Huoltajalegenda Pentti Ståhlmanin muisto elää vahvana Kupittaalla

FC Interin pelaajat seisovat ennen ottelua päät riipuksissa. Osalla on aidosti kyynel silmäkulmassa. On aistittavissa, miten tämä hetki on merkitykseltään tavallista suurempi. Poisnukkunut Pentti Ståhlman oli todellakin osa joukkuetta.

Aniharva on kieltäytynyt haastattelusta. FC Interin ”pallopoika” Pentti Ståhlman oli yksi heitä. Miksi minä? En minä ole mitenkään tärkeä. ”Penan” kommentit kertovat paljon Inter-ikonin elämänasenteesta.

Vaikka pitkän elämän elänyt (89 v) Pentti Ståhlman seuraa nyt oman joukkueensa otteita pilvenreunalta, elää hänen muistonsa vahvasti Kupittaalla.

FC Interin joukkuejohtaja ja entinen maalivahti Jani Meriläinen teki Pentti Ståhlmanin kanssa pisimpään yhteistyötä. Hyvän ystävän poismeno saa tunteet nousemaan pintaan.

– Pentti oli lämmin ja helposti lähestyttävä. Hän oli joukkueen henkinen valmentaja. Pentin kanssa käytiin pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Hänellä oli aina aikaa lohduttaa ja kuunnella pelaajien huolia. Aina hän myös muisti rukoilla pelaajien puolesta. Pentti oli uskovainen mies, jolla oli välit yläkertaan kunnossa.

Pentti Ståhlman innostui jalkapallosta jo pikkupoikana. Tuto oli lähellä miehen sydäntä. Kun FC Inter peri Tuton sarjapaikan 1990-luvun alussa, siirtyi Pentti mukaan vasta perustetun seuran toimintaan. Valmentajat ja pelaajat vaihtuivat vuosikymmenien aikana, mutta Pentti Ståhlman jatkoi talkoohengellä joukkueensa taustoilla.

– Inter oli isälleni tärkeä. Ilman tätä joukkuetta Pentti tuskin olisi elänyt näin pitkään. Inter oli hänen toinen kotinsa. Isän fyysinen kunto pysyi hyvänä ja mieli virkeänä, muistelee isäänsä Ari Ståhlman.

Vielä viime kesänä Pentti Ståhlman teki pitkiä pyörälenkkejä. Tervaskanto saattoi polkaista pyörällään Turusta Saloon kahville. Jos saisin toivoa, niin lähtisin tästä maailmasta kaatumalla pyörälläni sairaskohtaukseen, totesi Pentti toivoen samalla joutumasta muiden hoidettavaksi.

Pentti tuli pyörällään Kupittaalle aina ensimmäisenä ja lähti viimeisenä. Hän seurasi läheltä joukkueensa tapahtumia. Pentti näki sisäpiiriläisenä FC Interin nousut ja laskut, mutta hän ei koskaan kommentoinut niitä ulkopuolisille. Pentti eli joukkueensa mukana niin vahvasti, että otteluiden aikana hän mieluummin oleili Veritas Stadionin sisätiloissa. Jännitys oli liian suuri.

Pentin silmäterä oli Verítas Stadion ja sen nurmenpinta. Hän kulki kynä ja lehtiö kädessä tehden muistiinpanoja.

– Isäni lompakosta löytyi lista, mihin hän oli kirjannut kymmenkunta kohtaa, mitä Veritas Stadionilla pitää vielä korjata. Olkoon se hänen testamenttinsa stadionin väelle.

Pentti teki työuransa Wärtsilän palveluksessa laadunvalvojana. Hän matkusti paljon ympäri maailmaa tarkastamassa Turun telakalla rakennettuja laivoja. Työn tuoma pedanttisuus näkyi myös Pentin työssä Veritas Stadionilla.

– Kun Kupittaan nurmenpinta uudistettiin, Pentti toimi stadionyhtiön puolesta valvojana. Kun työt olivat jo edenneet pitkälle, Pentti kyseli salaojaputkien kaatojen riittävyydestä. Hän keskeytti työt ja kaivatti kaikki ylös. Sen jälkeen kaadot laitettiin oikein. Remontti viivästyi, mutta niinpä nyt meillä on Suomen paras nurmenpinta, kertoo Jani Meriläinen.

Pentti otti huomioon kaikki. Stadionin käytävillä naapuriseuran TPS:n pelaajatkin tulivat tutuiksi. Hän auttoi aina myös Kupittaalle tullutta vierasjoukkuetta. Erotuomaritkin saivat Pentiltä erityiskohtelun.

– Hieno herrasmies, joka palkittiin kerran harvinaisella Valioerotuomarikerhon erityispalkinnolla. Pentti kysyi aina vilpittömästi kuulumisia, muistelee tuomari Petteri Kari.

Pentti Ståhlman palkittiin Veikkausliigan Respect-palkinnolla, mutta senkin hän lahjoitti Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskukselle.

– Isäni olisi antanut vaikka vaatteet päältään. Pentti järjesti jopa oman poismenonsa. Isän viimeisin toivomus oli, että hänen arkun ulkopuolelle teipataan 20 euron seteli, jotta krematorion pojat pääsevät kahville.

ETUSIVU