Gamla Stan.
Tukholman vanhakaupunki on täynnä suomalaismuistoja. Gamla Stanissa painettiin ensimmäinen suomenkielinen kirja ja julistettiin Jumalan sanaa suomeksi aikaisemmin, kuin Turussa.
”En finne igen” otsikoivat ruotsalaislehdet aikoinaan, kun Gamla Stanin kupeessa Slussenin siltojen alla ryypiskelevät suomalaismiehet puukottelivat toisiaan. Nykyisin ”Karjalan kannaksella” on rauhallisempaa. Sissitkin ovat ikääntyneet.
Suomalaisia on ollut Tukholmassa kauan ennen Slussenin sissejä, aina 1200-luvulta kaupungin perustamisesta alkaen. 1400-luvun lopussa finnejä oli enimmillään 20 prosenttia kaupungin asukkaista. Gamla Stanissa on joka puolella piilossa suomalaisia muistoja. Niiden löytäminen vaatii asiantuntemusta, sillä jostain syystä Tukholman opaskirjat sivuuttavat suomalaisten historian.
Saan oppaakseni Esko Melakarin. Mies ilmiselvästi tietää, mistä puhuu. Melakari on ruotsinsuomalaisten keskusliiton pääsihteerinä tutustunut aitiopaikalta paikallisten suomalaisten historiaan ja nykypäivään.
– On outoa, että Tukholman matkailuviranomaiset eivät ole oivaltaneet merkitä Finnstigeniä Gamla Stanin kujille, kummeksuu Esko Melakari.
Finnstigenillä, Suomalaisella polulla, Melakari tarkoittaa Tukholman vanhaankaupunkiin ja opaskarttaan merkittyä reittiä, jonka avulla voi löytää mielenkiintoisia suomalaisuuteen liittyviä kohteita.
Istumme Skeppsbronin rantalaiturilla. Kierros onkin hyvä aloittaa tästä, sillä Skeppsbron on ollut suomalaisille tuttu laituri jo vuosisatojen ajan.
– Tiesitkö, että suomalaislapsille kerrottu tarina Nukkumatista ja Höyhensaarista liittyy Tukholmaan? Nimittäin Fjäderholmarna, Höyhensaaret, sijaitsevat Tukholman edustalla.
Suomalaiset kauppiaat yöpyivät myyntimatkoillaan Höyhensaarten majatalossa. Haahkan untuvia täynnä oleva saari oli rauhallinen paikka nukkua.
Suomen alue liitettiin Ruotsin vaikutuspiiriin jo viikinkiajalla. Ristiretkien aikana 1100-luvulla side naapurikansojen välillä vahvistui entisestään.
– Keskiajalla finnejä tuli Tukholmaan vuosittain 200-300 haaksi-nimisillä veneillä. Tänne tuotiin muun muassa voita, lohta, tervaa ja turkiksia.
Finnien laivat rantautuivat Skeppsbronille. Vielä 1800-luvun alussa satamakonttorin yläkerrassa oli Finska Himmelen (Suomalainen Taivas), suomalaisten merimiesten kantakapakka.
Skeppsbronin talon numero 28 seinässä on suomalaisten sotalasten muistolaatta. Heitä tuli Ruotsin puolelle noin 70 000. Suuri osa saapui laivalla Turusta. Arviolta 15 000 lasta jäi sodan jälkeen pysyvästi Ruotsin puolelle.
– Vuosisatojen ajan Suomesta on tullut pakolaisia, esimerkiksi fennofiilejä tsaarinvallan aikana, kansalaissodan jälkeen punaisia sekä myöhemmin jääkäriliikkeen perustajia.
Jatkamme Suomalaista polkuamme Skeppsbronin rannasta Dryckesgrändiä pitkin Järntorgetille, Rautatorille. Se sijaitsee Västerlånggatanin ja Österlånggatanin yhtymäkohdassa. Tori oli alun perin nimeltään Viljatori. Nimi vaihtui, kun rautaa tuotiin laivalla järviä pitkin kaivoksista. Monet suomalaiset toimivat raudankantajina.
– Suurin osa finneistä kuului rahvaaseen. Raudankantajien lisäksi suomalaiset työskentelivät viini- ja laudankantajina tai hevoskuskeina. Suomalaiset piiat, rengit ja timpurit olivat kysyttyjä.
Kivenheiton päässä Rautatorilta sijaitsi Mustainveljesten luostari. Alkuperäisestä rakennuksesta on jäljellä ainoastaan kellariholvit. Munkkien häätämisen jälkeen suomalaiset saivat käyttää taloa jumalanpalveluksiinsa. Vuonna 1533 täällä saarnattiin suomeksi aiemmin kuin Suomessa!
Vuonna 1547 kuningas Kustaa Vaasa antoi purkaa talon, ja suomalainen seurakunta siirtyi evakkoon Pyhän Gertrudin kiltataloon. Pian kuitenkin rikkaat saksalaiset porvarit häätivät finnit pois ja rakensivat kiltatalon paikalle nykyisen Saksalaisen kirkon.
Gamla Stanissa painettiin 1500-luvulla Mikael Agricolan ensimmäiset suomenkieliset kirjat (ABC-kiria, Se Usi Testamentti) nykyisen Själagårdsgatan 13 kohdalla sijainneessa Amund Laurentssonin kirjapainossa. Nykyinen rakennus on 1930-luvulta.
Jatkamme kävelykierrosta Stortorgetin kautta turistien suosimalle Västerlånggatanille. Kadun putiikeissa työskentelee myyjinä useita suomalaisia, mutta suomalaisia yrittäjiä on vähän. Eräs heistä on Radio Shopenia, musiikki- ja videokauppaa pitänyt Kari Immonen.
– Jo yli 30 vuotta olen pitänyt kauppaa tällä kadulla. Myynnissä on suomalaisia elokuvia, kirjallisuutta ja musiikkia. Ruotsalaiset ovat kiinnostuneita Suomen sotahistoriasta. Nyt menee parhaiten kaupaksi kaikkea Lordiin liittyvää, myhäilee Immonen tyytyväisenä.
Monet suomalaiset taistelivat Ruotsin suurvallan aikana 1600 –luvulla Ruotsin armeijassa. Osa sai ansiostaan aatelisarvon. Vanhasta rälssin 60 suvusta oli peräti 33:lla suomalaiset sukujuuret. Kanaalin rannalla sijaitsevassa Ritaritalossa, Riddarhusetissa on suomalaissukujen vaakunat esillä salin seinällä.
Melakari näyttää Ritarihuoneen ulkopuolella olevaa paikkaa, jossa vuonna 1810 tapahtui järkyttävä murha: valtakunnanmarsalkka kreivi Axel von Fersen pahoinpideltiin kuoliaaksi.
– Rikosta ei koskaan selvitetty. Tiedetään kuitenkin, että murhaan osallistui suomalaisia satamajätkiä. Todennäköisesti saivat olutta palkaksi.
Ritaritalon viereisen saaren merkittävin nähtävyys on Ritariholman kirkko, jonne on haudattu Ruotsin kuninkaallisia. Erikoisuutena on pikkuprinssi Gustaf, josta piti tulla Suomen suurruhtinas. Hänen hautaansa koristaa Suomen vaakuna.
Jatkuvasti evakkoon joutunut suomalainen seurakunta sai lyhyen ajan toimia Ritariholman kirkossa. Heidät häädettiin sieltäkin.
– Ilmeisesti likaisten ja junttien suomalaisten ei katsottu olevan kyllin arvokasta seuraa kuninkaallisille sarkofageille.
Askeleemme vievät kohti Helgeandsholmenin saarta ja Eduskuntataloa, Riksdagshusetia. Vuonna 1999 talossa tehtiin vähemmistön etuja ajavalle Melakarille mieleinen päätös.
– Silloin lopultakin meni läpi laki, jolla Ruotsi sitoutui hyväksymään suomenkielisten vähemmistön aseman. Se oli merkittävä päätös, sillä sen avulla vähemmistöllä on oikeuksia, ei pelkästään tarpeita.
Eduskuntatalo rakennettiin paikalle, jossa oli 1600-luvulla suomalaisen kirkon perustukset. Nicodemus Tessin vanhempi suunnitteli komean katedraalin italialaiseen barokkityyliin.
– Suomalaiset aloittivat kirkkorakennuksen rakennustyöt, mutta perustuksia pidemmälle
mahtipontinen hanke ei edennyt. Ilmeisesti rahat loppuivat.
Eduskuntatalon luota pääsemme Kuninkaanlinnalle. Sen palvelusväkeen on usein kuulunut suomalaisia, muun muassa renkejä ja kirjureita. 1700-luvulla linnaa vartioi suomalainen drabantti-komppania.
Kierroksemme päättyy Suomalaiselle kirkolle. Se on ainoa paikka Gamla Stanissa, joka nimellään viittaa suomalaisuuteen. Ennen omaa vuonna 1725 valmistunutta kirkkoaan suomalainen seurakunta ehti kotiutua Södermalmin puolelle. Finnit käyttivät Söderin Katariinan kirkkoa jumalanpalveluksiinsa. Suomalaisten hautoja on runsaasti kirkon hautausmaalla. Paikalle pystytetty muistokivi muistuttaa tuhansien suomalaisten viimeisestä leposijasta. Suomen kansallinen herättäjä J.V. Snellman syntyi Södermalmilla.
Gamla Stanin Suomalainen kirkko on entinen kuninkaallinen pallohalli, jonka suomalaiset sisustivat kirkoksi. Torni tosin puuttuu, mutta sisältä kirkko on tunnelmallinen. Urkuparveen on maalattu Suomen suurruhtinaskunnan ja kaikkien maakuntien vaakunat.
Kirkon takapihalla on laatta sodissa kaatuneiden suomalaisten muistoksi. Viimeiset kaksi vuotta seurakunnan kirkkoherrana on toiminut Virva Nyback, joka valittiin virkaan seurakunnan lähes 500-vuotisen historian ensimmäisenä naispappina.
– Olemme osa Ruotsin kirkkoa. Meillä on lähes 10 000 jäsentä ja kirkko on kaksikielinen. Meillä käy myös suomalaisia pareja vihittävänä, kertoo Virva Nyback.
Suomalainen kirkko on avoinna vain kesäisin. Muina aikoina kirkkoon voi poiketa jumalanpalveluksien tai konserttien yhteydessä.
