Fuusiojoukkue Aura Basketin värikäs tarina – opiksi nykysukupolville

Kolme voittoa 44 ottelusta! Aura Basketin viimeisen kauden saldo on kotimaisen koripallohistorian surkein. Katastrofiin päättyneen kauden positiivisin uutinen oli: seuralta ei jäänyt mitään velkaa.

– Helsinkiläiset aina irvailivat, miten Turussa ei osata hoitaa raha-asioita. Turkulaiset joukkueet eivät pärjää jne. Todellisuudessa koripallossa yksikään turkulainen seura ei ole mennyt konkurssiin ja hakenut palkkaturvasta rahoja, kuten Helsingissä on tehty moneen kertaan. Kun Aura Basket lopetettiin, meiltä jäi jäljelle 9 000 euroa, mikä lahjoitettiin Namikan junnutoiminalle, muistelee Aura Basketin silloinen sihteeri Esa Rosman.

Toista oli edellisellä kerralla. Jos Aura Basketilla ei ollut velkaa eikä pelimiehiä, oli yksityisen rahoilla operoivalla Piilosetilla pelimiehiä, mutta myös laskuja. Jälkimmäiset jäivät maksamatta. Niinpä joukkue menetti hoitamattomien velvollisuuksien johdosta SM-sarjapaikkansa.

2000-luvun alkuvuosina tapahtuneet episodit jättivät ikävän jäljen turkulaiseen koripalloon. Kesti useampi vuosi ennen kuin laji saatiin uudestaan miesten tasolla viriämään. Intohimosta koripalloon kertoo se, että osa silloin lajin parissa tuskailleet tekijämiehet jaksavat yhä olla mukana, muun muassa Ray Ailus ja Juha Ruohonen, jotka molemmat toimivat vuorollaan Aura Basketin valmentajina.

Aura Basketin taustalla oli poikkeuksellinen yhteistyöviritys. Kaarinan Uran ja Turun NMKY:n edustusjoukkueet yhdistettiin vuonna 2003. Idean ajatuksena oli luoda Turun alueelle joukkue, joka olisi riittävän tasokas pärjäämään aikanaan myös korkeimmalla sarjatasolla.

– Itse en alun perin uskonut yhdistelmäjoukkueeseen. Ne eivät ole koskaan olleet pitkäikäisiä. Lähdin mukaan, kun molemmissa seuroissa moni oli kovin innostunut. Kaikki eivät ehkä aluksi ymmärtäneet, kuinka kova haaste on tiedossa, etenkin silloin, kun tuli nousu pääsarjaan.

Yhdistelmäjoukkueen synnyn taustalla oli myös eräs perusteellinen järkisyy.

– Emoseura Turun NMKY oli tehnyt päätöksen, että seuran nimellä ei enää SM-sarjassa pelata. Koripalloa voidaan pelata, mutta korkeintaan divaritasolla. Oli siis syytä keksiä uusi nimi. Päädyttiin Aura Basketiin.

Fuusiojoukkue aloitti I-divisioonasta kotimaisin voimin. Ja hyvin aloittikin. Valmentaja Pieti Poikolan johdolla Aura Basketin kausi huipentui sarjan viimeiseen otteluun Panttereita vastaan. Voitto siitä ottelusta varmisti Aura Basketin nousun pääsarjaan, Sparliigaan, millä nimellä sarja tunnettiin kaudella 2004-2005.

Joukkueen pelit kulkivat myös sarjaporrasta ylempänä. Kulisseissa alkoi kuitenkin kuohua jo syksyllä. Valmentaja Poikolan ja seurajohdon välille syntyi erimielisyyttä, joka ratkaistiin potkaisemalla päävalmentaja pois. Tilalle nostettiin nuori Ray Ailus.

– Meille tuli ristiriitaa jenkkipelaajien peluuttamisesta. Seura johdon mielestä heille olisi pitänyt antaa enemmän vastuuta, jotta joukkue menestyisi.

Aura Basket ylsi heti ensimmäisellä pääsarjakaudellaan pudotuspeleihin. Runkosarjan kolmannelta sijalta puolivälieräotteluihin lähtenyt turkulaisjoukkue sai vastaansa sarjakuutosen Porvoon Tarmon.

Tämä oli aikaa, jolloin Turun salitilanne sisäpalloilulajien osalta oli surkeimmillaan. Niinpä ensimmäinen pudotuspeli pelattiin Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa. Porvoolaiset voittivat ottelusarjan ja Aura Basketin kausi päättyi siihen.

Seuraavasta kaudesta tuli kaikkien aikojen pannukakku. Jo kesällä ennen kauden alkua oli ongelmia. Joukkueella ei ollut valmentajaa. Joukkueen tärkeät takamiehet Juha Sten ja Petri Kallio siirtyivät muualle.

– Rayn valmentajaura lähti nousuun ja hänet pyydettiin Uuteenkaupunkiin. Ailus sai sieltä paremman tarjouksen. Yritimme pitää hänestä kiinni loppuun asti. Vastuun joukkueen valmentamisesta otti lopulta nouseva kyky Juha Ruohonen. Ulkomaalaisvahvistuksiksi hankittiin pari jenkkipelaajaa.

Kausi alkoi viidellä tappiolla ennen kuin Aura Basket sai ensimmäisen voittonsa. Pian tämän jälkeen joukkueen toinen amerikkalaispelaaja korvattiin uudella. Pari voittoa tuli vielä lisää, kunnes alkoi ennätyksellinen 27 ottelun tappioputki.

Varainhankinnassa seurassa mentiin talkoopohjalta. Niinpä yhteistyökumppaneita saatiin mukaan liian vähän.

– Saimme mukaan 60-70 yhteistyökumppania. Osa oli uusia, osa oli vanhoja Namikan sponsoreita ja osa saatiin Uran puolelta. Mutta meitä oli liian pieni porukka keräämässä varoja. Alusta asti oli selviö, että velkaa ei tehdä. Oman kylän pojilla pelataan ja hankitaan pari jenkkivahvistusta mahdollisimman halvalla. Kausibudjettimme SM-sarjassa oli noin 160 000 euroa. Ensimmäisellä kaudella summa saatiin kasaan.

Tulevat ongelmat olivat aistittavissa jo ennen toisen pääsarjakauden alkua. Kesällä harkittiin jopa sarjapaikan myymistäkin.

– Salon Vilpas olisi lunastanut meidän paikkamme. Harkitsimme luovuttamista ja sarjapaikan myymistä, mutta päätimme kuitenkin jatkaa vielä seuraava kausi SM-sarjassa.

Varainhankinnan tehostamiseksi toiselle pääsarjakaudelle seura rekrytoi markkinointipäällikön. Silti kassa tyhjeni jo ennen kauden loppua. Tappioiden myötä lipputulot romahtivat entisestään. Jenkit saivat lähteä ennen kuin sarja oli edes päätöksessään.

– Pelaaminen Caribiassa tuli kalliiksi. Ja kun joukkue ei menesty, turkulaiset eivät tule paikalle. Jouduimme oravanpyörään. Niinpä ilmoitin pelaajille, että kaikkien palkkiot puolitetaan, kun tappiopelit eivät kiinnosta yleisöä. Pelaajat uhkasivat ensin lakolla. Sopii, olkaa sitten mahdollisimman kauan, kerroin pelaajille.

Pelaajille seuran toiminta oli tietysti pettymys. Moni koki tulleensa petetyksi, kun luvatut puheet eivät pitäneetkään paikkansa. Loppukausi oli kaikille raskas. Pelaajat tiesivät jo joulun jälkeen, että seuran toiminta ajetaan alas. Jenkitkin lähetettiin kotiin, vaikka pelejä oli vielä monta jäljellä.

Valmentaja Ruohonen jatkoi urhoollisesti kapealla materiaalillaan periaatteella ”uppoavaa laivaa ei jätetä”. Tiedossa oli, että uutta valmentajakaan ei olisi tulossa. Ailus jatkoi ammattivalmentajauraansa Uudenkaupungin jälkeen Kotkassa. Ruohonen piti kauden jälkeen välivuoden ja palasi lajin pariin nostamalla Turun Riennon naiset pääsarjaan.

Vaikka Aura Basket pelasi kauden loppuun, seura ilmoitti jo ennen viimeistä peliään, että joukkue ei sarjajumbona osallistu edes SM-karsintasarjaan. Seuran toiminta ajettiin kauden jälkeen lopullisesti alas.

Ensimmäisellä pääsarjakaudella Aura Basketin yleisömäärät olivat sarjan pienimmät. Toisella ja viimeisellä kaudella katsojamäärät romahtivat heikon menestyksen johdosta. Joukkueen yleisömäärä jäi kauas sarjan keskiarvosta.

Joukkueen taustamiehet kääntyivät vaikeassa tilanteessa emoseurojensa puoleen saadakseen tukea, mutta sitä ei saatu.

– Ensimmäisenä vuonna taustaryhmässä oli vielä porukkaa, mutta sitten se alkoi vähentyä. Välillä oli sellainen olo, että elämässä olisi muutakin tekemistä kuin kerätä joukkueelle rahaa. Unet jäivät vähiin. Toiminta kävi liian raskaaksi. Kun koko seuraorganisaatio on sama kuin seuran hallitus, niin se ei riitä SM-sarjassa. Olisimme tarvinneet molemmat emoseurat taaksemme, mutta emme saaneet.

Seura joutui talousongelmien lisäksi kärsimään kohtuuttoman paljon saliongelmista. Uutta palloiluhallia oli suunniteltu pitkään, mutta hanke ei edennyt päättävissä elimissä. Muun muassa vuonna 2005 kaupungin liikuntatoimi esitti uuden hallin suunnitteluun määrärahaa, mutta ehdotus poistettiin talousarviosta.

Divisioonakaudella Aura Basket pelasi kotiottelunsa Samppalinnan palloiluhallissa. SM-sarjassa vaadittiin parkettialustaa, joten ottelut siirtyivät kylpylähotelli Caribian tiloihin. Otteluohjelman laatiminen oli kuitenkin haastavaa, sillä Caribia oli usein varattu muuhun käyttöön. Seuralle tärkeä ottelunaikainen oheismyyntikin oli Caribialla kielletty. Harjoitusvuorot olivat toisinaan tiukassa, joten joukkue harjoitteli useasti Peltolassa Turun ammatti-instituutin tiloissa.

Aura Basketin hienona ajatuksena oli pelata ”oman kylän pojilla”, Turun seudun pelaajilla. Ulkomaalaisvahvistuksiakin hankittiin kitsaasti. Varaa oli vain kahteen jenkkivahvistukseen kerrallaan. Joukkueen taso ja liian pieni taustaorganisaatio eivät kuitenkaan riittäneet. Aura Basket oli vain kolme vuotta kotimaisella koripallokartalla.

Aura Basket nousi pääsarjaan valmentaja Pieti Poikolan (vas.) johdolla. Hänet kuitenkin irtisanottiin jo ennen uuden kauden alkua. Joukkue kesäharjoitteluun kuului muun muassa suojuoksu.

ETUSIVU