Omena, tai pitäisikö sanoa paremminkin pallo, ei pudonnut kauas Källmanin perheessä. Päivä päivältä Mikael Källmanin poika Benjamin muistuttaa yhä enemmän isäänsä.
FC Interin kärjessä viilettävä jässikkä, numero 10, luo uraansa viheriöllä. Benjamin oma jalkapalloura on vasta alkutaipaleella. Niinpä nuorukaisella on pitkä matka isänsä meriitteihin. Tavoite on poikkeuksellisen haasteellinen, sillä käsipallolegenda Mikael Källmanin saavutukset maailmalla olivat kovia. Jopa niin kovia, että Suomessa ei niitä ymmärretty edes aikoinaan arvostaa. Osataankohan vieläkään…
Jos nyt joku tekisi samanlaisen uran ulkomailla kuin mitä isä Källman teki, olisi hän vahva ehdokas Suomessa Vuoden palloilijaksi, jopa Vuoden urheilijaksi. Käsipalloilija Källman ei kuitenkaan yltänyt urallaan edes sadan parhaimman kotimaisen urheilijan joukkoon.
Isä Mikael oli nuorena urheilijana monilahjakkuus. Hänestäkin, poikansa tavoin, olisi voinut tulla maajoukkuetason jalkapalloilija. Maaleja syntyi Kakkosessa siihen tahtiin, että ura jalkapalloilijana oli FinnPan kautta avoinna aina Helsingin Jalkapalloklubiin asti.
Saksasta tullut tarjous muutti suunnitelmat. Karjaan kuplahallin kasvatti lähti maailmalle käsipalloammattilaiseksi. Lopputulos on suomalaista palloiluhistoriaa, jonka merkitys ymmärrettiin vasta, kun Källman palasi Suomeen. Hän oli parhaimmillaan todennäköisesti maailman paras käsipalloilija – lajissa, joka on maailmalla eräs suosituimmista palloilulajeista.
Aika oli erilainen, kun Mikael pelasi käsipalloa huipulla, Saksan Bundesliigassa. Suomessa käsipallo oli ja on yhä marginaalilajin maineessa. Tietoa Saksanmaalta koti-Suomeen kulki harvakseltaan. Urheiluruudussakin saattoi olla vain satunnainen välähdys, suttuinen VHS-tallenne, maailman kovimmasta käsipallosarjasta. Käsipalloilijan edelle menivät aina mäkihyppääjä, hiihtäjä tai keihäänheittäjä – huolimatta, että menestys ei näissä lajeissa aina ollut kummoinenkaan.
Källman pelasi parhaimmat vuotensa Wallau-Massenheimissä. Hänen saapumisensa pikkukaupunkiin ei herättänyt aluksi juurikaan kiinnostusta. Källman tuli käsipallomaasta, jonka maajoukkueen arvostus oli kansainvälisesti pieni. Kuinka ollakaan suomalainen valittiin lopulta neljä kertaa parhaaksi ulkomaalaispelaajaksi sekä kertaalleen koko Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi. Källman olikin ensimmäinen vierastyöläinen, joka tuli valituksi ensimmäisenä koko sarjan parhaaksi. Saavutus on kova, pidetähän Bundesliigaa maailman kovimpana sarjana.
Tilastoihin ikuistettiin useiden cup-voittojen lisäksi myös kaksi Saksan mestaruutta. Onpa käsipalloikonin pelipaitakin jäädytetty kahdessa suurseurassa. Väitetään jopa, että Wallaussa olisi pieni kadunpätkä nimetty suomalaisen mukaan, tosin kaupungin katuhakemistosta ei löydy nimeä Mikael Källman Strasse.
”Karjaan kanuuna” palasi takaisin Suomeen kolmekymppisenä, pyrki Poliisikouluun ja pääsi. Edessä oli kuitenkin vielä yksi ulkomaankomennus. Källman pelasi pari kautta TUSEM Essenissä ennen palaamista lopullisesti kotimaahansa. Karjaan poliisi päätti peliuransa BK-46:ssa keväällä 2004. Edessä olivat vuodet käsipallovalmentajana.
Suomen maajoukkueessa Källman teki 117 maaottelussa komeat 768 maalia.
Poika Benjamin on aina vaikuttanut ikäistään vanhemmalta. Vaikka nuorukaiselle on kertynyt ikään vasta runsas parikymmentä vuotta, on jalkapalloammattilaiselle ikuistettu tilastoihin useampi joukkue. Ekenäs IF, FC Honka, FC Inter, Dundee FC, Vendsyssel FF, Viking Stavanger ja FK Haugesund. Ennen kesän 2020 paluutta kesken kauden takaisin Turkuun, Källman ehti pelata kolmessa maassa ja neljässä eri joukkueessa.
Jalkapallo, toisin kuin isällä, valikoitui lopulta Benjaminin lajiksi, vaikka käsipallo tietysti kulki pitkään futiksen rinnalla. Kun tuli aika valita, jalkapallo voitti. Kasvattajaseura on Tammisaaren Ekenäs IF. Osa juniorivuosista meni Espoon Hongassa.
Espoosta Källman palasi takaisin kasvattajaseuraansa ja pelasi Tammisaaressa ensin Kakkosessa ja seuraavana vuonna Ykkösessä. Sen jälkeen tuli siirto FC Interiin. Ensimmäinen Veikkausliigaottelu oli FC Lahtea vastaan keväällä 2016.
Aluksi Källmanin peliminuutit olivat Turussa vähissä. Valmentaja Shefki Kuqin saadessa potkut Interistä nuori lahjakkuus sai enemmän peliaikaa. Uuden valmentajan, Fabrizio Piccaretan, aikana alkoi tulla myös maaleja. Ennen lähtöään ulkomaan kierrokselle Källman oli joukkueensa paras maalintekijä.
Nuoren suomalaisen jalkapalloilijan on vaikea vakiinnuttaa pelipaikkaansa ulkomaiden sarjoissa. Källmankaan ei ole ollut poikkeus. Samasta paikasta kilpailee lukematon määrä pelaajia eri puolilta maailmaa. Paluun Suomeen tuli muutenkin ajankohtaiseksi. Kun tammisaarelaislähtöinen jalkapalloilija palasi kesällä, hän marssi jo lokakuussa Kaartin jääkärirykmenttiin. Edessä oli varusmiespalvelun suorittaminen Urheilujoukoissa.
Källmanin ohella myös Veikkausliigan vuoden pelaajaksi valittu Filip Valencic palasi siirtoikkunan viime hetkillä tuttuihin maisemiin. Kahden kovan paluumuuttajan tulo ajateltiin lisäävän turkulaisten hyökkäysvoimaa, mutta samalla tilanne sekoitti joukkueen roolituksia. Elias Mastokangas teki omat johtopäätöksensä ja lähti lainalle Maarianhaminaan. Eipä slovenialainenkaan viihtynyt pitkään Turussa, vaan suuntasi Helsinkiin – samaan seuraan, mistä hän aikoinaan lähti ovet paukkuen.
Tällä kaudella on nähty entistä jässikämpi Källman viheriöllä. Talven aikana punttisalilla on ilmeisesti viihdytty. Onpa joku ehtinyt arvioimaan, onko kookas keskushyökkääjä jo liian väkivahva. ”Kaappimaisessa kropassa riittää voimaa, mutta onko lihasta jo niin paljon, että se haittaa liikkuvuutta.” (Urheilulehti)
Källmanin sopimus FC Interin kanssa on voimassa kesään 2022 asti. Sen jälkeinen tulevaisuus on avoinna, mutta oletettavasti Källman itse haluaisi, että ura jatkuisi uudestaan ulkomaiden sarjoissa. Se onkin jo isompi haaste, vaikka Källmanin parhaat pelivuodet pitäisivät olla vasta edessä.
