TPS 100 VUOTTA – Heinäpään haukan meriitit ovat ylitse muiden

TPS 100 VUOTTA. Kaveri vaikuttaa tutulta. Sehän on oululainen kukkopoika, Heinäpää haukka, Turun Palloseuran lätkäjoukkueen tuorein vahvistus. Käyn empimättä toivottamassa Kari Jalosen tervetulleeksi Aurajoen rannoille.

Eletään 1980-luvun loppua. Oulun Kärppien kasvatti on viihtynyt vain yhden kauden Ruotsin (Skellefteå HC) puolella. ”Kojo” ei ole kaikkien yllätykseksi palanut takaisin kotiin Ouluun, vaan Turkuun valmentajavelho Hannu Jortikan joukkueeseen.

Ystävystymme turkulaisella kesäterassilla siinä määrin, että vaihdamme puhelinnumeroita. Siitä vaihdosta tuleekin Jalosen elämän kannalta iso asia, paljon isompi kuin tulevat Suomen ja Sveitsin mestaruudet. Siitä myöhemmin.

Jos turkulaisista olisi ollut kiinni, niin kultasormi Jalonen olisi toivotettu jälleen tervetulleeksi Turkuun, kun HC TPS:n kauden 2021–2022 päävalmentajapesti oli avoinna. Jos olisi tiedetty, että Jalonen saa kesken kaiken potkut SC Bernin peräsimestä, olisi kutsua ehkä aikaistettu. Näin ainakin moni hevosmiesten tietotoimistossa oletti.

TPS teki kuitenkin yllättävän ratkaisun värväämällä Raimo Helmisen jatkajaksi Marko Virtasen, tosin vain vuodeksi.

Tyystin eri asia on, olisiko Jalonen itse halunnut siirtyä turkulaisen seuran päävalmentajaksi. Aikaa ”Kartsalla” oli miettiä ainakin riittävästi, koska työt Sveitsissä päättyivät ennen aikaisesti. Tuhti määrä paikallisia frangeja siirtyy huippuvalmentaja Jalosen tilille vielä vuoden verran.

Ajatus Jalosen mahdollisesta siirrosta Tepsiin syntyi jo pelkästään siitä, kun mies nähtiin kulkevan Turun kaduilla. Todellisuudessa Turku on ollut pitkään maailmalla matkatessakin Jalosen kotikaupunki.

Ehkä silloinen TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokinen ei olisi vastustanut, jos Jalosen meriiteillä varustettu mestarivalmentaja olisi ilmaantunut Artukaisten TPS:n toimistolle sopimusta allekirjoittamaan. Seuran aikatauluihin olisi sopinut mainiosti, että Jalonen olisi tullut rakentamaan TPS:n uutta rakennusprojektia.

Jalonen on itse myöhemmin kertonut, että TPS ei ollut missään vaiheessa edes häneen yhteydessä.

Jalonen kuuluu siihen ikäluokkaan, jolloin lapsena harrastettiin kaikkia mahdollisia urheilulajeja. Heinäpään työläiskaupunginosassa pelattiin vuodet ympäri erilaisia pihapelejä. Seuran omiin harjoituksiin mentiin näyttämään, mitä omalla ajalla oli opittu.

Pian tuli selväksi, että nuori Jalonen on “vähä hyvä pellaaja”. Valmentaja Reino Ruotsalaisen opissa nuorukaisesta kehittyi laatupelaaja, valmentajan oman pojan Reijo Ruotsalaisen tavoin. Kärppien mestaruus vuodelta 1981 oli Jalosen ensimmäinen ja varmasti yksi ikimuistoisimmista, tulihan se Ouluun hieman yllättäen – yllätyksenä ainakin muulle Suomelle.

1990-luvulla Tuttu mies Oulun ajoilta, Hannu Jortikka, sai houkuteltua Jalosen Turkuun. Uusi Artukaisten jäähallikin oli juuri valmistunut. Kaupunkiin oli syntynyt valtava jääkiekkobuumi. Jalosen solahti sujuvasti kaupungin lätkäsykkeeseen.

Ensimmäisellä TPS-kaudellaan (1988-89) Jalonen teki 44:ssä ottelussa hurjat tehot, 74 pistettä. Se jäi kuitenkin kaikkien aikojen ennätyksestä, sillä Jalonen teki pari kautta aikaisemmin Kärpissä 93 pistettä. Vaikka nykyään otteluita pelataan enemmän, harva pääsee edes lähelle Jalosen lukemia. Pitää toki muistaa, että peli oli siihen aikaan erilaista kuin nykyään. Kyllä me rallateltiin hyökkäyssuuntaan täysillä, ja kotia tultiin pikkaisen säästellen, on Jalonen itse todennut.

Turussa Jalonen voitti pelaajana viidestä Suomen mestaruudestaan neljä. Ensimmäinen oli siis tullut Kärpissä jo vuonna 1981. Jäähdyttelijä Jalonen voitti vielä yhden mestaruuden pelaajana Ranskassa ennen kuin lopetti peliuransa.

Jalosen ura 1980-luvun NHL:ssä jäi pikavisiitiksi. Hän pelasi Calgary Flamesin ja Edmonton Oilersin organisaatioissa, mutta ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa avauskokoonpanossa. Palatessaan takaisin Jalonen siirtyi Stadin Kingeihin. Kausi HIFK:ssa saattaa kuitenkin olla se aika, jonka Heinäpään haukka mielellään olisi jättänyt väliin.

HIFK oli 1980-luvulla eräs Suomen värikkäimmistä joukkueista. Monet suomalaiskiekkoilijat halusivat päästä edes kerran pelaamaan HIFK:ssa. Joukkueen sisällä vallitsi tiukka hierarkia, jossa jokaisella pelaajalla oli oma paikkansa. Kaikkien oli noudatettava pukukopin kirjoittamattomia sääntöjä.

Jos halusit pelata HIFK:ssa, oli tultava toimeen Stadin suurimman kingin, Matti Hagmanin kanssa. Moni epäili, millainen soppa syntyy, kun samaan koppiin astuu seurapomo Frank Mobergin uusin kohuhankinta Jalonen, eräs Suomen eturivin keskushyökkääjistä. Soppa siitä syntyikin.

Moberg oli antanut Jaloselle erikoisluvan pelata tutulla Jofa-kypärällään. Muu joukkue käytti Cooperin kypäröitä. Pelaajat protestoivat heti Jalosen erikoisvapautta tulemalla harjoituksiin mitä erilaisimmissa kypärävirityksissä. Jalosta hiillostettiin alusta alkaen monella eri tavalla, mutta osasi oululainenkin ärsyttää pääkaupungin kingejä.

HIFK:n kausi ei mennyt ennakko-odotusten mukaisesti. Nimivahva joukkue alisuoritti. Jalonen pelasi osan otteluista ja teki kauden aikana vain kahdeksantoista pistettä. Edessä olikin huonosti menneen HIFK-kauden jälkeen paluu Ouluun.

Vaikka Jalonen oli aikoinaan joutunut pääkaupungissa epäsuosioon, se ei estänyt häntä myöhemmin palaamasta. Jalonen toimi kolmen kauden ajan HIFK:n valmentajana. Viimeisen kauden päätteeksi keväällä 2011 tuli Suomen mestaruus.

Kun Jalonen oli peliuransa lopulla pelaamassa Ranskassa, valmentajat Vladimir Jursinov ja Jukka Koivu ehdottivat Jaloselle siirtymistä TPS:n juniorivalmentajaksi. Pesti seuran junioripuolella jäi kuitenkin lyhyeksi, kun uusi päävalmentaja Jortikka pyysi oppipoika Jalosta miesten joukkueen apuvalmentajaksi Hannu Virran lisäksi.

Siitä alkoi Jalosen valmennusura aikuistasolla – ei kiekkoja keräämällä, vaan Jortikka antoi apuvalmentajilleen omat isot vastuualueet. Tuskin Jalonen itsekään silloin aavisti, että tulee menemään meriiteillään Jortikan ohi.

Jalosen lista saavutuksista on häkellyttävä. Arvometalleja on niin pelaajana kuin valmentajana tullut siksi paljon, että ihan pieni palkintokaappi ei enää riitä. Kun lasketaan Jalosen kaikki mitalit junioreista maajoukkueeseen, lopputulos on vaikuttava: yhteensä 19 kultaa, 7 hopeaa ja 10 pronssia.

Jalometallia ja kokemusta on kertynyt eurooppalaisten suurseurojen ja KHL-valmentajalle enemmän kuin kellään muulla. Kolme Suomen mestaruutta on tullut joukkueen apuvalmentajana sekä neljä mestaruutta päävalmentajana. Sveitsistä Jalonen saalisti kaksi kultaa ja yhden pronssin, KHL:stäkin vielä yhden hopean. Hän toimi vuosina 2014–2016 Suomen maajoukkueen päävalmentajana.

Iso kysymys oli, mitä Jalonen aikoi tehdä kevään 2021 jälkeen, kun pesti Sveitsissä oli ohi. Minne tahansa Kojo on mennytkin, joukkue on usein myös menestynyt. Tosiasia on tietysti myös se, että Jalosen tasoisen valmentajan värvääminen ei tule halvaksi. Siihen tarvitaan Suomen kovatuloisimmat mesenaatit.

Keväällä 2022 Jalonen solmi Tshekin maajoukkueen kanssa toukokuuhun 2024 kestävän päävalmentajasopimuksen. Hän voitti joukkueensa kanssa MM-pronssia Tampereella pidetyissä kisoissa keväällä 2022. Jalonen palautti Tshekin kiekkojoukkueen MM-mitalikantaan kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Pitää kuitenkin muistaa, että Kärppä on kuitenkin aina kärppä. Jalonenkin on kärppä, vaikka urotekoja tulisi tehtyä muuallakin kuin Raksilassa.

Niin ja se puhelinnumero. Eräs ystäväni kovasti uteli minulta Oulusta Turkuun muuttaneen pelimiehen puhelinnumeroa. Sain luvan antaa – sillä seurauksella, että puhelinnumeron saajasta tuli myöhemmin rouva Jalonen ja kahden yhteisen lapsen äiti. Vaikka isä on kiertänyt maailmaa, on perhe koko ajan asunut Turussa.

ETUSIVU