UUSIMAA / HELSINKI – Jos turkulaisilta kysytään, niin vastaus on selvä. Turun tuomiokirkko on valtakunnan ykköskirkko. Onhan sillä ikääkin vuosisatoja enemmän kuin toisella ehdokkaalla, Helsingin tuomiokirkolla. Jälkimmäinen pyhättö oli alun perin vallan symboli, nimensäkin mukaisesti Nikolainkirkko. Se sai nimensä rakennushankkeen aloittaneen Venäjän tsaari Nikolai I:n mukaan.
Niin tai näin, on Senaatintorin laidassa sijaitseva Helsingin tuomiokirkko perin komea näky. Harva kirkko on rakennettu yhtä näyttävästi yhtä näyttävälle paikalle. Kun kirkon 80 metriä korkea vihreä kupoli kelloineen näkyy sinistä taivasta vasten jo kauas merelle, on siitä tullut pääkaupungin tunnetuin maamerkki.
Kirkon alkuperäinen arkkitehti oli Carl Ludvig Engel, joka todennäköisesti nyrpistää pilvenreunalla nykyistä lopputulosta. Se nimittäin ei ole sellainen, minkä Engel olisi halunnut sen olevan. Venäjän keisari antoi omat määräyksensä. Niinpä alkuperäisiä Engelin suunnitelmia muutettiin. Tosin Engel ei ehtinyt edes nähdä kirkkoa valmiina, sillä hän kuoli kaksitoista vuotta aikaisemmin, kun kirkko lopullisesti valmistui.
Kaavoittaja Johan Albrecht Ehrenströmin ja arkkitehti Engelin kädenjälki näkyy vahvasti Helsingin empirekeskustassa. Jälkimmäisen suunnittelemia uusklassistisia rakennuksia on Senaatintorin laidoilla useitakin. Tuomiokirkon ensimmäiset Engelin piirtämät suunnitelmat valmistuivat vuonna 1818.
Arkkitehti halusi uuden kirkon olevan symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Sen tulisi muistuttaa kreikkalaista temppeliä, mutta ilman patsaskoristeita. Toisin kävi. Keisarin määräyksestä kahdentoista apostolin patsasta lisättiin tuomiokirkon katolle Engelin kuoleman jälkeen. Sinkkiveistokset teetettiin Saksassa.
Alun perin tuomiokirkon edessä Senaatintorin puolella sijaitsi päävartion rakennukset. Keisarin määräyksellä rakennukset purettiin ja tilalle tuli nykyiset monumentaaliset kiviportaat, kaupunkilaisten ja matkailijoiden suosittu levähdyspaikka. Portaiden rakentaminenkaan ei ollut Engelin mieleen. Hän koki, että näkymä torilta kirkolle muuttui liian suuresti.
Arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann jatkoi Engelin kuoleman jälkeen kirkon yksityiskohtien muuttamista. Patsaiden lisäksi pystytettiin neljä pienenpää kulmatornia sekä mahtipontisten pääportaiden sivuille erilliset terassipaviljongit. Kun oletettiin, että pääkupoli ei kestäisi kirkonkellojen painoja, ne sijoitettiin lännen puolella sijaitsevaan paviljonkiin. Toinen, idänpuoleinen paviljonki, toimii kappelina.
Kirkko valmistui vuosia kestäneen rakennusprojektin jälkeen vuonna 1852. Kun Suomi itsenäistyi, keisarin mukaan nimetty kirkko sai uuden nimen, Suurkirkko. Myöhemmin Helsingin hiippakunnan perustamisen myötä vuonna 1959 nimi muuttui Helsingin tuomiokirkoksi.
Korkealla mäen päällä valkoisena hohkaava kirkko koristeelisine korinttilaispylväineen ja patsaineen synnyttää mielikuvan mahtipontisesta pyhätöstä. Sisään astuessa moni kuitenkin yllättyy.
Vaikka ristinmuotoiseen kirkkoon mahtuu istumaan 1300 henkilöä, kirkko vaikuttaa sisätiloiltaan pienemmältä kuin miltä se näyttää Senaatintorille. Engelin suunnitelmiin ja luterilaisuuteenkin kuuluen tuomiokirkko on sisätiloiltaan tyylikäs, mutta vähemmän koristeellinen. Kirkkosali noudattaakin enemmän Engelin alkuperäisiä suunnitelmia. Kaikki olennainen on nähtävissä lähes yhdellä silmäyksellä.
Pääsisäänkäynti on länsipäädyssä. Uskonpuhdistaja Martti Luther ja hänen työtoverinsa Philip Melanchthon sekä Suomen oma uskonpuhdistaja Mikael Agricola toivottavat vierailijan sisälle patsaiksi jähmettyneenä. Katse kiinnittyy itäpäädyn tsaari Nikolai I:n lahjoittamaan alttaritauluun ja sen molemmilla puolilla oleviin enkelipatsaisiin. Taulu kuvaa Jeesuksen hautaamista ennen ylösnousemusta.
Tuomiokirkon puinen, marmorilla päällystetty saarnatuoli kullanvärisine katoksineen on tehty Engelin piirustusten mukaan.
Viimeistään ulos mentäessä huomio kiinnittyy komeisiin urkuihin, jotka eivät ole alkuperäiset. Tuomiokirkossa vierailee vuosittain puolisen miljoonaa uteliasta, joista noin puolet on ulkomaalaisia matkailijoita.
Jokainen tuomiokirkkoon tutustuva kiinnittää huomionsa myös keisari Aleksanteri II:n, Suomen suuruhtinaan muistopatsaaseen. Se paljastettiin vuonna 1894, vuosikymmeniä myöhemmin kuin sen takana sijaitseva kirkko valmistui. Patsaaseen kuuluu neljä allegorista veistosryhmää, jotka esittävät neljää eri hyvettä, Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux).
Keisari Aleksanteri II oli Suomessa mieluisa hallitsija, sillä hänen kaudellaan maassamme toteutettiin tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia. Niinpä hänen patsaastaan tuli myöhemmin suosittu venäläisvastaisten mieltenosoituspaikka vähemmän suosittujen keisareiden aikana. Muistomerkki on Johannes Takasen ja Walter Runebergin yhteistyön tulos.
HELSINGIN TUOMIOKIRKKO
Osoite: Unioninkatu 29, Helsinki.
