Hämeenlinnan Vankilamuseo on lapsiperheiden suosiossa

KANTA-HÄME / HÄMEENLINNA – Jos vierailijat saapuvat vankilamuseoon samasta ovesta kuin vangit aikoinaan, vastassa olisi synkät eristyssellit vankkoine kaltereineen. Perheen lapset liimautuvat tiukasti turvaan vanhempien kylkeen. Vankila on pyritty säilyttämään alkuperäisessä asussaan, ja siinä onkin onnistuttu hyvin: tunnelma on heti hyytävä.

Hämeenlinnan vankilamuseo kertoo suomalaisesta vankeinhoidosta ja vankilaelämästä. Itse rakennus on jo nähtävyys, sillä se on Suomen ensimmäinen sellivankila vuodelta 1871. Rakennus poistettiin käytöstä vuonna 1993 vankien siirtyessä uuteen Kylmäkosken vankilaan.

Suomen vankilajärjestelmän runko perustuu 1800-luvun lopulla rakennettuihin vankiloihin, joista osa on yhä käytössä, tosin moneen kertaan uudistettuina. 1800-luvun puolessa välissä vankeinhoidossa otettiin uusi suuntaus, sillä inhimillisemmällä toiminnalla uskottiin vankien parantamiseen. Vankien terveyden- ja ruokahuoltoon panostettiin. Vangeille annettiin opetusta ja hyvällä käytöksellä sai etuuksia. Opetusta määrättiin annettavaksi kirjoittamisessa ja lukemisessa sekä vangeille sopivissa ammattitaidoissa.

Suomen vankiloita rakennettaessa otettiin mallia Yhdysvalloista. Yhteisvankeuden tilalle tuli vankien eristäminen yksinäisyyteen erillisselleihin.

Uudet vankilat herättivät aluksi paljon keskustelua, kun päiviteltiin niiden suuria kustannuksia. Moderni vankilalaitos vaati enemmän henkilökuntaa kuin aiempi vankien vartiointi. Hämeenlinnan vain miehille tarkoitetun lääninvankilan yhteyteen valmistui myös naisvangeille selliosasto, joka on nyttemmin purettu. Naiset siirtyivät uuteen Hämeenlinnan naisvankilaan 1970-luvun alussa.

Hämeenlinnan lääninvankila oli ahdas, sillä sinne mahtui vain 72 vankia. Enimmillään vankeja oli 1980-luvulla, jolloin yhdessä sellissä saattoi olla kolmekin vankia. Vaikka vankila oli rakennettaessa moderni, tulivat vessat käyttöön vasta 1950-luvulla. 1990-luvulle tultaessa vankila oli käynyt liian pieneksi ja vanhanaikaiseksi. Sulkemisen jälkeen se avattiin yleisölle vuonna 1997.

Vierailijoita on kaikenikäisiä. Koululaisryhmät ovat yleisiä. Myös sellaiset ihmiset, jotka eivät yleensä museoissa käy, poikkeavat Hämeenlinnan vankilamuseoon. Joskus on vieraillut jopa entisiä vankeja.

Vankilaan lusimaan tullut vanki tuli sisälle pohjakerrokseen. Ensimmäiseksi vastassa olivat metallinpaljastin ja vastaanottotilat. Täällä vangit sisäänkirjautuivat ja vaihtoivat vaatteitaan. Vankilan sääntöjä rikkoneen eristysselli on vastakohta useamman hengen niin sanotulle matkasellille. Vangit nukkuivat täällä viimeisen yönsä ennen siviiliin pääsyä.

Jykevärakenteinen ja sokkeloinen vankila on kolmessa kerroksessa, joista ylimmäinen kerros on suljettu paloturvallisuussyistä.

Vankilan hallimaiset käytävät ovat alkuperäisissä asuissaan. Erikoisnäyttelyt on sijoitettu selleihin. Niissä voi tutustua eri aikakausien sellien sisustukseen, vankien vaatetukseen ja vanginvartijoiden virkapukuihin. Onpa esillä jopa 1700-luvun mestauskirveitäkin. Äänisellissä voi kuunnella vankien ja vartioiden kirjoittamia tunnelmia vankilaelämästä. Sairaanhoitajan huone ja vankilan toimisto ovat myös alkuperäisessä kunnossa.

Vaikka naisvankeja ei talossa ollut, on osa näyttelyistä varattu myös naisvankien elämän esittämiseen. Yhteen koppiin on kerätty kiinnostava kahlekokoelma. Pannuhuonekin on alkuperäisessä kunnossa. Keskuslämmitys hoidettiin kuumennetulla höyryllä. Höyryn avulla vankilassa oli myös ”turkkilainen höyrysauna”. Pannuja lämmitettiin metrin pituisilla koivuhaloilla. Vesi saatiin vankilan omasta kaivosta.

Vankien valvonta kuului aikoinaan sotilaille, mutta 1800-luvun puolenvälin jälkeen heidän tilalle tulivat koulutetut vanginvartijat. Vankilapäälliköt käyttivät sotilasvirkapukua, kunnes heille määrättiin omat virkapuvut. Vartijat käyttivät aluksi työssään siviilivaatteita, joiden rintapieleen oli kiinnitetty rintakilpi. 1800-luvun lopulla vartijatkin saivat oman virkapuvun.

Työvelvollisuudesta huolimatta vankien aika kävi pitkäksi, kun harrastusmahdollisuudet olivat vähissä. Pitkänä vapaa-aikana touhuttiin sekä luvallista että luvatonta. Hyvällä käytöksellä saattoi saada erivapauksia, kuten kirjeen kirjoittamisen tai lukemisen. Kortinpeluu ja muut pelit eivät olleet sallittuja. Näyttelyssä on ollut esillä vankien salaa tekemiä kortteja ja noppia.

Takavarikoitujen esineiden joukossa on muun muassa pornograafiset pelikortit, sanomalehdestä kierretty tupakka ja sellijakkaraan askarreltu myllypeli. Tupakkaa ja huumeita pyrittiin salakuljettamaan vankilaan monin eri konstein, muun muassa peräsuoleen piilotettujen ”könttien” avulla.

Kiellettyjä esineitä olivat myös omatekoiset radioviritelmät. Radiota kuunneltiin keskusradion välityksellä, jonka ohjelmatarjonta ei aina miellyttänyt kaikkia vankeja. Omat radiot ja televisiot tulivat sallituiksi vasta 1970-luvulla.

Vitriinissä olevat liivinraudat kertovat vankien kuljettamisesta. Aikoinaan vanginkuljetukset kuuluivat maanomistajien velvollisuuksiin. Se lakkautettiin vasta vuonna 1927, ja samalla kuljetus siirrettiin vankilahallinnon alaisuuteen viranomaisten tehtäväksi.

VANKILAMUSEO

Osoite: Kustaan III:n katu 8, Hämeenlinna.

KARTTA

Lue lisää

VALOKUVIA (FB: Salatut Museot)

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.