Gabriel Airaksinen ja Kaj Kunnas toimivat MM-kisojen isäntinä. Tapahtuma oli Gabrielille unelmien täyttymys. Harva 23-vuotias ”spiikkeri” on saanut yleisöksi yli kymmentuhantisen yleisön.
Yksi asia on tullut nopeasti selväksi. Siellä missä pelataan salibandyä, on usein paikalla Gabriel Airaksinen – oli sitten kyseessä Ruutu Plussan lähetys tai alasarjan salibandyottelu. ”Gabu” on onnistunut tekemään säbähörhöydestä itselleen ammatin.
Iloisen työmyyrän salibandyuran huipennus on toistaiseksi ollut MM-kisojen isännöinti yhdessä konkari Kaj Kunnaksen kanssa. Parivaljakko toimi arvokisojen virallisina isäntinä, jotka viihdyttivät ammattitaidoillaan otteluiden tauoilla yleisöä ja TV-katsojia. Harva 23-vuotias ”spiikkeri” on saanut yleisöksi yli kymmentuhantisen paikalla olleen yleisön ja siihen päälle vielä YLE:n suoraa lähetystä kotisohviltaan seuranneet katsojat.
Pitääkin ensimmäiseksi kysyä, miten pääsit isännöimään MM-kisoja?
– MM-kisat oli unelmani ja isoin juttuni tähän mennessä. Alun perin unelmoin, että olisin päässyt kuuluttamaan kisoissa jonkun jämäpelin. Matkan varrella alkoi tapahtumaan ja ruutuni olikin yhtäkkiä paljon isompi.
– Olen aina unelmoinut kymmentuhantisesta yleisöstä ja nyt se toteutui. Pääsin esiintymään isoissa valoissa. Liiton tapahtumatuottaja Hanne Nyröstä on kiittäminen, sillä hän ehdotti, että voisin olla Kunnaksen kanssa yhdessä kisojen isäntänä. Kaitsun tunsin jo entuudestaan. Oli etuoikeutettua tehdä yhteistyötä kokeneen kaverin kanssa.
Airaksisen paremmin tuntevat tietävät, että hänen taustalla on värikäs lapsuus ja nuoruus. Gabrielista riippumattomista syistä hänen lähtökohdat aikuiseksi kasvamiseksi ovat olleet haasteelliset. Nuorukainen joutui ottamaan vastuuta omasta elämästään jo varhain. Gabriel on itse todennut, miten salibandy on ollut se, mikä on auttanut häntä pääsemään yli vaikeuksien. Se on tuonut elämään vastapainoa.
Vantaalainen Korson Kaiku on Airaksisen kasvattajaseura.
– Vastuullani on yksi valmennettava ryhmä, Korson Kaiun B18-joukkue. Itse pelaan vielä oman seurani joukkueessa nelosdivisioonassa ja kaveriporukassa hallisarjaa. Aikoinaan haaveeni oli yltää salibandyssä liigapelaajaksi. C-juniorina siirryin tavoitteellisempaan seuraan, AC Hakiin. Siellä karu totuus selvisi nopeasti. Ei minusta tulisi liigapelaajaa.
Into mikrofonin ääreen syntyi jo nuorena.
– Kaikki on lähtenyt harrastuksena, kun oma seurani Korson Kaiku nousi kakkosdivariin. Aluksi soittelin musiikkia, mutta halusin myös kokeilla kuuluttamista. Sitä tein kaksi kautta. Kun joukkue putosi sarjaporrasta alemmaksi, minua ei enää tarvittu. Lähetin M-Teamille viestiä, jospa he tarvitsisivat kuuluttajaa. Olin silloin vasta 16-vuotias. M-Team oli juuri noussut liigaan. Siitä se lähti.
Salibandy ei ole ainoa laji, missä olet ollut kuuluttajana.
– Käsipalloakin olen jonkun verran tehnyt. HIFK ja Atlas ovat olleet asiakkaina. Myös Käsipalloliiton järjestämät maaottelut ovat tuttuja. Tarvittaessa kuulutukset hoituvat kahdella kielelläkin.
Olet ilmeisen rohkea ottamaan vastaan uusia haasteita.
– Ilman muuta. Pitää uskaltaa mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tulee tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ehkä tunnu kaikkien helpoimmalta. Jännitys kuuluu asiaan, mutta siihenkin tottuu.
Joskus pitää olla myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
– Iso merkitys uralleni on ollut, kun suoritin siviilipalvelukseni Salibandyliitossa. Tein itseäni tunnetuksi saamalla jalan oven väliin. Koen, että säästin useamman vuoden kenttätyötä saadakseni nimeni tunnetuksi. Liitossa oli sopivasti tarjolla töitä tapahtumantekijälle.
Moni muistaa YLE:n urheiluaiheisen lapsille suunnatun Galaksi-ohjelman. Olit siinä mukana tuomaroimassa. Miten pääsit mukaan ohjelmaan?
– Olin juuri silloin suorittamassa liitossa siviilipalveluani. YLE tiedusteli löytyisikö ulospäin suuntautuvaa parikymppistä kaveria tuomariksi. Minut valittiin. Ensimmäisenä vuonna tuomaroin Galaksissa vain salibandyä, mutta sen jälkeen pyydettiin tuomariksi ohjelman kaikkiin lajeihin.
Osa on nähnyt sinut tuomarina myös liiton virallisissa salibandyotteluissa.
– Salibandyotteluiden tuomarointi on jatkunut kaiken rinnalla. Olen ehdolla naisten liigaan. Pari ottelua on jo toteutunutkin koeottelun statuksella.
Gabun eksoottisessa ulkonäössä on afrikkalaista geeniperimää. Värikäs olemus, hauskasti leikatut hiukset ja leveä hymy ovat esiintyjälle vain eduksi.
– Isäni on nigerialainen. Olen huomannut, että poikkeavasta ulkonäöstäni on ollut minulle etua. Oma esiintymiseni on luomua, ei opeteltua. Pyrin aina olemaan oma itseni. Minulle ominaista onkin esiintyminen positiivisuuden kautta.
Nuoresta iästään huolimatta Airaksinen on ehtinyt tehdä töitä monipuolisesti. Joka paikan höylän arjen palapeli on haasteellinen. Asiakkaina on ollut parhaimmillaan kahdeksankin eri seuraa. Kun otteluohjelmat julkaistaan, alkaa aikataulujen yhteen sovittaminen. Gabriel on hoitanut myös kouluhommansa hyvin. Taskussa on suoritettuna kaksoistutkinto. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeytymässä.
– Nyt olen ottanut vastaan kaikkea, mitä on ollut tarjolla. Seurauksena on ollut tietynlainen vauhtisokeus. Tämä on ollut eräänlaista palapelin rakentamista. Voisin taas lähteä opiskelemaan jotain uutta. Mahdollisesti jatkossa olisin jossain töissä kuukausipalkkalaisena ja selostuksia sekä juontoja tekisin oman yritykseni kautta keikkaluonteisesti.
Yksi asia kuitenkin varma. Korson Kaiun kasvatti nähdään salibandytapahtumissa jatkossakin, kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella.