saaneet tähän myös vanhemmat hyvin mukaan. Pojat lähettävät yhteiseen ryhmään whatsapp-videoita omista harjoituksistaan, ja näin kannustavat toisiaan.
Eräs FC Interin harjoituksiin osallistuva pikkupoika vaikuttaa tutulta. Aamuset kävi tutustumassa pari vuotta sitten jalkapalloon hurahtaneeseen 6-vuotiaaseen Aatu Haanperään. Hänen isänsä Esa Haanperä perusti jalkapallojoukkueen omalle pojalleen Liedon syrjäkulmille. Aatu halusi mieluummin pelata tuttujen kavereiden kanssa Asemankulmalla, kuin mennä jonnekin kauemmaksi.
Aatun into pelata jalkapalloa ei ole laantunut. Pikemminkin päinvastoin. Isompien ympyröiden aika tulee sitten joskus myöhemmin, mikäli intoa ja halua löytyy, totesi isä Esa pari vuotta sitten. Nyt Aatun ura jatkuu FC Interin junioreissa.
– Jos haluaa kovempia harjoituksia, pitää lähteä Liedon Asemalta kaupunkiin. Aatun kaveri lähti ensin Interiin. Kävimme sen jälkeen Aatun kanssa näytillä ja tryoutin jälkeen jäimme seuraan, kertoo Esa, joka kyytitehtävien ohella toimii joukkueen rahastonhoitajana ja varustevastaavana.
Nuori pelaaja kehittyy toistojen kautta. FC Interin harjoittelufilosofiaan kuuluu vahvasti myös kehittää pelaajan omaa luovuutta ja ongelmaratkaisukykyä.
– Pojat joutuvat itse miettimään, opettelemaan peliä. Emme anna aina valmiita ohjeita. Mieluummin kysytään, mikä olisi ollut parempi ratkaisu, kertoo Haanperä.
Aatun ikäryhmä on jaettu kahteen joukkueeseen. Pidemmälle kehittyneet pelaavat Länsi-Suomen piirisarjan liigaa ja toinen ryhmä divaria. Tavoite on, että kaikki saavat riittävästi peliaikaa. Joukkueiden kokoonpanot eivät ole pysyviä, vaan pelaajia liikkuu ryhmästä toiseen.
Haastattelun ollessa jo lopuillaan paikalle tullut vieras isä odottaa kovasti vuoroaan. Hänellä on perin tutuksi tullutta asiaa vastuuvalmentaja Heiskalle. Isä kertoo innokkaasta pojastaan, jota kiinnostaisi kovasti jalkapallon pelaaminen. Halu päästä mukaan harjoituksiin on suuri.
– Kaksi viikkoa saa tulla kokeilemaan, miltä tuntuu. Se on molemmille osapuolille reilua. Sen jälkeen keskustelemme pelaajan, valmentajien ja vanhempien kanssa, miten jatketaan, kertoo Heiska.
