Suosittu satu Hamelnin Pillipiiparista on satua, mutta Hamelnin kaupunki on olemassa. Se ottaakin kaiken irti Grimmin veljesten kuuluisasta lastenkertomuksesta. Mystinen rotanpyytäjä on Weser-joen pikkukaupungin todellinen vetonaula.
Muistattehan tarinan huilua soittavasta Pillipiiparista, joka ensin hukutti pitkään Hamelnin riesana olleet rotat sekä myöhemmin lumosi kaupungin lapset soitollaan ja vei heidät mukanaan? Tarinaan törmää yhä Hamelnin katukuvassa katuteatteriesityksinä ja tasatunnein raatihuoneen kellopelin kertomana.
Rotankuvia on kaikkialla. Matkailijoille myydään rottiin liittyviä muistoesineitä. Miltähän maistuisi rotannäköinen marsipaanileivos? Epäilemättä rotasta on tullut hamelnilaisten lempieläin.
Vuosisatoja vanha tarina
Kaikki sai alkunsa vuosisatoja sitten, tarkemmin vuonna 1284. Hamelnia vaivasi todellinen rottaepidemia. Rottia oli niin paljon, että kaupunkilaisten keinot eivät enää riittäneet niiden hävittämiseen. Niitä tunkeutui kellareihin ja ruokavarastoihin. Kaupunkilaisia uhkasi nälänhätä, kun elintarvikkeet katosivat rottien suihin.
Sitten kaupunkiin saapui värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut outo muukalainen. Hän kertoi olevansa rotanpyytäjä ja lupasi maksua vastaan karkottaa kiusahenget kaupungista. Hamelnilaisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin suostua mystisen kulkijan vaatimukseen.
Rotanpyytäjä otti esiin huilunsa ja alkoi soittaa. Vikiseviä rottia alkoi nopeasti tulla esiin. Niitä tuli kellareista, talojen alta, myllyistä ja kaatopaikoilta. Ensin vain muutamia, mutta vähitellen huilunsoittajan ympärillä oli iso lauma kaupunkilaisten kiusanhenkiä.
Seuraavaksi Pillipiipari suuntasi kulkunsa läheiseen Weser-jokeen ja jatkoi soittamista kahlaten kainaloa myöten vedessä. Kuin noiduttuna rotat seurasivat häntä ja joka ikinen niistä hukkui. Kitsaat kaupunkilaiset eivät kuitenkaan suostuneet maksamaan sovittua rahasummaa. Kuka tahansa olisi osannut tehdä tuon tempun, totesivat ahneet hamelnilaiset.
Pillipiiparin kosto
Tyhjin taskuin kaupungista lähtenyt rotanpyytäjä palasi myöhemmin – kostaakseen. Tällä kertaa hän lumosi soitollaan kaupungin lapset. Jokaisesta talosta lapset ryntäsivät kadulle ja lähtivät seuraamaan huilunsoittajaa. Kaupungin 130 lasta kulki Pillipiiparin perässä kuin unissa kävellen. Saattue kulki kaupungin ulkopuolelle ja katosi ikuisiksi ajoiksi. Tarun mukaan vain kaksi lasta pelastui: yksi sokea ja yksi kuuromykkä. Hamelnin Rotanpyydystäjän talon seinässä on laatta 130 kadonneen lapsen muistoksi.
Tapahtumien tarkan ajankohdan takia historioitsijat ovat pyrkineet löytämään tarinalle todellisen selityksen. Milloin vastausta on haettu lasten ristiretkistä, milloin keskiajan muuttoliikkeistä. Jokaisella taustatarinalla on yhtä monta vastustajaa kuin puolustajaakin. Myös itse sadusta on useita eri versioita. Erään mukaan Pillipiipari katui tekoaan ja palautti lapset takaisin kaupunkiin.
Tarua tai totta, Hamelnissa riittää matkailijoita. Harva kaupunki haluaa tulla kuulusaksi kitsaudestaan, mutta Hamelnissa kielteisestä perimästä on tehty tuottava matkailubrändi. Kaupunki tekee parhaansa, jotta se muistetaan rotanpyytäjästään. Raatihuoneen edustalle kerääntyy kahdesti päivässä sankka joukko turisteja seuraamaan hauskaa kellopelinäytelmää. Seinässä oleva luukku avautuu, ja sieltä astuu esiin huilua soittava rotanpyytäjä sekä häntä seuraavat lapset.
Kesällä raatihuoneen edessä esitetään sunnuntaisin keskipäivän näytelmää. Esiintyjät saapuvat paikalle kaupungin kujia pitkin mukaan lukien töyhtöhattuinen Pillipiipari. Perässä seuraa harmaisiin rotta-asuihin pukeutuneita lapsia sekä historiallisiin asuihn pukeutunutta pikkuväkeä.
Koristeellista Weserin renessanssia
Hamelnissa on paljon muutakin nähtävää kuin rotat. Kaupunginmuurit on purettu, mutta itse vanhakaupunki on hyvin säilynyt. Kapeat kujat risteilevät keskiaikaisten puuristikkotalojen välissä. Kaupungin komeimmat talot ovat niin sanottua Weserin renessanssia. Italiasta kotoisin oleva koristeellinen rakennustyyli kukoisti erityisesti Weser-joen rantakaupungeissa, joissa oli saatavilla tarkoitukseen sopivaa hiekkakiveä.
Hamelnin pääkadun Osterstrassen varrella kaikki talot ovat Weserin renessanssia. Talojen koristeelliset päädyt ovat kadulle päin. Eräs komeimmista rakennuksista on niin sanottu Häätalo, jonka eräs rikas kaupunkilainen rakennutti tyttärelleen. Kyseinen talo toimii nykyisin raatihuoneena.
Grimmin satusedät
Grimmin veljekset Jakob ja Wilhelm Grimm olivat saksalaisia kielitieteilijöitä ja kulttuuritutkijoita. 1800-luvulla he keräsivät talteen vanhoja satuja ja julkaisivat niistä useimmat. Monet sadut ovat tuttuja myös suomalaisille lapsille, kuten Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Punahilkka, Hannu ja Kerttu, Bremenin soittoniekat, Peukaloinen, Sammakkoprinssi, Saapasjalkakissa ynnä monet muut klassikkosadut.
Alkuperäisversiot ovat usein synkkiä ja väkivaltaisia, vähemmän lapsille sopivia satuja. Nykyiset ovatkin siistittyjä versioita alkuperäisistä kansan suusta suuhun kerrotuista tarinoista. Grimmin saduissa juoni etenee vastakkaisuuksien avulla: esimerkiksi hyvyys ja pahuus tai rikkaus ja köyhyys.
Lopulta oikeus voittaa aina ja paha saa palkkansa. Yliluonnolliset asiat ja satuhahmot ovat olennainen osa Grimmin satuja. Prinsessa Ruusunen voi nukkua sata vuotta, mutta herätessään on yhtä nuori kuin nukahtaessaan.
Monet Grimmin saduista voidaan sijoittaa todellisiin paikkoihin. Saksan vanhimpia teemallisia matkailureittejä on Satujen reitti, joka alkaa Bremenistä ja päättyy Hanauhin. Reitin varrella on 70 kaupunkia ja kylää, jotka liittyvät Grimmin veljesten keräämään kansanperinteeseen.
