Italian Dolomiitit ovat hiihtoparatiisi, mutta nyt teemme kesäisen automatkan Italian Alpeilla. Ajelu vuoristotiellä vaatii hermoja, mutta näkymät ylhäällä korvaavat kaiken.
Renny Harlin ei olisi voinut valita Cliffhanger-elokuvalleen upeampia kulisseja. Myös James Bond seikkaili Dolomiittien rosoisilla rinteillä. Jylhät maisemat ja vuorten punertavat värisävyt sopivat hyvin Hollywood-elokuvien taustoiksi.
Dolomiitit sijaitsevat Pohjois-Italiassa. Paikalliset kutsuvat aluettaan lähihistoriansa takia Etelä-Tiroliksi. Alue siirtyi Itävallalta Italian omistukseen vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuoristokylien asukkaiden kotiseuturakkaus on voimakasta. He ovat ensisijaisesti etelätirolilaisia, vasta sitten joko itävaltalaisia tai italialaisia.
Saksan kieli ja itävaltalaisuus näkyy kaikkialla, mutta vuosien saatossa alue on italialaistunut. Tyypillisten tirolilaistalojen kanssa solussa sovussa on pastellinsävyisiä italialaisia kivitaloja. Ravintoloiden ruokalistoilla on yhtä hyvin schnizeleitä kuin pastaruokia.
Kauneinta alppialuetta
Dolomiitit eroavat muista alppialueista. Vuorenseinämät ovat erittäin jyrkkiä ja rosoisiksi rapautuneita. 1700-luvulla ranskalainen geologi Dolomieu kiinnitti huomiota alueen tavallisesta kalkkikivestä poikkeavaan kivilaatuun. Paikallista kiveä alettiinkin kutsua dolomiitiksi kyseisen tutkijan mukaan.
Siihen on sekoittunut myös vulkaanista kiveä, joka antaa Dolomiiteille tyypillisen punertavan sävyn. Etenkin ilta-auringon aikaan vuorten seinämät hehkuvat punertavina.
Autolla ehtii tehdä mielenkiintoisen päiväretken, jos viettää lomaa esimerkiksi Gardajärven kohteissa. Kun lähtee aamupalan jälkeen matkaan, ehtii illalliseksi kotiin. Brennerin solan läpi halkova moottoritie A22 kulkee kauniissa laaksomaisemissa.
Siirtymällä sivuun moottoritieltä Trenton ja Bolzanon välissä sijaitsevan Oran kylän kohdalla pääsee heti nauttimaan hienoista vuoristomaisemista. Tie numero N48 nousee nopeasti serpentiinimäisesti kilometrin korkeuteen. Ylhäältä avautuu laaja näköala Brennerin solaan.
Tuttuja paikkoja talviurheilun ystäville
Hyväpintainen vuoristotie jatkuu ensin hiihtourheilusta tunnettuihin Val di Fiemmen ja Val di Fassan laaksoihin. Kirkasvetinen Avisio-joki virtaa vuolaasti tien ohessa. Rinteillä kasvavista komeista punakuusista valmistettiin aikoinaan tuhansia Stradivarius-viuluja.
Ensimmäinen pysähdys kannattaa tehdä Cavalesen kylän jälkeen Predazzon hyppyrimäen kohdalla. Näissä maisemissa järjestettiin kahdesti (1991 ja 2003) hiihdon maailmanmestaruuskilpailut.
Kansainvälisesti hyvin tunnettu tapahtuma on Marzialongan jokavuotinen hiihtokilpailu. 70 kilometriä pitkä latu alkaa Moenan kylästä ja päättyy Cavaleseen. Mukana on joka talvi myös useita suomalaisia, osa kilpailemassa ja osa tuhansien muiden tapaan vain harrastusmielessä. Moenan kylän palkintotauluun on ikuistettu Marzialongan voittajat. Suomalaisten Pauli Siitosen ja Jorma Kinnusen kuvat ovat yli 30 vuoden takaa.
Val di Fassan viimeinen kylä on Canazei, joka on suomalaisille hiihtolomalaisille tuttu talvikohde. Kesällä on rauhallista, mutta on helppo aistia, miltä kylä näyttää kiihkeän talvisesongin aikana. Seinäfreskoin koristeltuja hotelleja on kylän raitilla vieri vieressä. Maastossa on useita hiihtohissejä, jotka vievät laskettelijoita yli kahden kilometrin korkeuteen.
Tohinaa riittää kylässä kesälläkin, sillä maasto on patikoitsijoiden suosiossa. Vastaan kävelee tuon tuosta reppu selässä ja patikkasauva kädessä kulkevia reippailijoita. Vaellusreittejä on Dolomiiteilla satoja kilometrejä helpoista vaativiin. Jälkimmäiset kulkevat varsin jyrkissäkin paikoissa. Jos nuppi kestää, voi kokeilla riippuliitoa, koskenlaskua kanootilla tai vuorikiipeilyä.
Mutka toisensa perään
Canazein jälkeen alkaa hurja nousu. 27 mutkan jälkeen tullaan Passo Pordoille yli kahden kilometrin korkeuteen. Näkymät alas laaksoon ovat mykistävät. Rohkeimmat voivat nousta vielä funivialla eli hissillä lähes kolmeen kilometriin. Hissi vie Passo Pordoin parkkipaikalta noin 11 eurolla kymmenen minuutin välein ylös näköalapaikalle.
Monet vaeltajat nousevat huipulle kävellen jyrkkää rinnettä ylös. Vuoristoretkelle mukaan otettu villapaita kannattaa pukea päälle, sillä alkukesästä ylhäällä on vielä lunta.
Nousu Passo Pordoille on jyrkkä. Lukuisat kilpapyöräilijät herättävät ihastusta, sillä he tekevät saman matkan polkien. Italian kuuluisimman pyöräkilpailun Giro d’Italian 20 etapista yksi ajetaan Dolomiiteilla. Vaikka numero Uno eli Marco Pantani on jo edesmennyt, näkee italialaisten suuren idolin nimen yhä maalattuna asfaltin pintaan.
Passo Pordoin taukopaikalla on myös kuuluisan 1950 -luvun Dolomiitti-osuuden erikoismiehen Fausto Coppin muistomerkki. Sen vieressä moni italialainen pyöräilijä ikuistaa itsensä valokuvaan.
Passo Pordoilta on mahdollista jatkaa matkaa (n. 60 km) olympiakaupunki Cortina d’Ampezzoon, Veikko Hakulisen ja nykyisin jetsetin idylliseen kylään. Vaikka matka on lyhyt, on tie kiemurainen, ja siksi hidas. Jos päätät jatkaa sinne asti, on iltapäivä perille päästyä jo pitkällä
Kohti Passo Sellaa
Reittimme palaakin Passo Pordoilta pienen matkaa takaisin ja kääntyy jyrkästi kohti Passo Sellaa (N242). Edessä on uusi nousu yli kahteen kilometriin. Passo Sellan taukopaikalta avautuvat näkymät eivät kalpene jo aikaisemmin nähdyille. Ongelma saattaa olla sää, joka Dolomiiteilla vaihtelee nopeasti. Gardajärven aurinko ei aina paista ylhäällä vuorten rinteillä. Tuulikin voi toisinaan puhaltaa ikävästi.
Jos et aio yöpyä alppimaisemissa, varaa paluumatkaan riittävästi aikaa. Kiemuraisilla alppiteillä on epämiellyttävä ajaa pimeyden tultua. Reittimme kulkee alas vuorilta Val Gardenan laaksoon. Laskettelurinteitä riittää solkenaan. Talvella jyrkimmillä rinteillä järjestetään syöksylaskun maailmancupin kilpailuja. Yli miljoona matkailijaa yöpyy laakson lukuisissa hyvätasoisissa hotelleissa vuosittain.
Muistilista Dolomiitti-vuoristomatkalle
Hankki riittävän tarkka kartta.
Lähde liikkeelle aamulla, niin pimeys ei ehdi yllättää.
Lähde matkaan täydellä tankilla.
Nauti maisemista pysähdyspaikoilla, älä ajaessa.
Aja riittävän pienellä vaihteella.
Alaspäin ajetaan samalla vaihteella kuin ylöspäin.
Alamäessä tulisi käyttää moottorijarrutusta mahdollisimman paljon.
Tarkkaile jäähdytinnesteen lämpötilaa.
Dolomiitit ovat kolmikielistä aluetta (italia, saksa, ladino). Opaskyltit ja nimet kartoissa vaihtelevat edellä mainittujen kielten mukaan.
Hintataso on sama kuin Suomessa.
Dolomiitit netissä
Passo Sella.
Passo Pordoi.
Passo Sella.
