HC TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokisen haastava työnkuva

– Potkut valmentajalle! Potkut toimitusjohtajalle! Annetaan potkut ihan kaikille, sikariporrasta myöten!

Jääkiekkoseuran johtaminen on raadollista työtä. Kun kaukalossa kulkee, niin toimitusjohtajakin saa selkääntaputuksia. Mutta sitten, kun ei kulje, syitä haetaan kaikkialta ja kaikesta.

Mikäli sosiaalista mediaa on uskominen, joukkue alkaa menestymään, kun annetaan kaikille samanaikaisesti potkut ja valitaan uudet tilalle.

– Tappiopelin jälkeen pettymys on myös toimistolla suuri. Siellä jokainen työntekijä on intohimoinen Tepsin kannattajia. Pettymys ei siis ole vain kannattajien keskuudessa, vaan koko seuraorganisaatiossa. Me elämme täällä ihan saman tuskan kanssa, vakuuttaa HC TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokinen.

Jokinen on ollut vasta runsaan vuoden kiekkoseuran pomona, mutta on ehtinyt lyhyessä ajassa kokea, kuinka haastavaa on olla suurin vastuunkantaja. Pitkän kansainvälisen uran Lindström Groupissa tehnyt tuotantotalouden diplomi-insinööri Jokinen on saanut nopeasti nähdä, miten yrityselämän lainalaisuudet eivät toimi samalla tavalla kiekkomaailmassa.

– Edellisessä työpaikassani oli tavoitteena saavuttaa 100 prosenttinen asiakastyytyväisyys ja se usein myös saavutettiin. Lätkässä on mukana paljon tunteita ja intohimoa. Kaikkia asiakkaita ei pysty saamaan tyytyväiseksi. Esimerkiksi osa yleisöstä pitää päätykatsomon ravintola-aluetta hyvänä, osa nyrpistää sille nenäänsä. Ottelun alkushow on joidenkin mielestä illan kohokohta, jotkut vihaavat sitä. Rationaaliset perusteet mielipiteille puuttuvat, kun mukaan tulevat intohimo ja tunteet.

TPS:n juniorisarjoissa pelanneen Jokisen matka kulki Turusta Tampereelle. Luostarivuoren lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut turkulainen opiskeli ”tippainssiksi” Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Santtu teki lopputyönsä Lindströmille, tulevalle pitkäaikaiselle työnantajalleen. Jokinen eteni uraputkessa eräässä Suomen vanhimmassa perheyrityksessä kahdeksantoista vuoden ajan. Siksi onkin syytä kysyä, miksi Jokinen vaihtoi kansainvälisen uransa ja Keski- ja Länsi-Euroopan liiketoiminnoista vastaavan johtajatittelin kotimaisen jääkiekkoseuran toimitusjohtajaksi.

– Pidin työstäni, mutta täällä odottava haaste houkutteli minua. Halusin olla mukana kehittämässä seuraa sille tasolle, missä se oli 1990-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa. Tässä työssä mitataan koko ajan, miten menestyt. Jokainen yksittäinen kausi merkitsee, mutta silti rakennetaan seurahistorian seuraavaa 100 vuotta.

Suuromistajat Supercellin Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen ovat kuitanneet isolla panostuksella HC TPS:n vuosittain tekemiä alijäämiä. Eikö toimitusjohtajan työ ole helppoa, kun taustalla olevat miljonäärit ovat tarjoamassa rahallista apua?

– Päinvastoin. Omistajat näkevät seuran isompana kokonaisuutena, eivät pelkästään liigajoukkueena. Seuran toimintaa kuvaa yhteisöllisyys, jonka avulla omistajat haluavat tuoda hyvää suomalaiseen yhteiskuntaan. Syy miksi minut palkattiin, oli talouden saaminen tasapainoon. Se oli hallituksen ja omistajien tärkein minulle annetuista tehtävistä. Seuran tulee olla taloudellisesti tasapainossa, eli tulla toimeen omillaan. Toiminta pitää olla jatkossa taloudellisesti kestävällä pohjalla. Emme ole uskottavia, jos omistajat pumppaavat tänne joka vuosi rahaa.

Jääkiekkoseuran toimitusjohtaja saa monin verroin enemmän julkisuutta kuin Lindström Groupin esimies – etenkin, jos lehdistö nostaa seuran lähes päivittäin tikunnokkaan.

Tuliko saamasi julkisuus yllätyksenä?

– Minulta kysyttiin kolme kertaa työhaastattelussa, ymmärränkö, millaiseen paineeseen joudun. Olen hän, joka ottaa kaiken vastuun. TPS on tuhansille ihmisille tärkeä ja toimitusjohtajalla on suurin vastuu, että seura menestyy.

Urheiluun kuuluvat nousut ja laskut. Ammattiurheilussa yksikään seura ei voi olla vuodesta toiseen kestomenestyjä. Turun Palloseurakaan ei ole poikkeus. Moni muistaa vielä TPS:n sysimustat muutaman vuoden takaiset ajat. Liigan pohjamutiin jumittuneen joukkueen kurssin muuttuessa tuloksena oli Suomen mestaruus.

Mediakin osaa hyödyntää tilaisuutensa. Lyötyä on helppo lyödä. Iltapäivälehdet löytävät asiantuntijoita analysoimaan tilanteen surkeutta. Milloin esille nostetaan Tampereen Ilves, milloin Porin Ässät. Helsingin Jokeritkin saa osansa. Tänä syksynä turkulaisen mustavalkoisen kiekkoseuran edesottamuksia on seurattu suurennuslasin avulla.

Kuinka paljon jatkuva negatiivinen kirjoittelu vaikuttaa työhösi ja koko seuraorganisaation jaksamiseen?

– Se vaikuttaa työkuormaani todella paljon. Kun asiat ovat huonosti, silloin kritiikki on ansaittua. Mutta ei silloin, kun kritiikki perustuu huhuihin ja luulopuheisiin, jotka eivät pidä paikkansa. Organisaatio on aidosti sydämeltään TPS-kannattajia. Kun seuraa lyödään ja kirjoitettaan paljon negatiivista, se vaikuttaa koko organisaation mielialaan ja motivaatioon. Minun tehtävänä on saada leuat ylös ja hommat jatkumaan.

Viime kevät päättyi ennen aikaisesti. Pelaajille ja valmentajille kauden päättyminen tappioon on aina pysäyttävä hetki. Miten toimitusjohtaja koki tilanteen.

– Oli iso yllätys, kun koin ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu, kun kausi päättyy. Viimeisen ottelun jälkeen tuli täydellinen tyhjä olo. En osannut aavistaa, että se koskisi koko henkilökuntaa. Joudut pudotuspelien aikana valmistautumaan kahden päivän varoitusajalla seuraavaan peliin. Yhden pelin järjestäminen tuhansille ihmisille on iso työ. Noin 200 työntekijää pitää saada toimimaan synkassa ottelun aikana. Periaatteessa kalenteri on varattu mahdolliseen viimeiseen seitsemänteen peliin asti, niin yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Pysähdys on totaalinen kaikille osapuolille.

ETUSIVU