Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä runsaslukuiset kotkalaiset ilakoivat Kupittaan jalkapallostadionilla sarjanousua, oli kalpean näköistä turkulaista kentän toisessa päädyssä. Marraskuun illasta tuli TPS:n synkän kauden sysimusta päätös, mutta FC KTP:lle ikimuistoinen nousujuhla.
Jalkapallossa voi kokea tunteiden koko skaalan, suuresta riemusta katkeraan pettymykseen. Mutta hyvä niin, sillä se on kuitenkin urheilun perimmäinen tarkoitus. Synnyttää tunteikkaita hetkiä.
– Karsinnat, eli taistelu noususta ja putoamisesta, on elämän ja kuoleman välinen ottelu, niin kannattajille, pelaajille kuin kaikille seuratoimijoillekin. Kun maanpäälliset helvetti ja taivas kohtaavat, ollaan tunteiden äärilaidoilla, toteaa pitkälinjan Kotkassa syntynyt jalkapallomies Kimmo Muttilainen, joka seurasi ratkaisuottelua rystyset valkoisina. Mies voi lähteä Kotkasta, mutta ei kotkalaisuus miehestä.
Kotimaisen jalkapallon kunniaksi oli hienoa, kun poikkeusolosuhteissakin nousijat ja putoajat saatiin urheilullisesti selville. Paljon menetetään, jos vain mestaruus ratkaistaan, sillä putoaminen on monille joukkueurheilussa jopa tunteikkaampi tapahtuma kuin nouseminen.
– Kun sarja ei ole suljettu, otteluissa on iso urheilullinen panos. Mahdollisuus putoamiseen tuo tapahtumaan paljon enemmän. Nyt siihen on herätty jopa jääkiekossakin. Seuralle on iso ero olla Veikkausliigajoukkue kuin Ykkösen joukkue. Pelkästään TV-tuloissa ero on valtava. Medianäkyvyys ja yhteistyökumppaneidenkin kiinnostus on ihan erilainen, kun ollaan pääsarjatasolla.
Ratkaisuotteluun Turun Kupittaalle oli saapunut TPS-kannattajia enemmän kuin yhteenkään kauden Veikkausliigaotteluun. Myös Kotkasta oli saapunut värikkäästi pukeutuneita FC KTP:n kannattajia bussilasteittain. Tunnetun kotkalaislegendan Junnu Vainion poika Ilkka ”Ile” Vainiokin oli tietysti katsomossa kannattamassa vihreävalkoisia.
– Junnu Vainion laulut tulivat mukaan vuosia sitten. Niitä lauletaan kotiotteluissakin. Kyllähän Kotka tunnettaan Vainiosta ja satamakaupungista. Kannattajat haluavat vaalia perinteitä.
Mitä ilmeisemmin myös Kotkan katukuvaan pitkään kuulunut merimies Ossi Kumpu seurasi ratkaisuottelua tyytyväisenä pilvenreunalta.
– Kumpu oli piinkova KTP:n kannattaja. Hänet muistetaan huudostaan: KTP on rautaa. Yksi katsomonosa Kotkassa on nimetty hänen mukaansa.
Kuuluisimmasta kotkalaisesta Arto Tolsasta elämänkerran kirjoittanut Muttilainen on seurannut tiiviisti kotkalaista jalkapalloa pikkupojasta alkaen. Vuosien varrelle on mahtunut nousuja ja laskuja.
– KTP on tehnyt 25 vuoden aikana, kun itse olen sitä seurannut, aaltoliikettä enemmän kuin tarpeeksi. Joukkue pelasi viimeksi viisi vuotta sitten liigassa, mutta Kotkassa olisi halu pelata aina pääsarjassa. KTP ei ole kuitenkaan koskaan ollut siellä pysyvästi, vaan aina vain muutama vuosi kerrallaan. Edellisen kerran joukkue nousi kabinettipäätöksellä eikä silloin järjestetty nousujuhlia. Hyvä niin, sillä jo seuraavana vuonna tiputtiin takaisin Ykköseen ja sen jälkeen lopulta Kakkoseen.
Kotka on pieni paikka, joten joukkueen kotkalaisaste ei voi olla kovin suuri. Omien kasvattien määrä on nykyään rajallinen. Toista oli kesällä 1998, kun KTP nousi pelaamalla pääsarjaan.
– Edellisen kerran pelaamalla nousseessa joukkueessa melkein kaikki olivat kotkalaisia. Vain neljä oli muualta, muun muassa Jasse Jalonen Turusta. Kesken kauden kesäkuussa kokoonpanoon tuli virolainen Argo Arbeiter, jonka maaleilla Kotka nousi pääsarjaan.
Virolaisen maalitehtailu turkulaisen Hannu Tourun valmentamassa joukkueessa hyytyi ja hän siirtyi pian kotiin Viroon – kunnes palasi vuosia myöhemmin takaisin Kotkaan, nyt valmentajana.
Kotkalaiset ”ahtaajafutaajat” varmistivat nousunsa todellisen ”duunarin” Arbeiterin valmentamana.
– Viime vuonna FC KTP haki uutta valmentajaa. Arbeiter valittiin. Ensimmäinen kausi ei mennyt kovin hyvin, mutta nyt tuli vain kolme tappiota, eikä niistä yhtäkään vieraissa. Arbeiter jatkaa KTP:ssä myös ensi kaudella, kun joukkue pelaa Veikkausliigaa.
Turkulaisittain kiinnostavin KTP:n nousijajoukkueessa oleva pelaaja on maalivahti Anton Lepola, TPS:n oma kasvatti. Lahjakas veskari ajautui kasvattajaseurassaan Turussa kolmosmaalivahdin rooliin. Viime kaudesta tulikin Lepolalle henkisesti raskas. Kun peliaikaa ei tullut, hän suuntasi Kotkaan.
Nyt hän on kotkalaisten sankari. Lepola pelaa ensi kaudella Veikkausliigassa ja hänet TPS:ssä syrjäyttänyt Jere Koponen sarjaporrasta alempana.
– Lepola on urheilullinen kaveri, onnistunut löytö ja esimerkillinen urheilija. Hän on erittäin pidetty kaveri Kotkassa. Kannattajat valitsivat Lepolan joukkueen parhaimmaksi pelaajaksi.
Edesmennyt Tolsa on Kotkassa legenda. Toinen kaupungin kuuluisa futaaja on tietysti Teemu Pukki, jonka Muttilainen oppi tuntemaan jo pihapeleissä. Aika näyttää toteutuuko Pukin antama lupaus.
– Teemu on itse sanonut, että hän päättää uransa Kotkassa. Onhan se mahdollista, mutta onko se todennäköistä. Jos KTP onnistuu nousunsa myötä vakiinnuttamaan paikkansa liigassa, voi todennäköisyys siihen parantua.
