Helsingin palomuseo on lapsiperheen pelastus sadepäivänä

UUSIMAA / HELSINKI – Lapset ovat riemuissaan. Aikuisetkin viihtyvät. Vanhoissa paloautoissa on jotain, mikä kiinnostaa ihmisiä. Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitseva Erottajan pelastusaseman tiloihin sijoitettu palomuseo ei tee poikkeusta. Kolmeen kerrokseen sijoitettu museo kertoo havainnollisesti pelastustoimen sekä sairaankuljetuksen historiasta.

Monien muiden palomuseoiden tavoin myös Erottajan palomuseon perustaminen ja toiminnan pyörittäminen on perustunut valtavaan työmäärään. Suomen ensimmäinen yleisölle avoinna oleva palomuseo avattiin jo vuonna 1986. Nykyisin museon uudistuneesta ilmeestä on vastannut palotoimen historiaa harrastanut Jari Auvinen.

Museon puitteet ovat arvokkaat, sillä se toimii arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemassa punatiilirakennuksessa. Opastetuilla ryhmillä on jopa mahdollisuus vierailla aseman yli 40 metriä korkeassa tornissa, josta avautuvat komeat näkymät. Vaikka itse rakennus on jo sellaisenaan museo, on Erottajan pelastusasema palomuseon ohella yhä alkuperäisessä käytössä. Ehkäpä juuri museovierailun aikana tulee palohälytys. Elämys olisi täydellinen.

Palomuseon näyttelytilat sijaitsevat kolmessa kerroksessa. Tilat vapautuivat 1980-luvun alun remontin jälkeen. Museo avattiin Helsingin kaupungin palolaitoksen 125-vuotisjuhlan kunniaksi. Museossa on esillä vanhoja paloautoja, palomiesten eri aikakausien työasuja, hevoskärryjä ja muuta palojen sammuttamiseen entisaikoina käytettyä kalustoa. Vanhimmat esineet ovat 1700-luvulta. Tietoa voi ammentaa myös valokuvien, lehtileikkeiden, pienoismallien ja videoesitysten avulla.

Palomuseon mielenkiintoista antia ovat eittämättä vanhat paloautot. Museon eräs arvokkaimmista paloautoista on Helsingin vanhin säilynyt vuonna 1929 hankittu Volvo-avopaloauto. Sen kori on tehtypalolaitoksen omalla korjaamolla. Entisöinnin yhteydessä autoon onnistuttiin saamaan alkuperäinen rekisteritunnus AE-249.

Potilas kyydissä oleva Fargo 100 -ambulanssi on 1960-luvulta. Eräs mielenkiintoinen kohde on myös hevosvetoinen ja raskas höyryruisku, jonka vesiteho on 1200 litraa minuutissa.

Yksi museon erikoisuuksista on hiilihappotynnyriruisku. Sen avulla vesi saatiin suihkuamaan tehokkaasti hiilihapon avulla. Museon vitriineissä on esillä eri aikakausien palomiehen asuja. Kehitys on ollut huima. Nähtävänä oleva alkeelliselta näyttävä hälytyspöytä on pääpaloaseman ensimmäisiä.

Eräs museon vaikuttavimmista osastoista on omistettu vuonna 1960 kolmelle tulipalossa kuolleelle palomiehelle. Oy Tilgmann Oy:n kirjapainossa kellaripalossa menehtyneen Antti Valkosen vitriiniin sijoitetut palaneet henkilökohtaiset suojavälineet saavat vierailijan ihon kananlihalle.

Palomuseon yksi osasto on omistettu sairaankuljetukselle. Tehtävä määrättiin Palolaitoksen hoidettavaksi vuonna 1905. Ensimmäiset ”ambulanssit” olivat hevoskäyttöisiä.

Harrastustoiminta on ollut tärkeä osa palomiehen arkea. Kunnon ylläpitämiseksi jokaisella paloasemalla oli tilat liikuntaa varten. Soittokunta järjesti 1950-luvulle saakka suosittuja tanssitilaisuuksia. Museossa esillä olevat pelipaidat kertovat palomiesten urheiluharrastuksista. Museossa on nähtävänä ylipalomies Osmo Kuusiston pelipaita vuosikymmenien takaa. Hänet muistetaan myös jääkiekkoseura Jokereiden kapteenina.

Museon vakiokävijöitä ovat lapsiperheet. Mikään ei ole muuttunut niistä ajoista, kun nykyvanhemmat olivat lapsia. Piipaa-autot kiinnostavat nykysukupolviakin. Sireenien ulvonnassa on jotain kiehtovaa. Lisäksi suosittu brittisarja Palomies Sami koukuttaa tämän päivän perheen pienempiä. Ja mikä parasta, jokainen museossa vieraileva pikkupalomies saa päähänsä oman palomiehen kypärän.

Jos vanhat museoidut paloautot kiinnostavat enemmänkin, niihin vierailevat ryhmät pääsevät tutustumaan niihin Roihuvuoren väestösuojassa.

PALOMUSEO

Osoite: Korkeavuorenkatu 26, Helsinki.

KARTTA

Lue lisää

VALOKUVIA

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.