Mediamoguli William Randolph Hearstia (1863-1951) vihattiin ja ihailtiin. Jälkipolville ökyrikas sanomalehtikuningas jätti muistoksi luksustalon, jonka rakentamisessa rahaa ei säästelty.
Rantaa myötäilevä mutkainen tie Los Angelesista San Fransiscoon on matkailijoiden suosiossa. Pikkukylät ja upeat maisemat seuraavat toisiaan. San Simeon on matkan puolessa välissä. Kylän kupeessa vuoren huipulla on William Randolph Hearstin yksityiskoti, eräs Kalifornian suosituimmista matkailukohteista.
Hearstin aikana ulkopuolisilla ei ollut mitään asiaa vuoren huipulle. Kutsun saanut sai olla onnellinen, sillä hän tiesi silloin kuuluvansa Hearstin imperiumin sisäpiiriin. Se oli myös osoitus siitä, että kyseinen henkilö oli maineessa huipulla. Vierailevien filmitähtien lista oli vaikuttava: Charles Chaplin, Clark Gable, Cary Grant, Marlene Dietrich, Greta Garbo, Gary Cooper, Buster Keaton, Errol Flynn ynnä monet muut.
Kävipä Hearstin vieraanvaraisuudesta nauttimassa myös johtavia poliitikkoja, kuten presidentti Calvin Coolidge ja pääministeri Winston Churchill.
Nykyisin joka päivä tuhansia matkailijoita viedään busseilla San Simeonin kylästä ylös vuorelle ihailemaan maailman kalleinta yksityiskotia. Samalla opas kertoo tarinoita Hearstin värikkäästä elämästä, joiden rinnalla nyky-Hollywoodin tähtien elämä kuulostaa perin vaatimattomalta.
Esikuva Euroopasta
Jo pikkupoikana Hearst pääsi matkustamaan Eurooppaan. Hän ihastui maanosamme keskiaikaisiin linnoihin ja Välimeren alueen maisemiin. Hearst halusi luoda vastaavaa myös itselleen Kaliforniaan. San Simeonin linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1919. Suunnittelijaksi palkattiin alan huippu, arkkitehti Julian Morgan San Fransiscosta.
Neiti Morganin tehtävä ei ollut helppo, vaikka rahaa oli käytettävissä rajattomasti. Hearst itse osallistui innolla kotinsa suunnitteluun ja ideoita muutettiin alinomaa. Jopa valmiiksi rakennettuja kokonaisuuksia purettiin pois Hearstin ajatuksien muuttuessa. Hän saattoi ostaa Euroopan matkoiltaan kokonaisia historiallisia huoneita, jotka tuli liittää linnan piirustuksiin. Lopputuloksesta tuli häkellyttävä. Kaiken piti olla maailman parasta. Upeista puitteista huolimatta Hearst itse kutsui taloaan aina vain kodiksi, ei linnaksi.
Hearstin intohimo oli taiteen keräily. Euroopasta rahdattiin laivalasteittain arvoesineitä valtameren yli Amerikkaan. Taidetta varastoitiin New Yorkin suuriin varastorakennuksiin. Kaikkea ei ehditty edes purkaa kuljetuslaatikoista Hearstin elämän aikana. Vain arvokkaimmat pääsivät esille San Simeoniin. Nyt näitä muinaisen Egyptin, antiikin Kreikan ja Rooman sekä Ranskan hovin arvoesineitä voi ihailla Hearstin kotitalossa.
Upeat uima-altaat
Hearstin linnaan tutustuminen aloitetaan ulkouima-altaalta (The Neptune Pool). 1900 –luvun alussa lämmitettävä ja kreikkalaisin marmoriveistoksin koristeltu uima-allas oli glamouria, josta moni ei osannut edes uneksia. Itse allas rakennettiin kolmeen kertaan, aina vaan suuremmaksi, ennen kuin Hearst oli tyytyväinen. Filmitähtien kelpasi polskutella altaassa iloisilla 1920-30 -luvuilla.
Sisätiloissa matkailijoille esitellään toista kaunista uima-allasta kylpytiloineen (The Roman Pool), joka on tarkka kopio antiikin Rooman kylpylöistä. Tämänkin allasosaston vesi oli tietysti lämmitetty. Valaistus on hämyinen. Lattiasta kattoon asti ulottuvat koristeelliset mosaiikit ja Italiassa veistetyt marmoriset jumalpatsaat saavat vierailijan huokaisemaan ihastuksesta.
Casa Granden eli päätalon sisätilojen päähuomion saa suuri juhlasali, jossa Hearst kestitsi vieraitaan. Isäntä itse istui pitkän pöydän keskellä ja vieraat omilla nimetyillä paikoillaan. Illallinen nautittiin aina kello 21. Vaikka aterian kanssa juotiin viiniä, suhtautui Hearst alkoholin käyttöön nuivasti: sitä ei saanut nauttia muualla talossa. Muuten vieraista pidettiin hyvää huolta. Kylässäkin sai olla niin kauan, kuin halusi. Vieraita varten oli 56 makuuhuonetta.
Yhteinen ilta päättyi usein Hearstin omaan elokuvateatteriin. Hearst oli innokas elokuvaharrastaja. Olipa hän osakkaana myös kuuluisassa Metro-Goldwyn-Mayer –elokuvayhtiössäkin. Hearst seurasi filmimaailman tapahtumia läheltä, koska hän seurusteli pitkään Hollywoodin kohunäyttelijättären Marion Davisin kanssa.
Kuka oli William Randolph Hearst
William Randolph Hearst syntyi kultalusikka suussa, sillä hänen isänsä George Hearst oli miljonääri. Perhe oli rikastunut Kalifornian kultaryntäyksessä 1850-luvulla. Isä Hearst oli poikansa tavoin kiinnostunut myös politiikasta edeten aina Kalifornian kuvernööriksi.
William Randolph Hearst liittyi perheimperiumin palvelukseen 23-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti käydä hetken Harvardin yliopistoa, mutta hänet erottiin sieltä. William Randolph toimitti isänsä omistamaa San Francisco Examine -lehteä. Poika-Hearst muutti lehden tyylin populistiseksi tonkien yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten korruptiota. Uusi linja puri ja lehdestä tuli eräs alueen suurimmista. Sensaationhakuinen kirjoittelu jatkui New York Morning Journal -lehdessä, jonka Hearst hankki seuraavaksi omistukseensa.
Hearstin pahin kilpailija oli Joseph Pulitzer, sensaatioihin erikoistunut hänkin. Voittaakseen keskinäisen kilpailun Hearst värväsi Pulitzerin lehdistä parhaat toimittajat, muun muassa The Yellow Kid -nimisen sarjakuvahahmon piirtäjän Richard F. Outcaultin. Väitetään, että tästä piirroshamosta on syntynyt sana Keltainen lehdistö.
William Randolph Hearst peri vanhemmiltaan jättiomaisuuden, jota hän itse kasvatti perustamallaan mediaimperiumilla. Laajimmillaan siihen kuului 30 sanomalehteä ja 15 aikakausilehteä sekä kuusi radioasemaa. Aikakausilehdistä Cosmopolitan on yhä olemassa.
Hearstin sensaatiolehdet olivat suosittuja, mutta ne synnyttivät myös useita vihamiehiä. Lehtimoguli sekaantui Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan lietsomalla maataan sotaan Espanjaa vastaan. Ilmeisesti hänen lehtiensä kirjoittelulla olikin suuri merkitys sodan syttymiselle. Perimmäinen tarkoitus Hearstilla oli tietysti omien lehtiensä levikin kasvattaminen.
Hearst oli kunnianhimoinen demokraattipoliitikko, joka pyrki moneen otteeseen korkeisiin virkoihin, kuten New Yorkin pormestariksi ja New Yorkin osavaltion kuvernööriksi. Hän ei kuitenkaan onnistunut yrityksissään. Eräässä vaiheessa hän oli vahvoilla jopa Yhdysvaltojen presidentiksi.
Värikäs yksityiselämä
40-vuotiaana Hearst avioitui 21-vuotiaan Millicent Willsonin kanssa. Pariskunnalle
syntyi viisi poikaa. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen Hearst rakastui itseään 34 vuotta
nuorempaan Hollywoodin näyttelijättäreen Marion Daviesiin. Vaikka William Randolph ja Marion asuivat julkisesti yhdessä, ei Hearstin avioliittoa Millicentin kanssa koskaan virallisesti purettu.
Marion Davies ei ollut lahjakas näyttelijä, mutta Hearst yritti tehdä alkoholismiin
taipuvaisesta tyttöystävästään megatähden. Tätä varten perustettiin jopa Cosmopolitan
Productions-yhtiö tuottamaan Marion Daviesin elokuvia. Rikkaasta miesystävästään huolimatta Daviesin ura ei lähtenyt nousuun. Myös siirtyminen mykkäelokuvista äänielokuviin tuotti vaikeuksia änkyttävälle Marionille.
Hearstin ja Daviesin yhteiselämä oli skandaalien värittämä, johtuen osittain Hearstin mustasukkaisuudesta. Väitetään jopa, että Hearst ampui laivallaan raivokohtauksen saaneena vahingossa tuottaja Thomas Incen, kun kohteena oli Charles Chaplin. Jälkimmäinen oli ihastunut Hearstin rakastettuun. Huhut olivat vahvat, mutta todisteiden puuttuessa syyte raukesi.William Randolph Hearst ja Marion Davies asuivat yhdessä Beverly Hillsissä Hearstin
kuolemaan asti (v. 1951). Marion kuoli kymmenen vuotta myöhemmin. Hän on julkaissut kirjan elämästään lehtimogulin rakastettuna.
Romahdus
Vuoden 1928 pörssiromahdus ja sitä seurannut taloudellinen lama-aika tuhosi Hearstin
imperiumin. Nöyryyttävää oli myös rakkaiden taide-esineiden joutuminen
pakkohuutokauppaan. Vuonna 1936 Hearst-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen. Hearst Corporation jatkoi kuitenkin toimintaansa Hearstin ollessa sen tavallinen työtekijä. San Simeonin linna siirtyi Kalifornian osavaltion omistukseen.
Citizen Kane – kohuelokuva
Nuori nouseva Hollywoodin tähti Orson Welles teki elokuvan, josta William Randolph Hearst
tunnetaan ehkä parhaiten Euroopassa. Citizen Kane -elokuvan pääosassa on lehtikuningas
Charles Foster Kane, joka muistuttaa monin tavoin Hearstia.
Hearst raivostui elokuvasta ja pyrki kaikin tavoin estämään sen valmistumisen. Osittain hän onnistuikin, sillä Wellesin elokuva menestyi kehnosti. Hearstia ärsytti erityisesti elokuvan kuuluisa avainsana Rosebud, jota Hearst itse käytti Marion Daviesin intiimeistä osista. Myöhemmin Citizen Kane on usein valittu maailman parhaaksi elokuvaksi.
FAKTAT
Hearstin linna
Linnaan voi tutustua vain opastetuilla kierroksilla. Lähtöpaikka on viitoitettu tienvarsimainoksilla. Alkumatka infokeskuksesta ylös linnan luon kuljetaan bussilla. Bussimatkan aikana on mahdollisuus nähdä muun muassa Hearstin oma yksityinen eläintarha. Opastuskierroksia on neljä erilaista, joista ykkösvaihtoehto on suositeltavin ensikertalaisille. Kaikkien kierroksien kesto 1 t 45 min (sisältää bussimatkat). Viides on ns. Iltakierros, joka tapahtuu vasta pimeyden tultua. Eri vaihtoehdoista löytyy lisätietoja internetosoitteesta www.hearstcastle.com.
Tour 1 Kierroksen aikana tutustutaan linnan puutarhaan, uima-altaisiin ja päärakennuksen tärkeimpiin huoneisiin.
Tour 2 Kierroksen aikana tutustutaan päärakennuksen eri huoneisiin (muun muassa kirjastoon, Hearstin yksityisiin huoneisiin, keittiöön) sekä taidekokoelmiin ja uima-altaisiin.
Tour 3 Kierroksen aikana tutustutaan uima-altaiden ohella ns. pohjoiseen siipeen.
Tour 4 Kierroksen aikana pääpaino on puutarhassa sekä vähemmän tunnetuissa paikoissa, kuten viinikellarissa.
Sijainti San Simeon sijaitsee Kalifornian rannikolla noin viiden tunnin (n. 250 mailia = n. 400 km) automatkan päässä Los Angelesista ja San Fransiscosta.
