”Hei, tämä on vain harrastekiekkoa”. Tuomarin kehotus lopettaa nopeasti orastavan nokkapokan. Jääkiekko on vauhdikas peli, mutta onneksi ylilyöntejä tapahtuu erittäin harvoin.
Laukkavuoren Laukaus, Nahka-Ässät, Aurajoen Raikas, Hokihemmot, HC Rautakanki…Vain mielikuvitus on ollut rajana, kun kaveriporukat ovat keksineet joukkueelleen sopivia nimiä. Kyse on Turussa pelattavasta harrastejääkiekkosarjasta.
Monet ruuhkavuosia elävät keski-ikäiset miehet suuntaavat jäähallille pelaamaan höntsäkiekkoa silloin, kun muu perhe on mennyt jo nukkumaan. Vaihtoehtoisesti pelejä pelataan aikaisin viikonlopun aamuina, kun Turku vielä nukkuu. Tämä on aitoa rakkaudesta lajiin harrastamista.
Suomen Jääkiekkoliiton organisoimia harrastesarjoja pelataan kaikkialla maassamme. Aktiivisinta toiminta on pääkaupunkiseudulla sekä Tampereella, Suomen jääkiekon pääkaupungissa.
– Tampereella on pyörinyt pitkään harrastejoukkueiden aamu- ja iltasarjat. Siellä pelataan jopa päiväsarjaa. Harrastejoukkueita on Tampereella parisen sataa. Jääkiekolla on siellä niin pitkä historia, että pohja on laaja, kertovat Jääkiekkoliiton Länsirannikon aluepäällikkö Heikki Suutala.
Turussa toiminta käynnistyi, kun Kupittaan nykyinen jäähalli valmistui.
– Kun Kupittaalle tuli uusi jäähalli, viikonlopun jäät jäivät ostamatta ja siten käyttämättä. Siitä lähti ajatus pelata viikonloppuisin Turussakin harrastesarjaa. Toiminta käynnistyi syksyllä 2007. Joukkuemäärän kasvaessa tuli kysyntää myös arki-illoille. Käytännössä kaikki arkipelit alkavat vasta illalla kello kymmenen. Viikonloppuisin pelataan aamupäivisin.
Pääosin harrastesarjan ottelut pelataan Kupittaan harjoitushallissa. Käytössä on toisinaan myös Kupittaan kilpailuhalli eli Marli-areena sekä Turkuhalli.
– Kupittaa on suosituin pelipaikka, koska sen sijainti on turkulaisille paras. Useimmat joukkueet ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, koska vain sitä kautta voi saada Turun kaupungin omistamista halleista harjoitteluaikaa. Mukana on myös kaveriporukoita, jotka voivat ostaa kunnallisista halleista irtovuoroja. Osa joukkueista harjoitteleekin kerran viikossa otteluiden lisäksi.
Koska harrastesarja on Jääkiekkoliiton alaista toimintaa, jokainen osallistuva pelaaja tarvitsee liiton pelipassin sekä myös vähintään pelipassivakuutuksen tasoisen vakuutusturvan. Varusteet ovat normaalit jääkiekkovarusteet.
Käytössä on omat harrastejääkiekkoon laaditut säännöt.
– Muun muassa taklaus ja lyöntilaukaus on kielletty. Jäähyn tilalla on rangaistuslaukaus. Peliaika on lyhyempi kuin normaalissa jääkiekko-ottelussa. Harrastesarjoissa on Jääkiekkoliiton oma kurinpitäjä, joka käsittelee kaikkien harrastesarjojen mahdolliset tapaukset. Liiton kilpailusäännöt ovat voimassa myös harrastesarjoissa.
Harrastesarjojen organisointi ei ole Jääkiekkoliitolle liiketoimintaa, vaan palvelua höntsäkiekon harrastajille.
– Jos tästä haluttaisiin liiketoimintaa, emme saisi riittävästi joukkueita mukaan. Nyt kustannukset ovat ottelua kohden noin 150 euroa per joukkue. Sillä kustannetaan kaksi tuomaria, ottelupöytäkirjan hoitava toimitsija ja jääaika. Kun joukkuetta kohden sitoutuu noin viisitoista pelaajaa mukaan, ovat kustannukset kohtuulliset.
Harrastekiekkoilussa tärkeintä on tarjota leppoisaa lätkää kaikille jääkiekosta kiinnostuneille. Joukkueet jaetaan ennen kauden alkua tasoryhmiin, jotta pelit olisivat kaikille mahdollisimman mielenkiintoisia.
– Rento-sarja on hieman kilpailullisempi. Pelaajat ovat joskus pelanneet kiekkoa eri sarjatasoilla. Rento-sarjassa on vain yksi lohko, mutta TosiRento -sarja on jaettu eri lohkoihin. Joukkueet itse päättävät, mihin sarjaan haluavat osallistua. Päätös tehdään usein aikaisempien kokemusten mukaan, kertoo harrastekiekkovastaava Esa Taka-Prami.
Harrastesarjan henkeen sopien mestaruudesta ei pelata. Otteluissa on kuitenkin reaaliaikainen otteluseuranta, johon kirjataan tulokset ja pisteet.
– Lätkänpelaajat ovat ikuisia pikkupoikia, joten kyllä useimmat joukkueet laativat omia sarjataulukoitaan ja pistepörssejään.
Höntsälätkälle on ollut tarvetta, sillä Turun alueella on useita jääkiekkoa kuntoilumielessä harrastavia kaveriporukoita. Toimintaa on haastavaa laajentaa, sillä esteeksi tulee jääpula.
– Harrastesarjaa ei ole suuremmin markkinoitu, koska toistaiseksi joukkueita on ollut riittävästi. Jos määrä kasvaa, tulee Turussa vastaan jääpula. Isoin ongelma olisi tuomareiden riittäminen. Tällä hetkellä mukana on 23 joukkuetta. Paras kausi on ollut 43 joukkuetta. Unelma olisi, jos olisi yksi selkeä pelipäivä arki-iltana, jolloin pelit voitaisiin pelata alkuillasta alkaen. Silloin otteluiden ajankohdat olisivat inhimillisimpiä.
Jääkiekko harrastuksena ei ole vain aikuisten mieleen. Junioripuolella kaivataan toimintaa, joka ei olisi kallista kilpakiekkoilua.
– Tavoitteena on kasvattaa harrastekiekkoa aina junioreista saakka. Monelle lapselle riittäisi kaiken muun harrastetoiminnan ohella vain kerran viikossa jääkiekon pelaaminen. Tälle ryhmälle olisi kysyntää. Tämä vaatii sen, että seurat alkavat sitä toteuttamaan. Perusjääkiekko ei ole kallista.
