Hannu Tiheäsalo, pesunkestävä mustavalkoisten kannattaja, toivoisi pääsevänsä jo katsomoon

– Tämä kevät on ollut todellista tuskaa. Viime kevätkin oli jo sitä, kun sarjat eivät käynnistyneet. Mutta tämä kevät on vieläkin tuskaisempi. Pelit ovat alkaneet, mutta en pääse otteluihin kannustamaan omaa joukkuettani.

Näin kärvistelee Hannu Tiheäsalo, pesunkestävä TPS:n pitkäaikainen kannattaja, tismalleen samalla tavoin, kuten monet muutkin kotimaisen jalkapallon ystävät. Tilanne on omituinen. Uimahallit, kuntosalit ja ravintolat eivät ole terveysriskejä, mutta jalkapallokatsomo on.

Vaikka varmaa tietoa ei ole, milloin stadionin lehterit Turussa avautuvat yleisölle, on Tiheäsalon taskussa TPS:n kausikortti valmiiksi hankittuna.

– Ostaisin kausikortin kannattajakatsomoon, vaikka tietäisin, että katsomoon pääsisi vasta syksyllä. Omaa seuraa pitää tukea mahdollisimman paljon. Sarjatasollakaan ei ole mitään merkitystä. Suomen maajoukkuetta olen kannattanut yhtä kauan kuin Tepsiäkin.

Tiheäsalo on pitkänlinjan raitapaitojen kannattaja. Jotain aikaperspektiiviä saa, kun tietää, että Tiheäsalo on nähnyt TPS-legenda Timo Nummelinin sekä nurmella että jäällä.

– Mukava lapsuusajan muisto on, kun TPS voitti 1971 Suomen mestaruuden. Olin jo silloin, alle 10-vuotiaana, aivan innoissani. Vuodesta 1972 lähtien aloin käymään säännöllisesti TPS:n peleissä. 1970-luvun mestaruudet ovat jääneet hyvin mieleeni. Olin muun muassa paikalla, kun Raimo ”Kili” Toivanen teki Vaasan Palloseuraa vastaan Suomen mestaruuden varmistaneen voittomaalin. Muistan, miten katsomo suorastaan räjähti. En olisi voinut silloin edes kuvitella, että vuoden 1975 mestaruus on toistaiseksi viimeisin.

Tiheäsalon innostus jalkapalloon ei ole tullut sattumalta. Turun Nappulaliigan kasvatti on itsekin juossut aikoinaan nahkakuulan perässä.

– Pikkupojasta alkaen olen pelannut jalkapalloa. Ensin pihapelejä ja sitten Turun Nappulaliigassa ja myöhemmin Pyrkivässä. Pubiliigassakin tuli pelattua useammat vuodet.

Onpa Tiheäsalo päässyt jalkapallourallaan maistelemaan turkulaisen kulttijoukkueen, Veijareiden, menoa ja meininkiä. Se oli aikaa, kun legendaarinen Reijo ”Reka” Hyökki luuti possunpunaisten pinkkipaitojen puolustuksessa.

– Seuralla oli silloin Kirkkotiellä oma kerhohuone saunatiloineen. Siellä oli myös joukkueen pukukoppi. Vaihdettiin vaatteet ja lenkkeiltiin Kirkkotieltä Kupittaalle harjoituksiin. Kerhohuoneessa oli myös kaappi, mistä sai ottaa olutta, jos oli voitettu.

Ura Veijareissa jäi kuitenkin lyhyeen.

– Pelasin Veijareiden A-junnuissa. Osa meistä pääsi mukaan edustuksen harjoituksiin, mutta ei koskaan pelaamaan. Muistan, miten kerran penkillä oli vain junnuja. Kun eräs pelaaja loukkaantui, junnua ei silti vaihdettu kentälle. Kokeneet äijät halusivat pelata keskenään. En siis päässyt kertaakaan penkiltä pelaamaan.

Tiheäsalon lapsuudessa TV-lähetykset näkyivät mustavalkoruuduista. Sillä ei ollut kuitenkaan merkitystä, kun lauantaisin selostaja Aulis Virtasen samettiääni ja sellofaanin rasahdus välittyivät kotikatsomoihin. Brittifutis inspiroi nuorta Tiheäsaloa, kuten monia muitakin sen ajan jalkapallosta kiinnostuneita. Oma Brittisarjojen suosikkijoukkuekin on peräisin siltä ajalta.

– Lapsesta lähtien olen inhonnut talvea, eli lunta ja jäätä. Kesäiset palloilulajit ovat kiinnostaneet enemmän. Kun talvella on mukava seurata brittifutista, niin jalkapallo on mukana vuoden ympäri. Keskimäärin kerran viikossa saan adrenaliinia jalkapallosta. Leeds on minun suosikkijoukkueeni.

Kun turkulaista mustavalkoista jalkapalloa on seurannut tiiviisti usealla eri vuosikymmenellä, on matkan varrelle mahtunut paljon mukavia, mutta myös vähemmän mukavia muistoja. Tiheäsalon ”TPS-uran” alkuaikoinakin sattui ja tapahtui.

– 1970-luvun mestaruudet ovat tietysti päällimmäisenä mielessäni. Vielä 1980-luku oli hienoa aikaa, kun TPS oli aina mukana kärkikahinoissa. San Siron ihme eli ottelu Inter Milania vastaan on hyvin muistissa. 1980-luvulla TPS pelasi UEFA-cupissa romanialaista joukkuetta vastaan häviten ensin vieraissa 1-0. Kupittaalla TPS voitti 3-2, mutta putosi jatkosta vierasmaalisäännön ansiosta. Erityistä oli se, että ottelu pelattiin Turussa joulukuun kylmässä talvi-illassa. 1990-luvun alku olikin ihan kauhea, kun olimme silloin ensimmäisen kerran lähellä konkurssia.

Heikki Suhonen, Miikka Toivola, Göran Enckelman, Risto Rosenberg…listasta tulee nopeasti pitkä, kun Tiheäsalo alkaa luetella ikimuistoisempia TPS-pelaajia.

– Niitä on niin monta, että pitäisi valita erikseen eri vuosikymmeniltä. Hangosta Turkuun tullut Niclas Grönholm on jäänyt mieleeni. Hän oli kuumaverinen kaveri, joka oli usein tulipunainen, punaisempi kuin tomaatti. Niclas otti pienestäkin pulttia.

Viime vuosien pelaajista Mikä Ääritalon lisäksi Tiheäsalo nostaa esiin erään tärkeän pelaajan.

Sami Rähmönen on täydellinen seuraikoni, jollainen on nykyään ääriharvinaista. Muistan, kun näin Samin junnuna vakavailmeisenä TPS:n verkkarit päällä katsomossa istumassa. Kiinnitin huomioni eksoottisen näköiseen pikkupoikaan, ja pian sama kaveri olikin jo TPS:n avauskokoonpanossa.

Myös viime vuodet ovat olleet ikimuistoisia aikoja piinkovalle kannattajalle. Oma joukkue on sahannut edestakaisin Veikkausliigan ja Ykkösen välillä.

– Viime syksyn putoaminen oli taas ihan kauheaa, vaikka se ei ollutkaan henkilökohtaisesti minulle se pahin putoaminen. Aina menee muutama viikko alamaissa, henkisesti mustissa maailmoissa. Onneksi tähän ikään mennessä on oppinut, että välillä mennään alas, välillä ylös. Liikkeen ei kylläkään tarvitsisi olla näin jyrkkää. Joskus olen miettinyt, että olisi hienoa, jos TPS olisi elokuuhun mennessä varmistanut sarjapaikkansa pääsarjatasolla. Tosin juuri sellaiset 1990-luvun kaudet olivat tylsiä, mutta nyt sekin kelpaisi. Se olisi kuitenkin tällä hetkellä askel eteenpäin.

Tiheäsalo kuuluu niihin sivistyneihin TPS:n kannattajiin, jotka eivät ole ensimmäisinä kaatamassa turva-aitoja. Hyviä ystäviä löytyy myös FC Interin kannattajista.

– Tunnen paljon Interin kannattajia ja sielläkin on paljon hyviä tyyppejä. Meillä on keskenämme sopivaa pientä keskinäistä naljailua. En ole kiinnostunut apinoimaan englantilaista jalkapallohuliganismia. Itse asiassa vaikuttaa huvittavalta, kun joku yrittää siirtää sitä meillekin.

Vielä tovin ikikannattaja Tiheäsalo joutuu odottamaan katsomoon pääsyä. Kausikortti ja kannatushuivit ovat valmiina. Kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä rakas TPS merkitsee Tiheäsalolle paljon.

– Seura pyöriin päivittäin mielessäni. Se on erottamaton osa elämääni. Turku ja TPS, en voisi kuvitella, että toinen niistä puuttuisi.

TPS on ehtinyt jo aloittamaan kautensa.

ETUSIVU