Valikko Sulje

Heinäpään haukan meriitit ovat ylitse muiden

Kari Jalonen on kiistatta kovin kotimainen koutsi, ainakin mitä tulee Heinäpään pojan meriittilistaan. Ura alkoi Oulusta, mutta mihin se päättyy ei ole vielä tiedossa.

Kaveri vaikuttaa tutulta. Sehän on oululainen kukkopoika, Heinäpää haukka, Turun Palloseuran lätkäjoukkueen tuorein vahvistus. Käyn empimättä toivottamassa Kari Jalosen tervetulleeksi Aurajoen rannoille.

Eletään 1980-luvun loppua. Oulun Kärppien kasvatti on viihtynyt vain yhden kauden Ruotsin (Skellefteå HC) puolella. ”Kojo” ei ole kaikkien yllätykseksi palanut takaisin kotiin Ouluun, vaan Turkuun valmentajavelho Hannu Jortikan joukkueeseen.

Ystävystymme turkulaisella kesäterassilla siinä määrin, että vaihdamme puhelinnumeroita. Siitä vaihdosta tuleekin Jalosen elämän kannalta iso asia, paljon isompi kuin tulevat Suomen ja Sveitsin mestaruudet.

Kerrottakoon oululaisille ensin huonot uutiset. Jos olisi turkulaisista kiinni, niin kultasormi Jalonen toivotettaisiin jälleen tervetulleeksi Turkuun, ei Ouluun. HC TPS:n kauden 2021–2022 päävalmentajapesti on avoinna. Jos olisi tiedetty, että Jalonen saa kesken kaiken potkut SC Bernin peräsimestä, olisi kutsua aikaistettu.

Ehkä jälkiviisautta, mutta TPS teki hätiköidyn ratkaisun värväämällä Raimo Helmisen nykyisen valmentajan Marko Virtasen pätkätyön jatkajaksi, mutta onneksi vain vuodeksi.

Tyystin eri asia on, haluaako Jalonen itse siirtyä turkulaisen kriisiseuran päävalmentajaksi. Aikaa miettiä ”Kartsalla” on ainakin riittävästi, koska työt Sveitsissä päättyivät ennen aikaisesti. Tuhti määrä paikallisia frangeja siirtyy huippuvalmentaja Jalosen tilille vielä vuoden verran.

Oletan, että Jalonen olisi tervetullut Ouluunkin, mutta tuskin TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokinenkaan vastustaa, jos Jalosen meriiteillä varustettu mestarivalmentaja ilmaantuisi Artukaisten TPS:n toimistolle sopimusta allekirjoittamaan. Seuran aikatauluihin sopisi mainiosti, että Jalonen olisi rakentamassa TPS:n uutta rakennusprojektia. Leijonalegenda Helmisen jälkeen vastuun ottaa se päävalmentaja, jonka johdolla rakennetaan HC TPS:n uutta tulevaisuuden nousua.

Jalonen kuuluu siihen ikäluokkaan, jolloin lapsena harrastettiin kaikkia mahdollisia urheilulajeja. Heinäpään työläiskaupunginosassa pelattiin vuodet ympäri erilaisia pihapelejä. Seuran omiin harjoituksiin mentiin näyttämään, mitä omalla ajalla oli opittu.

Pian tuli selväksi, että nuori Jalonen oli “vähä hyvä pellaaja”. Kärppien mestaruus vuodelta 1981 oli Jalosen ensimmäinen ja varmasti yksi ikimuistoisimmista, tulihan se Ouluun hieman yllättäen – yllätyksenä ainakin muulle Suomelle.

Ensimmäisellä TPS-kaudellaan (1988-89) Jalonen teki 44:ssä ottelussa hurjat tehot, 74 pistettä. Se jäi kuitenkin kaikkien aikojen ennätyksestä, sillä Jalonen teki pari kautta aikaisemmin Kärpissä 93 pistettä. Vaikka nykyään otteluita pelataan enemmän, harva pääsee edes lähelle Jalosen lukemia. Pitää toki muistaa, että peli oli siihen aikaan erilaista kuin nykyään. Kyllä me rallateltiin hyökkäyssuuntaan täysillä, ja kotia tultiin pikkaisen säästellen, on Jalonen itse todennut.

Turussa Jalonen voitti pelaajana viidestä Suomen mestaruudestaan neljä. Ensimmäinen oli siis tullut Kärpissä jo vuonna 1981. Jäähdyttelijä Jalonen voitti vielä yhden mestaruuden pelaajana Ranskassa ennen kuin lopetti peliuransa.

Jalosen ura 1980-luvun NHL:ssä jäi pikavisiitiksi. Hän pelasi Calgary Flamesin ja Edmonton Oilersin organisaatioissa, mutta ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa avauskokoonpanossa. Palatessaan takaisin Jalonen siirtyi Stadin Kingeihin. Kausi HIFK:ssa saattaa kuitenkin olla se aika, jonka Heinäpään haukka mielellään olisi jättänyt väliin.

HIFK oli 1980-luvulla eräs Suomen värikkäimmistä joukkueista. Monet suomalaiskiekkoilijat halusivat päästä edes kerran pelaamaan HIFK:ssa. Joukkueen sisällä vallitsi tiukka hierarkia, jossa jokaisella pelaajalla oli oma paikkansa. Kaikkien oli noudatettava pukukopin kirjoittamattomia sääntöjä.

Jos halusit pelata HIFK:ssa, oli tultava toimeen Stadin suurimman kingin, Matti Hagmanin kanssa. Moni epäili, millainen soppa syntyy, kun samaan koppiin astuu seurapomo Frank Mobergin uusin kohuhankinta Jalonen, eräs Suomen eturivin keskushyökkääjistä. Soppa siitä syntyikin.

Moberg oli antanut Jaloselle erikoisluvan pelata tutulla Jofa-kypärällään. Muu joukkue käytti Cooperin kypäröitä. Pelaajat protestoivat heti Jalosen erikoisvapautta tulemalla harjoituksiin mitä erilaisimmissa kypärävirityksissä. Jalosta hiillostettiin alusta alkaen monella eri tavalla, mutta osasi oululainenkin ärsyttää pääkaupungin kingejä.

HIFK:n kausi ei mennyt ennakko-odotusten mukaisesti. Nimivahva joukkue alisuoritti. Jalonen pelasi osan otteluista ja teki kauden aikana vain kahdeksantoista pistettä. Edessä olikin huonosti menneen HIFK-kauden jälkeen paluu Ouluun.

Vaikka Jalonen oli aikoinaan joutunut pääkaupungissa epäsuosioon, se ei estänyt häntä myöhemmin palaamasta. Jalonen toimi kolmen kauden ajan HIFK:n valmentajana. Viimeisen kauden päätteeksi keväällä 2011 tuli Suomen mestaruus.

Jalonen oli ensimmäisen kerran aikuissarjoissa valmentajana Turussa Hannu Jortikan oppipoikana 1990-luvun lopulla. Tuskin Jalonen itsekään silloin aavisti, että tulee menemään meriiteillään Jortikan ohi.

Jalosen lista saavutuksista on häkellyttävä. Arvometalleja on niin pelaajana kuin valmentajana tullut siksi paljon, että ihan pieni palkintokaappi ei enää riitä.

Kun lasketaan Jalosen kaikki mitalit junioreista maajoukkueeseen, lopputulos on vaikuttava: yhteensä 19 kultaa, 7 hopeaa ja 9 pronssia.

Jalometallia ja kokemusta on kertynyt eurooppalaisten suurseurojen ja Leijonien valmentajalle enemmän kuin kellään muulla. Kolme Suomen mestaruutta on tullut joukkueen apuvalmentajana sekä neljä mestaruutta päävalmentajana. Sveitsistä Jalonen saalisti kaksi kultaa ja yhden pronssin, KHL:stäkin vielä yhden hopean. Hän toimi vuosina 2014–2016 Suomen maajoukkueen päävalmentajana.

Suurin kysymys kuuluu, mitä Jalonen aikoo tehdä kevään 2021 jälkeen. Minne tahansa Kojo on mennytkin, joukkue on usein myös menestynyt. Tosiasia on tietysti myös se, että Jalosen tasoisen valmentajan värvääminen ei tule halvaksi. Siihen tarvitaan Suomen kovatuloisimmat mesenaatit.

Niin ja se puhelinnumero. Eräs ystäväni kovasti uteli minulta Oulusta Turkuun muuttaneen pelimiehen puhelinnumeroa. Sain luvan antaa – sillä seurauksella, että puhelinnumeron saajasta tuli rouva Jalonen ja kahden yhteisen lapsen äiti. Vaikka isä on kiertänyt maailmaa, on perhe koko ajan asunut Turussa.

Jatkossa olisi isä Jalosella lyhyt työmatka Turkuhalliin. Kärppä on kuitenkin aina kärppä. Jalonenkin on kärppä, vaikka urotekoja tulisi tehtyä muuallakin kuin Raksilassa.

ETUSIVU