Tapio Sten on kova tarinankertoja ja ikimuistoisia koripallo-otteluita olisi kerrottavana useampikin. Joukossa on helmiä, eli otteluita, joita vain harva on päässyt elämänsä aikana kokemaan. Vaikka koripallo-otteluita on kertynyt lukematon määrä, Stenin kovin paikka on melkoinen yllätys. Sekin kerrotaan ohessa.
Sten voitti SM-sarjassa mestaruuden neljästi (1973, 1975, 1977 ja 1982) ja pelasi 134 maaottelua. Tilastoihin on ikuistettu myös kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Harvinainen meriitti on myös seuraava: Sten voitti TuNMKY:ssä 1979-1980 viimeisenä suomalaissyntyisenä pelaajana korintekijäkuninkuuden pääsarjassa. Hän teki 35 pistettä ottelua kohden.
SUOMI-PUOLA 96-94
1977. Pelasimme EM-karsintaottelun Puolaa vastaan Helsingissä. Olimme 33 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppumista kuusi pistettä tappiolla. Siihen aikaan ei ollut vielä kolmen pisteen heittoja. Lopussa Anssi Rauramo teki kaksi ja minä yhden korin, joten ottelu meni jatkoajalle. Lopulta voitimme ottelun ja etenimme EM-turnaukseen.
Maajoukkueen valmentaja oli Robert Petersen. Aloitusviisikkoon kuuluivat itseni lisäksi Rauramo, Kalevi Sarkalahti, Klaus Mahlamäki ja Heikki Kasko. Kymmenisen vuotta olin mukana maajoukkuetoiminnassa. Ainoa korvaus, mitä siitä sain, oli päivärahakorvaus, kaksi dollaria per päivä. EM-kisapaikasta oli luvattu erikseen korvaus, mikä meille maksettiinkin, mutta vasta vuoden päästä. Parhaimmillaan maajoukkuevuosina olin poissa työpaikaltani puolisentoista kuukauttakin ilman palkkaa. Wallac oli kuitenkin hyvä työnantaja, koska sain olla mukana maajoukkuekuvioissa.
TPS-HIFK 3-3
1973. Aloitin 16-vuotiaana tuomaroinnin jalkapallossa ja jääkiekossa lähinnä siksi, että pääsin katsomaan erotuomarikortilla ilmaiseksi otteluita. Ollessani Helsingissä urheilukomppaniassa pääkaupungissa oli neljä jääkiekon SM-sarjajoukkuetta. Kävin katsomassa paikan päällä talven aikana yli 40 kiekko-ottelua.
Vaikka olin jo pelannut muutaman koripallo-ottelun maajoukkueessa, jouduin elämäni kovimpaan paikkaan jääkiekkokaukalossa. TPS ja HIFK pelasivat viikkoa ennen SM-sarjan alkua harjoitusottelun Kupittaan avojäällä. Tuli tilanne, että tuomareita ei saatukaan kyseiseen otteluun.
Tepsissä tiesivät, että olin puhaltanut kiekko-otteluissa, tosin vain juniorimatseissa ja alasarjan otteluissa. Suostuin, kun siitä luvattiin palkkiokin. En kylläkään ollut vuoteen luistellut enkä tuominnut yhtään ottelua sinä aikana. Toinen tuomari oli Ilkka Laaksonen, joka oli pelannut jääkiekkoa, mutta ei ollut aikaisemmin tuomarina yhdessäkään ottelussa. Eli kahdestaan vedettiin se ottelu. Katsojiakin oli harjoitusmatsissa kolmisen tuhatta.
Itse ottelussa HIFK:n Lalli Partinen taklasi TPS:n Jukka Koskilahtea niin, että tämä oli kaksi seuraavaa kuukautta sairaslomalla. Kumpikaan meistä tuomareista ei nähnyt tapausta. Sain tuomaripalkkion, mutta pari vuotta myöhemmin Verottaja muisti minua ja jouduin maksamaan mätkyjä. Itse lätkäottelu, vaikka olin pelannut jo useamman koripallon maaottelunkin, on ehdottomasti ollut elämäni kovin paikka.
KIINAN KIERTOMATKA
1975. Kyseessä oli maajoukkueen pelimatka Mao Zedongin johtamaan kommunistiseen Kiinaan. Olimme kolmen viikon kiertomatkalla pelaten seitsemän ottelua Kiinaa vastaan eri puolilla maata. Kuusi voitettiin ja yksi päättyi tasan. Siihen aikaan harva oli ylipäätään käynyt Kiinassa. Etukäteen mietittiin, pitäisikö ottaa omat eväät mukaan. Todellisuudessa en ole eläessäni syönyt niin hyvin kuin silloin Kiinassa. Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä.
Ensimmäinen ottelu oli Pekingissä. Kymmenen minuuttia ennen ottelua 18 000 katsojan hallissa oli vielä ihan tyhjää. Sen jälkeen ihmisiä alkoi ilmestyä kuin muurahaisia. Kun peli alkoi, katsomot olivat täynnä. Voitimme sen pelin 52-46. Kun jompikumpi joukkue teki korin, yleisö ei reagoinut mitenkään. Ainoastaan silloin tuli raikuvat aplodit, jos kiinalaispelaaja kaatui ja me suomalaiset autoimme hänet ylös tai päinvastoin.
Olen saanut kiertää maailmaa maaotteluissa, mutta se on aina ollut vain hotellilla nukkumista, harjoitukset ja itse peli. Kiinan kiertueella näimme paljon muutakin. Matka oli ikimuistoinen.
TUNMKY-HKT 63-57
1972. Pelasin ensimmäistä vuotta SM-sarjaa Turun NMKY:ssä. Kausi alkoi syksyllä niin, että etenimme Suomen cupin loppuotteluun. Ennen sitä puolivälierissä voitimme HoNsU:n Jyväskylässä (64-127). Ottelun jälkeen olimme eräässä hotellissa syömässä. Samalla seurasimme televisiosta, miten Lasse Viren ja Pekka Vasala voittivat olympiakultaan Münchenissä puolen tunnin välein. Cupin loppuottelussa ennen sarjan alkua voitimme HKT:n 63-57. Ottelu pelattiin Kupittaan urheiluhallissa.
Myöhemmin keväällä voitimme Suomen mestaruuden. Se oli myös aikaa, kun Suomeen tuli ensimmäisiä jenkkivahvistuksia. Namikassa pelasi Donald Crenshaw.
