Salaperäinen Kolmas mies seikkailee yhä Wienin viemäreissä. Suuren suosion saaneen elokuvan tunnussävelen osaa moni hyräillä ulkomuistista.
Astu esiin, niin näen, kuka olet, kirjailija Holly Martinsin tiukka kommentti ovisyvennyksessä lymyävälle hiipparille on Kolmas mies -elokuvan klassikkokohtaus. Vastapäätä avatun ikkunan valo lankeaa ovisyvennykseen ja elokuvan antisankari, Orson Wellesin hahmo Harry Lime irstaine irvistyksineen ilmaantuu esiin, vasta tunti elokuvan alusta.
Historian parhaaksi äänestetyn brittielokuvan tunnetuin kohtaus filmattiin Wienissä Moelker Steigin hämyisessä iltavalaistuksessa yli 60 vuotta sitten. Paikka on nykyisin samassa asussa, kuin elokuvan tekohetkellä.
Carol Reedin vuonna 1949 ohjaama elokuva Kolmas mies filmattiin sodan runtelemassa Wienissä. Filmin jännityksen voi yhä kokea uudestaan kaupungin kaduilla ja viemäreissä. Helpoimmin se käy osallistumalla opastetuille kierroksille.
Bongaa elokuvan yksityiskohtia
Kolmas mies kuvattiin aidoilla paikoilla poikkeuksena muista saman ajan studiossa filmatuista filmeistä. Toinen maailmansota oli ohi ja Wien oli jaettu voittajavaltioiden, Ison-Britannian, USA:n, Neuvostoliiton ja Ranskan kesken. Elokuvassa näkyy isoja sodanjälkeisiä rauniokasoja, mutta monet kuvauspaikkojen yksityiskohdat, kuten kahvilat, koristeelliset ovet, patsaat, suihkukaivot ja viemärikannet ovat yhä löydettävissä.
Wienin tunnetuin tori on Naschmarkt. Sodan jälkeen torielämä oli vähintään yhtä vilkasta, kuin nykyisinkin. Mustanpörssinkauppa kukoisti. Kauppaa käytiin estotta tupakasta nailonsukkiin. Poliisin yllättäessä saattoi viemäreihin kadota helposti piiloon.
Nykyisin myyntikojut ovat täynnä hedelmiä, vihanneksia, kukkia ja juustoja. Naschmarkt on kansallisuuksien sekamelska, jossa turkkilaisten, aasialaisten, ja nykyisin myös Itä-Euroopasta muuttaneiden siirtolaisten, kauppaamat tavarat vaihtavat omistajaa.
Tarkkasilmäinen löysi vielä muutama vuosi sitten maasta tähdenmallisen viemäriaukon, josta Harry Lime livahti pakoon takaa-ajajiaan. Alkuperäinen viemärinkansi on uusittu. Viemäriaukon ympärillä kasvavat lehmuksetkin ovat nykyisin tukevampia, kuin elokuvassa nähdyt.
Harry Limen perässä viemäriin
Maan alle levittäytyvään viemäriverkostoon voi tutustua oppaan johdolla. Suurta yleisöryntäystä ei ole, sillä viemäreissä vallitsee täydellinen pimeys. Mukaan otettavat soihdut ovat siis tarpeen. Viemäriverkostoon voi laskeutua samanlaisen mainoskopin kautta, jota Harry Limekin käytti. Jyrkät kierreportaat johtavat alas pääviemärin luo.
Kiva tuoksu, vai mitä, toteaa kersantti Paine laskeuduttuaan viemäriverkostoon majuri Callowayn ja kirjailija Martinsin kanssa.
Kuten elokuvassakin, on viemäriverkostossa vaikea kulkea kastamatta jalkojaan. Vaaditaan myös pientä ketteryyttä liikuttaessa kapeissa onkaloissa kerroksista toiseen. Ahtaanpaikankammoisen ei kannata edes harkita.
Unohtumaton roolisuoritus
Vaikka nuori amerikkalainen tähti Orson Welles esiintyi elokuvassa yhteensä vain runsaan kymmenen minuutin ajan, pidetään hänen suoristustaan yhtenä elokuvahistorian parhaimpana sivuosaroolina.
Wienin viemärituoksut olivat kuitenkin hänelle liikaa. Kiukuttelevaa tähtinäyttelijää varten piti rakentaa viemäreistä kopiot studiolle. Wienin viemäriotoksissa käytettiin itävaltalaista sijaisnäyttelijää. Elokuvan hidastuksissa huomaa, että viemäreissä pakeneva näyttelijä ei olekaan Orson Welles!
Yksinkertainen tunnussävel
Jos Orson Wellesin suoritus on jäänyt monille mieleen, on elokuvan tunnusmusiikki yhtä tunnettu. Sitralla soitettu yksinkertainen sävel oli erikoista aikana, jolloin elokuvamusiikki työstettiin ison orkesterin avulla. Elokuvaohjaaja Carol Reed ja tuottaja Alexsander Korda poikkesivat wieniläiseen viinitupaan, jossa Anton Karas sattumalta soitti sitraansa. Yhteistyöstä sovittiin nopeasti. 1960-luvulla surumielinen tunnussävel iskostui suomalaistenkin hyräilymusiikiksi elokuvan pohjalta tehdyn TV -sarjan perusteella.
Kolmas mies -elokuvan tuottaja, Itävallassa syntynyt Alexsander Korda vaikutti siihen, että brittiläinen elokuva filmattiin hänen kotimaassaan. Hänellä oli tärkeitä suhteita paikallisiin vaikuttajiin, muun muassa itävaltalainen pankki auttoi elokuvan rahoituksessa. Ja filmissä käytettiin apuna paikallisia näyttelijöitä. Viemäreissä juoksevat takaa-ajajat olivat wieniläisiä viemäripoliiseja.
Oscarin arvoinen kuvaus
Habsburg-dynastian aikana rakennettu Wien tarjosi kuvauksesta vastuussa olleelle Robert Kraskerille mainiot kulissit. Hän kehitti kuvauksesta Oscar-palkinnon arvoisesti valon ja varjon leikin, jossa henkilöiden hahmoja heijastettiin pitkinä varjokuvina talojen seinille.
Harry Limelle tehtiin ansa Cafe Marc Aurel -kahvilaan Hoher Marktille. Alue oli kuitenkin sodan jälkeen lähes kokonaan raunioina, joten todellisuudessa Harry Limen siluetti heijastettiin muualle. Hoher Marktin keskellä sijaitseva Josefsbrunnen näkyy elokuvassa useasti.
Elokuvan juoni
Amerikkalainen pokkarikirjailija Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu Wieniin tapamaan sotaa edeltävän ajan parasta kaveriaan Harry Limea (Orson Welles), jonka kuitenkin kuulee kuolleen auto-onnettomuudessa kotiovensa (Josefplaztin) edustalla. Holly ehtii siis ainoastaan ystävänsä hautajaisiin.
Englantilainen miehitysupseeri Calloway (Trevor Howard) vihjaa Harry Limen olleen rikollinen, joka teki mustanpörssinkauppaa laimennetulla penisilliinillä. Martins ei usko miehen puheita ja päättää puhdistaa ystävänsä maineen etenkin, kun hänestä Limen ”onnettomuus” vaikuttaa hämärältä. Silminnäkijä, myöhemmin murhatuksi tullut talonmies ehtii kertoa Hollylle, että kahden todistajan lisäksi hän ehti nähdä onnettomuuspaikalla myös salaperäisen kolmannen miehen.
Elokuva saa yllättävän käänteen, kun Holly sattumalta tapaa ”kuolleen” Harryn. Tämä ehtii kuitenkin piiloutua Wienin viemäriverkostoon. Ystävät tapaavat myöhemmin Praterin huvipuistossa, jonka maailmanpyörässä Harry Lime pitää kuuluisan ”käkikellopuheensa”, erään elokuvahistorian tunnetuimmista repliikeistä.
Olihan Italiassakin 30 vuoden ajan murhia ja verenvuodatusta, mutta sieltä saimme Michelangelon, Leonardo da Vincin ja renessanssin. Sveitsissä oli veljellistä rakkautta ja 500 vuotta demokratiaa, – ja mitä hyvää siitä syntyi? Käkikello.
Lopulta Holly Martins lupautuu järjestämään ansan roiston sieppaamiseksi, jos Limen tšekkiläinen tyttöystävä Anna Schmidt (Alida Valli) pääsee loikkaamaan länteen. Lime menee ansaan, mutta onnistuu jälleen pakenemaan maan alle. Tästä alkavat mieleen painuvat viemärikohtaukset. Lime ampuu kuolettavasti Callowayn apulaista kersantti Painea (Bernard Lee). Lopulta takaa-ajettu saa kiihkeiden vaiheiden jälkeen surmansa ystävänsä luodista.
Tätä mieltä Tapani Maskula
Film noir kummittelee Kolmannen miehen ilmaisussa kaikkialla vinoine kamerakulmineen sekä vastavalojen ja häälyvien varjojen jyrkkyyttä tehostavine symbolisine sommitelmineen.
Toisaalta filmin ankeasta, tyystin pehmentävästä romantiikasta riisutusta yhteiskunnallisesta todenmukaisuudesta kyetään vetämään myös suorat yhtäläisyysmerkit sodan ankarissa olosuhteissa syntyneeseen eurooppalaiseen neorealismiin. Hämmästyttävintä Carol Reedin visuaalisissa ratkaisuissa lienevät sittenkin sellaiset modernismin enteet, jotka yleistyivät valkokankailla vasta kymmenisen vuotta myöhemmin.
Kolmas mies vaikuttaa nykyisin ehkä vanhanaikaisemmalta jännäriltä, kuin mihin sen ansiot oikeuttavat. Hiukan patinaa pinnalta raaputtamalla elokuva paljastaa kauneutensa, josta monet nuorenpolven ohjaajat vieläkin ammentavat oppia.
Elokuvan Faktat
Käsikirjoitus: Graham Greene.
Ohjaus: Carol Reed.
Tuottajat: Alexsander Korda ja David O. Selznick.
Kuvaus: Robert Krasker.
Musiikki: Anton Karas.
Päänäyttelijät: Joseph Cotton, Orson Welles, Alida Valli, Trevor Howard.
Valmistusvuosi: 1949, MV, 104 min, amerikkalainen versio 85 min.
Ensiesitys Suomessa: Helsinki 13.1.1950.
KATSO
www.youtube.com/watch?v=6Zk-cZLFGZw
Opastettuja kävelykierroksia Harry Limen jalanjäljillä
Kesto 2,5 tuntia. Kävelykierroksen aikana näet alkuperäiset filmauspaikat ja kuulet elokuvan taustoista. Osa kävelystä tapahtuu oikeissa viemäreissä. Mukaan hyvät jalkineet ja taskulamppu.
