Impivaaran jalkapallohallin tilalle pitää rakentaa uusi. Turun kaupunki haluaisi, että sen rakentaisi yksityinen. Uudelle, Impivaaran jäähallin korvaajaksi tulevalle hallille, ei löytynyt yksityistä rahoitusta.
Turkulainen keksintö on harrastekorttiuudistus. Harvoin näkee yhtä jääräpäisesti eteenpäin puskettua yhden virkamiehen ideoimaan hanketta, jolle vieläpä löytyy hyvin, hyvin vähän seurojen puolesta kannatusta. Vastustusta sitäkin enemmän.
Perusajatus on toki kannatettava. Turun suuren liikuntauudistuksen on määrä tehdä lasten ja nuorten urheilusta aiempaa halvempaa.
Turkulaisseurat kuitenkin pelkäävät, että käykin juuri päinvastoin. Uudistus tekee junioreiden harrastamisesta entistä kalliimpaa.
Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole, sillä kaupungin liikuntapalvelujen mukaan seuran taloudesta vastaavat eivät osaa laskea seuran kustannuksia oikein. Vika on seurojen omissa laskelmissa. Turun kaupungin laskelmat ovat oikein.
Virkamiesten mukaan kannattaa siis luottaa enemmän heidän laskelmiinsa kuin seurojen itsensä arvioitiin oman seuran kustannuksista.
Mennään ajassa taaksepäin, sylttytehtaan syntymisen juurille.
Impivaaran jalkapallohalli, Impivaaran jääkiekkohalli, Kupittaan urheiluhalli, Petreliuksen uimahalli, Samppalinnan palloiluhalli, Raunistulassa sijaitseva liikuntakeskus Alfa ja Turun ammatti-instituutin liikuntatilat ovat elinkaarensa päässä. Lähivuosien aikana edellä mainituista urheilupaikoista suurin osa lanataan maan tasalle. Uudet pitää rakentaa tilalle.
Kyseessä on kymmenien miljoonien eurojen hankkeet. Eli jotain piti keksiä.
Syntyi ajatus, että uudet liikuntapaikat rakennettaisiinkin yksityisellä rahalla. Villeimmät utopistiset unelmat perustuivat siihen, että jopa seurat rakentaisivat itse itselleen urheiluhalleja. Tätä kaikkea tukemaan tarvittiin vaikeaselkoinen harrastekortti.
Sen oletetaan olevan ratkaisu liikuntapaikkaongelmaan. Kortin avulla on mahdollista luoda järjestelmä, joka houkuttaa yksityistä rahaa sijoittamaan matalatuottoiseen liiketoimintaan.
Esimakua Turun kaupungin höttöisten unelmien toteutumisesta saatiin Impivaaran jäähallin mennessä pian käyttökieltoon. Turku toivoi harrastekorttiin liittyvän strategian mukaisesti, että yksityinen rakentaisi pikavauhdilla uuden jäähallin. Rahoittajaa ei löytynytkään, vaan lopulta Artukaisten uutta jäähallia on rakentamassa Turun kaupungin yhtiö.
Sama tilanne tullee koskemaan myös uuden jalkapallohallin rakentamista. Hankkeen takana on Artukaisten kehitys Oy, jonka takana on Turun Palloseuran säätiö. Halli rakennetaan, jos turkulaiset jalkapalloseurat vuokraavat sieltä tiloja. Ongelma on se, että muut turkulaisseurat ovat jo ilmoittaneet, että eivät tule varaamaan hallista vuoroja.
Turku ei tule toimeen ilman naapurikuntia ja päinvastoin. Urheilumaailmassa se tarkoittaa, että turkulaisseurojen jäsenistä neljännes tulee naapurikunnista. Joillakin seuroilla jopa puolet jäsenistä asuu Turun ulkopuolella, mutta harrastekortti koskee vain turkulaisia. Se auttaa turkulaisia nuoria, mutta ulkopaikkakuntalaisten lasten ja nuorten urheileminen turkulaisseurassa kallistuu. Käytännössä tämä tarkoittaa turkulaisseurojen toiminnan vaikeutumista.
Suurin ongelma tässä on kuitenkin se perinteinen turkulainen isoveli-pikkuveli-asetelma. Turku on päättänyt harrastekortista yksin, ja sen jälkeen se odottaa naapurien liittyvän kiltisti mukaan. Eli nyt yksi kunta tekee oman päätöksen ja tuo valmiin mallinsa muiden hyväksyttäväksi. Lopputulos on kaikkien tiedossa. Kuinkas muuten, jälleen kerran…
Ehkä tässäkin tapauksessa olisi kannattanut edetä yhteistyössä naapurien kanssa.
